perjantai 30. kesäkuuta 2017

Särkänniemi!



Eilinen reissu Tamperelaiseen huvipuistoon oli aikalailla onnistunut ainakin meidän jälkikasvun mielestä. Itselläkin oli ihan hauskaa muutamaa pettymystä lukuunottamatta. Ensimmäinen pettymys liittyi siihen, kun huvipuiston porteista sisään päästyäni ajattelin mennä siihen korkeaan torniin jossa on neula päässä. Jonotin noin puolisen tuntia hissiin jolla sinne huipulle olisi päässyt ja juuri kun olin astumassa kyseiseen pömpeliin niin mahassa möyrähti ja hissijono muuttui äkisiti vessajonoon. Jos tästä möyräyksestä jotain positiivista hakee niin onneksi tämä vatsan varoittava singnaali tuli ennen hissiin astumista, eikä vasta siellä hississä. Hississä olisin saanut todennäköisesti syytteen terrorismista. Siellä tällainen kontroloimaton hapen syrjäyttävä kaasuisku olisi saattanut olla jopa kohtalokas, tai ainakin traumatisoiva kanssamatkustajien kannalta ja itsellä olo olisi ollut kuin kaasuiskusta syytetyllä Saddam Husseinilla aikoinaan. Vessasta päästyäni en enää uskaltanut aloittaa jonottamista uudestaan ja niinpä päätin mennä toiseen suosikki kohteeseeni delfinaarioon, joka olikin sitten se toinen pettymys. Delfinaarion ovelle päästyäni kyselin henkilökunnan edustajalta näytösten aikatauluja. Hän kuitenkin kertoi näiden riskimpien silakoitten lähteneen Kreikan lämpöön. Siis WTF?!? Jäin hölmönä seisomaan siihen rakennuksen eteen ja miettimään, että millähän h*lvetillä nämä delfiinit olivat oikein sinne Kreikkaan asti matkustaneen, ei ainakaan finnairin sinivalkoisilla siivillä. Viereiseltä näsijärveltä ei uimalla pääsisi kovin helposti itämerelle, tai jos pääsisikin niin silti matka Kreikkaan asti olisi mahdoton paikka, varsinkin koko ikänsä vankeudessa eläneelle delfiinille.



Kaksi suosikki kohdettani, tai oikeastaan ainoat kohteet mihin olisin pystynyt kyseisessä huvipuistossa menemään ja molempien kokeminen oli liki mahdotonta. Itselle tulee pahaolo kaikissa pyörivissä tai keinuvissa laitteissa ja näin ollen muiden viihtyvyyden kannalta oli siis järkevämpi jättää väliin nämä takuuvarmat oksennusrefleksi laitteet. Niinpä keskityin pelkästään odotteluun ja seitsemän pitkää tuntia myöhemmin meidän juniorit saivat tarpeekseen näistä vemputtimista. Heille päivä oli varmasti ikimuistoinen. Saivat kiertää laitteissa niin paljon kuin halusivat. Itsellä ikimuistoiset kokemukset rajoittuivat ainoastaan auringon polttamaan ihoon ja siihen, että lokki yritti varastaa eväät, mutta kaikesta huolimatta ihan hauska päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti