maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kesäloma, tuo kaukainen unelma!

Kolme levotonta tuntia unta takana kun herätyskello soi tänä aamuna vartin yli neljä. Kesälomalla, eli viimeiset neljä viikkoa myöhään valvomiseen ja pitkään nukkumiseen tottunut kroppa ei reagoinut ensimmäiseen herätykseen millään tavalla. Aivot rekisteröi vasta toisen herätyksen ja lähetti hermojen välityksellä, vai mitä kautta se nyt meneekään elimistölle viestin. Ensimmäinen viesti kuuluu sanasta sanaan näin, P*RKELE YLÖS NYT!!!  Sama viesti toistuu neljän torkkuherätyksen ajan kunnes sain kammettua itseni sängyn laidalle istumaan. Totuus iski sillä hetkellä päin kasvoja kuin Patrik Laineen siniviiva laukaus, KESÄLOMAAN ON ENÄÄ 365 PITKÄÄ VUOROKAUTTA! Tänä aamuna se tosiaan taas alkoi, nimittäin työmiehen oravanpyörä. Joku voisi sanoa, että ole onnellinen kun sinulla on töitä. Joo joo, mutta tänä aamuna se ei tosiaankaan tuntunut siltä. Tsemppasin itseäni siinä sängyn laidalla, että ehkä tämä tästä lähtee. Saman tien aivoista tuli seuraava viesti, TUOTA ET USKO ITSEKKÄÄN!. Voin kertoa, oli aavistuksen takkuinen ensimmäinen työpäivä.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Maailman parasta nakkikeittoa!

Jonkin aikaa jyllänneen fitness-buumin myötä nykynuoriso ja miksei vanhemmatkin ovat muuttuneet melkolailla nirsommaksi sen suhteen mitä laittavat suuhunsa. Kaikennäköisissä julkaisuissa kerrotaan mitä kannattaa syödä ja mikä on terveellistä. Näitä alati vaihtuvia ruokasuosituksia sitten seurataan kuin uskonnollista johtajaa ja toivotaan, että ne antaisivat ikuisen elämän. Moi taho julistaa, että älkää syökö suolaa ja kovia rasvoja vaan korvatkaa ne pehmeillä rasvoilla ja värikkäillä kasviksilla. Se on varmasti totta, jos vaihtaa sen sinisen lenkkimakkaran kanaan, riisiin ja kasviksiin niin se saattaa vaikuttaa moneen asiaan positiivisesti, mutta sen myötä suhtautuminen tällaiseen perinteisempään kotiruokaan muuttuu. Perinteinen kotiruoka on monelle nykyään sellaista myrkkyä mitä ei laiteta suuhun muuten kuin äärimmäisessä hädässä. Hyvä esimerkki tällaisesta eiliseltä kun nuo meidän teinit kyselivät, että mitä on ruokana. Ilmoitin valmistavani aina yhtä maukasta ja ravitsevaa nakkikeittoa. Osa heistä oli sitä mieltä ettei heille kyseinen nakeilla höystetty keittolounas oikein maistuisi. Noh, lennossa muutin nakkikeiton kärsäkeitoksi. Hieman työläämpi valmistaa, mutta eipähän tarvinnut syödä nakkikeittoa. Se mikä tässä kaikessa oli hauskinta, kaikki söivät tätä mehupillin avustuksella muutettua kärsäkeittoa hyvällä ruokahalulla hymy korvissa. Tiedän kyllä, että nakit eivät ole terveysruokaa, mutta Tahko Pihkalaa lainatakseni, kaikkea kohtuudella.


torstai 20. heinäkuuta 2017

Virikkeitä antavat kanamunat!



Rakas tyttäreni, tuo oman elämänsä prinsessa heräsi eilen aamupäivällä ennen kymmentä. Hänelle tuohon aikaan herääminen näin kesälomalla tarkoittaa samaa kuin itse heräisin aamuyöllä ennen neljää. Istuin ihan rauhassa olohuoneen sohvalla kahvikuppi kädessä katsellen televisiota kun yhtäkkiä hän laahusti tukka pystyssä ohitseni kohti keittiötä. En uskaltanut kuitenkaan sanoa hänelle mitään, sillä uskoin hänen kävelleen unissaan ja unissakävelijää ei saa herättää, tai sellainen käsitys minulla ainakin on. Ei aikaakaan niin keittiöstä kuului kun jääkaapin ovi kävi, tämän jälkeen kuului paistinpannun kolinaa ja lopuksi huutoa. Tässä vaiheessa minulle selvisi ettei kyseessä ollut unissakävelyä vaan hän oli oikeasti hereillä. "Nämä kanamunat on pilalla" huuto raikasi keittiön suunnalta siihen malliin, että oli pakko mennä itsekin katsomaan mitä siellä oikein tapahtuu. Hän oli kuulema ajatellut paistaa itselleen munakkaan aamupalaksi, mutta jääkaapissa olleet kanamunat olivat pilaantuneet. Yritin lohduttaa häntä ja kehotin tekemään jotain muuta aamupalaa, mutta hän kertoi, että oli ajatellut alkaa munakkaan lisäksi leipomaan ja siihen hommaan tarvitsisi myös kanamunia. Tässä vaiheessa oli pakko kysyä, että ajatteliko hän oikeasti alkaa leipomaan, siis ihan aikuisten oikeasti??? Kyllä, niin hän oli vakaasti päättänyt.

Noh, eihän siinä muu auttanut kuin juoda loppu kahvi yhdellä huikalla, pukeutua ja lähteä kauppaan hakemaan kanamunia, kun kerrankin joku meidän perheen nuorista on noin aktiivinen, varsinkin keskellä "yötä". Meidän lähikauppaan päästyäni ihmettelin siellä ollutta valtavaa ryysistä. Ilmeisesti kaupassa oli tarjolla ilmaisia ämpäreitä tai sitten eläkeläisillä oli vaan rahapäivä. Kassajonossa oli samanlainen ryysis ja siinä kanamunien kanssa jonotellessa aikaa meni sen verran kauan, että hermot alkoivat olemaan aika pinnassa. Kotiin päästyäni laskin nämä kaksi vaivalla ja työllä hankkimaani kanamunakennoa keittiön pöydälle jonka ääressä rakas tyttäreni edelleen istui ja totesin, että nyt pääset leipomaan. Hän katsoi minua hetken ja totesi, "ei mua enää huvitakaan leipoa". Katsoin vuorostaan häntä hetken kuin leijona gasellia ja päätin lähteä samalta seisomalta läheiselle huoltoasemalle jatkamaan keskeytynyttä aamukahvihetkeäni. Tosiaan, virike kanamunat ovat näköjään ihan nimensä veroisia. Virikkeitä nimittäin riittää ainakin meikäläisellä välillä ihan aamusta iltaan, kiitos tälle meidän perheen nuorisolle.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Enää 158 päivää jouluun!



Nyt se iski, loman päättymis stressi!!! Tajusin juuri, että minulla ei ole enää kuin neljä päivää kesälomaa jäljellä. Mihin se aika oikein hävisi, kysynpähän vaan. Jonkin tutkimuksen mukaan neljä kymmenestä suomalaisesta kokee lomalta töihin paluun ahdistavana, enkä yhtään ihmettele. Haikeus, alakulo ja masennus iskevät vasten kasvoja heti ensimmäisenä työpäivänä, tai suurimmalla osalla jo edellisenä päivänä. Samaisen tutkimuksen mukaan nuorempia ahdistaa enemmän kuin vanhempia ja naisia enemmän kuin miehiä. Itsellä ei lomalta paluu varsinaisesti ahdista, koska minulla oli mahdollisuus sellaiseen pehmeään laskuun, eli ensimmäisellä työviikolla ei ole kuin kolme työpäivää ja sen jälkeen olisi neljä päivää lomaa. Olen yli 20 työvuoden varrella oppinut, että täysi työviikko heti kuukauden loman jälkeen ei ole ihmisen hommaa. Ensimmäinen työviikko tuntuu kuukauden mittaiselta rypistykseltä. Päivät matelee kuin etana nurmikolla ja tuntuu ettei pomokaan osaa muuta kuin v*ttuilla.

Jotkut ovat lomalta palatessaan väsyneempiä kuin lomalle jäädesssään. Sellainen aikataulutiukka aktiiviloma jättää jälkensä. Itsekin olen kokenut joskus aikoinaan tämän kohtalon. Tästä syystä meillä oli vaimon kanssa selkeä suunnitelma tälle lomalle. Otetaan mahdollisimman rennosti, kun on mahdollisuus ja niin me tehtiinkin. Vaimo palasi tällä viikolla töihin ja kysyin häneltä viime sunnuntaina, että harmittaako palata töihin. Hän kertoi ettei harmita tai muutakaan ja oli jopa mukava palata takaisin arkirytmiin, eli rennosti otettu loma oli tehnyt tehtävänsä. Itsellä on samanlainen fiilis, eli oikeastaan kiva päästä takaisin arkirytmiin. Kaikilla työssäkäyvillä ei ole tietenkään mahdollisuutta samanlaiseen rentoon lomailuun varsinkin, jos taloudessa on pieniä lapsia, mutta on siinäkin puolensa. Yhteinen aika jättää positiiviset jäljet niin lapsiin kuin itseenkin. Ei huolia hoitopaikasta, koulusta tai muustakaan velvoiteesta. Laatuaikaa sanan varsinaisessa merkityksessä, joka auttaa jaksamaan taas pitkä ja pimeän talven yli. Talvestta tuli mieleen, että eihän tässä olisi enää pitkä aika kun olisi taas joulu, kokonaista 158 päivää. Ei muuta kuin hyvää joulun odotusta itse kullekin.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Korkeanpaikankammo!



Kun kiipeää korkeanpaikankammoisena kerrostalon katolle ukkosen jyristessä ympärillä ilman turvavaljaita, tai mitään muitakaan turvavälinettä niin siinä tulee aika äkkiä mieleen, että eikö sitä olisi helpompiakin tapoja päättää päivänsä. Tosiaan, toimin osa-aikaisena talonmiehenä tässä meidän taloyhtiössä ja tämä virka vaatii välillä hieman itsensä ylittämistä. Katon tarkastaminen on yksi talonmiehen joka vuotisista tarkastuskohteista kiinteistössä ja se on kaikkea muuta kuin miellyttävää hommaa. Noh, tänään tuli kyseinen tarkastus kuitenkin suoritettua tälle vuodelle ja hengissä selvisin, ihme kyllä.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Luulo vs. tieto!

Mitä siitä seuraa, kun auton pakoputki alkaa vuotamaan ja samaan aikaan kuskin pääkopassa kaksi hernettä etsii toisiaan? Tällä kertaa siitä tuli h*lvetin kallis aivopieru. Tosiaan tuossa meidän toisessa saksalaisessa kulkupelissä alkoi pakoputki vuotamaan jonkin aikaa sitten ja äänethän siinä oli kuin ralliautossa. Kun sen käynnisti aamutuimaan tuossa pihamaalla niin lähinaapureissa alkoi verhot heilumaan. Tämän lisäksi meidän pihamaan puissa asustelevat lintupolot ilmeisesti kostivat nämä joka aamuiset sydäntä pysäyttävän ralliauto herätykset paskomalla auton päälle sen minkä ehtivät. Noh, pakkohan se pakoputki oli vaihtaa ettei taloyhtiön hallitus antaisi varoitusta tahallisesta metelöinnistä ja tämän lisäksi en enää jaksaisi pestä autoa joka h*lvetin päivä.

Vuodon paikallistaminen tapahtui parkkipaikalla auton ollessa käynnissä. Itse makasin auton vieressä ja kurotelin kädellä pakoputken pintaa etsien käteen vuotokohdasta tuntuvia pakokaasuvirtauksia. Sieltähän se vuotokohta löytyi, etumainen puki vuoti ja samoin keskimmäinen, jossa oli myös sellainen tojota hiacen kokoinen äänenvaimennin. Oletin, että siitä pakoputkien liitoskohdan molemmin puolin putket oli haperoituneet ja tulleet tiensä päähän. Ei muuta kun varaosakauppaan hakemaan näitä osia. Varaosakauppiaan ilmoittaessa hinnan tälle kokonaisuudelle meinasi isoa miestä alkaa itkettämään. Mistä lähtien tuollainen pierunkuoren vahvuinen puki johon on tehty muutamia mutkia on maksanut yhtä paljon kuin kesämökit 70-luvulla?!? Siihen kun lisättiin vielä sen tojota hiecen kokoisella äänenvaimentimella varustetun putken hinta niin olisin sillä rahalla asunut vuoden Thaimaassa ja elänyt siellä herroiksi. Hetken jopa harkitsin, että haistatan sille varaosakauppiaalle pitkän p*skan ja lähden pois ovet paukkuen, mutta eihän minulla ollut vaihtoehtoja. Ei muuta kuin rahat tiskiin volswagenin kokoiset kyyneleet silmäkulmissa, pakoputket kainaloon ja kotiin ilmoittamaan vaimolle ilosanomaa. Kävin kotimatkalla ostamassa epätoivoisena vielä ässä-arvankin rahapussiin jäljelle jääneillä kolikoilla toivoen merkittävää voittoa paikkamaan tätä äkillistä budjettivajetta, eipä tullut voittoa.

Noh, eilen ajattelin sitten vaihtaa nämä pakoputken osat ja pyysin veljeä avuksi, kun näissä hommissa neljä kättä on aina parempi kuin kaksi. Hän meni auton alle ja samantien kuului kommentti, täällä vuotaa ainoastaan tämä etu- ja keskiputken liitosholkki, siitä oli katkennut kiristin pannat. Eli olin S**TANA mennyt ja ostanut lähes koko pakoputkiston vaikka olisin selvinnyt kokonaista 7 euroa maksaneen liitosholkin vaihdolla!!! Siinä vaiheessa oli pakko istahtaa hetkeksi ja huokaista syvään muutamaan otteeseen.



Jos tästä jotain positiivista hakee niin onpahan nyt uusi pakoputkisto, joka ei kylläkään sattuneistä syistä ole paikallaan. Päällimmäinen ajatus on, että miksei mikään voi mennä koskaan sillai kohtuudella?!?!? Toki tästä saan syyttää ihan itseäni, mitäs perustin päätöksen oletukseen enkä tietoon. Pakko on kuitenkin jotain syyttää, eli Saksa on paska maa!!! Miksi ne laittaa sinne pakoputkistoon  tuollaisia holkkihärpeleitä?!?

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Kissojen elämää!


Olen tässä viitisen minuutia seurannut noiden meidän kissojen touhuja parveekkella ja voin aavistaa niiden ajatuksen juoksun.

- Uskotko, jos mää oikein tiukasti tuijotan tuota grilliä niin sen kansi avautuu ja makkara tippuu sieltä suoraan mun suuhun.

- No tuota et usko itekään.