Kummisetä 3!

Joo-o, jotenkin vaan mietityttää, että miten selviän huomisesta eteenpäin. Huomenna olisi nimittäin ristiäiset ja minä menin lupautumaan kummiksi tälle kauniille tyttölapselle, tai tarkemmin ottaen hänen isälleen joka minua tähän tehtävään pyysi. Sehän on valtavan hieno juttu ja suuri kunnia, mutta kun...


Minulla on ennestään kaksi kummilasta, tyttöjä kumpainenkin. Toisen kanssa, joka täyttää kuluvana vuonna 18 vuotta olen tekemisissä muutenkin kuin synttäreillä ja jouluna. Hän on serkkuni tytär ja tätä myöten näen häntä paljonkin, sillä olen serkun kanssa kohtuu läheisissä väleissä. Toisen kummitytön kanssa en ole ollut missään tekemisissä kohta kymmeneen vuoteen. Hän on ex-vaimo siskon tyttö ja se varmasti selittääkin jo paljon. Toki olen hyvissä väleissä ex-vaimoni kanssa ja tätä myöten varmasti olisin tervetullut edelleenkin, mutta kun...


Vaikka kummiudessa on kysymys suuresta luottamuksen osoituksesta, silti olen aina ollut sitä mieltä, että miehiä ei saisi pyytää kyseiseen tehtävään. Varsinkin minunlaisia tyhjäpäitä, joiden muistilista tyhjenee pelkästään siitä, jos tuulee hieman kovempaa. Jos vaimoni merkkipäivien muistaminen tuottaa jo ongelmia niin miten helveti...eikun kummassa voin muistaa jatkossa lisää merkkipäiviä ja toisekseen, itseni tässä vielä munaan, sillä naiset ovat naisia jo pienestä asti ja varmasti pahoittavat mielensä unohtaessani heidän nimipäivän, syntymäpäivän tai jonkin muun heille tärkeän merkkipäivän. Siinä ei auta selittää "mutta kun..."


Noh, itsepä olen tieni valinnut. Ja jos totta puhutaan niin hankalahan tällaisista pyynnöstä on kieltäytyä, varsinkin kun pyyntö tulee aivan yllättäen ilman harkinta-aikaa hyvältä ystävältä. Jatkossa siis pitää hommata manuaalisesti täytettäviä kalentereita siltä varalta, että jos sattuu puhelin hukkumaan ja sitä myöten kaikki muistutukset näistä merkkipäivistä. Puhelimen hukkuminen on ainoastaan huono tekosyy unohtaa asioita. Tämän lisäksi täytyy hommata liimattavia muistilappuja joihin voi kirjoittaa "muista seurata kalentereita". Näitä kun ripottelee ympäri asuntoa niin mahdollisuudet kaikkien "elämäni naisten" merkkipäivien muistamiseen nousevat jonkin verran, mutta ei se vielä mitään takaa.


Sen verran vielä, että verestelin muistia wikipedian avulla. Sen mukaan kummin pääasiallinen tehtävä on tukea vanhempia lapsen hengellisessä kasvatuksessa. Tämäkin vielä, voi tyttö rukkaa!    

Hullu kissa!

Ulkolämpötilamittari näytti -31 pakkasta ja tätä myötä asunto oli käynyt yön aikaan sen verran viileäksi, että kissakin nosteli tassujaan ja tuijotti syyttävästi kun vihdoinkin jaksoin herätä. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä samantien hakemaan puita kellarista ja laittaa takkaan tulet. Kissa vahti vieressä niin kauan, että varmasti takka syttyi ja näytti sen jälkeen varsin tyytyväiseltä. Tuijotin kissaa hetken ja sanoin tälle karvakasalle, "ole onnellinen ettet ole kulkukissa, saattaisi nimittäin olla näillä pakkasilla kohtuu kylmä mouruta tuolla ulkona". Kissaa ei tuntunut kiinnostavan tuon taivaallista tämä esittämäni uhkakuva, sillä seuraavaksi se alkoi vaatia aamupalaa. Asioiden tärkeysjärjestys näyttäisi olevan silläkin samanlainen kuin omistajallaan, lämpimässä on kivempi syödä :)

Jehovan todistajat!

Se on näköjään asenne kysymys tuo ulkoilu näillä keleillä! Piruntorjunta yksikkö, eli jehovat kävivät hetki sitten oven takana tuputtamassa elämänmuutosta ja uusia ystäviä. Täytyy olla kivaa puuhaa kun viitsivät kiertää ovelta ovelle näillä keleillä, sillä onhan pakkasta lähes kolmekymmentä astetta. Eikö heillä ole pakkasrajoja laisinkaan? Saattaahan jääpuikoista nenän alla saada sympatiapisteitä joissakin paikoissa, mutta vaimoon ne eivät ainakaan purreet. Edelliskerran kun vastaavan seurakunnan edustajat kävivät esittelemässä asiaansa, satuin itse avaamaan oven. Minähän keskustelen mielelläni asioista, mutta lopuksi nämä kaksi jehovaa sanoivat melkein yhteen ääneen, että minä en ole välttämättä oikea henkilö heidän seurakuntaansa ja poistuivat paikalta. No en varmasti olekaan, sillä kyseenalaistan kohtuu herkästi kaiken heidän sanomansa ja se ei välttämättä olisi optimaalinen tilanne kyseisessä yhteisössä. Noh, eiköhän heille löydy kuuntelijoita pakkasesta huolimatta, niin pääsevät sulattelemaan jääpuikot pois nenän alta ;)

Vaaralliset eläimet!

No niin talven ihannoijat, onko kivaa! Ulkolämpömittari näyttää sellaisia lukemia, että jääkarhut on ainoita jotka pystyy ulkona liikkumaan jäätymättä. Itse olen istunut kissan kanssa jo kaksi päivää takan päällä lämmittelemässä ja alkaa pikku hiljaa sen seura tökkimään, mutta ei voi mitään. Ulos en mene, sillä minun tuurilla jäädyn pystyyn välittömästi ja vaimo joutuu sen jälkeen sulattelemaan minua kuumailmapuhaltimella, jollei ne jääkarhut syö minua ennen sitä. Olisin varmasti suurta herkkua näiden vaalea turkkisten nalle eläimien mielestä, sillä näin joulun jäljiltä minussa on todennäköisesti enemmän rasvaa kuin hylkeissä, jotka ovat näiden albiinokarhujen suurta herkkua.


Noh, anyway. Näillä pakkasilla alkaa miettimään, että olisi ihan kivaa jos ei tehtäisi ilmaston lämpenemistä hillitseviä ilmastosopimuksia, sillä parikymmentä astetta vähemmän pakkasta sopisi minulle enemmän kuin mainiosti, tai edes kymmenen astetta. Toki meikäläisen asuinpaikka on näin talvisaikaan melkoisen hanurista, Siperian vieressä, keskellä Suomea. Jos olisi joskus aikoinaan viitannut enemmän koulussa niin olis ehkä nykyään mahdollista muuttaa vaikka Australian lämpöön aina talven ajaksi. Ei tarvitsisi kärvistellä pakkasen armoilla. Toki siellä päin maailmaa on sitten nämä h*lvetin pomppivat pussieläimet, eli kengurut. Meikäläisen tuurilla, kun nauttisin Australian lämmöstä makoillen niin nämä kohtuu aggressiiviset ötökät tulisivat ja pomppisivat minun päällä niin kauan kun olisin aivan lytyssä. Siinä ei enää auttaisi vaimo ja kuumailmapuhallin. Taidanpa siis tyytyä olemaan kissan seurana takan päällä ja odottaa pakkasten lauhtumista, sekä jääkarhujen muuttoa takaisin kotiseuduilleen. On tämä Suomi vaan hullu paikka, mutta onneksi nuorten leijonien peliesitykset sentään hieman lämmittää, ainakin mieltä.

Univelka!

Kello, tuo ajan mittaamiseen tarkoitettu laite, joka on ajansaatossa muuntunut moneen tarkoitukseen. Yksi muuntunut muoto tästä laitteesta voi johtaa jopa ennenaikaiseen kuolemaan, herätyskello. Voi p*rkele sanon minä! Juuri kun olet syvimmässä unessa niin tämä laite tulee ja keskeyttää tämän höyhensaariretken brutaalisti.  "Heleä" sointu tunkeutuu keskelle unta ja herättää sinut ihanasti uuteen mahtavaan päivään, niin kuin tänäkin aamuna, klo 4:30! 
On myös tilanteita, kun herätyskellon heleä sointi sekoittuu salakavalasti uneen. Nämä tilanteet ovat yksi vaarallisimmista heräämis muodoista, sillä ne päättyy yleensä väkivaltaan. En tiedä muista, mutta minusta tuntuu, että herätyskellolla ja vaimollani on jonkun näköinen diili. Nimittäin, jos herätyskello ei saa minua hereille siedettävän ajan sisällä niin silloin herätyskello herättää vaimon ja he ottavat yhdessä astetta järeämmät keinot käyttöön, jotka saavat minut varmasti hereille. Napakka nyrkinisku viereisen peiton alta saavuttaa kylkiluut vaivattomasti herätyskellon HUUTAESSA samaan aikaan korvan juuressa. Se jos jokin on oikein miellyttävä herätys, varsinkin muutaman tunnin yöunien jälkeen. Olo on kuin Scanian alle jääneellä rusakolla.
Parasta tämän aamun herätyksessä kuitenkin oli se, että tämän päivän jälkeen alkaa kahden viikon loma. Nukun kyllä nii-iin kaikki 40 vuoden aikana kertyneet univelat pois ettei mitään rajaa. Sillä unettomuus ja siitä syntyvä univelka tappavat yhtä varmasti kärsijänsä kuin Scania sen edellä mainitun rusakon. Joten hyvää yötä vaan kaikille.

Tästä tulee vielä hyvä päivä!

Olen saanut herätä tänä aamuna, tai oikeastaan aamuyöstä jo klo 4:30 keittämään aamupuuroa, jotta ehtisin ajoissa töihin. Sain puuron valmiiksi ja istahdin sen kanssa keittiön pöytään niin eikö puurolautasen suunnalta kuulunut kysymys, "vituttaako?". Samaan aikaan kun ihmetteli kuka täällä puhuu niin kissa laahusti paikalle ja istahti tuijottamaan minua unen rähmäisillä silmillään. Sen naamalta pysyi lukemaan huutomerkillä varustetun sanan, HULLU! Tämän jälkeen katti nousi takaisin tassuilleen ja poistui paikalta todennäköisesti nukkumaan.


Sain kuin sainkin kammettua puuron alas ja astuttuani kesäkamppeissa ulko-ovesta ulos minulle valkeni, että jääkausi oli mitä ilmeisemmin palannut. Varmistin asian ulko-oven vieressä olleesta lämpömittarista ja se osoitti -15 astetta pakkasta. Sama shokki-efekti toistui myös päästöhuijaus skandaalissa ryvetettyyn volkkariin istuessani, tunne oli kuin olisi mennyt aivan liian kylmälle säädettyyn jääviileäkaappiin. Jääpuikot kutitteli hanuria ja sormet jäi kiinni rattiin kuin kieli rautaputkeen pakkasella. Tässä vaiheessa suljin silmäni ja mieleni valtasi vain yksi lause, "voi s**tana kun on mukavaa". Samalla päätin, että käyn ensitilassa hankkimassa uuden sisätilalämmittimen hajonneen tilalle, sillä meikäläisen eturauhanen ei kestäisi enää kovin montaa tällaista auton jääkylmän penkin tarjoamaa pakkashoitoa. Ennen kuin yritin edes käynnistää tätä kulkuneuvoa tsemppasin itseäni, "tästä tulee vielä hyvä päivä, tästä tulee vielä hyvä päivä...". Saa nähdä mitä tästä vielä seuraa, todennäköisesti ei mitään hyvää ainakaan.

Uusi vuosi ja vanhat kujeet!

Uusivuosi juhlittu näyttävästi ja tavoitteet asetettu korkealle. Lupaukset eivät ole yleensä realistisia ja ne on helppo rikkoa, mutta tavoitteet velvoittaa toimimaan. Edessä on siis vauhtia ja vaarallisia tilanteita niin kuin tähänkin asti. Paljon huonoa tuuria ja epäonnistumisia, itkuja pitkästä ilosta, vääriä valintoja sekä niistä johtuvia pettymyksiä. Toisin sanoen uskallan elää ja teen asioita edelleenkin niin ei tarvitse sitten vanhana jossitella...ai niin, mähän oon jo vanha, mutta en tarpeeksi vanha muistelemaan menneitä. Jos joku miettii vuoden varrella, että mitähän tuo jannu taas oikein puuhaa kun näyttää niin oudolta, voin kertoa, hän ei välttämättä tiedä itsekään. Joka tapauksessa elämätön elämä on pahin loukkaus elämää kohtaan. Nauttikaa ja uskaltakaa tehdä asioita niin ei tarvitse myöhemmin katua. Ainoat asiat mikä pitää muistaa matkan varrella, velvollisuuksien hoitaminen, toisia pitää kunnioittaa ja nuorissa on tulevaisuus. Hyvää loppuvuotta kaikille, tehkää tästä vuodesta ikimuistoinen. Aamen