maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kaamea kankkunen!

Se on kyllä jännä, kun lauantaina juhlii kaverin syntymäpäiviä niinkin iloisissa merkeissä ja siitä saa aikaan tällaisen ei niin iloisen olon. Tänään maanantaina, siis maanantai iltana koko lauantain jälkeisen ajan ensimmäinen ilon aihe on se, että olen edelleen hengissä. Ollut jotenkin aivan karmea päivä. Työpäiväkin meni pimeissä nurkissa pyöriessä ettei vaan kohtaisi ketään silmästä silmään, saatika kukaan tulisi juttusille. Oma hommansa siinäkin. En tiedä mikä voi aiheuttaa tämän pelkotilan. No krapula tietenkin, mutta miten se voi tulla näin vuorokauden viiveellä? Johtuuko se siitä, että kaveri täytti 35, vai siitä, että itse olen yli neljäkymmentä? Todennäköisesti siitä jälkimmäisestä. Eilen ei ollut mitään, mutta tänään, huh huh. Keski-ikäisyys se aiheuttaa kaikennäköisiä muutoksia. Nuorempana ei tarvinnut muuta kuin juoda lasi tuoremehua ja käydä suihkussa kostean illan jälkeen niin olisi ollut valmis vaikka maratonille. Tällä iällä palautuminen kestää monta päivää. Tulee outoja pelkotiloja ja morkkis on armoton vaikkei ole mitään hölmöillytkään. Takaraivossa jyskytti koko päivän yksi ainoa lause, en juo enää ikinä. Se mikä tässä kaikessa on kuitenkin parasta, huomenna on uusi päivä ja todennäköisesti tuhatkertaa parempi. En ole ylpeä, mutta yhtä kokemusta rikkaapi. Totuushan on, että viina on viisasten juoma, ja en ole ajatuksen kanssa yksin, jos on syntymäpäiväsankarin kanssa käytyä puhelinkeskustelua uskominen. Yhtä pelokas mies oli langan toisessakin päässä.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Yllätä minut!

Naisilla on tapana haastaa miehiä. Hyvänä esimerkkinä tästä vaimoni sanoi minulle tänään kauppaan lähtiessäni, että tuo kaupasta jotain kivaa. Ööö, mikä on kivaa?!? Naiset tuntien se mikä tänään on kivaa on huomenna p*rseestä. Toisin sanoen minun piti yllättää hänet ja se ei näin ollen saanut olla mitään perinteisen tylsää, esimerkiksi kukkia. Kepeästä maidon hakureissusta tuli siinä samassa stressitasoja nostattava kokemus. Sanoa nyt tuollai miehelle joka ei tiedä edes mitä itse haluaa!!! Olen ihan maailman huonoin keksimään yhtään mitään yllättävää. Siellä minä sitten pyörin lähikaupassa kuin puolukka sanonko missä ja pää oli yhtä tyhjä kuin mannerheimintie sunnuntai aamuna. Sitten sain kuningasidean.

Kotiin päästyäni nostin ensiksi maidot kassista keittiönpöydälle minkä ääressä vaimo istui ja heti perään kasipackin olutta. Vaimo katsoi hetken minua ja olutpäkkiä vuoronperään ja sanoi, eihän sinun pitänyt tänään ottaa olutta. Niinpä, yllätin hänet täysin. Viimeisenä nostin kassista vielä suklaalevyn, joka korvasi silminnähden tämän oluen aiheuttaman järkytyksen. Yllättävää kyllä, naisia on välillä helppo miellyttää. Paras yllätys syntyy näköjään järkytyksen kautta.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Miksi aina minä?

Se on jotenkin uskomattoman hieno fiilis, kun palaat kahden viikon lomalta töihin ja nähdessäsi pomon hän kysyy ensimmäisenä, että mitäs h*lvettiä sinä täällä teet. Sillä samalla sekunnilla tajuat, että sinulla olisi ollut vielä tämä päivä lomaa. Niinpä, minulla kävi tänään juuri näin. Miten näin voi käydä, sitä samaa ihmettelen itsekin. Ei johdu ainakaan siitä, että olisi ollut niin ikävä työmaata ettei pystynyt pitämään lomaa loppuun asti. Pitäisi varmaan alkaa käyttämään kalenteria tai jotain muuta muistin apuvälinettä jatkossa mihin merkkaisi itselle tärkeitä päivämääriä. Niinpä, tervetuloa alzheimer, jälleen kerran!!!

Jos jotain positiivista tästä päivästä hakee niin työkaverit saivat ainakin kunnon syyn nauraa mahat kippurassa, sillä vahingon ilo on se paras ilo. Tämän lisäksi tietää mistä jatkossa minulle v*ttuillaan. En sitten muuta keksinyt siinä "shokkitilassa" vaan soitin myös vaimolle ja ilmoitin olevani väärässä paikassa väärään aikaan. Hetken aikaa luurin toisessa päässä oli hiljaista, mutta kuulin miten hän puri huulta kunnes repesi kunnon nauruun. Sitä tässä vaan mietin, että onneksi en vastaa töissä mistään tärkeitten uusien projektien läpiviennistä, sillä meikäläisen aikatauluilla ei tietäisi koskaan milloin ne olisivat valmiita. Joskus liian aikaisin ja joskus liian myöhään, tai sitten ei ollenkaan. Tässä nyt ei auta muu kuin nostaa katse ylöspäin ja kysyä miksi aina minä?!?

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pullamössöä ja sokerikuuroja!

Se olisi taas maanantai. Hetkinen, tänäänhän on tiistai?!? Sitä kun on ollut kohta kaksi viikkoa lomalla niin ei oikein tiedä mikä päivä on menossa. Se ei johdu siitä, että olisin lätrännyt alkoholin kanssa ja juonut pääni pehmeäksi vaan viikonpäivät menettävät yksinkertaisesti merkityksensä ilman töissä käynnin tuomaa rutiinia. Noh, huomenna se taas alkaisi. Hyppy takaisin orvanpyörään joka saa aikaiseksi ainakin viikonpäivien tiedostamisen. Toisin sanoen loma on ohi, mikä on itseasiassa oikein hyvä juttu. Ihminen kaipaa työn mukanaan tuomaa ruutiinia, ainakin itse kaipaan. Ilman sitä kaikki menettää merkityksensä ja ihminen muuttuu itsestään välittämättömäksi yksilöksi. Saan olla onnellinen siitä rutiinista mikä itselle on työn muodossa suotu. Suomessa on kuitenkin arviolta 300 000-500 000 työtöntä, vähän riippuu keneltä kysyy.

Itseen tällainen kahden viikon loma on vaikuttanut jossain määrin positiivisesti, ainakin on tullut levättyä. Päivät ovat menneet puuhastellessa ja yöt nukkuessa. On kuitenkin yksi asia mikä on alkanut menemään päin peetä, se on syöminen. Säännöllisyys ja terveellisyys on hävinnyt ja tilalle on astunut epäsäännöllinen pullakahvi-pikaruoka-makeiset kulttuuri. Eli kontrolli syömiseen on hävinnyt täysin. Kevään ainana terveystarkastuksessa käyty keskustelu ja siitä syntynyt terveellinen ruokavalio on tipotiessään. Kyllä, kaksi viikoa ja kaikki on päin p*rsettä. Olen perustellut itselleni tätä kaikkea loman tuomalla oikeudella. Lomalla pitää saada rentoutua ja tehdä niitä asioita mistä nauttii. Eli ilmeisesti pullamössöstä, lihomisesta ja niistä syntyvistä terveysongelmista. Olen heikko ja addikti herkkujen suhteen, tiedän sen. Tiedän myös sen, että ne ei tee hyvää itselle, mutta silti tilanne on ajautunut tähän pisteeseen. Sokeri- ja verenpainemittarit huutaa kuorossa varoitusääniä aina kun ohi kävelee. Jääkaapissa porkkanoita ja muita kasviksia ei ole näkynyt hetkeen ja tilalle on astunut pullapussi ja hillomunkit. Voi p*rkele sentään mitä touhua. Onneksi tämä on väliaikaista ja huomenna alkaa työt. Jos jollekin jää lomalla alkoholin kanssa läträäminen päälle niin meikäläisen on kuitenkin vielä siihen nähden helppo tie. Sokerit ja nopeat hiilihydraatit eivät aiheuta onneksi fyysisiä vieroitusoireita.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kirvesjumppa!



Näin keväisin minulla ei ole vapaa-ajan ongelmia. Kaikki liikenevä aika menee nimittäin kirveen kanssa heiluessa. Tässä ei ole kuitenkaan kyse kevätpurojen liplatuksen aiheuttamasta hulluudesta vaan ensi talven polttopuut odottavat tekijäänsä ja eivät ikävä kyllä muutu itsestään klapeiksi, tai muuttuvat, mutta sillä on sitten oma hintansa. Nyt on viides päivä menossa tätä puusirkusta kaiken muun lomassa ja puolet hommasta on valiina. Noin 15 mottia on muuttanut muotoaan uuniin sopivaksi ja loput odottaa vielä kirveen kosketusta. Joku viisas saattaisi tässä vaiheessa ehdottaa klapikoneen, tai halkaisukoneen hankkimista helpottamaan hommaa, mutta joskus aikoinaa päätin, että kirveellä mennään niin kauan kun kädet liikkuu ja pää toimii. Puut toki kaadetaan moottorisahalla ja kärrätään paikalle traktorilla, mutta siitä eteenpäin kaikki tapahtuu lihasvoiman avustuksella.

Tämä kirvesjumppa on todella tehokas kuntoilumuoto. Ottaa nilkoista niskaan asti ja poistaa jumit niska-hartia seudulta. Saa raitista ilmaa ja olla lähellä alkukantaista meininkiä. Oikein naurattaa kun on niin mukavaa. Jos totta puhutaan niin tällä yltiöpositiivisuudella en enää tässä vaiheessa yritä huijata muuta kuin itseäni. Halonhakkuu alkaa nimittäin maistumaan niin puulta ettei mitään rajaa. Tänään katselin netistä jo halkomakoneiden hintoja, mutta päätin mennä ainakin tänä keväänä vielä loppuun asti tällä valitemallani tiellä. Ensi keväänä ei enää kirves heilu, ainakaan itselläni.

Tämä meikäläisen, eli puulla lämmittäjän arki on aina vähän tälläistä. Keväällä kiroillaan ja talvella kiitellään omaa ahketuutta takkatulen lämmössä. Sama tunteiden vuoristorata toistuu joka vuosi ja ainoa asia mikä tässä oikeasti naurattaa on sähkölasku. Parin viikon irtosuhde kirveeseen saa sähkölaskun tippumaan siedettävälle tasolle talvisaikaan. Se on ainut syy tähän meikäläisen joka keväiseen kirvesjumppaan.

Pojasta polvi paranee!



Leevi and the leavings lauloi joskus aikoinaan, se ei ole mies ei mikään, jos ei valmistu talo omin hartia voimin voitan kaikki vaikeudet ja viivytykset. 80, 90 ja osin 2000- luvun alussakin miehinen mittari oli se, että pitää rakentaa perheelle talo. Itse olen elänyt nämä ajat, mutta en ole ollut koskaan mikään talonrakentaja tyyppi. Tunnen itseni nimittäin niin hyvin, jos minä alkaisin rakentamaan taloa niin saisin aikaan korkeintaan pihamajan josta puuttuisi katto. Sen lisäksi siitä rakennusprojektista seuraisi burnoutti, vatsahaava ja avioero. Niinpä olen asunut aina muiden rakentamissa taloissa ja elänyt sitä kautta varsin onnellista elämää vaikka tämä leevi and the leavingsin laulama miehinen mittari ei olekaan täyttynyt. Kaiken ylimääräisen ajan, tai oikeastaan viimeisen kymmenen vuoden aikana ainoastaan silloin tällöin olen käyttänyt autoharrastuksiin. Se on ollut varmaan tapani osoittaa sitä miehisyyttäni, tai jotain. Varsinaisen käyttöauton rinnalla on ollut aina jonkin näköinen harrasteajoneuvo. Sitä kautta olen oppinut huoltamaan ja korjaamaan autoja varsin hyvin, ainakin omasta mielestä. Harrasteajoneuvot ovat olleet aina sellaisia maksimissaan muutaman vuoden projekteja ja kun ne ovat olleet omasta mielestä valmiita niin olen myynyt ne eteenpäin.

Viime viikolla meidän varsinaisessa käyttöautossa ilmeni jarruongelma. Jarrupoljinta painaessa auton liikkeellä ollessa kuului sellainen rohina, eli jarrupalat oli finito. Tänään sain sitten vihdoinkin aikaiseksi vaihtaa ne, vaikka oma homma siinä aina on. Tällä iällä ei enää millään jaksaisi rassailla noita autoja, varsinkaan käyttöautoa. Mielummin veisi sen korjaamoon, mutta tässä tapuksessa ja näin lyhyellä varoitusajalla en saanut varattua aikaa sille. Noh, eihän siinä muu auttanut kuin kääriä hihat. Itse vaihtamiseen meikäläisellä ei mennyt kuin maksimissaan tunti, mutta toinen tunti meni harrasteajoneuvon siirtämiseen, joka on ollut talvisäilössä samaisessa tallissa mihin olin menossa jarruremonttia tekemään. Tämä viimeisin harrasteprojekti oli niin pahasti tiellä, että se piti siirtää ulos. Noh, kyseinen kulkine ei liikkunut muuta kuin lihasvoimalla ja yksinään se oli hieman haastava homma. Kiroilin työntäessäni sitä perse pitkällä ja päätin, että ensi vuonna se ei ole enää tiellä. Se ei ollut vielä valmis, mutta pienellä vaivalla se olisi myyntiä vaille valmis. Samalla siinä nuorempi poika soitti ja kyseli missä olin menossa. Oli ilmeisesti rahaa vailla, sillä ei tämä meidän jälkikasvu minulle muuten huvikseen soittele. Puhelun aluksi kysyin häneltä hetken mielihäiriössä, että haluaisiko hän tämän viimeisimmän projektin ensimmäiseksi käyttöautokseen. Linjan toisessa päässä oli hetken hiljaista ja sen jälkeen kuului "oikeasti". Itse en kehtaa enää tällä iällä sillä ajaa ja toisekseen kyseisellä kulkineella alkaa olemaan myös tunnearvoa. Sen lavalla kasvoi ostaessani koivu ja ehjää peltiä ei ollut muuta kuin rekisterikilvessä, eli työtunteja siihen on mennyt arviolta kymmenentuhatta. Kolmannekseen siihen on mennyt rahaa jo niin paljon, etten saa koskaan siitä omiani pois. Näistä syistä en haluaisi siitä välttämättä luopua ja pojan ajokortin saantiin on vielä pari vuotta aikaa, joten ei olisi kiire laittaa sitä ihan heti kuntoon, vaikka se välillä tiellä onkin. Poika oli ikionnellinen niin kuin minäkin ja nyt meillä oli kuulema yhteinen "rojekti". Niin, ei se välttämättä hukkaan menisi vaikka hänkin oppisi rassaamaan autoja älypuhelimen ja tietokoneen lisäkisi. Toisin sanoen meikäläinen siirtyy työnjohtotehtäviin ja nuorempi poika saa olla jatkossa autoremontin jälkeen kädet kyynärpäitä myöten rasvassa.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Hyvää pääsiäistä!

Meidän Melli kissalla loksahti "hieman" leuka auki, kun huomasi saaneensa pääsiäisen kunniaksi kuivamuonan sijasta chebaa. Hyvää pääsiäistä kaikille tasapuolisesti!