Veronpalautukset!

Veronpalautukset ovat tulleet ja osalla varmasti menneetkin. Itsehän sain huonosta verosuunnittelusta johtuen mätkyjä, mutta vaimo sain onneksi palautuksia niin pääsen osallistumaan tähän riehakkaaseen kulutusjuhlapäivään vähän niin kuin siivellä. Niinpä, yhteisen käyttötilin tuomia etuja.
Osa pitää veronpalautuksia ylimääräisenä rahana, mutta todellisuudessahan se on myöhässä oleva palkkapäivä. Koko vuoden olet maksanut liikaa veroja ja elää kituuttanut sen vuoksi. Kironnut verottajaa siinä sivussa ja liian pieniä tilejä, kunnes tulee veronpalautusten maksupäivä. Silloin ei olla köyhiä eikä kipeitä vaan pannaan tuulemaan oikein urakalla. Ostellaan vaikkei tarvitakaan, sillä onhan joulu tulossa ja se ei ole sitä paitsi kuin kerran vuodessa. Todellisuudessa veronpalautusten maksupäivä pitäisi olla tammikuun lopussa. Silloinhan tulee yleensä visalasku yltäkylläisestä joulusta. Silloin olisi enemmän käyttöä sille ylimääräiselle rahalle kuin näin keskellä pimeintä syksyä. Pimeys saa aikaan muutenkin melankolisissa Suomalaisissa masennusta ja masennus itsessään altistaa holtittomaan ostokäyttäytymiseen. Eli tuhlataan omat ja lainatut rahat ajattelematta, että tammikuun lopussa sitä istutaan sisätiloissa järsimässä kuivaa näkkileipää perse auki ja ulkona on -30 astetta pakkasta. Kaiken lisäksi tipaton tammikuu on loppumetreillä ja siinä visalaskua verkkopankissa maksaessasi toteat, että taitaa tulla tipaton helmikuukin.

Kuormalavasänky!

Tosiaan, puolivuotta sitten nuorimman tyttären toivomuksesta, tai oikeastaan vaatimuksesta tuli rakennettua hänelle kuormalavoista sänky. Pari tuttavaa on töissä tuollaisia lavoja valmistavalla tehtaalla ja sieltä sain sopuhintaan kasan uudenveroisia lavoja kyseistä operaatiota varten. Selkä vääränä kantelin niitä ensiksi kärryyn ja sen jälkeen autotalliin. Sen jälkeen oli maalausurakka, joka kannattaa tehdä ihan terveyssyistä. Maali suojaa mahdollisilta epäterveellisiltä ainesosilta mitä lavoista saattaa irrota kosketuksessa tai sitten niistä voi vapautua epäterveellisiä kemikaaleja huoneilmaan. Lavat ovat tarkoitettu teolliseen- tai ulkokäyttöön ja näin ollen eivät sovellu sellaisenaan kotiin huonekaluksi. Noh, nyt tästä urakasta on vajaa puolivuotta aikaa ja eilen minulle kerrottiin, että rakas tyttäreni ei ole enää tyytyväinen tähän kuormalavaratkaisuun vaan hän haluaa normaalin sängyn, ja mielellään 120 senttiä leveän niin mahtuu pyörimään siinä sitten yönsä ilman vaaraa tippumisesta. Toisekseen tuollaisen kuormalavasängyn, tai oikeastaan sen välien siivoaminen kerran tai kaksi viikossa on kuulemma nuorelle neidille nykyään ylitsepääsemätön urakka, joka syö aivan liikaa aikaa hänen kiireisestä elämästään koululaisena. Ei voinut muuta kuin huokaista syvään. Nämä meidän talouden naisten kotkotukset saavat minut vielä joskus hermoromahduksen partaalle. Aivan älytön urakka ja muutama kuukausi eteenpäin niin se ei olekaan enää hyvä. Ei kai tässä sitten muu auta kuin niellä tappionsa ja hommata neitiä miellyttävä sänky ja raahata taas kerran kuormalavoja selkä vääränä paikasta A paikkaan B. Sillä tiedän, että pääsen itse helpommalla sitä kautta, kuin kuuntelemalla sitä tyttären narinaa joka päivä siitä miten hankalaa hänen elämänsä on kuormalavoista tehdyn sängyn kanssa. Joo minä tiedän, olen helppo, mutta tietyllä tapaa kaukaa viisas. Naisia ei nimittäin kannata suututtaa, sillä ne mokomat osaavat olla välillä pitkävihaisia otuksia. Tiedän myös mistä tämä ajatus tästä uudesta ja leveämmästä sängystä lähti. Ei siitä, että tuollainen vaihtolavasänky olisi huono ratkaisu vaan siitä kun viimeviikolla hänen vanhempi veli sai loppuun ajetun sänkynsä tilalle sellaisen 120 senttiä leveän runkopatjan. Epäilin jo silloin tytön kommenteista päätellen, että kauankohan menee kun hänkin haluaa samanlaisen. Viikon verran siinä näytti menevän, tai ei oikeastaan sitäkään jos tarkemmin mietin.

Rosvokissa!

Maailmassa on yksi asia mitä minä en ymmärrä, varastaminen. Jos joku jättää jotain, ihan sama mitä tahansa mihinkä vaan niin joidenkin mielestä se ei ole silloin kenenkään omaisuutta ja näin ollen sen voi ottaa, siis jos huvittaa vaikka se olisi lukkojen takana. Tänä aamuna herättyäni ja astellessani keittiöön aamupalan tekoon sain meidän nuorimman kissan kiinni itse teosta. Hänen, eli rosvokissan kohteen oli keittiönpöydälle illalla jäänyt foliolla päällystetty joulutorttuastia. Täytyy kyllä sanoa, että en viitsinyt sille edes suuttua, sillä näky oli jopa koominen. Kissa keskellä keittiön pöytää, puoliksi syöty joulutorttu vieressä, viikset täynnä muruja ja ilme oli "en minä mitään ole tehnyt". Sen verran kuitenkin mietin, että toivottavasti rosvokissa saa ansionsa mukaan, eli luumuhillo pistää vatsan kiertämään ja p**ka lentää kuin varpusparvi niin oppiipahan pitämään tassunsa irti niistä jatkossa!


Töihin päästyäni aloin miettimään tapausta uudestaan ja totesin, että toivottavasti kissalla on oikeasti vahva vatsa ja näin ei käy, sillä senhän tietää kuka sen sotku siivoaa. Vaimo tietenkin ja heti töistä tullessaan, sillä minä olen itse koko illan töissä. Pahimmassa tapauksessa rosvokissa on ihan rauhassa olohuoneen sohvalla päiväunilla, kun sen vatsa möyrähtää. Eihän se siitä mihinkään ehdi ja sohva on entinen. Tai sitten lempipaikassaan, eli meidän parsisängyssä, tai sitten se pyörii tuskissaan molemmissa paikoissa. No voi helevettiläinen, tämä tästä vielä puuttuisi, että kissa paskoisi puoli asuntoa pilalle. Sohvat, tapetit, matot ja sängyt täynnä kurap**kaa!!! Jotenkin alkaa käymään sääliksi tätä rosvokissaa. En ole vielä uskaltanut soittaa vaimolle ja kysyä, että miten menee. Toivottavasti se kissa ei ole oikeasti aiheuttanut vaimolle hermoromahdusta uusilla sisustusratkaisuilla. Oli muuten viimeinen kerta kun unohdan joulutortut pöytään!

Jane Fonda!

Harrastin näin lauantai aamusta aerobikkia lumikolan kanssa. Yön aikana oli satanut lunta viitisen senttiä ja se määrä vaatii jo toimia tällaiselta keski-ikäiseltä mieheltäkin. Voi helevata miten osasi tuollainen märkä lumi painaa. Olkapäät valahti kolaa työntäessä tuonne lantion seudulle ja ne oli niin tulessa, että olisi voinut vaikka makkaraa niissä paistaa. Eikä auttanut yhtään vaikka kuvittelin nuoruuteni märän päiväunen eli Jane Fondan kireässä jumppa asussa kannustamaan siihen viereen. Ennen kolaan tarttumista ihastelin keittiön ikkunasta ihanaa valkoista maisemaa pukeutuneena pelkkään kahvimukiin. Olisi pitänyt kolata samassa asussa sillä puolen tunnin kola-aktin jälkeen minulla ei ollut yhtään kuivaa vaatetta päällä En yleensä paljoa pyydä, mutta nyt pyydän. OLISIPA JUHANNUS!!!

Pahoinvointivaltio!

Hallituspuolueiden johtajat mietti, että kuka uskaltaa kertoa kansalle uusista leikkauspäätöksistä. Timo Soini valittiin, koska hänhän on kävelevä vertauskuvakirjasto. Timolta kysyttiin olisiko hänellä jo mielessä jotain nasevaa vertauskuvaa näistä leikkauksista. Timo mietti hetken ja sanoi, miten olisi, suomen tulevaisuus näyttää yhtä pimeältä kuin tontun perse? Toiset sanoi, että etkä sinä voi noin rumasti sanoa, keski joku toinen. Timo mietti hetken ja sanoi, suomen talouden hoito pitää olla nyt yhtä tarkkaa hommaa kuin kirpun nainti, se on nimittäin niin, että milli pieleen ja se on silmässä. Sipilä ja Orpo katsoivat hetken toisiaan ja pyörittivät päätään. Ei tästä Timo tule yhtään mitään, et sinä voi käyttää tuollaisia vanhan pervon miehen sanontoja. Timo mietti taas hetken ja sanoi, okei kyllä mä jotain keksin.

Jotkut varmasti jo aavistivat, että edellinen keskustelu oli täysin kuvitteellinen. Huumori auttaa joskus vaikeiden asioiden käsittelyssä, mutta silloin kun rahat loppuu niin ei huumorikaan jaksa kantaa kovin pitkään. Jotenkin vaan alkaa tökkimään tämä jatkuva leikkaaminen eläkeläisiltä, työttömiltä ja lapsiperheiltä. Toivottavasti jossain vaiheessa alkaisi helpottamaan niin muuttuisi tämä pahoinvointivaltio takaisi hyvinvointivaltioksi.

Sänky!

Vaimo kertoi muutama päivä sitten, että vanhempi poika tarvitsee välttämättä uuden sängyn. Jos totta puhutaan niin hänen nykyinen sänkynsä on kieltämättä loppuun ajettu. Siihen kun istuu niin kuuluu nirsk ja kun siitä nousee niin kuuluu narsk, tai sitten toisin päin. No senhän tietää miten siinä käy, kun poika kääntää kylkeä yöllä. Puoli taloa herää joka "nirsknarsk" käännöksellä ja epäilisin, että myös naapuri. Noh, vaimo ilmoitti tänään, että hän löysi vähän käytetyn sängyn Facebookin kirpparilta tai jostain ja minun pitäisi heti töiden jälkeen hakemaan sitä hänen kanssaan. Täytyy kyllä ihailla hänen tehokkuuttaan, itse kun olisin ollut asialla niin pojalla ei olisi sänkyä vielä ensi juhannuksenakaan. Jotenkin näin vanhemmiten minua on alkanut vaivaamaan sellainen tietynlainen saamattomuus. Mitä samanikäisiä kavereitani tunnen niin se tuntuisi olevan aika yleistä, joten en ole siitä kovin huolissani ja toisekseen minulla on vaimo sitä varten, että asioita tapahtuu.


Niin me lähdettiin vaimon kanssa kahdestaan hakemaan läheisestä kaupungista sitä sänkyä ja monen mutkan jälkeen löydettiin jopa kohteeseen, vaikka navigaattori yritti tehdä kaikkensa, että olisi eksyttänyt meidät. Minä en ymmärrä mikä kaikkia navigaattoreita vaivaa. Kaupunkien kadut eivät muutu kuukausittain, eikä edes vuosittain ja silti ne opastaa suomeksi sanottuna aivan päin p*rsettä.
Joka tapauksessa, vaikeuksien kautta voittoon ja nyt pojalla on vähän käytetty, mutta oikein loistava kuntoinen 120 senttiä leveä sänky. Kyllä kelpaa siinä nyt piehtaroida ja ei muuten kuulu enää nirskejä ja narskeja. Saa nähdä saako kukaan meidän taloudessa hetkeen kunnolla unen päästä kiinni, kun on nukkumaan mennessä liian hiljaista.

Vesisadetta nahkahousuissa!

Tänään kävelin töistä tullessani autolta kotiovelle niin enkö onnistunut jo sillä matkalla kastelemaan kengät ja sukat.! Kotona vaihdoin kuivaa jalkaan ja lähdin kiireellä jumppasalille niin sama juttu, taas oli kengät sukkia myöten märkänä. Vaikken olekaan millään tapaa kovin herkästi hermostuvaa sorttia niin nyt alkaa nämä vesisateet oikeasti riittämään. Siinä jumppasalin tuulikaapissa seisoessani kirosin mielessäni Pekka Poudan, Juha Föhrin, Mette Mannolan ja kaikki muut sääennustuksia taikovat meteorologit alimpaan helvettiin. Hehän meille nämä vesisateet ovat ennustaneet. Joku vastuu näistä jatkuvista vesisateista pitäisi ottaa. Mielestäni heidän pitäisi ennustaa aikalailla monipuolisempaa keliä, eikä pelkkää vettä ja räntää. Tämä alkaa tuntumaan oikeasti v**tuilulta. Miksei huomenna vois olla pelkästään pilvistä, siis semmoista ettei tulisi pisaraakaan vettä ja ylihuomenna sitten paistaisi aurinko, ihan vaan vaikka puolipilviseltä taivaalta, sekin riittäisi minulle. Ei se tuon vaikeampaa ole ja minun mielestäni ei mitenkään liikaa pyydetty, päinvastoin. Jos huomenna tulee vielä vettä niin lähetän tyytymätöntä asiakaspalautetta ilmatieteenlaitokselle ja muille vesisateita ennustaville instansseille, tai mitä ne nyt ovatkaan. Viesti tulee olemaan yksiselitteisen selkeä jonka ymmärtää varmasti Juha Föhrkin nahkahousuissaan, eli haistakaa p*ska!!!

Kotikokin erikoinen!

Tänään oli minun vuoro tehdä perheelle ruokaa. Tällaiselta "Jyrki Sukulalta" ruoan laitto sujuu käden käänteessä. Näidenkään pizzojen valmistukseen ei mennyt kuin "visitoistaminutia".

Jouluvalot!

Nukkuminen on vanhan sanonnan mukaan, kuin laittaisi rahaa pankkiin. Viimeyön unet oli meikäläisellä sitä luokkaa, että tuota sanontaa uskoen olen aivan perse auki. Vaimo suhisi vieressä kuin tuulimylly, tai ainakin se kuulosti siltä ja kaiken lisäksi hän vaihteli asentoaan vähän väliä. Jos meillä olisi makuuhuoneessa jäänne menneiltä ajoilta, eli vesisänky niin olisin tullut merisairaaksi. Kaiken lisäksi hän oli virittänyt makuuhuoneen ikkunaan illan aikana jouluvalon vaikka hän väitti sitä jonkin näköiseksi koristevaloksi. Jouluvalo se minun mielestäni on ja arvatkaapa häiritsikö se! Tuollaisten valojen virittäminen ikkunaan marraskuussa on mielestäni melkoisen mautonta touhua, vaikka naapurustossa kyseisiä valoja on lähes joka toisella. En tiedä mikä ajaa ihmisen laittamaan tuollaisia mauttomampi valoja parvekkeille ja ikkunoihin keskellä syksyä. Siihen pitäisi saada jonkin näköinen laki, että
valojen laittaminen muina aikoina kuin joulukuussa olisi rangaistava teko niin loppuisi se säihke ja välke. Se mikä siinä on myös outoa, kun yksi täti, tai ainakin olettaisin, että kyseessä on naisihminen ripustaa jouluvalot niin alkaa välitön kilpavarustelu ja sillä ei ole väliä onko silloin elokuu vai marraskuu. Noh, minun sana ei näissä asioissa paljoa paina. Mutista saan, mutta sitä ei oteta huomioon. Siitä kuitenkin pidän huolta, että ensiyönä meidän makuuhuoneen ikkunassa ei killitä minkäänlaista valoa. Piilotan vaikka niiden valojen muuntajan, jos muu ei auta.

Oppia ikä kaikki!

Samaan aikaan, kun maailma kauhistelee Trumpia niin minua ahdistaa enimmäkseen sisäovien kalleus. Vaimoni eilen rikkoma vessan ovi nimittäin osoittautui hieman kinkkisemmäksi hommaksi. Astelin tänään aamutuimaan paikalliseen rautakauppaan ja kerroin tarvitsevani uuden sisäoven rikkoutuneen tilalle. Myyjä alkoi esittelemään ovia ja tiedusteli samalla vahan oven mittoja. Onko se 7x21 vai jonkun muun kokoinen kysyi myyjä. Hetken mieti, että yrittääkö hän myydä minulle nukkekodin ovia sillä olin nohevana mitannut vanhan oven lähtiessäni ja saanut mitoiksi 835x1970 millimetreissä. Katselin myyjää hetken hieman epäluuloisena ja kerroin hänelle omat mittani, siis ne mitat jotka olin mitannut siitä vanhasta ovesta. Myyjä kertoi, että tarvitsen siis 9x20 kokoisen oven. Olin tässä vaiheessa pihalla kuin lumiukko sillä 7x21 ja 9x20 olivat ilmeisesti jotain ammattislangia, joten parempi vaan luottaa myyjään ja nyökkäillä ettei antaisi itsestä tyhmää kuvaa. Myyjä jatkoi kertomalla, että kyseinen ovikoko ei ole standardimitta ja näin ollen se pitää tilata mittatilaustyönä. Mietin jo tässä vaiheessa, että nyt alkaa kuulostamaan kalliilta ja niinhän se olikin. Muutaman kympin pahviovi muuttui sillä sekunnilla melkein kolmensadan massiivipuuoveksi, toki karmit sisältyy hintaan ja ovi oli laadultaan ihan eri planeetalta kuin se halpaovi, ainakin myyjän kertomuksen mukaan. Itse olin sitä mieltä, että mielummin katselisin siinä pöntöllä istuessani halpaa ovea kuin kallista, joten kerroin harkitsevani tarjousta ja poistuin liikkeestä vähin äänin. Kotiin päästyäni avasin internetin ja aloin kahlaaman ovimyyjien sivuja etsimällä nimenomaan "9x20" ovea ja tunnin etsinnän jälkeen jouduin toteamaan, että halvemmalla en sitä ovea löytäisi. Joten täytyy huomenna palata sinne rautakauppaan, valita erimyyjä ja tilata asiantuntevana asiakkaana "9x20" kokoinen ovi karmeineen päivineen. Joka päivä sitä oppii näköjään uusia asioita.

Isänpäivä!

Miksi meillä on ovi olohuoneen nurkassa...missä meidän vessan ovi on?!? Siinä muutamia kysymyksiä nuorimmalta tyttäreltä näin isänpäivän kääntyessä iltaan. Tosiaan, ovisarananalle tuli kilometrit täyteen ja vielä sunnuntai iltana. Se ei kestänyt vaimon käsittelyä ja makaa nyt olohuoneen nurkassa seinää vasten. Noh, nyt on hyvä käydä pyllistelemässä pöntöllä ja morjastella kaikki ohikulkijat vuorollaan. Jos joku miettii, että miten tuollainen voi olla mahdollista niin mistäpä minä tietäisin. Meininki tuntuu välillä täällä meillä olevan kuin Renny Harlinin uudelleen filmatisoidussa manaaja elokuvassa. Täytyy kyllä sanoa, että tämä yksi "parhaista" isänpäivälahjoista koskaan!!!

Ihana aamu!

Minulla oli tänä aamuna neljä herätyskelloa herättämässä. Ensimmäinen soi, toinen puri, kolmas löi ja neljäs yritti kampata. Tosiaan, klo 4:20 soi puhelimen herätys, sellainen trumpetti soolo ja ihan täysiä. Täytyy jossain vaiheessa tutustua muihinkin herätysääni vaihtoehtoihin sillä tuo trumpetti soolo on melkoisen sydäntä pysäyttävä varsinkin tällaiselle aamuvuorolaiselle joka joutuu heräämään keskellä yötä. Noh, kun olin saanut puhelimen hiljenemään ja päätin hieman torkuttaa niin nuorempi kissa kävi kimppuun kuin yleinen syyttäjä. Aikansa se käveli minun päällä ja kurnutti, kun en reagoinut siihen mitenkään niin se päätti purra minua sormesta. Voin kertoa, kissa ei hypännyt tämän tempauksen jälkeen sängystä pois omin tassuin. Kissasta eroon päästyäni kuvaan astui vaimo. Saatuani silmät kiinni uudelleen kissan herätysyrityksen jälkeen vaimo tutustuttu minut kyynärpäähänsä. Saatesanoina hän käytti " KELLO ON JO SOINUT" lausetta. Tässä vaiheessa oli oikeasti pakko nousta, sillä en halunnut enää testata kylkiluitteni kestävyyttä, saatikka tuntea kun minileijonan hampaat uppoaa peukaloon, vaikka aikaa siihen torkutteluun olisi ollutkin. Ei muuta kuin sängynlaidalle istumaan, ylösnousu ja ensimmäinen askel niin eikö vanhempi kissa syöksy sängyn alta suoraan jalkoihin toivottamaan iloisena hyvää huomenta. Pimeässä sellainen voi olla jopa kohtalokas ja tänä aamuna se oli lähellä, sillä tottakai kompastui siihen ja melkein kaaduin, mutta onneksi seinä oli lähellä josta sain tukea.
Tämä "aamutoiminta" on meikäläiselle lähes joka aamuista, paitsi tämä pureminen oli uusi asia, niin ja kamppaus yritys. Kaksi kissaa ja vaimo pitää näköjään huolen siitä etten nuku pommiin. Se tunne kuin olisit keskellä huonoa toiminta elokuvaa, siihen ei voi olla heräämättä. Jos joku kysyy mites päivä on lähtenyt käyntiin niin en viitsi edes tällaisen herätyksen jälkeen siihen vastata. Vaimo hakkaa ja eläimet ahdistelee, miten siitä voi lyhyesti kertoa. Joka tapauksessa, onneksi on kuitenkin jo perjantai.

Laihduttaminen!

Asiantuntijoiden mukaan laihtuminen on helppoa kuin heinän teko. Olen asiasta hieman erimieltä. Avatessani aamulla jääkaapin oven rakkaan tyttäreni syntymäpäiviltä muutama päivä sitten jäänyt kakkupala sanoi huomenta. Ei sillä, että se olisi mennyt pilalle vaan siksi, koska se haki huomiotani. Täytyy kyllä myöntää, että sekunnin ajan mielessä kävi vaihtaa aamupuuro kakkupalaan, mutta huulta purren noukin matkaan kakkupalan vieressä olleen raejuustopurkin. Yritä tässä sitten kaventaa rahalla ja rakkaudella rakennettua keskivyötäröä, kun joka paikassa tulee vastaan houkutuksia. On tämä raastavan haastavaa. Vaimo ei tee asiasta yhtään helpompaa säästämällä tuollaisia kakkupaloja asenteella "kyllä sen joku syö". Tietäähän sen kuka sen syö, MINÄ. Miksei noita pikku paloja voi heittää suoraan biojätteeseen. Ymmärrän ja kannatan säästämistä noin yleisellä tasolla, mutta noiden sokeripommien jättäminen näytille on melkoisen vastuutonta touhua. Nimittäin meikäläinen pyörii niiden ympärillä kuin banaanikärpänen konsanaan niin kauan kuin niitä riittää. Sama juttu koskee kauppiaita, laihduttavan ihmisen kiusaajia, kun he kasaavat kaikki suklaaherkut siihen kassan viereen. Yritäpä olla siinä sitten niitä huomaamatta. Silmiin osuu välittömästi tarjouskyltti "ota twix, kolme kahden hinnalla". Välitön ajatus on, että onpa halpaa ja käsi hapuilee jo patukoita kunnes omatunto ehtii paikalle huutamalla ÄLÄ OTA NIITÄ!!! Ei ole helppoa tämä sokeri-addiktin elämä. Kaksi kuukautta laihduttanut ja paino on noussut melkein puolitoista kiloa, eli ei ihan putkeen ole mennyt, mutta kyllä tämä tästä, varsinkin kun joulukin on ihan ovella.

Mistä tietää, että on maanantai?

Positiivisella asenteella tähänkin aamuun! Voin kertoa, parin tunnin yöunilla herätyskello kuulostaa klo 5:30 ihan maailmanlopulta. Saatuani itsesi ylös viidennentoista torkkuherätyksen jälkeen ja laahustaessani keittiöön aamupalan tekoon astuin ensimmäisenä kissan oksennukseen,
-"syvä huokaus"!
Eihän siinä auttanut muu kuin alkaa siivoamaan. Sen verran, että se oli varsin leppoisaa hommaa keskellä yötä varsinkin, kun verenpaineet oli ihan tapissa. Saatuani oksennukset siivottua ja lattian kiiltämään niin ei muuta kuin uudella tarmolla kohti jääkaappia. Avatessani jääkaapin ovea tunsin jalkani alla jälleen jotain märkää. Kappas, toinen oksennuslammikko. Siinä vaiheessa joutui jo sanomaan ääneen, " joo minä tiedän, tänään on MAANANTAI"! Jotenkin tuntuu kohtuuttoman kovalta tämä elämä välillä, mutta onneksi minulla on positiivinen luonne niin pikku vastoinkäymiset ei haittaa!!!

Pepparkaka!

Joo minä ymmärrän, että jouluun ei ole enää kuin 51 päivää, mutta kuitenkin. Tänä aamuna käsiä pestessäni silmiini osui kuvan käsienpesupullo lavuaarin reunalla. Ruskea väritys ja pullon kyljessä oleva teksti saivat minut hetkeksi oksennuksen partaalle. Tekstistä hyppäsi nimittäin muutamat kirjaimet niin sanotusti silmille, "peppa" ja "kaka". Hetken aikaa meikäläisen kovalevy raksutti kunnes sai Suomi-Ruotsi-Suomi sanakirjavalikon auki ja sieltä löytyi vastaavuus sanalle piparkakku. Niinpä, kaikkea ne keksii ja vielä se, että vaimo saa päähänsä ostaa tuollaisen. Olen kyllä aina tiennyt, että hän on jouluihminen, mutta jossain sen rajan pitäisi mennä, kyseessä on kuitenkin aikuinen ihminen. Noh, nyt meikäläisen räpylät tuoksuu piparkakulle ja olo on kuin löyhkäävällä joulutontulla. Haistatin nimittäin käsiäni pesun jälkeen meidän kissoille ja nekin yökki ja säntäsivät karkuun

Voiko ihanemmin aamu enää alkaa!

Pukkimäen yliopiston julkaiseman tutkimuksen mukaan tulikuuman kahvin kaataminen syliin aiheuttaa välittömästi toisen asteen palovamman. V*ttuuntunut rohvessori Oksanen, eli meikäläinen vesikelloineen on siitä elävä esimerkki tältä aamulta, mutta on kuitenkin onnellinen siitä ettei kahvi kaatunut genitaalialueelle vaan vatsan alueelle. Tutkimus suositteleekin, ettei piripinnassa olevan kahvimukin kanssa kannata istahtaa sohvalle kovin rehvakkaasti, ainakaan ilman paitaa!!! Tutkimuksessa käytetty kahvi oli merkiltään kulta katriina ja siihen ei ollut lisätty maitoa. Niinpä, välillä nämä aamut ovat hieman haastavia!