Vapaaviikko!

Vapaaviikko sanan varsinainen merkityshän on se, että sillon otatetaan rennosti, tehdään mitä mieleen juolahtaa, nautitaan kun ei ole kiire mihinkään ja ennen kaikkea palaudutaan ollaksemme iskussa taas ensiviikon maanantaina kun työt alkavat. Olen asiasta hieman erimieltä. Tässä kun on tänään mm. imuroinut, luutunnut, pessyt ikkunoita, vienyt tavaraa ullakolle, poraillut hieman reikiä erinäisille koukuille, käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa niin ei ole enää yhtään niin vapaaviikko olo. Jos nyt totta puhutaan niin alkaa heteromieskin hieman epäilemään omaa identiteettiään pyöriessään luuttu ja pölyhuiska kädessä pitkin kämppää. Vanha sanonta kyllä töissä olo aina koti olot voittaa alkaa tuntumaan ihan järkisanonnalta, sillä tässä olisi aika pitkä lista erinäisiä hommia vielä edessä ja kokoajan tulee mieleen lisää niin ettei kohta riitä tunnit vuorokaudessa.
Huomenna olisi edessä hieman listojen uusimista ja sähkötöitä, joten ei pääse joutenolo yllättämään silloinkaan. Tästä tulikin mieleen, että tänään ei ole illaksi oikein mitään tekemistä, jollei tytär keksi jotain. Hän on nimittäin orjapiiskuri pahimmasta päästä. Aina on jotain rempallaan hänen mielestään, jos ei muuta niin pitää asentaa riippuva jouluvalohässäkkä ikkunoitten väliin. Eilen nimittäin sain työtilauksen tällaisesta hommasta hänen huoneeseensa. Ei paljoa auttanut kysyä että "miksi ihmeessä". Naiset kun saa päähänsä jotain niin sitä ei parane kyseenalaistaa. Tosin tahallaan hän minua aina hyppyyttää, mutta nyt on valo asennettu paikasta A paikkaan B. Siirtyihän se valo kokonaista 15 senttiä ja älytön homma mittailla ja porailla. Mitäpä minä en tyttäreni hyvinvoinnin eteen tekisi, vaikka tunne ei ole yleensä molemminpuolinen. Tosiaan, jos tänään ei ilmene mitään hommaa enää illaksi niin pakenen paikalliseen pubiin nollaamaan hieman tilannetta. Muutama pii..iitkä tuoppi tiskin päässä niin jaksaa taas ahkeroida, tai jos tuopit on liian pikiä niin saattaa pian siirtyä homma ylihuomiseen.

Postin lakko!

Saa nähdä kuinka kauan tämä työtaistelu jatkuu. Mitäpä jos posti tekisikin konkurssin tämä lakon seurauksena? Kuka sen jälkeen kantaisi sen valtavan pinon laskuja meikäläisen postilaatikkoon joka kuukausi...hmmm, ei kukaan. Niinpä, olisiko melkoiset kissan päivät sen jälkeen. Voisi rellestää kaikki rahat vaikka ostamalla jäätelöä ja kaljaa, kun ei tarvitsisi maksaa laskuja. Toisaalta, jos kovin pitkään kiskoisi pelkkää jäätelöä ja kaljaa niin siitä ei seuraisi mitään hyvää. Maha kasvaisi ja terveys järkkyisi todennäköisesti. Ääh, se olisi sitten sen ajan murhe. Meikäläinen lähtee saman tien kauppaan ostamaan kaikenlaista mitä mieleen tulee. Kerrankin olen aikaani edellä, sillä posti menee konkkaan aivan satavarmasti ;)

Lottovoittaja!

Yhtäkkiä se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta kesken työpäivän. Olin tehnyt loton ja en ollut tarkastanut sitä. Arvatkaapa, oliko kyseinen lappu jossain hukassa. Pakkohan se on jostain löytyä! Heti alkoi unelmat ja haaveet pyörimään mielessä. Olinko siis antanut täyden työpanoksen työnantajan hyväksi ihan vain hyvää hyvyyttäni näin sunnuntai päivänä jolloin kaikki muut viettävät kotona ansaittua lepopäivää? Olinko siis menettänyt mahdollisuuteni soittaa pomolle skype-puhelun, jossa olisin voinut haistattaa hänelle pitkän p**kan ja näyttää paljasta p**settä? Olinko myös menettänyt mahdollisuuden viedä vaimoni maailma ääriin ja näyttää hänelle maailman kahdeksannen ihmeen jonkun hulppean hotellin kattohuoneistossa? Olinko menettänyt mahdollisuuden olla oloneuvoksena koko loppuelämäni ja tehdä juuri niitä asioita mitä minä, tai oikeastaan vaimoni haluaisi tehdä? Sitten muisti, kyseinen lappu oli farkkujen takataskussa työpaikan sosiaalitiloissa, eli työnantajani tarjoamassa kaapissa, jossa voin säilyttää henkilökohtaisia tavaroitani työpäivän ajan.
Ei muuta kuin älytöntä kyytiä hakemaan se ja tämän jälkeen internetin ihmeelliseen maailmaan veikkauksen sivuille tarkastamaan mahdollinen päävoitto. Kädet tärisi kuin horkan saaneella ja hikikarpalot valuivat otsalla kuin Martti Vainiolla Los Angelesin olympialaisissa vuonna 1984 hopeamitali juoksun jälkeisessä dopingtestissä. Alkoiko nyt aika, ettei ole enää huolta huomisesta? Olisihan se pitänyt arvata, jälleen kerran vain yksi oikein koko lapussa p**kele!!!

Maito on myrkkyä?

Lehmien salaliitto!


Ne katsoo sinua surullisilla silmillään ja yleisolemus muistuttaa muutenkin hieman hitaalla käyvää. Kukapa uskoisi, että kaiken sen takana on laskelmoiva tappaja, joka myrkyttää ihmiskunnan sukupuuttoon hitaasti, mutta varmasti tuottamalla valkoista myrkkyä. Kaikki tämä vain siksi, halu päästä ravintoketjun huipulle, vallata koko planeetta ja käyttää luonnonvaroja häikäilemättä hyväkseen.


Sitten ihan asiaan. Jos totta puhutaan niin about kymmenen vuotta sitten jo tutkittiin prosessoidun maidon ja diabeteksen yhteyttä melko monessakin paikassa. Se mikä esimerkiksi valion maidoissa on outoa, ne aiheuttava allergisia reaktioita, mutta vastaavat ulkomaiset tuotteet eivät. Useille käyttäjille laktoosittomat tuotteet ovat valion maitotuotteista ainut vaihtoehto, joten joku tässä Suomi-maidossa mättää. Itse en maitoa juo, tai juon, mutta hyvin harvoin. Rahkaa syön, mutta sitäkin melko vähän. Joten taistelen lehmiä vastaan viimeiseen asti.


Nykyinen ravinto asioilla pelottelu on mennyt jo vainoharhaisuuteen. Nyt leipä on pahasta karppaus innon puhjettua, punainen liha ja makkarat aiheuttaa syöpää ja maito tappaa viimeisimmän uutisoinnin mukaan. Tässä alkaa käymään vaihtoehdot itsensä ravitsemiseen ja sitä kautta hengissä pitämiseen aika vähiin. Porkkanoitakaan ei uskalla syödä, sillä ei mene aikaakaan kun uutisoidaan jäniksien suuttuneen ihmisille porkkanoiden liikasyönnistä johtuen ;)


Linkki päivän uutiseen:


http://m.kauppalehti.fi/uutiset/harvardista-kuuluu-kummia-maito-tappaa/t6U2SwEb

Kävellen kauppaan!

Se on hieno fiilis kun päätät lähteä aamutuimaan kauppaan ja astuessasi ulos ovesta huomaat ettei auto ole pihassa. Hetken jo ajattelin, että nyt se on s**tana varastettu. Samalla sinulle tulee kaukainen etiäinen, vaimo oli mahdollisesti informoinut sinua kertomalla menevänsä sillä töihin. Asian rekisteröinti ei ollut kuitenkaan itsestään selvyys, koska nukuit sillä hetkellä vielä rem-unta potenssiin kolme, toisin sanoen unen syvyys oli verrattavissa Siperian ikiroutaan, eli jostain ulkopuolisesta se olisi saattanut vaikuttaa siltä ettei tuo herää tuosta unesta koskaan. Tällaisessa unessa uinuva ihminen muistuttaa olomuodoltaan etäisesti meritursasta, nukkumisesta johtuva ääni jota kutsutaan myös kuorsaukseksi muistutti V8 moottorin jyminää ja kaiken lisäksi tässä moottorissa oli jonkin näköinen jäähdytysnestevuoto, sillä tyyny oli aivan märkä kuolasta. Mitäpä lottoatte ottaako tälläinen kuolaava V8-tursas tietoisesti informaatiota vastaan? Ei muuten ota ja siitä johtuen seisoskelin parkkipaikan reunalla päätäni raapien ja samalla ihmetellen, että milläs nyt sinne kauppaan menen.
Noh, eihän se auttanut muu kuin käydä vaihtamassa vaatteet kävelyyn sopivimmiksi, eli reino aamutossut lenkkareihin ja pelkän t-paidan päälle hieman takkia niskaan. Sen verran olin alitajuisesti tähän retkeen varautunut, että pipo olikin jo valmiina päässä.
Siinä kävellessäni kaupalle päin manasin vaimoa, laittaa nyt tällaisen vanhan miehen kävellen kauppaan johon oli kotiovelta kohtuu matka, melkein 400 metriä. Kyllähän sinne kaupalle kävely oli ihan helppoa, mutta taikaisin päin tuleminen olikin sitten oma operaationsa sillä ostin tuorekurkun ja kaksi omenaa joista ajattelin tehdä salaatin evääksi iltavuoroon. Muutenhan niiden kantaminen olisi ollut helppoa, mutta unohdin ostaa muovikassin ja en kehdannut sitä enää sieltä jonottavien kanssaostajien välistä mennä ostamaan, maksaahan se olisi kuitenkin pitänyt. Joten paluumatka kädet täynnä kasviksia ja hedelmiä oli melkoisen haasteellista, varsinkin miehelle jotka osaa tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan. Vaikeuksien kautta voittoon, selvisin kotiin, sain salaatin tehtyä ja kaikenlisäksi raitis ulkoilma teki ihan hyvää, varsinkin juuri heränneelle meritursaalle.

Mies ja perhe-elämä osa 2!

Miksi Pekka juo? Se alkaa yleensä perjantaina ja päättyy sunnuntai iltana. Normaalisti se on pientä tissuttelua, mutta välillä ainakin yksi päivä mennee överiksi. Kunnon kännit, johon liittyy myös ravintolassa käyntejä ja sitä myöten kuvaan astuu myös kaikennäköistä sekoilua. Mahdollisesti uhkaavaa käytöstä, sammumisia, väkivaltaa, sairaslomia, vieraita naisia yms. Vaikuttaako tutulta? Miehestä on tullut alkoholin suurkuluttaja ja askel alkoholismiin on lähellä, alkoholismiin josta ei ole paluuta. Tämä on tuttu kaava ja se toistuu sukupolvesta toiseen. Ajetaan itsemme ahdinkoon josta nouseminen muuttuu kokoajan vaikeammaksi. Miehet jotka hukuttavat murheensa pulloon vaikka oikea tie olisi avata ne solmut puhumalla. Yksinkertainen neuvo tähän olisi, puhukaa se paha olo pois, mutta mieshän ei puhu, se on akkojen hommaa.


Tästä päästäänkin tilanteeseen, ettei puoliso enää jaksa holhota ja hänellä tulee mitta täyteen. Tässä vaiheessa mies vasta tajuaa, että nyt on piru irti.
Totuushan on, jos miehen kotona ei aikoinaan ole aikoinaan puhuttu asioista, varsinkaan niistä kipeistä asioista niin missäpä hän olisi oppinut puhumaan? Tässä vaiheessa rakkauden ja onnen tilalle parisuhteessa astuu katkeruus, joka tekee perhe-elämästä yhtä helvettiä. Lukkotilanne jonka avaaminen vaatii melkoisen työn. Toinen osapuoli ei osaa puhua ja toinen vaatii vastauksia, ei vaikuta lupaavalta. Tähän soppaan lisättään vielä yhteiset lapset niin avot, voi helvetti mikä soppa.


Miesten ja naisten pitäisi muistaa kuitenkin yksi asia, suhde on kuin auto, sitä pitää välillä huoltaa jotta se toimii. "Huollossa" syytetään yleensä toista osapuolta näkemättä omia virheitä ja heikkouksia. Tässä vaiheessa itsekriittisyys olisi hyvä tie löytää vastauksia toisen käyttäytymiseen, sillä olethan toiselle osapuolelle tärkein ihminen tässä elämässä. Oma käyttäytyminen heijastuu hänen käyttäytymiseensä, jos olet hankala niin puolisokin muuttuu hankalaksi.


Istukaa aika-ajon alas ja keskustelkaa missä mennään. Älkää pitäkö toisianne itsestäänselvyyksinä, sillä se tie tuhoaa kaiken kauniin. Mies, opettele puhumaan ja arvioimaan omaa käyttäytymistäsi. Se on panostus omaan hyvinvointiin, sillä äiti ei enää hyysää sinua vaikeuksien yllättäessä.

Kissan elämäå!

Luin tässä taannoin tutkimuksesta jonka mukaan kotikissa tappaisi omistajansa, jos se olisi suurempi. En kyllä epäile yhtään, sillä meidän kissa on tuijottanut minua jo vartin verran kuvan mukaisella ilmeellä. En tiedä mitä sen päässä liikkuu jälleen kerran. Parempi olla kääntämättä sille selkäänsä, vaikka kyseessä onkin pienikokoinen tyttökissa joka painaa ainoastaan 1,8 kiloa. Sillä on kuitenkin luonne kuin leijonalla ja näin ollen se vaanii kaikkea mikä liikkuu. Hullu kissa sanon minä!