tiistai 12. kesäkuuta 2018

Kesäloma!

Nukkumatti toi eilen iltana niin sanotusti aikalailla vajaan kuorman unisoraa ja lopputulosta ei tarvinnut arvailla. Sain nukuttua viime yönä kaikki kolme tuntia ja meininki on ollut tänään sitten sen mukainen. Tämä kyseinen sorakuski on tämän satunnaisen epäluotettavuuden lisäksi myös sen verran vanhanaikainen, ettei sille pysty edes laittamaan reklamaatiota sähköpostilla. Testasin sitä nimittäin tänään ja laitoin tälle hiippalakille tulikivenkatkuista sähköpostia osoitteeseen nukkumatti@gmail.com, mutta automaattinen vastaussähköposti väitti ettei kyseinen osoite ole käytössä. Noh, näillä sitä on mentävä mitä tarjotaan. Toivottavasti tänäiltana tulee täysi kuorma soraa, muuten alkaa tuo pää olemaan äkkiä huonossa kunnossa.

Kaikesta tästä huolimatta fiilis on kohtuu hyvä, sillä ensi viikon maanantaina minulla alkaisi kuukauden kesäloma. Se saa jaksamaan orastavasta univelasta huolimatta ja loppu viikko menee vaikka päällään seisten. Loma on taas perinteisesti loma ilman mitään minuuttiaikataulu suunnitelmia. Sinne mennään mihin nenä näyttää ja tehdään niitä asioita mitkä sattuu huvittamaan. Eli parasta mitä vaan voi olla. Hyvää kesää!

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Jouluvalot keskellä kesää!



Olen aina hieman ihmetellyt ihmisten intoa viritellä jouluvaloja. Jouluvalot alkavat palamaan innokkaimpien parvekkeilla jo syys-lokakuussa ja ne sammutvat vasta kun yöt ovat niin valoisia etteivät ne enää näy. Noh, tämä aamuna äkkäsin, että ei nyt s**tana, meidän parvekkeellahan on jouluvalot täydessä iskussa odottamassa ainoastaan muuntajan työntämistä pistorasiaan. Valot on kieputettu tähden muotoon väännetyn rautalankahässäkän ympärille, ilmeisesti varioimaan vähän niin kuin beetlehemin tähteä, vai mikä se nyt olikaan. Jotenkin alkoi niin ahdistamaan etten ole niitä aamun jälkeen ollut huomaavinaankaan. Silti kun tietää niiden olevan siellä niin ei voi edes mennä parvekkeelle. Jotenkin tuntuu, että vaimon on jättänyt ne sinne ihan tahalleen kun on kuunnellut minun jouluvaloista paasaamista vuosi tolkulla. Monet puolustavat niiden asentamista ihan miten sattuun kutsumalla niitä kausivaloiksi. Kyllä ne on jouluvalot ja piste. Tästä ei oikeastaan puutu muuta kuin se, että naapuri virittelisi omilla jaloilla seisovan valoporon pihaansa ihan vaan lähestyvän juhannuksen kunniaksi!

tiistai 29. toukokuuta 2018

Leuanveto!




Oman elämänsä prinsessa, eli rakas tyttäremme vaati painokkaasti muutama kuukausi sitten huoneensa oveen leuanvetotankoa. Hän oli saanut jostain kuningasajatuksen alkaa harjoittelemaan leuanvetoa. Noh, pakkohan se oli hankkia kun ei ollut vaihtoehtoja. Toki ajattelin ensimmäisenä, että siinä roikkuu alkuinnostuksen kaikottua apinaroikunnassa sätkivän nuoren naisen sijasta vaatteita hengarissa. Noh, eipä mitä. Muutaman kuukauden harjoittelu on tuottanut tulosta ja ensimmäinen suorilta käsiltä vedetty leuka on nähnyt nyt päivänvalon. Voin kertoa, meikäläinen, siis se epäilevä Tuomas on saanut myös kuulla tästä. Täytyy kyllä nostaa hattua, harvinaisen sitkeä nuori nainen. Leuanveto on harjoitteena loistava ja itsekin vuoden päivät sitä saliharjoittelun ohesssa treenannut. Nyt menee jo 20 leukaa vaikka ilman käsiä. No okei, jos totta puhutaan niin kyllä siinä käsiä vielä tarvitaan. Joka tapauksessa, suosittelen kokeilemaan.

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Miesten ja naisten eroavaisuudet!

Miehet ja naiset ovat monissa asioissa hyvin erilaisia. Hyvänä esimerkkinä tästä meikäläisen ja vaimoni "keskustelu" tässä illansuussa.  Minä tulin reippaasti yli kellon ympäryksen kestäneen työpäivän jälkeen kotiin näin lauantai-iltana niin vaimolla meni suunnilleen puolisen tuntia kertoakseen miten hänen päivänsä oli mennyt. Hänellä oli ollut pihakirppis tässä meidän pihassa ja se liittyi johonkin valtakunnalliseen siivouspäivään, jolloin jokainen voi pystyttää omaan pihaansa kirpputorin. Noh, vihdoinkin kun tämä hänen päivä toimintakertomuksensa oli ohitse niin hän kysyi jo ihan kohteliaisuus syistäkin miten minun työpäiväni meni. "Ihan ok". Sitä vaan, vaikka me miehet emme välttämättä paljoa puhu niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei meillä ole halua keskustella. Me miehet olemme vaan niin hyviä referoimaan.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Jee jee, Jerry Cotton!

Imurointihan on mielestäni varsin epämiellyttävää puuhaa. Kävellä nyt monta kertaa viikossa ympäri asuntoa kuulovaurion pitkässä juoksussa aiheuttavaa mööpeliä perässä vetäen ja samalla huonekaluja selkä väärällään siirrellen. Itsellä ainakin tulee siinä hommassa aivan järjetön hiki vuoden ajasta riippumatta ja lisäksi verenpaineet nousevat sellaiselle tasolle, että kokemattomampi lääkäri saattaisi määrätä siltä seisomalta siihen lääkityksen tietämättä sen johtuvan pelkästä v*tutuksesta. Noh, tänään tämä imuriksikin kutsuttu ärsyttävä laite sanoi meillä työsopimuksen irti oikein kipinöiden saattelemana. Äkkinäinen saattaisi ajatella, että voi tätä ilon ja onnen päivää, ei ikinä enää imurointia, mutta eipä mitä. Nyt nimittäin iski sellainen paniikki, että pakko saada ensitilassa uusi imuri, sillä villakoirat valtaavat meidän asunnon meikäläisen tuurilla alta aikayksikön, ja niiden invaasiota vastaan ei voi taistella muulla kuin yhdellä laitteella, IMURILLA! On tämä ihmiselo välillä niin syvältä. Kun pääsee kerrankin eroon ärsyttävästä laitteesta luonnollisen kierron kautta niin siihen on pakko hommata tilalle heti uusi vastaavanlainen vaikkei edes haluaisi, varsinkin kun tietää mitä siitä seuraa. Jos saisin oikeasti valita niin asuisin mielummin vaikka kivikautisessa luolassa. Eipähän olisi niin nöpön nuukaa ja pakollinen imurointi olisi muisto vain. Niinpä niin. Tässä ei voi muuta sano, kuin jee jee, Jerry Cotton

maanantai 21. toukokuuta 2018

Tukka pystyssä!

Tänään heräsin poikkeuksellisesti ennen kellon soittoa ylipirteänä ja siirryin sängystä suorastaan leijumalla keittiöön jossa valmistui käden käänteessä poikkeuksellisen maistuva aamupuuro. En tiedä miksi, mutta tämän jälkeen töihin ajellessani koko matkan auton radiosta soi reapitilla aina yhtä loistava Arttu Wiskarin mökkitie. Töihin päästyäni ensitöikseni oli pakko halata kaikki työkaverit, sillä oltiinhan me oltu kuitenkin erossa koko pitkä viikonloppu. Noh, ehkä homma ei mennyt ihan näin, sillä en ole mikään aamuihminen, varsinkaan näin maanantaina kun pitää herätä neljän jälkeen aamuyöstä. Sanotaanko nyt vaikka näin, että tänä aamuna tukka oli normaalia enemmän pystyssä. Jotenkin tuo lauantainen sählykauden päättäjäiset painoi edelleen ja suussa maistui kissan p*ska. Jotenkin tuntuu siltä, ettei tuollaiset kosteat päättäjäiset mitenkään terveellisiä ole. Noh, ehkä tämä tästä vielä helpottaa, ainakin toivottavasti. Tällaiseen keski-ikäiseen mieheen tuollainen yhden illan rilluttelu nimittäin vaikuttaa aikastalailla pitkään. Nuoruudessa näistä selvisi yhdellä päivällä, mutta nykyään olotilat tuntuisivat kestävän helposti sen kolme päivää, eli keskiviikkona saattaa olla jo ihan normaali olotila. Niinpä, ei lohduta tässä vaiheessä kyllä yhtään.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Hyvää äitienpäivää!


Jos se olisi jotain korkeaa, se olisi kuin järkähtämätön himalaja. Jos se olisi jotain suurta, se olisi kuin rannaton tyynivaltameri. Jos se olisi jotain kaunista, se olisi kuin talvinen tähtitaivas tai kesäinen auringonlasku. Se ei arvostele eikä hylkää vaan ymmärtää ja lohduttaa. Nämä kaikki maailman ihmeet kun yhdistetään niin siitä tulee jotain sellaista mikä kaikilla on jossain. Hyvää äitienpäivää maailman suurimmalle ihmeelle!

-jo-