Veronpalautukset!

Veronpalautukset ovat tulleet ja osalla varmasti menneetkin. Itsehän sain huonosta verosuunnittelusta johtuen mätkyjä, mutta vaimo sain onneksi palautuksia niin pääsen osallistumaan tähän riehakkaaseen kulutusjuhlapäivään vähän niin kuin siivellä. Niinpä, yhteisen käyttötilin tuomia etuja.
Osa pitää veronpalautuksia ylimääräisenä rahana, mutta todellisuudessahan se on myöhässä oleva palkkapäivä. Koko vuoden olet maksanut liikaa veroja ja elää kituuttanut sen vuoksi. Kironnut verottajaa siinä sivussa ja liian pieniä tilejä, kunnes tulee veronpalautusten maksupäivä. Silloin ei olla köyhiä eikä kipeitä vaan pannaan tuulemaan oikein urakalla. Ostellaan vaikkei tarvitakaan, sillä onhan joulu tulossa ja se ei ole sitä paitsi kuin kerran vuodessa. Todellisuudessa veronpalautusten maksupäivä pitäisi olla tammikuun lopussa. Silloinhan tulee yleensä visalasku yltäkylläisestä joulusta. Silloin olisi enemmän käyttöä sille ylimääräiselle rahalle kuin näin keskellä pimeintä syksyä. Pimeys saa aikaan muutenkin melankolisissa Suomalaisissa masennusta ja masennus itsessään altistaa holtittomaan ostokäyttäytymiseen. Eli tuhlataan omat ja lainatut rahat ajattelematta, että tammikuun lopussa sitä istutaan sisätiloissa järsimässä kuivaa näkkileipää perse auki ja ulkona on -30 astetta pakkasta. Kaiken lisäksi tipaton tammikuu on loppumetreillä ja siinä visalaskua verkkopankissa maksaessasi toteat, että taitaa tulla tipaton helmikuukin.

Kuormalavasänky!

Tosiaan, puolivuotta sitten nuorimman tyttären toivomuksesta, tai oikeastaan vaatimuksesta tuli rakennettua hänelle kuormalavoista sänky. Pari tuttavaa on töissä tuollaisia lavoja valmistavalla tehtaalla ja sieltä sain sopuhintaan kasan uudenveroisia lavoja kyseistä operaatiota varten. Selkä vääränä kantelin niitä ensiksi kärryyn ja sen jälkeen autotalliin. Sen jälkeen oli maalausurakka, joka kannattaa tehdä ihan terveyssyistä. Maali suojaa mahdollisilta epäterveellisiltä ainesosilta mitä lavoista saattaa irrota kosketuksessa tai sitten niistä voi vapautua epäterveellisiä kemikaaleja huoneilmaan. Lavat ovat tarkoitettu teolliseen- tai ulkokäyttöön ja näin ollen eivät sovellu sellaisenaan kotiin huonekaluksi. Noh, nyt tästä urakasta on vajaa puolivuotta aikaa ja eilen minulle kerrottiin, että rakas tyttäreni ei ole enää tyytyväinen tähän kuormalavaratkaisuun vaan hän haluaa normaalin sängyn, ja mielellään 120 senttiä leveän niin mahtuu pyörimään siinä sitten yönsä ilman vaaraa tippumisesta. Toisekseen tuollaisen kuormalavasängyn, tai oikeastaan sen välien siivoaminen kerran tai kaksi viikossa on kuulemma nuorelle neidille nykyään ylitsepääsemätön urakka, joka syö aivan liikaa aikaa hänen kiireisestä elämästään koululaisena. Ei voinut muuta kuin huokaista syvään. Nämä meidän talouden naisten kotkotukset saavat minut vielä joskus hermoromahduksen partaalle. Aivan älytön urakka ja muutama kuukausi eteenpäin niin se ei olekaan enää hyvä. Ei kai tässä sitten muu auta kuin niellä tappionsa ja hommata neitiä miellyttävä sänky ja raahata taas kerran kuormalavoja selkä vääränä paikasta A paikkaan B. Sillä tiedän, että pääsen itse helpommalla sitä kautta, kuin kuuntelemalla sitä tyttären narinaa joka päivä siitä miten hankalaa hänen elämänsä on kuormalavoista tehdyn sängyn kanssa. Joo minä tiedän, olen helppo, mutta tietyllä tapaa kaukaa viisas. Naisia ei nimittäin kannata suututtaa, sillä ne mokomat osaavat olla välillä pitkävihaisia otuksia. Tiedän myös mistä tämä ajatus tästä uudesta ja leveämmästä sängystä lähti. Ei siitä, että tuollainen vaihtolavasänky olisi huono ratkaisu vaan siitä kun viimeviikolla hänen vanhempi veli sai loppuun ajetun sänkynsä tilalle sellaisen 120 senttiä leveän runkopatjan. Epäilin jo silloin tytön kommenteista päätellen, että kauankohan menee kun hänkin haluaa samanlaisen. Viikon verran siinä näytti menevän, tai ei oikeastaan sitäkään jos tarkemmin mietin.

Rosvokissa!

Maailmassa on yksi asia mitä minä en ymmärrä, varastaminen. Jos joku jättää jotain, ihan sama mitä tahansa mihinkä vaan niin joidenkin mielestä se ei ole silloin kenenkään omaisuutta ja näin ollen sen voi ottaa, siis jos huvittaa vaikka se olisi lukkojen takana. Tänä aamuna herättyäni ja astellessani keittiöön aamupalan tekoon sain meidän nuorimman kissan kiinni itse teosta. Hänen, eli rosvokissan kohteen oli keittiönpöydälle illalla jäänyt foliolla päällystetty joulutorttuastia. Täytyy kyllä sanoa, että en viitsinyt sille edes suuttua, sillä näky oli jopa koominen. Kissa keskellä keittiön pöytää, puoliksi syöty joulutorttu vieressä, viikset täynnä muruja ja ilme oli "en minä mitään ole tehnyt". Sen verran kuitenkin mietin, että toivottavasti rosvokissa saa ansionsa mukaan, eli luumuhillo pistää vatsan kiertämään ja p**ka lentää kuin varpusparvi niin oppiipahan pitämään tassunsa irti niistä jatkossa!


Töihin päästyäni aloin miettimään tapausta uudestaan ja totesin, että toivottavasti kissalla on oikeasti vahva vatsa ja näin ei käy, sillä senhän tietää kuka sen sotku siivoaa. Vaimo tietenkin ja heti töistä tullessaan, sillä minä olen itse koko illan töissä. Pahimmassa tapauksessa rosvokissa on ihan rauhassa olohuoneen sohvalla päiväunilla, kun sen vatsa möyrähtää. Eihän se siitä mihinkään ehdi ja sohva on entinen. Tai sitten lempipaikassaan, eli meidän parsisängyssä, tai sitten se pyörii tuskissaan molemmissa paikoissa. No voi helevettiläinen, tämä tästä vielä puuttuisi, että kissa paskoisi puoli asuntoa pilalle. Sohvat, tapetit, matot ja sängyt täynnä kurap**kaa!!! Jotenkin alkaa käymään sääliksi tätä rosvokissaa. En ole vielä uskaltanut soittaa vaimolle ja kysyä, että miten menee. Toivottavasti se kissa ei ole oikeasti aiheuttanut vaimolle hermoromahdusta uusilla sisustusratkaisuilla. Oli muuten viimeinen kerta kun unohdan joulutortut pöytään!

Jane Fonda!

Harrastin näin lauantai aamusta aerobikkia lumikolan kanssa. Yön aikana oli satanut lunta viitisen senttiä ja se määrä vaatii jo toimia tällaiselta keski-ikäiseltä mieheltäkin. Voi helevata miten osasi tuollainen märkä lumi painaa. Olkapäät valahti kolaa työntäessä tuonne lantion seudulle ja ne oli niin tulessa, että olisi voinut vaikka makkaraa niissä paistaa. Eikä auttanut yhtään vaikka kuvittelin nuoruuteni märän päiväunen eli Jane Fondan kireässä jumppa asussa kannustamaan siihen viereen. Ennen kolaan tarttumista ihastelin keittiön ikkunasta ihanaa valkoista maisemaa pukeutuneena pelkkään kahvimukiin. Olisi pitänyt kolata samassa asussa sillä puolen tunnin kola-aktin jälkeen minulla ei ollut yhtään kuivaa vaatetta päällä En yleensä paljoa pyydä, mutta nyt pyydän. OLISIPA JUHANNUS!!!

Pahoinvointivaltio!

Hallituspuolueiden johtajat mietti, että kuka uskaltaa kertoa kansalle uusista leikkauspäätöksistä. Timo Soini valittiin, koska hänhän on kävelevä vertauskuvakirjasto. Timolta kysyttiin olisiko hänellä jo mielessä jotain nasevaa vertauskuvaa näistä leikkauksista. Timo mietti hetken ja sanoi, miten olisi, suomen tulevaisuus näyttää yhtä pimeältä kuin tontun perse? Toiset sanoi, että etkä sinä voi noin rumasti sanoa, keski joku toinen. Timo mietti hetken ja sanoi, suomen talouden hoito pitää olla nyt yhtä tarkkaa hommaa kuin kirpun nainti, se on nimittäin niin, että milli pieleen ja se on silmässä. Sipilä ja Orpo katsoivat hetken toisiaan ja pyörittivät päätään. Ei tästä Timo tule yhtään mitään, et sinä voi käyttää tuollaisia vanhan pervon miehen sanontoja. Timo mietti taas hetken ja sanoi, okei kyllä mä jotain keksin.

Jotkut varmasti jo aavistivat, että edellinen keskustelu oli täysin kuvitteellinen. Huumori auttaa joskus vaikeiden asioiden käsittelyssä, mutta silloin kun rahat loppuu niin ei huumorikaan jaksa kantaa kovin pitkään. Jotenkin vaan alkaa tökkimään tämä jatkuva leikkaaminen eläkeläisiltä, työttömiltä ja lapsiperheiltä. Toivottavasti jossain vaiheessa alkaisi helpottamaan niin muuttuisi tämä pahoinvointivaltio takaisi hyvinvointivaltioksi.

Sänky!

Vaimo kertoi muutama päivä sitten, että vanhempi poika tarvitsee välttämättä uuden sängyn. Jos totta puhutaan niin hänen nykyinen sänkynsä on kieltämättä loppuun ajettu. Siihen kun istuu niin kuuluu nirsk ja kun siitä nousee niin kuuluu narsk, tai sitten toisin päin. No senhän tietää miten siinä käy, kun poika kääntää kylkeä yöllä. Puoli taloa herää joka "nirsknarsk" käännöksellä ja epäilisin, että myös naapuri. Noh, vaimo ilmoitti tänään, että hän löysi vähän käytetyn sängyn Facebookin kirpparilta tai jostain ja minun pitäisi heti töiden jälkeen hakemaan sitä hänen kanssaan. Täytyy kyllä ihailla hänen tehokkuuttaan, itse kun olisin ollut asialla niin pojalla ei olisi sänkyä vielä ensi juhannuksenakaan. Jotenkin näin vanhemmiten minua on alkanut vaivaamaan sellainen tietynlainen saamattomuus. Mitä samanikäisiä kavereitani tunnen niin se tuntuisi olevan aika yleistä, joten en ole siitä kovin huolissani ja toisekseen minulla on vaimo sitä varten, että asioita tapahtuu.


Niin me lähdettiin vaimon kanssa kahdestaan hakemaan läheisestä kaupungista sitä sänkyä ja monen mutkan jälkeen löydettiin jopa kohteeseen, vaikka navigaattori yritti tehdä kaikkensa, että olisi eksyttänyt meidät. Minä en ymmärrä mikä kaikkia navigaattoreita vaivaa. Kaupunkien kadut eivät muutu kuukausittain, eikä edes vuosittain ja silti ne opastaa suomeksi sanottuna aivan päin p*rsettä.
Joka tapauksessa, vaikeuksien kautta voittoon ja nyt pojalla on vähän käytetty, mutta oikein loistava kuntoinen 120 senttiä leveä sänky. Kyllä kelpaa siinä nyt piehtaroida ja ei muuten kuulu enää nirskejä ja narskeja. Saa nähdä saako kukaan meidän taloudessa hetkeen kunnolla unen päästä kiinni, kun on nukkumaan mennessä liian hiljaista.

Vesisadetta nahkahousuissa!

Tänään kävelin töistä tullessani autolta kotiovelle niin enkö onnistunut jo sillä matkalla kastelemaan kengät ja sukat.! Kotona vaihdoin kuivaa jalkaan ja lähdin kiireellä jumppasalille niin sama juttu, taas oli kengät sukkia myöten märkänä. Vaikken olekaan millään tapaa kovin herkästi hermostuvaa sorttia niin nyt alkaa nämä vesisateet oikeasti riittämään. Siinä jumppasalin tuulikaapissa seisoessani kirosin mielessäni Pekka Poudan, Juha Föhrin, Mette Mannolan ja kaikki muut sääennustuksia taikovat meteorologit alimpaan helvettiin. Hehän meille nämä vesisateet ovat ennustaneet. Joku vastuu näistä jatkuvista vesisateista pitäisi ottaa. Mielestäni heidän pitäisi ennustaa aikalailla monipuolisempaa keliä, eikä pelkkää vettä ja räntää. Tämä alkaa tuntumaan oikeasti v**tuilulta. Miksei huomenna vois olla pelkästään pilvistä, siis semmoista ettei tulisi pisaraakaan vettä ja ylihuomenna sitten paistaisi aurinko, ihan vaan vaikka puolipilviseltä taivaalta, sekin riittäisi minulle. Ei se tuon vaikeampaa ole ja minun mielestäni ei mitenkään liikaa pyydetty, päinvastoin. Jos huomenna tulee vielä vettä niin lähetän tyytymätöntä asiakaspalautetta ilmatieteenlaitokselle ja muille vesisateita ennustaville instansseille, tai mitä ne nyt ovatkaan. Viesti tulee olemaan yksiselitteisen selkeä jonka ymmärtää varmasti Juha Föhrkin nahkahousuissaan, eli haistakaa p*ska!!!