keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Jelly-jortikka!



Katselin eilen televisiota ja ihmettelin sieltä jatkuvalla syötöllä tulleita mainoksia. Onko sinulla kuivat silmät, entäpä alapää? Mites limakalvo tai iho? Mainonnasta voisi äkistään päätellä, että ihmisistä on tullut kuivia monellakin osa-alueella. Vai yritetäänkö näillä mainoksilla vain luoda mielikuvia ja sitä kautta tarve? Ainoat ongelmapaikat mitkä jäi mielestäni mainostamatta olivat kuivat pierut ja jutut. Yksi silmiin ja korviin pistäviä mainoksia ovat olleet myös nämä seksivälinemainokset, joita tulee joka paikasta tuutin täydeltä. Se on ihan ookoo, jos esimerkiksi vakiintuneessa parisuhteessa elävä perheenäiti haluaa vapaaehtoisesti silloin tällöin tuplapenetraation, mutta siihen tarvittavien välineiden mainostaminen lastenohjelman mainostauolla on mielestäni rajat ylittävä kokemus, sillä näinkin on joskus aikoinaan käynyt. Jelly-jortikka nimittäin saattaa herättää muutamia kysymyksiä ainakin perheen pienimmissä ja se on enemmänkin kuin kiusallista alkaa sitten selittämään heille tästä oudosta ihmeestä. Siinä saattaa sanavalmiinpikin perheenisä mennä täysin lukkoon, ja myös äiti. Varsinkin, jos mieleen välähtää ensimmäisenä kuva omakohtaisista kokemuksista. Tämän lisäksi pienillä lapsilla on tapana toistaa kaikkea oppimaansa ja näiden mainosten tarkoitushan on jäädä mieleen. Siellä on sitten kiva taustoittaa hoitopaikan ovella hoitotädille mistä tässä uudessa suureen ääneen huudetussa ja toistetussa jelly-jortikka sanassa on oikeasti kysymys. Onneksi nykyään nämä aikuisille tarkoitetut mainokset tulevat ainakin televisiossa myöhäisillassa, mutta radiot niitä tuntuisivat huudattavan aamu kuudesta iltaan asti. Onhan se tietenkin kiva, että mainostetaan, sillä se on osa tätä nykyaikaista informaatio tulvaa, mutta välillä ei vaan oikein jaksaisi, varsinkaan mitään peräpukamavoide mainoksia. Jos jollakin on niinkin ikävä vaiva kuin peräpukamat niin lääkäri on varmasti informoinut häntä useista eri hoitovaihtoehdoista, niin ja internetissä on löytynyt loput. Ei sitä mielestäni tarvitsisi enää mainostaa huutokauppakeisarin mainostauolla, sillä ne mainokset ovat osa sitä kokonaisuutta ja luovat mielikuvia. Niinpä, Akilla on pakko olla peräpukamat.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Mopolla moottoritielle!



Käytiin tänään ajamassa oman elämänsä prinsessan, eli rakkaan tyttären kanssa ensimmäinen ajotunti skootterilla. Opetusluvilla tapahtuva harjoittelun aloitus hieman venähti, sillä trafilla oli jostain syytä ruuhkaa ja muita viiveitä lupakäsittelyssä. Joka tapauksessa, hyvinhän se ensimmäimen ajokerta meni hieman talvisista olosuhteista huolimatta. Ei kaatunut kertaakaan, tai jäänyt auton alle. Ei ajanut kenekään päälle, eikä polttanut kumia vaikka hänen luonteensa tuntien sitä hieman aluksi pelkäsinkin, niin tai keulinut. Tästä on hyvä jatkaa, sillä into hänellä on ainakin kova. Tietäähän sen, kun tuollainen skootteri antaa nuorelle neidille sellaista tietynlaista vapautta liikkumiseen. Voi ajaa sitten kortin saatuaan mutkaista tietä auringonlaskuun, jos aurinko sattuu joskus paistamaan. 

Teollisuusliitto!



Palkkojen korotukset herättävät aina mielipiteitä, varsinkin julkisissä viroissa toimivien osalta. Palkkahan on sellainen mistä ei mielellään puhuta, mutta silti se kiinnostaa kaikkia. Tästä kertoo vuosittainen verotietojen julkaisu ja siitä syntyvä usean viikon kestävä kalabaliikki työpaikkojen ja kahviloiden pöydissä. Suomalainen on sellainen, että hän ei myönnä mitään, mutta silti hän on valmis maksaamaan sata euroa siitä, ettei naapuri saa viittäkymppiä, eli se perikateus vaivaa suurinta osaa ihmisistä ja sehän on aina riittävä syy pahoittaa mielensä.

Tämän päivän lehdessä revitellään ensi vuoden alusta aloittavan uuden teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon yli 50 prosentin palkankorotuksella. Niille jotka eivät tiedä niin uusi teollisuusliitto muodostui kun työntekijöitä edustavat puuliitto, metalliliitto ja teollisuusalojen ammattiliitto team päättivät yhdistyä vuoden 2017 alusta. Riku Aallon palkka on mielestäni vieläkin jopa alimitoitettu, varsinkin kun puhutaan uuden teollisuusliiton puheenjohtajasta. Tätä uutta palkkaa verrataan näissä jutuissa aikaisempaan metalliliiton puheenjohtajan palkkaan, jota Aalto hoitaa tämän vuoden loppuun asti. Nythän kuitenkin puhutaan ihan eri asioista. Metalliliitossa oli vuoden 2016 lopussa noin 140 000 jäsentä ja vuoden alussa aloittavassa uudessa teollisuusliitossa jonka puheenjohtajaksi Aalto valittiin noin 226 000 jäsentä, eli Aallon vastuu kasvaa uuden tehtävän myötä jäsenmäärällisesti melkein puolella.

Jos tätä korotusta verrataan jäsenistön tulevalle kahdelle vuodelle sovittuihin minimissään 1.1 prosentin ja maksimissaan 3.2 prosentin yleiskorotuksiin niin vaikuttaahan se äkistään niin kohtuuttomalta, että en ihmettele yhtään, jos jotaitain lyhyellä matematiikalla varustettua ihmistä ahdistaa varsinkin kun ollaan olevinaan vähän niin kuin samassa veneessä. Lyhyellä matamatiikalla laskettuna 50 prosenttia on tosiaan aika paljon enemmän kuin 3.2 prosenttia, mutta on se vastuukin hieman eritasolla. Se on kuitenkin hyvä muistaa, että mitä isompi jäsenmäärä, sitä paremmat neuvotteluasemat, eli me teollisuusliittoon kuuluvat ollaan hyvissä asemissa siihen nähden. Saa nähdä, vaikuttaako tämä millä tavalla valloillaan olevaan omistaja ahneuteen ja työntekijöiden oikeuksien polkemiseen. Jos ei vaikuta niin Rikulle lisää "motivaatio" liksaa tulevaisuudessa.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Yltiöpositiiviset esi-isät!

Positiivista uutta viikkoa vaan sullekin. Sitä kun kastelee räntäsateisessa aamuyössä kengät ja sukat kävellessään pelkästään ulko-ovelta autolle, sitä fiilistä ei voita mikään, varsinkaan näin maanantaina. Mielessäni kävi esi-isieni valinnat, jäädäkö vai lähteä. Täytyy sanoa, että sillä hetkellä jotenkin harmitti. Miksei ne vaan lähteneet, esimerkiksi johonkin lämpimään? Tästä tuli mieleen eilinen keskustelu tyttäreni kanssa mielialojen vaihtelusta. Välillä sitä ihminen on niin pohjalla, kuin olla ja voi. Toisinaan sitten niin huipulla, että kaulaliina vaan tuulessa lepattaa. Keskusteltiin tästä pohjalta pois pääsystä. Tällaisen yltiöpositiivisen luonteen omaavana, niin kuin hänelläkin se on yleensä helppoa, tai helppoa ja helppoa, mutta kivuttomampaa kuin sellaisella joka jäisi vatvomaan vastoinkäymisiään. Onneksi vanhakansa, eli esi-isät ovat keksineet tällaisiin tilanteisiin lohduttavan kansanviisauden, kyllä kesä vetensä kuivaa. Niin tosiaan, mikä kesä? Räntäsateen aiheuttama loska ne s**tanan kengät ja sukat kasteli!

lauantai 11. marraskuuta 2017

Kissan elämää!


Parvekkeella pyörivät linnut, nuo viheliäiset kissan kiusaajat aiheuttivat tänään hieman levottomuutta. Tarkemmin otaen talitintit, nuo takapihojen supersankarit.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Hyvinkää, uudenmaan helmi!



Tänään ohjelmassa maakuntamatkailua ja kohteena aina yhtä iloinen uudellamaan pohjoisosassa sijaitseva Hyvinkää, ruotsiksi Hyvinge, mikä on aina tärkeää tässä kaksikielisessä maassa. Pakko oli hieman ennakkoon tutustua tähän uudenmaan helmeen, siis mitä siltä odottaa. Hyvinkäällä asuu wikipedian antamien tietojen mukaan noin noin 47000 ihmistä. Luku on mielestä täysin hatusta vedetty, sillä tämän kyläpahasen ohi muutaman kerran junalla ajaneena asemalla ei näkynyt kuin muutamia eläkeläisiä. He eivät tunnetusti pysty lisääntymään, joten asukaslukuun on todennäköisesti laskettu mukaan myös heidän mahdolliset muilla paikkakunnilla asuvat lapset, lapsenlapset, heidän lemmikkinsä ja joskus Hyvinkäällä asuneet, mutta järkiinsä tulleet poismuuttajat. Sen verran hiljainen kylä ja vajaat viisikyt tonttua, p*ska puhetta. Mitäpä muuta Hyvinkäästä voisi kertoa. Googleen kun laittaa hakusanaksi tämän eläkeläisten paratiisin niin ensimmäisten hakutulosten joukosta hyppäsi silmille "Hyvinkään kovatuloisin tienasi yli kaksi miljoonaa euroa". Tämähän kertoo karua tarinaa siitä, että Hyvinkäälläkin asuu samanlaisia kateellisia perser...siis ihmisiä kuin muuallakin suomenniemellä.

Se mikä on aina tärkeää kertoa, Hyvinkäällä myös urheillaan, siellä pelataan nimittäin pesäpalloa korkeimmalla mahdollisella sarjatasolla "maailmassa". Hyvinkään tahko, mikä kuulostaa enemmänkin maamiesseuralta tai kyläsepänpajalta pitää Hyvinkään lippua korkealla tässä älyttömimmässä urheilulajissa mitä minä tiedän. Mielestäni tämän lajin kehittäjä ei ole kehittänyt sitä selvinpäin. On pesiä, paloja, haavoja, ajolähtöjä, kunnareita ja siinä sivussa hakataan mailalla palloa taivaantuuliin. Se on tietenkin jokaisen oma asia mitä haluaa harrastaa, mutta rajansa kaikella. Paikkakunnalla on myös jalkapalloseura Hyvinkään palloseura, minkä Hyvinkääläiset ovat kekseliäästi lyhentäneet HyPS:ksi. Liekkö nimen syytä, mutta menestystä ei ole kuitenkaan tullut niin kuin monet paikalliset jalkapallon ystävät varmasti ovat toivoneet, sillä he pelaavat vain maakuntasarjaa, 3-divaria tai jotain. Siitä on vielä matkaa suurille areenoille ja mestareidenliigaan. Tsemiä kuitenkin, kyllä ne unelmat vielä toteutuu, onhan jalkapallo kuitenkin kansainvälisesti arvostettu laji pesäpalloon verrattuna. Muuta en nyt osaa Hyvinkäästä kertoa, paitsi yhden jutun mikä osui silmään, nimittäin Hyvinkään vaakuna. Siitä tuli kaukaa ja äkkiä katsottuna mieleen kolme päällekkäistä koiranp*skaa naamioituna ketunhänniksi sinisellä pohjlla.


  • Joka tapauksessa hieno paikka varmasti ja suosittelen vierailemaan vaikken itse siellä varsinaisesti vielä ole käynytkään. Jollei muuten niin ohi kiitävästä junasta pääsee aina nopeasti ja kivuttomasti ihailemaan tätä Riihimäen kaatopaikaksikin kutsuttua pitäjää. Jos oikein hyvä tuuri käy niin heille jotka tykkäävät bongailla julkisuuden henkilöitä Hyvinkäälläkin voi törmätä sellaiseen. Juu juu, oikeasti. Hevosmiesten tietotoimisto tietää nimittäin kertoa, että siellä asustaa ehkä yksi suomen kuuluisimman poikabändin jäsen, nimittäin XL5 yhtyeessä vaikuttanut Mica c:llä, niinpä. Tälläistä kaikkea. Innolla odotan, että pääsen tänään tutustumaan oikeisiin Hyvinkääläisiin ihmisiin.

torstai 9. marraskuuta 2017

Muistilappuja!

Olin oman elämänsä prinsessan, eli rakkaan tyttäremme kanssa autolla menossa kauppaan kun hän yhtäkkiä muisti, että hänen piti hakea luokkakaverinsa luonta jo aikaisemmin päivällä joitain allekirjoitettavia lupalappuja liittyen kouluun. Hän oli ollut päivän poissa koulusta sattuneista syistä ja näin ollen luokkakaverinsa oli ottanut hyvää hyvyyttään hänenkin lappunsa mukaansa. Sanoin hänelle, että soita sille kaverille ja sano meidän tulevan ihan pian hakemaan niitä, jahka ollaan käyty ensiksi pikasesti siellä kaupassa. Noh, oltiin oltu noin tunti kotona kun kuului älytön huuto tyttären huoneesta päin. Hän oli muistanut yhtäkkiä, että me unohdettiin käydä siellä hänen kaverillaan hakemassa ne laput. Minäkin oikein säikähdin, no niinpä unohdettiin! Eihän siinä auttanut muu kuin lyödä takkia niskaan ja lähteä älytöntä kiitolaukkaa sinne hänen kaverilleen. Onni onnettomuudessa oli se, ettei tällä tyttären kaverilla ei ollut mitään menoja, vaikkakin hän oli hieman ihmetellyt mikä meillä oli oikein kestänyt ja eihän tytär kehdannut sanoa suoraan, että me yksinkertaisesti vaan unohdettiin. Muistisairaudet ovat näköjään periytyviä, tai sitten ne vaan voimistuu hetkellisesti kun me kaksi lahopäätä ollaan kahdestaan liikenteessä. Sitä kun on tuhat muutakin asiaa mielessä niin välillä vaan unohtaa väkisinkin asioita. Pitäisi varmaan hankkia jonkinnäköisiä muistilappuja, niin ja varmaan niille vielä muista muistilappu-lappuja.