sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Kromihääpäivä!




Olen löytänyt aivan mahtavan vuoristoradan. Kierros kestää tasan vuoden ja joka kerta, kun yksi kierros päättyy niin tunnen tietynlaista helpotusta, mutta silti haluan samantien uudelle kierrokselle. Tässä vuoristoradassa ei ole jarrumiestä vaan jokainen mutka, ylä- ja alamäki ottavat mahasta aivan mielettömästi, siis hyvällä tavalla. Nämä ovat niistä syistä mitkä saavat haluamaan sitä lisää. Tämä vuoristorata myös muuttuu. Jokaisella uudella kierroksella huomaa, kokee ja tuntee aina mahtavia juttuja, jotka saavat rakastamaan sitä entistä enemmän. Lisäksi tämän vuoristoradan monista parhaista piirteistä on sen vaunu. Vaikka se nitisee ja välillä tuntuu, että se hajoaa kesken kaiken niin siitä huolimatta siihen pystyy luottamaan, kunhan muistaa vaan huoltaa sitä. Huoltohan pitää tehdä täydessä vauhdissa ja se on joskus hieman haastavaa, mutta sen oppii, jos vaan haluaa. Tähän vuoristorataan saattaisi olla myös muita tulijoita, mutta heille kerrottakoot, että turvalaitteet ovat jumiutuneet ja niitä ei saa kovin helposti auki. Näiden turvalaitteiden avaamiseen tarvitaan todella järeät työkalut joita harvemmalla on, tuskin kellään. Niin kuin asiaan kuuluu tälläkin vuoristoradalla on nimi, mutta sekin muuttuu jokaisella kierroksella. Tänään alkavalla uudella kierroksella sen nimi on kromihääpäivä. Näistä mahtavista ominaisuuksista huolimatta parasta tässä kaikessa on kuitenkin ollut seura. Kiitos vaimolle, ilman sinua tämä vuoristorata ei olisi mitään. 

torstai 23. elokuuta 2018

Vapaa viikko kissan kanssa!


Sitä tässä vaan mietin, että mihin ihmeeseen tämä meikäläisen vapaa viikko on oikein hujahtanut. En ole nimittäin kissaa ehtinyt sanoa ja huomenna olisi jo perjantai. Tai noh, kissa sanan olen sanonut tällä viikkoa aika monta kertaa sellaisella etuliitteellä, ettei sitä kehtaa edes kertoa. Yksi näistä karvaeläimistä, eli kissoista jotka meillä majailee oli nimittäin  opetellut ilmeisesti tylsyyspäissään raapimaan parvekkeen ovenpieltä ja esitteli tätä oppimaansa ylpeänä meikäläiselle useampaankin otteeseen tässä viikolla. Siitä syystä näitä voimasanoja on lennellyt aikalailla ja lisäksi keskustelua on käyty turkiseläimeksi ryhtymisestä luovuttajan osassa, siis jollei tämä toiminta lopu näillä sanomisilla. Yhdellä näistä kerroista meikäläinen paasasi naama punaisena sille ja tämä uusia "pikku kikkoja" oppinut kaveri käveli siinä samalla aivan rauhassa vessalaatikolleen ja väänsi sinne aivan älyttömän kokoisen...noh, tiedätte varmaan minkä. Jotenkin vaan tuntui siltä, että tämä toimenpide ei johtunut pakottavasta tarpeesta vaan ihan mielenosoituksesta tätä meikäläisen möykkäämisestä kohtaan. Toisin sanoen sen mielestä kissalla on kynnet sitä varten, että niillä raavitaan kaikkea mihinkä ne vaan pystyy.

Joka tapauksessa, huomenna olisi siis perjantai ja vapaa viikko alkaisi olemaan loppukliimaksia vaille valmis. Viikonloppuna edessä olisi Kouvolan reissu Rallicross tapahtumaan ja sehän tarkoittaa sitä, että tämä pitkähäntäinen tuhoeläin jää kotiin ja voi rauhassa opetella kaikenlaisia uusia "pikku kikkoja". Niillä se varmistaa sen, että kiinteistön tuhoamisen lisäksi se saa meikäläisen täyden huomion jatkossakin. Uskalla kohta enää lähteä mihinkään. Tiedä vaikka se puree seuraavaksi vesiputken poikki tylsyyksissään, tai opettelee käyttämään tulitikkuja. Siispä, jos joku miettii tosissaan kissan ottamista lemmikiksi niin suosittelen vielä harkitsemaan. 

torstai 9. elokuuta 2018

Uusi muumimuki!



Koko Suomi oli tänään sekaisin, tai ainakin puoli Suomea, kun Arbia toi kauppoihin uudet muumimukit. Sanaharkoilta ei ilmeisesti kauppojen posliiniosastoilla oltu vältytty, kun kaiken maailma hattivatit ja muumimamma ryntäsivät kaupan edusteltoistaan niitä ostamaan heti ovien avautuessa. Jotenkin en vaan tajua. Nehän on perusposliinimukeja joissa on fiktiiviseen satuanimaatioon liittyviä kuvia. Se mikä tästä tekee vielä surkuhupaisaa, niitä tuli myyntiin rajoitettu erä ja kaikille niitä ei yksinkertaisesti riittänyt. Onneksi jotkut kaukaa viisaat olivat kuitenkin ostaneet kerralla sen verran reilusti, että niitä on nyt vara myydä tarvitseville huuto.netissä "pikku" voitolla. Täytyy kyllä todeta, että nämä on niitä päiviä, kun juon onnellisena aamukahvit star wars mukista ja naureskelen itsekseni ilman pakko-oireita aihuttavaa lääkitystä .

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Älyttömät puhelimet!

Ennen kaikki oli paremmin! Vaihdoin nimittäin puhelinta ja olipahan taas kerran sellainen projekti, että ei mitään rajaa. Ennen vanhaan matkapuhelimiin ei tarvinnut muuta kuin tökätä sim-kortti paikalleen ja that's it.

Voin kertoa, tuli Oksaselta ihan vaan muutama ärräpää taas kerran. Mietin siinä kiroillessa, että olisipa käytössä vielä vanhat kunnon veivipuhelimet missä ei tarvinnut muuta kuin tökätä töpseli seinään ja alkaa soittelemaan 11.95mk/minuutti + paikallispuhelumaksu. Nämä nykyiset älyttömät puhelimet kyselevät mm. google-tilisi salasanaa ja kaikkea muuta p**kaa!!! Mistä minä voin muistaa jotain sellaista, varsinkin kun kyseinen tili on luotu joskus useita vuosia sitten edellisen puhelimen asennusvaiheessa!!!

Ihan vaan tiedoksi, jos jollakin on asiaa, tai muuten vaan valtava tarve soittaa niin lähetykää meikäläistä mielummin kirjeitse. En nimittäin halua koskea tuohon vekottimeen muutamaan päivään. Meni se asennus niin tunteisiin!!!

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Kesäloma!

Nukkumatti toi eilen iltana niin sanotusti aikalailla vajaan kuorman unisoraa ja lopputulosta ei tarvinnut arvailla. Sain nukuttua viime yönä kaikki kolme tuntia ja meininki on ollut tänään sitten sen mukainen. Tämä kyseinen sorakuski on tämän satunnaisen epäluotettavuuden lisäksi myös sen verran vanhanaikainen, ettei sille pysty edes laittamaan reklamaatiota sähköpostilla. Testasin sitä nimittäin tänään ja laitoin tälle hiippalakille tulikivenkatkuista sähköpostia osoitteeseen nukkumatti@gmail.com, mutta automaattinen vastaussähköposti väitti ettei kyseinen osoite ole käytössä. Noh, näillä sitä on mentävä mitä tarjotaan. Toivottavasti tänäiltana tulee täysi kuorma soraa, muuten alkaa tuo pää olemaan äkkiä huonossa kunnossa.

Kaikesta tästä huolimatta fiilis on kohtuu hyvä, sillä ensi viikon maanantaina minulla alkaisi kuukauden kesäloma. Se saa jaksamaan orastavasta univelasta huolimatta ja loppu viikko menee vaikka päällään seisten. Loma on taas perinteisesti loma ilman mitään minuuttiaikataulu suunnitelmia. Sinne mennään mihin nenä näyttää ja tehdään niitä asioita mitkä sattuu huvittamaan. Eli parasta mitä vaan voi olla. Hyvää kesää!

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Jouluvalot keskellä kesää!



Olen aina hieman ihmetellyt ihmisten intoa viritellä jouluvaloja. Jouluvalot alkavat palamaan innokkaimpien parvekkeilla jo syys-lokakuussa ja ne sammutvat vasta kun yöt ovat niin valoisia etteivät ne enää näy. Noh, tämä aamuna äkkäsin, että ei nyt s**tana, meidän parvekkeellahan on jouluvalot täydessä iskussa odottamassa ainoastaan muuntajan työntämistä pistorasiaan. Valot on kieputettu tähden muotoon väännetyn rautalankahässäkän ympärille, ilmeisesti varioimaan vähän niin kuin beetlehemin tähteä, vai mikä se nyt olikaan. Jotenkin alkoi niin ahdistamaan etten ole niitä aamun jälkeen ollut huomaavinaankaan. Silti kun tietää niiden olevan siellä niin ei voi edes mennä parvekkeelle. Jotenkin tuntuu, että vaimon on jättänyt ne sinne ihan tahalleen kun on kuunnellut minun jouluvaloista paasaamista vuosi tolkulla. Monet puolustavat niiden asentamista ihan miten sattuun kutsumalla niitä kausivaloiksi. Kyllä ne on jouluvalot ja piste. Tästä ei oikeastaan puutu muuta kuin se, että naapuri virittelisi omilla jaloilla seisovan valoporon pihaansa ihan vaan lähestyvän juhannuksen kunniaksi!

tiistai 29. toukokuuta 2018

Leuanveto!




Oman elämänsä prinsessa, eli rakas tyttäremme vaati painokkaasti muutama kuukausi sitten huoneensa oveen leuanvetotankoa. Hän oli saanut jostain kuningasajatuksen alkaa harjoittelemaan leuanvetoa. Noh, pakkohan se oli hankkia kun ei ollut vaihtoehtoja. Toki ajattelin ensimmäisenä, että siinä roikkuu alkuinnostuksen kaikottua apinaroikunnassa sätkivän nuoren naisen sijasta vaatteita hengarissa. Noh, eipä mitä. Muutaman kuukauden harjoittelu on tuottanut tulosta ja ensimmäinen suorilta käsiltä vedetty leuka on nähnyt nyt päivänvalon. Voin kertoa, meikäläinen, siis se epäilevä Tuomas on saanut myös kuulla tästä. Täytyy kyllä nostaa hattua, harvinaisen sitkeä nuori nainen. Leuanveto on harjoitteena loistava ja itsekin vuoden päivät sitä saliharjoittelun ohesssa treenannut. Nyt menee jo 20 leukaa vaikka ilman käsiä. No okei, jos totta puhutaan niin kyllä siinä käsiä vielä tarvitaan. Joka tapauksessa, suosittelen kokeilemaan.