lauantai 27. toukokuuta 2017

Itsepä lupauduin!

Ai miten minulla meni lauantai?!? No minäpä kerron.



Kun mies on viettänyt koko päivän itsepalvelukirpputorilla vaimon ja usean kymmenen muun samanhenkisen naisihmisen seurassa niin vähintä mitä hän voi vaatia on se, että vaimo vie miehensä sen jälkeen ulos syömään. Noh, hän vei minut syömään...mäkkäriin. Se nyt ei sinänsä haitannut, mutta se haittasi kun auton radiossa ei matkalla kuulunut jostain syystä muu radiokanava kuin iskelmä. Matkaa kirpputorin, mäkkärin ja kodin välillä oli kuitenkin yhteensä 100 kilometriä. Se voi olla jonkun mielestä oikein loistava kanava, mutta tänään siellä oli ohjelmassa soitetaan Jamppa Tuomista taukoamatta päivä. Sanotaan, että musiikki menee tunteisiin. Sitä radiokanavaa kuunnellessa meikäläisellä ainakin meni tunteisiin.

Vihdoin kun päästiin kotiin meidän aina niin rakas tytär ilmoitti voittaneensa jossain arvonnassa käsihoidon. Seuraava kysymys oli haluaisinko minä ja hänen äitinsä mahdollisesti osallistua siihen. Kyseinen palkinto piti kuulema sisällään useamman henkilön hoidot. Katsoin häntä hetken silmät pyöreinä kunnes tajusin, että tämä käsihoito oli joku kosmetologi juttu, tai jotain. Meikäläinen kun on aivan rikki ja väsynyt niin nuo piuhat on välillä melkoisen pitkät. Äitinsä innostui asiasta ja lupautui palkintoon kaveriksi, mutta minä en halunnut osallistua siihen tämän päivän kokettelemusten jälkeen, vaikka sen ajankohdan sai itse valita. Toisekseen eihän normaali heteromiehet käy missään kosmetologeilla hoidattamassa käsiään. Siinä samalla mietin, että oli ihan hyvä juttu etten tehnyt tänäänkään lottoa. Siinä olisi mennyt rahat yhtä hukkaan kuin olisi työntänyt ne meidän takapihalla samaan aikaan kiljuneen naurulokin hanuriin.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Salsaa ja pattereita!



- ehditkö tänään käymään kaupassa?
- joo
- minä tein sulle kauppalapun.
- okei
- se on siinä keittiönpöydällä.
- joo
- nähdään illalla
- okei
- rakastan
- joo

Tämä oli viime tiistaina vaimon kanssa käyty vivahteikas keskustelu puhelimessa. Loppupelissä tilanne meni siihen, etten ehtinytkään käydä siellä kaupassa. Keskiviikkona ehdin kiireissäni, mutta unohdin kauppalistan kotiin ja torstaina sama juttu. Yritin niinä päivinä muistella siellä kaupan ahtailla käytävillä keittiön pöydällä edelleen lojuneen kauppalapun tuotteita, mutta huonolla menenstyksellä muutamaa lukuunottamatta. Jos lapussa olisi lukenut pelkästään kaljaa niin se olisi ollut helppo, mutta kun ei lukenut. Tämän aamun tilanne oli sitten kuvan mukainen. Osittain täytetty vaimon toivomuslista, mutta kaiken kerralla hoitaminen oli näköjään meikäläiselle aivan liian ylivoimainen tehtävä. Aloin siinä sitten miettimään miksei tätä kaikkea voisi hoitaa nykyaikaisesti, kun meillä on kumminkin kaiken maailman whatssapit ja muut sovellukset älykännyköissämme joita kannamme lähes aina mukana. Sama kirjoittamisen vaiva, mutta kauppalappu kulkisi kännykässä mukana. Tänään sain kuin sainkin aamupäivällä suoritettua vaimon tiistaina antaman tehtävän loppuun ja kaupassa käyntini jälkeen ajattelin alkaa selvittämään googlen avulla mahdollisuuksia tämän ikuisen ongelman selviytämiseen. Laitoin hakusanaksi kauppalista ja valitsin ensimmäisten joukossa hakua vastanneen linkin. Se kuitenkin sai minut miettimään tätä nykyaikaan siirtymisen järkevyyttä.




Minä voisin kuvitella itseni tuohon tilanteeseen vaimosta puhumattakaan. Olen nimittäin aikaisemminkin sekoillut viestien vastaanottajien kanssa kiireissäni ja vaimolle on käynyt samoin. Taidan siis jatkossakin hoitaa asiat vanhalla, mutta "hyväksi" koetulla tavalla. Ei ole vanhaa kunnon kauppalistaa voittanutta, vaikka sovelluskauppa näyttikin olevan täynnä kaikenlaisia kauppalappu-sovelluksia.


torstai 25. toukokuuta 2017

Jimi Hendrixin helatorstai!



Olen aina yhtä pihalla näistä kaiken maailman juhlapyhistä ja yhtäkkiä iski sellainen itsensä sivistämisen tarve. Oli pakko selvittää ATK:lta miksi ihmeessä meikäläisen ja aika monen muunkaan ei tarvinnut tänään mennä töihin. Niin kuin hieman arvelin tämäkin liittyy kirkkoon. Wikipediasta lunttasin ja siellä kerrottiin, että helatorstai on vuotuinen kristillinen juhla, jota vietetään neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä Jeesuksen taivaaseenastumisen muistoksi. Itsehän en ole mikään harras uskovainen vaikka kirkkoon kuulunkin. Omat kirkossa käynnit rajoittuu ainoastaan häihin, hautajaisiin ja rippijuhliin. Sitä tässä vaan mietin, että miksi ihmeessä juuri neljäkymmentäpäivää on se maaginen luku. Miksei se voi olla esimerkiksi kolmekymmentä päivää, eli suunnilleen kuukausi ylösnousemisesta tai joku epämääräinen kuusikymmentäkaksipäivää? Onhan siihen varmasti joku syy, mutta en jaksa alkaa selvittämään. Minulle riittää, että tänään oli vapaapäivä ja siitä syystä on ollut aikaa soittaa kitaraa. Harjoittelin helatorstain kunniaksi Jimi Hendrixin hey Joe kappaleen.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Tour de France!



Kävin tuossa aamusta vihdoinkin polkupyörälenkillä. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Matka ei ollut pitkä, mutta se tuntui näin äkistään kuin Ranskan ympäriajon olisi polkaissut. Sitä tässä vaan mietin, että miten h*lvetissä nämä kaiken maailman Lance Amstrongit ja muut sitkuttajat jaksaa ajaa kyseisen ympärinajon läpi ja naama näyttää maalissa siltä, ettei tunnu missään. Nehän ajavat s**tana kolmeviikkoa yhtäsoittoa!?! Siinä mahtaa olla sen reissun jälkeen pakarat niin kivikovat, että voi hakea töihin maanrakennustyömaalle paaluttajaksi, jos alkaa polkupyörällä ammatikseen ajaminen tympimään. Sanoisi vaan työhaastattelussa, ei niiden paalujen savikkoon painaminen mitään paalutuskoneita tarvitse, mä hakkuutan ne sinne tällä mun perseellä. Tämän lisäksi siellä ympäriajossa kiivetään sellaisia ylämäkiä vuorten rinteillä, että itsellä ainakin tippuisi pohkeet tienposkeen jo ensimmäisen nousun jälkeen, jos nyt ylös asti sattuisin pääsemään. Toki nämä fillarisankarit eivät varmastikaan lähde kisaan ihan pystymetsästä niin kuin meikäläinen tänä aamuna vaan takana on "muutama" harjoituslenkki ennen varsinaista kilpailua. Täytyy nostaa hattua näille ketjun venyttäjille.

Polkupyörällä ajo on onneksi sellainen taito, kun sen kerran oppii niin that's it. Olisi melko koomista, jos sen aina talven aikana unohtaisi. Keväällä kaikki terveyskeskukset ruuhkautuisivat, kun ihmiset kaatuilisivat opetellessaan apupyöristä huolimatta ja joutuisivat kipsauttamaan erinnäisiä ruumiinosiaan. Minä luulen, että tuollaisessa tilanteessa olisi pyöräteillä tilaa ajella. Tai sitten ei, kun suurinosa ajelisi kolmipyöräisillä. Kukaan tervejärkinen aikuinen ei alkaisi nimittäin joka h*lvetin kevät opettelemaan uudelleen pyörällä ajoa. Keskittyisi mielummin muihin yleiskuntoa kohottaviin lajeihin joita ei tarvitsis opetella.

Tänään kun kävin polkaisemassa oman "ympäriajoni" niin paikka paikoin pyöräteillä oli jopa ruuhkaa. Pyöräilevien ihmisten sekaan ilmaantui tuon tuosta vanhoja mummoja rullaattoreineen niin meinasi välillä olla hieman tilanteita. Niillä kun ei osalla ollut äkkinäisistä liikkeistä päätellen mitään käsitystä, että mistä he olivat tulossa ja minne menossa. Yksi hyvä puoli tässä mummojen poukkoilussa kuitenkin oli, totesin polkupyörän jarrujen toimivan talven jäljiltä tehokkaasti. Muuten pyörälenkki meni varsin mallikkaasti. Ainoa mikä hieman vaivasi oli se, että ylämäet oli paljon jyrkempiä kuin syksyllä ja satula hinkkasi päin persettä.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Pomo naisten vaatteissa!



Nukuin viime yönä kuin lapsi. Lapsen uni rinnastetaan yleensä rauhalliseen ja lempeään uneen. Meikäläisen "lapsen uni" oli kuitenkin sellaista koliikkilapsen unta. Jatkuvaa heräilyä ja sekavia unia. En ollut kuitenkaan huutanut tavalla joka kuuluu koliikkiin olennaisesti sillä vaimo nukkui aamulla edelleen samassa sängyssä ja näytti herätessään levänneeltä, toisin kuin minä. Jos olisin alkanut keskellä yötä lisäksi karjumaan niin siinä olisi saattanut käydä huonosti. Vaimo olisi varmasti säikähtänyt niin, että olisi laskenut alleen. Tämän lisäksi vaimon jalkopäässä koko yön nukkunut kissa olisi saanut sellaisen sätkyn, että olisi raadellut vaimon varpaat tehdessään paniikkilähtöä. Ajatelkaa nyt, aikuinen mies alkaa yhtäkkiä karjumaan muuten hiljaisessa asunnossa. Siinä olisi käynyt loppupelissä niin, että kissa pelkäisi minua ja seinänaapurit kirjoittelisi "palautelappuja" porraskäytävän ilmoitustaululle varsinkin, jos tällainen huudattava koliikkiuni alkaisi valtaamaan meikäläisen öitä kovin usein. Vaimon reaktiota vastaavasti sellaiseen on aika vaikea arvioida. Mitenpä siihen ihminen voisi suhtautua, kusi housussa ja varpaat verillä?!?

Aikoinani päätin, jos näkisin joskus unta töistä niin ottaisin samantien lopputilin. Se ei ole mielestäni terveellistä tuolle pääkopalle, jos tekee töitä myös öisin vaikkakin alitajuisesti. Itsellä on ollut aina tapana jättää työt töihin ja keskittyä vapaa-ajalla kaikkeen muuhun. Kerran olen aikaisemmin nähnyt unta töistä ja tämä viime yö oli siis toinen kerta. Joten lopputilin otto oli pelkkää uhoa. Ei se ole mielestäni järkevää ottaa lopputiliä varsinkaan tällaisena m keski-ikäisenä kehäraakkina, jos kerran kymmeneen vuoteen näkee töistä unta. Siinä hommassa ei saa näinä aikoina muuta kuin pitkäaikaistyöttömän vakanssin.

Tänään aamulla herätessäni tuntui siltä, että olisi oikeasti tehnyt töitä koko yön. Tuijottelin varmaan puolituntia kattoon evääkään väräyttämättä. Lopulta sain itsestäni sen verran irti ja nousin ylös. Teki mieli laittaa jalkeille päästyäni pomolle viesti, että maksaa meikäläiselle viimeyöstä ylityökorvauksen ja yövuorolisät. Sen verran raastava kokemus tuollaisen unen näkeminen äkistään oli, mutta sitten muistin mitä unessa tapahtui niin jäi viesti laittamatta. Ainoa asia oikeastaan mitä siitä unesta muistan oli se, että lähes kaksimetrinen mies, eli pomoni oli pukeutunut siinä naisten vaatteisiin. Se riitti korvaukseksi siitä kärsimyksestä vallanmainiosti. Ilmeisesti alitajuntani halusi vain v*ttuilla hänelle jostain syystä ja onnistui siinä varsin mainiosti. Itseä tuollainen mielikuva nauratti aikalailla heti aamusta. Se oli hänelle ihan oikein sillä hän osaa olla välillä melkoisen rasittava tapaus. Unessahan useat eriasiat sekoittuu keskenään ja siitä tulee sellainen soppa, ettei siinä ole yleensä päätä eikä häntää. Tämän lisäksi unet tahtoo unohtua aika usein hetken päästä heräämisestä. Tämä pomo naisten vaatteissa syöpyi kuitenkin syystä tai toisesta mieleeni pysyvästi. Täytyy vain toivoa, ettei se tule mieleen missään palaverissa joita meillä aika usein on. Saattaa meikäläiselle hyvin yleisten huonojen yöunien jälkeen väsyneenä olla tuo nauru melkoisen herkässä. Siinä voisi olla pomolla hieman ihmettelemistä, kun meikäläinen yrittää pitää pokaansa ja virnuilee yhyäaikaa ilman mitään hänelle selvää syytä. Siinä joutuisi pian istumaan seuraavana työterveysasemalla testeissä huumausaineiden käyttöepäilystä. Turha siinä olisi alkaa selittelemään mistään unista ja naisten vaateista sillä seuraavana olisi vuorossa psykiatrin vuoro selvittää Oksasen mielenterveys. On tuo ihmismieli vaan outo, varsinkin keskellä yötä.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Vaikeuksien kautta voittoon!



Suomalaisen miehen, tai miksei muunmaalaistenkin miesten pitäisi pitää kunnostaan huolta. Varsinkin keski-iän ylittäneiden miesten mitä ikäryhmää itsekin edustan. Joka nurkan takana alkaa uhkaamaan kaikennäköiset kansansairaudet. Verenpaineet kohoaa salakavalasti, kolestetolit elää omaa elämääsä ja verensokerit pomppii ylös pelkän karkkihyllyn ohi kävelyn seurauksena. Oma henkilökohtainen terveydenhoitajani varoitteli minua näistä kaikista vaaroista muutama kuukausi takaperin ja kehoitti tekemään elämäntavoilleni jotain. Olen toki tehnytkin asialle jotain käymällä salilla ja syömallä omasta mielestäni terveellisemmin, mutta päätin tuossa kuukausi takaperin aloittaa lisäksi sellaisen kunnonkohotus kuurin. Kaivoin kellarista polkupyörän talven jäljiltä pihaan suurin suunnitelmin ja tarkoituksena oli aloittaa sellainen useamman kerran viikossa tapahtuva kehon liikuttelu lihasvoiman turvin. Polkupyöräilyhän on tasaisen kuormittavaa liikuntaa jossa äkillisestä rehkimisestä yleisesti johtuva vammautuminen on melko epätodennäköistä. Siinä ei tule muuta kuin ahteri kipeäksi, mutta se on sellaista terveellistä kipua. Niin, tarkemmin ajatellen pyöräillessäkin voi vammautua, jos kaatuu tai jää auton alle, mutta itse suoritus on yhtä turvallista kuin esimerkiksi uinti. Tehokkaasti kuntoakohottavaa ja kohtuu mielekästä.

Nyt kun nelisen viikkoa on kulunut tästä päätöksestä niin polkupyörä seisoo edelleen samoilla sijoilla mihin sen silloin jätin. Ainoat asiat mitä sille on tapahtunut tänä aikana niin lintu on näyttänyt paskoneen sen satulaan ja hämähäkki oli kutonut verkon tangon ja runkoputken väliin. Eli ei se meikäläisen kuntoilu nyt oikein lähtenyt. Saman kadun varrella asuu joku himohinkkaaja, eli polkupyöräilyä intohimolla harrastava mies. Hän ajeli eilen tästä meidän talon ohi aivan älytöntä kyytiä. Sellaisessa tiukassa pyöräilyasussa, muna-asennossa ja kypärän hihna niin tiukalla ettei varmasti kärpäset lennä suuhun. Siitä sain sellaisen uuden kipinän fillarointiin ja ajattelin tänään lähteä ensimmäiselle polkupyörälenkille. Pumppasin oikein renkaatkin valmiiksi täyteen, ettei sitten tarvitse muuta kuin hypätä vaan satulaan ja lähteä ajamaan mutkaista tietä auringonlaskuun. Siinä renkaita pumppaillessa katseeni osui pyörän lukkoon. Tosiaan, pyörä on lukossa ja nyt täytyy sanoa, ettei ole mitään käsitystä missäköhän sen avain on. Epäilen suuresti jälleen kerran, että vaimolla on tässäkin asiassa sormensa pelissä. Hän on nimittäin todella hyvä hukkaamaan meikäläisen tavaroita. Siitä on lukuisia hyviä esimerkkejä. Jotenkin välillä tuntuu, että hän tekee sitä tahallaan. Eikä hän ole ainoa sillä äitini teki sitä samaa sillon aikoinaan kun asuin vielä kotona. Samaan ilmiöön olen törmännyt myös aikaisemmisakin parisuhteissani. Outoja otuksia nuo naiset?!? Takaisin siihen polkupyöräilyyn. Pakko se on kuitenkin uskoa, vaikka kaikki näyttäisi olevan näin aluksi hieman vaikeaa niin syksyllä Oksasen akan poika on niin älyttömässä kunnossa ettei mitään rajaa. Kolesterolit, verenpaineet ynnämuut diibadaabat ovat kuin mennyttä elämää. Terveydenhoitaja kehuu maasta taivaaseen ja omalääkäri kirjoittaa diplomin älyttömän mahtavasta suorituksesta.

torstai 18. toukokuuta 2017

Seksikäs siivoava mies!



Siivoava mies on jonkun aikoinaan lukemani tutkimuksen mukaan naisten silmissä seksikäs. Tästähän se ajatus sitten eilen aamulla lähti ja aloitin asunnon perusteellisen puunaamisen lattiasta kattoon. Ensimmäisenä ohjelmassa oli imurointia. Siinä imuroisessa tuli mieleen, että suurimmat sotkijat meidän taloudessa ovat kissat. Niistä lähtee nimittäin tähän aikaan vuodesta karvaa aikalailla ja niiden turkin imurointi voisi hieman hillitä sitä, ainakin kaikki irtokarvat saisi hetkellisesti pois. Jos tämä keino toimisi niin siitähän voisi tehdä sellaisen päivittäisen rutiinin niin säästyisi vaimo sohvan ja kaikkien muiden karvaa keräävien huonekalujen jatkuvalta imuroinnilta. Helpompi se olisi imuroida kaksi kissaa kuin sohvakalusto ja nojatuolit. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja operaatio kissan metsästys. Siinä hommassa meinasi käydä huonosti. Sain nimittäin ensimmäisenä meidän vanhemman kissan kiinni ja siinä imurin pauhatessa vieressä se sai sellaisen sätkyn, että meinasi meikäläiselta lähteä silmät päästä. Täytyy siis jatkossakin tyytyä furminaattoriin ylimääräisten karvojen poistossa. Tämän jälkeen vuorossa oli lattioiden luutuamista. Siinä pesuvettä ämpäriin laskiessa etsin lattian pesuun sopivaa pesuainetta. Meillä on sellainen siivousväline kaappi ja sieltähän niitä löytyi. Ainoa ongelma vain oli se, että kaappi oli pullollaan kaikennäköisiä pesuaineita. Mistä minä tiedän mikä niistä sopisi mihinkin tarkoitukseen ja pakko oli käyttää vanhaa kunnon valintakeinoa, eli enttententten teelikkamentten. Lorautin pesuainetta reilusti pullosta pesuveden sekaan ja tämän jälkeen moppi tanassa kastelin laminaattit ja muut lattiapinnat kauttaaltaan.

Avot, homma oli valmis ja koti tuoksui puhtaalta vaikka välillä tuntuikin, ettei tällainen perusteellinen siivoaminen ole heteromiehen puuhaa, mutta pakkohan se oli loppuun asti tehdä kun kerran olin aloittanutkin. Muutaman tunnin urakan jälkeen jäin odottamaan vaikutuksia. Hieman jopa jännitti, että niinköhän koko kadun naiset ryntää meille ovista ja ikkunoista. Tulevat lirkuttelemaan tällaiselle maskuliiniselle moppimiehelle kun huhu leviää. Sellainen hulina, että vaimo joutuu töistä kotiin tullessaan heittelemään heitä pihalle. Täytyy kyllä sanoa, että "seksikä siivoava mies" on ihan huuhaa tutkimus. Ainoat naaraspuoleiset jotka koko päivänä jaloissa kiehnäsivät olivat meidän kissat ja nekin siitä syystä kun niillä oli nälkä. Vanhempi kissa kylläkin kartteli minua hetken aikaa, mutta kyllä silläkin nälkä loppujen lopuksi voitti itsesuojeluvaiston. Yksi kiihkeä ahdistelija kävi minun kimppuun, mutta sekin oli vain puhelinmyyjä. Yritti väkisin kaupata sähkösopimusta. Voin kertoa, en jaksanut kuunnella häntä siinä mielentilassa viittä sekunttia pidempään. Vaimon tullessa kotiin hän huomasi lähes heti minun siivonneen. Ihmettelin, että mistä hän tiesi, tuoksuuko täällä puhtaalta? Ei kuulema siitä vaan siivousvälineet eivät olleet niille kuuluvilla paikoillaan vaan hujanhajan ympäri kylpyhuonetta. Hän oli laittanut ne paikoilleen. Sitä hän vielä kysyi, että oliko pessyt saunankin. Ihmettelin, että miten niin. No kun saunan pesuun tarkoitettu paesuaine oli oli ollut siinä pesuaine ämpärin vieressä.

Sen tästä kaikesta opin, että iltalehden sivuilla julkaistut tutkimukset eivät ole välttämättä totta. Ne ovat todennäköisesti vain naisten julma keino harhauttaa miehet tekemään kaikennäköisiä asioita vasten tahtoaan, esimerkiksi siivoamaan. Tuollaisilla julkaisuilla on samanlainen vaikutus kuin tarjoaisit aasille porkkanaa, mies tekee sen jälkeen mitä vaan.