Hyvää vappua!

Kissan kanssa huomattiin, että se ois niiku vappu huomenna, joten eihän tässä muu auta kuin lähteä kauppaan hankkimaan erinäinen määrä folio-oliopalloja, serpentiiniä, vappuviuhkoja ja muuta vastaan tulevaa rekvisiittaa. Niiden kanssa on sitten hyvä heilua vappusiman turruttamana munkkisokerit suupielissä tuolla keväisen koleassa säässä ilman varsinaista päämäärää. Jos nyt totta puhutaan niin jotenkin tuo vappufiilis on itsellä laimentunut tässä iän myötä niin paljon, että ainoa ilonaihe tässä koko työn juhlassa on sen mukanaan tuoma vapaapäivä näin arkipäiväksi sattuessaan. He jotka jaksavat vielä riekkua tätä juhlaa niin olkaahan ihmisiksi ja muistakaa varsinkin terästetyn siman kanssa heiluessa vanha kansanviisaus; asiat eivät ole koskaan niin huonosti, etteikö niitä voisi viinalla vielä vähän pahentaa. Henkilökohtaisesta laimeudestani huolimatta, hyvää vappua kaikille!

Hyvä aviomies?

Vanha sanonta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ei päde siinä vaiheessa kun ajattelet käyttää lapsityövoimaa vaihdattamalla heillä autoon kesärenkaat. Siihen asti tämä ajatus tuntui enemmän kuin loistavalta kunnes tajusin heittäneeni talouden ainoan renkaiden vaihtoon soveltuneen tunkin edellis syksynä metallin keräykseen. Tosiaan, ajattelin syksyllä kun edellinen tunkki tuli tiensä päähän hankkia talven aikana uuden niin onpahan sitten valmiina kun sitä taas tarvitsee. Noh, tänään sitä olisi tarvinnut, mutta uuden tunkin hankinta on samalla asteella kuin syksylläkin, eli se on edelleen siellä kaupassa. Kyllä tämä pienen ihmisen elämä on välillä sitten hieman hankalaa, varsinkin kun on sama pää kesät talvet. Noh, ei kai se niin nöpön nuukaa ole vaikka sitä vielä hetken ajalee talvirenkailla. Tosin tämä hetki saattaa olla itseni tuntien suunnilleen juhannukseen asti, jollei ihan jantuksissaan lähde sitä tunkkia ostamaan. Se miksi näin, kyseessä on vaimon auto jolla harvemmin itse ajelen ja näin ollen se saattaa unohtua. Oman auton renkaat on vastaavasti rengasliikkeen rengashotellissa ja ne vaihtuu kun ajelee vaan sinne. Ei tarvii köntätä paita hiestä märkänä persvako paistaen ympäri autoa vaan saa katsoa kun toinen tekee sen. Toki se maksaa ihan paperirahaa, mutta kyllä siitä vaivattomuudesta mielellään maksaa. Niinpä niin, saa nähdä käykö tässä renkaiden vaihto operaatiossa samanlailla kuin vaimon polkupyörä remontissa minkä lupasin hoitaa talven aikana. Vaimolla on tosiaan nykyään uusi polkupyörä kun hän kyllästyi odottamaan ja vanha makaa edelleen varastossa samassa jamassa kuin syksylläkin. Ei tämä miehenä olo ole mitenkää helppoa kun pitäisi olla samaan aikaan remonttimies, auton korjaaja, seksikäs siivoaja ja hyvä aviomies. Jostain on pakko välillä tinkiä!

Suomen kesä!

Stressihän tässä taas iskee!!! Ensinnäkin kesä on ihan nurkan takana, ainakin toivon mukaan ja kesäkunnosta ei ole vielä tietoakaan. Toisekseen pitäisi aloittaa grillikausi ja lisäksi testata kaikki kesän jäätelöuutuudet, siis aikaisempien ja tulevan kesän, koska ei tällaisen pitkän talven jälkeen voi millään muistaa miltä ne viimekesän uutuudet maistuivat saatika sitä edellisen kesän. Noh, nämä kaikki kun ympätään yhteen niin senhän tietää miten siinä käy. Heinäkuun alussa kun viimeiset lumikasat ovat nurkalta sulaneet niin saa käydä uikkarikaupassa, kun viimekesän swimsuiteista ei saa muuta kuin korkeintaan uimalakin. Ei ne nimittäin enää jalkaan mahdu tällaisella kesän aloittavalla grilli-jäätelö yhdistelmällä, tai mahtuu ne jalkaan, mutta ainoastaan toiseen jalkaan ja jos siltä pohjalta lähtee yleiselle uimarannalle patsastelemaan niin poliisi käy aika joutuin hakemassa pois sieltä häiritsemästä kannustavien "tää s**tana mikään nudisti ranta ole" huutojen kaikuessa ympärillä. Joskus käy vaan niin kateeksi noita etelänhetelmiä joilla on jatkuva kesä. Itse kun kävelee pipo korvilla täällä tuiskussa kymmenen kuukautta ja sitten kun pari lämmintä päivää sattuu johonkin tuonne heinäkuun tienoille niin mikään ei oikein onnistu. Jäätelöä pitää syödä hädissää kaksin käsin samalla kun grillaa ja siinä sivussa vilkuilla taivaalle milloin ne ensimmäiset lumihiutaleet sieltä leijailee alas aloittaen seuraavan talven. Lisäksi yleisen painostuksen saatteleman pitää ehtiä vielä heittää talviturkki pois sen kaiken keskellä hyppäämällä jääkylmään järveen uusissa uikkareissa vaikkei millään haluaisi. On tää suomen kesä aina yksi s**tanan työmaa.

Kolmas vesivahinko!

Voi hevosen häntäpää sentään. Minulla on mielessä ainoastaan yksi kysymys, MIKSI!!! Sitä minä en vaan voi ymmärtää, kun letkuliitoksia ei voida tehdä kerralla kunnolla edes niin sanottujen ammattilaisten toimesta vaan ajatuksena on ollut ainoastaan se, että eiköhän se pidä. Voin kertoa, ei se pitänyt ilman tukiholkkia. Vesihän on aineena mukava varsinkin janon sammuttajana, mutta hallitsemattomana vuotona keittiön allaskaapissa ei. Onni onnettomuudessa tässä tapauksessa oli se, että vuoto huomattiin samantien. Toisekseen tämä puurakenteinen rakennus missä meidän perhe pitää majapaikkaansa on rakennettu joskus jeesuksen aikoihin, ainakin kivijalassa yhdellä nurkalla oli tikkukirjaimin raapistettu teksti jesse was here, eli mikään pinta ei ole vaaterisssa ja kyseinen allaskaappi vietti tästä syystä sen verran ulospäin, että vesi valui kaapiston alapohjan sijasta kaapiston eteen laminaatille. Noh, vaimohan se sitten siihen ensimmäisenä sukkansa kasteli ja syylliseksi paljastui loppupelissä astianpesukoneen poistoletkuun tehty vimpan päälle letkuliitos. Tämä letkuliitos vuoti onneksi siinä vaiheessa vasta tihkuttamalla ja ei ehtinyt aiheuttaa muuta kuin vaimolle toisen märän sukan, mutta pahimmillaanhan tässä olisi ollut katastrofin ainekset. Sitä vaan, että kananttaa itse kunkin vilkuilla säännöllisesti sinne niin sanottuun roskiskaappiin ja varmistaa siellä sijaitsevien vesi- ja viemäriliitosten vedenpitävyys. Se on aika paljon mukavampi tapa kuin se, että sinne kaapiston alle ja talon rakenteisiin alkaa muodostumaan sienimetsä.

Punakorvakilpikonna!

Meidän teenage mutant ninja turtles, tai teini-ikäiseseksi sitä ei voida enää yli kolmekymppisenä kutsua, mutta kuitenkin aloitti joka vuotisen muninta operaation tässä muutama päivä sitten. Tämä riehaksi kutsumamme rauhaton ajan jakso kestää noin neljä kuukautta ja sinä aikana se pitää huolen siitä ettei meillä nuku kukaan ellei se pääse noin kahden viikon välein munimaan parhaaksi katsomaansa paikkaan. Tänäkin aamuna se on laukannut jo vähintäänkin kilometrin matkan keittiön ja olohuoneen väliä ja loppua ei näy. Kaiken lisäksi se on aivan ylisosiaalinen ja seuraa meikäläistä kuin hai laivaa ja yrittää koko ajan kiivetä lahjetta myöten syliin pöjöttämään. Paras paikka sen munintaan olisi ulkona jossa me ollaan aikaisempina vuosina sen seurassa istuttu lukemattomat kerrat, mutta lunta on vielä puoli metriä niin tuollaista vaihtolämpöistä ötökkää on sinne turha viedä kun se painuu horrokseen ja munat jää munimatta. Noh, onneksi kesä on tulossa, ainakin toivonmukaan niin pääsee kilpikonna toteuttamaan viettiään.

Kesäkuntoon 2018!

UKK-instituutin koordinoiman selvityksen mukaan liikkumattomuuden hinta Suomessa on noin 3-7,5 miljardia euroa. Suurinosa näistä kustannuksista syntyy työikäisten sekä vanhusten liikkumattomuuden aiheuttamista sairaudenhoitokustannuksista ja tuloveromenetyksistä. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat heti perusflunssan jälkeen yleisin työkyvyttömyyden syy. Lisäksi mielenterveyden häiriöt ovat esimerkiksi masennuksen muodossa joka viidennen työkyvyttömyyden aiheuttaja.

No mikä tähän auttaisi, lääkkeet? Lääkitys on varmasti nopea helpotus mielen ja nivelten kipuihin, mutta säännöllisen liikunnan lisääminen auttaisi myös vähentämään näitä yleisempiä sairauspoissaoloja, sekä lisäksi riskiä sairastua moniin elintapasairauksiin. Se ei tietenkään poista riskejä kokonaan, sillä oman terveyden sekä hyvinvoinnin lisääminen on moninainen kokonaisuus, mutta suurinosa tuki- ja liikuntaelinvaivoista sekä masennus tapauksista pystyttäisiin ehkäisemään säännöllisellä liikunnalla. Lihaksen tarkoitus on ottaa vastaan rasituksen aiheuttama kuorma. Jos lihas on huonokuntoinen, eli väsyy nopeasti niin rasituksen aiheuttama kuorma siirtyy silloin sille kuulumattomalle alueelle ja aiheuttaa jollain aikavälillä monenlaisia ongelmia. Hyvänä esimerkkinä elävästä elämästä, ihminen joka innostuu kymmenien vuosien liikkumattomuuden jälkeen lähtemään pitkille kävelylenkille. Muutaman viikon säännöllisen lenkkeilyn jälkeen hänellä todetaan todella kivulias äkillisen rasituksen aiheuttama marssimurtuma jalkaterässä. Liikkumattomana ihmisen luuntiheys muuttuu ja se murtuu säännöllistä liikuntaa harrastaneeseen ihmiseen verrattuna huomattavasti herkemmin. Eli liikunta on epäterveellistä silloin kun se aloitetaan liian rajuilla harjoitteilla heti aluksi. Sellainen sääntö kannattaa liikuntaharrastuksen aloittamisessa muistaa varsinkin pitkän joutenolon jälkeen, että ei kannata lähteä mopolla moottoritielle, eli nousujohteisuus on kaiken A ja O.

Säännöllinen liikunta aiheuttaa myös niin sanottua euforiaa. Liikunta saa aivot erittämään endorfiinia ja tämä aiheuttaa rasituksen jälkeen hyvänolontunteen. Endorfiinin sanotaan aiheuttavan pitkässä juoksussa riippuvuutta ja se ilmenee yleensä siten kun esimerkiksi muutaman viikon säännöllisesti kävelylenkillä käyneen ihmisen kuulee sanovan, "on sellainen tunne, että on pakko päästä lenkille".  Säännöllisesti liikuntaa harrastava ihminen kärsii harvemmin mielenterveyden häiriöistä ja uskoisin, että suurin myötävaikuttaja siihen on tämä endorfiini, eli mielihyvähormoni. 

Joillekin saattaa herätä kysymys, mitäs jos ei ehdi liikkumaan? Tällaiset ihmiset sekoittavat yleensä liikunnan ja urheilun. Liikunta on yleishyödyllisyä toimintaa ilman tulostavoitteita jonka tarkoitus on edistää hyvinvointia säännöllisyydellään. Urheilu on päinvastoin. Moni unohtaa, että hyötyliikunta on myös liikuntaa, eli oman hyvinvoinnin parantaminen ei ole muusta kiinni kuin omista valinnoista. Äkillinen selkäkipu on yleensä elimistön tapa kertoa, että nyt kannattaisi tehdä asialle jotain. Joku ottaa tässä vaiheessa särkylääkkeen. Se on kuin laastari joka peittää ongelman, mutta ei vie sitä pois. Toinen alkaa kotikonstein vahvistamaan lihaskuntoaan ja huomaa muutaman kuukauden jälkeen säännöllisesti esiintyneiden selkäkipujen kaikonneen. Sellaista se liikunta teettää.

Yksi huolestuttava piirre tässä kaikessa vielä on, lasten ja nuorten liikkumattomuus. Vanhempien kannattaa muistaa, että esimerkki otetaan sieltä kotoa. Eli panostus omaan hyvinvointiin liikunnan muodossa on myös panostus lasten tulevaisuuteen. Omalla esimerkillä ohjaaminen on ainakin meillä kantanut hedelmää liikunnallisesti aktiivisen elämän tielle. Jos jostakin tuntuu ettei vaan jaksa työpäivän jälkeen niin sehän on vain merkki siitä, että asialle pitäisi tehdä jotain. Joten liikkukaa ihmiset vielä kun se on mahdollista. Nuoruuden meriitit eivät paljoa viisikymppisen selkää paranna. Liike olisi siihen yleensä paras lääke, niin ja niiden marssimurtumien ehkäisyssä myös. Liikkukaa yhdessä hauskaa pitäen tai yksi puurtaen, mutta pääasia kunhan liikkuu.

Kävelevä herätyskello!

Kun kellonaika ja sunnuntai, siis päivä jona olisin saanut nukkua niin pitkään kuin nukuttaa eivät merkitse joillekin mitään niin lopputulos ei ole mitenkään maailman mukavin kokemus. Kuvan "herttaisen" karvaeläimen, eli meidän Melli kissan sisäinen kello oli tänä aamuna sitä mieltä, että klo 6:30 oli ihan hyvä aika herättää meikäläinen. Hänellä on sellainen kolmivaiheinen herätystaktiikka. Ensiksi taputellaan varovasti tassulla naamaan ja jos se ei auta niin sitten kävellään eessuntaassun ylitse sillä tavalla hieman pomppien ja jos sekään ei auta niin sitten otetaan kovemmat keinot käyttöön. Sanotaanko nyt vaikka näin, se kun kynsi, siis sellainen neulan terävä uppoaa paljaaseen kylkeen niin siinä vaiheessa unet kaikkoaa varmasti anestesialääkärin nukuttamalta aivoleikkauspotilaaltakin, on se nimittäin niin ilkeä tunne. Kun avasin silmäni niin naaman edessä oli kaksi suurta isoa iloista silmää joista pystyi lukemaan; "YES, sinä heräsit, mennäänkö jo syömään aamupaalaa ja leikitään sen jälkeen". Itsellä ainoa ajatus tässä vaiheessa oli, että sopisikohan meidän sisustukseen täytetty kissa, esimerkiksi takan päälle tai olohuoneen nurkkaan.

Hyönteisruokavalio!

No niin, Juhan keittiössä tapahtuu! Tänään alkuruoaksi olisi tarjolla hieman normaalista poikkeava omena-bataatti kasvissosekeitto a'la caffitella ja pääruoaksi on valmistumassa vanha kunnon makaronilaatikko a'la lidlin -30% jauheliha. Sen verran huomautuksena, että tarkoitus ei ollut ostaa kaupasta mitään alennusjauhelihaa vaan nappasin sen hieman niin kuin vahingossa sieltä kylmäaltaasta kun meille miehille se on ihan sama mikä sieltä käteen sattuu. Noh, joka tapauksessa se mistä tällainen ruoanvalmistus innostus meikäläisellä lähti käyntiin oli se, kun aamulla törmäsin joidenkin ituhippien mainostamaan hyönteisruokavalioon. Siis mistä lähtien ihmiset ovat alkaneet syömään jotain h*lvetin p*skakärpäsiä ja kastematoja kysynpähän vaan? Sen verran kiinnostus kuitenkin aihetta kohtaan heräsi, että kahlasin hieman tuolla internetin ihmeellisessä maailmassa ja eikö mitä, siellä joku kärpästen paras kaveri kyseenalaisti tämän uuden hyönteisruokatrendin otsikolla ruoaksi kasvatetulla jauhomadollakin on tunteet. Siis mitä ihmettä, mikä ihmisiä oikein vaivaa, mihin h*lvettiin tämä maailma on oikein menossa??? Omassa nuoruudessa idut jotka ovat nykyään varsin normaaleja salaatinlisukkeina olivat jotain lähes spookia, mutta nykyään ohi lentävä sudenkorentokin jo nähdään mahdollisena ravinnon lähteenä. Se on tietenkin jokaisen oma asia mitä haluaa syödä, mutta miettikääpähän hieman, jauhomatoja sekä heinäsirkkoja, hyh hyh!!! Toisaalta olisihan se tietenkin ihan kätevää kun ei tarvitsisi ottaa luonnonhelmaan suuntautuvalle piknikille eväskoria mukaan. Popsisi vaan kaikki vastaan tulevat ampiaiset ja ristihämähäkit poskeensa, mutta kuitenkin, hyönteisruokavalio, salli minun nauraa, hah hah!!!! Myönnän, olen hieman ennakkoluuloinen.

Joku päivä!

Vaimo pyysi syksyllä, että viittisisinkö katsoa hänen polkupyöräänsä ja pistää sen kuntoon. Siinä ei hänen sanojensa mukaan ollut muuta ehjää kuin tanko ja takarapakaari, kaikki muu oli tavalla tai toisella vinksallaan. Ihmettelin mielessäni hieman, että oliko hän jäänyt kenties sen kanssa auton alle, mutta lupasin katsoa sitä joku päivä ja pistää kuntoon. Noh, koko talvi on tässä mennyt niin sanotusti ihmetellessä, että miten ihmeessä nainen voi yleensäkään ajaa polkupyörän hänen kertomaansa kuntoon? Minä ymmärtäisin kyllä, jos kyseessä olisi alle viisitoistavuotias pojankoltiainen, mutta keski-ikäinen nainen.

Viikko sitten hän kysyi olinko jo laittanut hänen fillarinsa kuntoon. Täytyi myöntää hänelle ihan suoraa etten ollut ehtinyt vielä paneutua kyseiseen projektiin, mutta lupasin kunnostaa sen tässä joku päivä. Noh, muutama päivä sitten hän ilmoitti ostaneensa uuden polkupyörän ja olen tässä nyt kaksi päivää ihmetellyt tätä naisten vimmaa saada kaikkea uutta kun vanha ei enää syystä tai toisesta kelpaa. Ihme kulutus hysteriaa. Kyllä minä olisin se vanhankin pistänyt kuntoon joku päivä ja siitä olisi varmasti tullut ihan hyvä kulkupeli, mutta eih, aina pitää saada uutta kun vanha on ihan vähän vaan rikki. Sitä paitsi ei me miehet mitään koneita olla. Kun ei ehdi niin ei ehdi, tai jos ei huvita niin silloin ei huvita, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita etteikö ne asiat tulisi kuntoon joku päivä. Se täytyy vielä sanoa, että kaikki tuntemani naiset ovat samanlaisia heti mulle kaikki nyt tyyppejä jotka ei ymmärrä ettei kiinan muuriakaan päivässä rakennettu. He eivät vaan ymmärrä, että meillä miehillä joka asia ottaa vaan oman aikansa. Ihme vouhotusta?!?