perjantai 1. helmikuuta 2019

Parveke peruna!



Jos ei hellettä helmikuussa niin ei tarvii syksyllä perunaa nostaa. Tämä vanha Pukkimäkeläinen sananlasku on käynyt toteen jo useampana vuonna peräkkäin. Itse tällaisena entisenä parveke perunanviljelijänä olen todennut, että kaupasta ostetut perunat toimii parhaiten. Muutama kevät sitten suurilla sato-odotuksilla istutetut ja hartaudella hoidetut parveke perunat eivät oikein toteuttaneet tätä omavaraisen maanviljelyn tunnusmerkistöä. Siinähän kävi niin, että viisi perunaa istutettiin, viisi nostettiin ja nekin maistuivat siltä, kuin talitintti olisi käyttänyt kyseistä viljelyalustaa käymälänään koko kesän. Ei mennyt ihan putkeen se homma. Siispä, jos joku näkee meikäläisen kantavan perunapussia kaupasta ulos niin se tapahtuu ihan syystä. Omavaraisuus ei oikein toiminut meidän kohdalla. Ei muuta kuin hyvää viikonloppua kaikille maanviljeliöille ja pistäkäähän varhaisperunat jo itämään, kohta on kesä.

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Varo!



Muutama viikko sitten näin otsikon, tämän verran pekonia lisää syöpäriskiä. Heti sen jälkeen varoiteltiin kovista pakkasista, netissä ja kaduilla pikkutyttöjä jahtaavista namusedistä, Turkulaisista insinööreistä ja lopuksi lauhtumisen myötä alkavista lumisateista. Noh, tästä ei mene enää kauaa, kun aletaan varoittelemaan heikoista jäistä, katolta putoilevista lumenpudottajista, vai oliko se lumesta, hiekoitushiekan aiheuttamasta katupölystä ja heti perään keskikesän kovista helteistä, tai sitten sateista. Sitä minä tässä vaan mietin, että on tämä ihmiselo mennyt kummalliseksi. Silloin nuorempana, kun kaikki kesät olivat pitkiä ja kuumia ei tarvinnut pelätä muuta kuin poliisia, niittinahkatakissa kulkevia pitkälettejä ja koulun rehtoria. Nykyään kaikki on vähintäänkin jollain tapaa arveluttavaa. Onhan tässä kaikessa tietenkin yksi hyvä puoli. Jos sattuu näiden kaikkien vaarojen keskellä elämään vanhaksi ja joku tulee  kysymään, että olenko elänyt omasta mielestäni jännittävän elämän, niin siinä vaiheessa on pakko myöntää eläneensä. Montakymmentä vuotta saanut pelätä ja varoa kaikenlaista, siis jos näihin otsikoihin alkaa uskomaan ja niiden ohjeita toteuttamaan. Niinpä niin, ei muuta kuin jännittävää loppuelämää itse kullekin

perjantai 25. tammikuuta 2019

Oman elämänsä prinsessa!



Miehenä olo on kuulema helppoa. Noh, olen asiasta hieman erimieltä, varsinkin kun taloudessa asuu useampi eri-ikäinen naisimmeinen. Tästä hyvä esimerkki, kun minulta tultiin kysymään meidän oman elämänsä prinsessan toimesta, että huomaanko mitään erityistä hänen hiuksissaan. Kahden väärän arvauksen jälkeen sain sitten kuulla kunniani. Olin kuulema täysin sokea ja kaikkea muuta painokelvotonta, kun en huomannut sitä, että hänen hiuksiensa latvoista oli leikattu pari senttiä pois. Palaute oli sen verran suoraa, että siinä oli turha alkaa selittelemään "niin mutta kun". Oman terveyden kannalta oli parempi olla aivan hiljaa ja esittää loppupäivä näkymätöntä. Sen verran omaksi puolustuksekseni pakko keroa, mitä en uskaltanut kylläkään hänelle siinä tilanteessa enää sanoa, että tämä meidän oman elämänsä prinsessa pitää pääsääntöisesti hiuksiaan ponnarilla, siis ainakin niinä hetkinä kun olen häntä kotona nähnyt. Siltä pohjalta kun lähtee arvioimaan onko hiuksia leikattu vai ei niin pitää olla melkoinen ajatustenlukija. Niinpä niin, jälleen kerran kuvan kyltti joka on rakkaan tyttäremme huoneensa ovessa pitää niin paikkansa.

maanantai 24. joulukuuta 2018

Hyvää Joulua!



Niin se joulu vaan taas kerran painaa päälle. Se mikä tässä aattoaamussa on parasta, tontut eivät enää kyttäile ikkunan takana merkitsemässä muistiin, että onko Oksanen kiltti vai tuhma. Niillä on käsittääkseni näin aattoaamuna muuta tekemistä. Ihan vaan tiedoksi näille pukin pikku kätyreille, että olen ollut juuri niin kiltti kuin aikuinen mies vaan voi olla. Ressihän tästä kaikesta on iskenyt päälle ja maha mennyt ihan sekaisin, niin ja eikä ole pystynyt keskittymään oikeastaan mihinkään. Mielestäni tämä tällainen täyttää kaikki vainoamisen tunnusmerkit. Jos itse käyttäytyisi samanlailla kuin he niin samantien tulisi lähestymiskieltoa ja kaupan päälle saisin vielä perverssin tirkistelijän maineen.

Niinpä niin, saa nähdä miten käy. Tuleeko oikeasti lahjoja vai pelkkiä risuja, tai peräti halkoja kun risut ovat käyttäytymiseen nähden liian ohuita. Tontuista kun ei koskaan voi tietää kuinka he käyttävät värikynää raporteissaan. Kaikesta huolimatta rauhallista joulua kaikille ja hyvää tulevaa vuotta!


keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Itsenäisyyspäivä!




Huomenna juhlitaan jälleen kerran itsenäistä Suomea. Jotkut juhlivat sitä presidentinlinnassa, toiset riehumalla linnan ympäristössä, mutta Oksanen juhlii sitä kotona syömällä aiheeseen liittyvää suklaata. Täytyy kyllä myöntää, että oli pakko hieman maistella niitä jo näin etukäteen. Minkä sitä luonteelleen voi, herkkuperse mikä herkkuperse.

Tähän liittyen ja oman luonteeni tuntien minulla ei ole edes suklaajoulukalenteria. Vaikka eletään vasta viidettä päivää kuluvaa kuuta niin todennäköisesti minulla olisi jo tässä vaiheessa kaikki luukut auki, siis siinä joulukalenterissa. Siinä sitä olisi sitten hieno kärvistellä 23 päivää ilman luukun aukaisun tuomaa jännitystä. Stressihän siinä iskisi ja kun aatto koittaisi niin olisin henkisesti aivan loppu. Kinkku ja kaiken maailman perunalaatikot sekä muut sörsseli maistuisivat aivan puulta, ja kaikki tämä vain oman luonteen heikkouden vuoksi. Olisi se vaan ikävä istua joulupöydässä kun mielessä pyörisi vain yksi kysymys, oliko ihan pakko!?! Kuin pisteenä iin päälle se punanuttuinen tekopirteä vanha setä tulisi lässyttämään jotain ja sanoisi muutaman väärän sanan niin siinähän olisi sen jälkeen aika äkkiä kuusi nurin, ja kaikki tämä vain siksi, kun söi joulukuun ensimmäisenä päivänä 24 palaa suklaata. Niinpä, ihan hyvä ettei ole sitä kalenterin suklaaversiota. Jälkikasvukin tuntee minut sen verran hyvin, että vanhin tyttäristä osti minulle veikkauksen raaputettavan joulukalenterin. Ihan vain siksi, että kaikilla olisi kiva joulu.

Se tässä on käynyt myös mielessä, että miksei tällaisille herkästi stressaantuville ja addiktoituville yksilöille voisi kehittää sellaista joulukalenteria mistä löytyisi luukun takaa esimerkiksi erimuotoisia ruisleivän paloja. Eipähän tulisi ainakaan aukaisua kerralla kaikkea, jos ollenkaan. Tietenkin jotkut saattaisivat syödä senkin kerralla loppuun, jos sattuisi olemaan leipä loppu ja ei jaksaisi lähteä kaupaan ostamaan lisää. Itse ainakin inhoan käydä kaupassa näin jouluryysiksen aikaan, joten saa sen ruisleipäjoulukalenterikin unohtaa. Niinpä, on tämä ihmiselo välillä aika vaikeaa. Toiset radikalisoituu niin pahasti, että on pakko lähteä riehumaan pääkaupunkiin itsenäisyyspäivänä ja toiset ei uskalla ostaa edes joulukalenteria kun siitä tulee pahimmillaan täysi kaaos. Noh, mutta tästä kaikesta huolimatta. Hyvää huomista itsenäisyyspäivää kaikille tasapuolisesti. 

tiistai 20. marraskuuta 2018

Hiusdonitsit!

Tulin hieman kesken paikalle kun meidän naisväki keskusteli isoon ääneen donitseista. He syyttelivät toinen toisiaan donitsien hukkaamisesta. Juuri kun olin kysymässä, että oliko kyseessä kenties suosikkini kinuskidonitsi niin pettymykseksi minulle selvisi, että he puhuvatkin hiusdonitseista, eli näin miehisesti ilmaistuna hiukan tuhdimmista hiuslenkeistä. En jaksanut kovin kauaa sitä väittelyä kuunnella vaan kun olin muutenkin menossa kauppaan niin päätin ostaa heille uusia "donitseja".

Kauppaan päästyäni mietin ensimmäisenä, että milläköhän osastolla näitä donitseja löytyisi. Fiksuna kaverina ajattelin ettei niitä ainakaan lihatiskiltä kannattaisi kysellä, joten painelin kosmetiikkaosastolle. Sanotaanko nyt vaikka näin, että osastona se ei ollut siitä tutuimmista päästä ja tästä syytä näitä etsimäni donitseja ei meinannut löytyä sitten millään. En kehdannut pyytää apuakaan, sillä olen aina ollut sitä mieltä, että mies ei osta kaupasta itsenäisesti muuta kuin kaljaa ja makkaraa. Aikani pyörittyäni löysin kuin löysinkin etsimäni donitsit ja ei muuta kuin juoksu jalkaa kassalle ja kaupasta pois. Oli se nimittäin sen verran traumatisoiva kokemus pyöriä parfyymin tuoksuisten hyllyjen välissä pieruverkkarit jalassa.

Kotiin päästyäni ojensin yhteen niputetut kaksi donitsia aikaisemmin niistä kiistelleeelle naisväelle ja siitähän se riemu taas repesi. Donitseja oli kaksi, mutta ne olivat erivärisiä ja nyt he alkoivat kiistelemään kumpi ottaa kumman värisen. Siinä heidän uutta väittelyään kuunnellessa mieleen tuli väkisinkin, että miksen ostanut kummallekin omaa kahden kappaleen settiä. Niinpä niin, ei pitäisi puuttua tällaisiin kotkotuksiin millään tavalla. Se ei vie näköjään muuta kuin ojasta allikkoon.

perjantai 16. marraskuuta 2018

Siilin talvipesä!



Olen tässä koko aamun kerännyt motivaatiota ja kironnut itseäni. Mielessäni on pyörinyt vain yksi kysymys, oliko ihan pakko saada eilen sellainen haravointi puuska!?! Kasoiksi haravoidut lehdet eivät nimittäin anna vaihtoehtoja. Ne on pakko siirtää jonnekin pitkin pihaa seisomasta. Tietenkin helpoin vaihtoehto olisi levittää ne lehtipuhaltimella takaisin ympäri pihaa, mutta siinä puuhassa ei saa muuta kuin hullun maineen naapureitten silmissä. Täytyy nyt kuitenkin hetki odottaa, sillä eihän sitä vielä tiedä vaikka tänne iskisi jokin paikallinen trombi, tai syöksyvirtaus joka veisi lehtikasat mennessään. Tämä ajatus saatta vaikuttaa hieman ylioptimistiselta, mutta kyseinen vaihtoehto ei selviä muuta kuin odottamalla, ja mikäs tässä on odotellessa kun on vapaata koko loppuviikko. Toinen vaihtoehto tietenkin olisi, jos myrskyjä ei ala näkymään niin tekisi jokaisen kasan viereen kyltin, jossa lukisi siilin talvipesä. Sitä kautta säästyisi suurelta vaivalta ja lisäksi saisi sympatiapisteet naapurilta. Aikuinen mies näkee tuollaisen vaivan siilien hyvinvoinnin eteen. On tämä syksy vaan hienoa aikaa.