Miksi poikien tyttöystävät ovat aina isän mielestä oikein jees, mutta tyttärien poikaystävät...hmmm, heissä on isien mielestä aina jotain epäilyttävää? Tästä huolimatta äitien mielestä kummassakaan ei ole mitään epäilyttävää. Äidit tulevat toimeen molempien ehdokkaitten kanssa ja pyytävät myös poikaystäviä tulemaan uudestaan kylään...ihme touhua, äitien on pakko olla sokeita, tai muuten vaan tyhmiä!
Itsellä on kaksi tytärtä. Poikaystävät ovat näillä kohta 15 ja 16 vuotiailla tyttärillä arkipäivää. Niin, voi pe..ele sanon minä! Tiedän sen, isä-"vävy" suhde on ollut kautta aikain ongelmallinen. Tyttärien poikaystävä ehdokkaat pitää olla sata kertaa tiukemman valvonnan alla kuin poikien tyttöystävien ja ihan syystä, ainakin minun mielestä. Jos isä jää 15 vuoden yhteiselon jälkeen taka-alalle maailman tärkeimpänä miehenä tyttärelle niin siihen on jokin koira haudattuna, aivan varmasti.
Nyt tarvitaan oikeasti vertaistukea oli ensimmäinen ajatus. Toisena tuli mieleen poikaystävän uhkailu ja viimeisenä järjestyssääntöjen luonti. Ei koskettelua, pussailua tai yökyläilyä...silloin se iski, epätoivo. Hetken mietin ja muistin, minäkin olen ollut joskus aikoinaan poikaystävä ja aika monta kertaa. Palasin niihin aikoihin ajatuksissani ja muistin miten paljon sen "appiukon" ensitapaaminen jännitti, tai oikeastaan pelotti. Hmmm...ehkä minä selviän tästä sittenkin voittajana :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti