Mistä on Suomalainen mies tehty?

Mistä on Suomalainen mies tehty? Noh, tämän päivän perusteella mm. pannullisesta kahvia, mahdollisimman hankalasti vaihdettavista loisteputkista, isoista laskuista ja kaikennäköisistä vitamiineista. Niistä on Suomalainen mies tehty!

Kiva olla taas lomalla. Sellaisesta kevyestä loma chillailusta ei ollut tänään tietoakaan, sillä päivä on mennyt tekemättömien kotiaskareiden merkeissä. Esimerkkinä puolivuotta pimeänä ollut keittiön loisteputken vaihto. Lamppujen vaihto on jostain syystä lähes ylitsepääsemätön homma. Ne tulee vaihdettua vasta silloin, kun huoneisto viimeinenkin valonlähde pimenee ja näin ollen pimeän aikaan joutuu liikkumaan käsikopelolla. Lampunvaihdon lisäksi tämän päivän työlistalla on ollut myös ensitalven polttopuiden tekoa. Se on aina mukava heilua sahan sekä kirveen kanssa pihassa ja välillä vilkuilla liian uteliaita naapureita vihaisesti, samalla tietenkin moottorisahaa huuattaen. 

Niinpä niin, ei ole helppoa olla mies nykypäivän Suomessa, sillä välillä elämä tuntuu melkoiselta työleiriltä jossa vaatimustaso nousee kokoajan. Pitää osata käyttää kondomista konekivääriin, kuitenkin olemalla samalla hellä, mutta määrätietoinen. Voi p*rkele sanon minä!

Polkupyörän keväthuolto!

Vaimo antoi minulle eilen illalla kohtuullisen selkeät ohjeet tämän päivän kotitöistä. Olin jopa hieman hämmästynyt sillä tämän kertaiset ohjeet sisälsi ainoastaan hänen polkupyörän keväthuollon ja that's it.
Heräsin tänä aamulla kohtuu ajoissa ja ajattelin käydä heti toimeen niin voisin sitten loppupäivän vetää lonkkaa niin kuin kunnon lomalla olevan aviomiehen kuuluukin. Raahauduin kellariin missä polkupyörä oli ja ensisilmäys kertoi kaiken. Totesin ettei pelkkä ketjujen öljyäminen ja jarrujen säätö riittäisikään. Fillari oli sen näköinen, että oli pakko etsiä pyörästä ensimmäisenä rekka-auton renkaan jälkiä, sillä ei sitä ajamalla niin huonoon kuntoisi saisi. Ketjut poikki, satula revennyt irti rungosta, jarruista ei ollut tietoakaan ja yleisolemus oli kuin suosta nostetulla dinosauruksen fossiililla. Oli pakko soittaa vaimolle töihin ja kysyä, että mitähän fillarille oli mahdollisesti tapahtunut? Pikku huollosta tuli nimittäin hetkessä koko päivän projekti. Vaimo kertoi, että ihan normaali ajossa se oli hajonnut. Kyseinen vastaus olisi mennyt minulle läpi, jos pyörän käyttäjänä olisi ollut 13-15 vuotias rämäpää poika. Käsittääkseni vaimo ei vedä sillä keuloja, kaatuile, hypi hyppyreistä tai muutenkaan crossaile vaan ajaa ainoastaan työmatkaa. Ei keski-ikäinen nainen saa tuollaista jälkeä aikaan mitenkään muuten kuin jäämällä sillä jonkun kulkuneuvon alle.
Noh, nyt viisi tuntia ja sata kirosanaa myöhemmin fillari on taas lähes uutta vastaavassa kunnossa. Täytyy varmaan jatkossa alkaa huoltamaan kyseistä kulkupeliä hieman aktiivisemmin niin ei tule kerralla ihan noin isoa urakkaa. "Vai että normaali ajossa", en kyllä vieläkään usko...

Kesäaika!

Viime yönä se taas tapahtui, nimittäin kellojen siirtely tunnilla eteenpäin. Näin aamuvuoronaisena kyseinen toimenpide on kohtuu "annelista". Joka kerta herää mielessä vain yksi kysymys, MIKSI??? Ensinnäkin nukku-matti eli illalla vielä talviaikaa ja heitteli sitä soraa silmäkulmaan sen mukaisesti. Toisin sanoen, viime yönä sai nukkua vähintään tunnin lyhyemmät yöunet. Lisäksi eilisilta meni miettiessä, että pitäisikö herättävän puhelimen kello siirtää valmiiksi jo kesäaikaan vai tekeekö se sen automaattisesti. On nimittäin muutamana edellisvuonna huonoja kokemuksia tämän automatiikan toiminnasta. Luotin siihen, että automatiikka sen hoitaa ja niinhän se onneksi tekikin. Eikä siinä vielä kaikki, oman kokemuksen mukaan seuraavat neljä-viisi päivää menee tottuessa tämänkertaiseen kellojen siirtoon. P*rkele että pientä ihmistä osaa taas v*tuttaa!!!


Perustelu tälle kaikelle älyttömyydelle on se, että "kesäaikajärjestelyn tarkoitus on saada kesän ajan aamuinen valo vastaamaan paremmin aktiivisia valveillaolotunteja ja työskentelyaikoja kouluissa ja työpaikoilla. Kertyneet valoisat tunnit säästetään näin iltaan sen sijaan, että ne kuluisivat hukkaan ihmisten vielä nukkuessa". Ööö, tämä on oikeasti huonoin perustelu mitä ikinä olen mihinkään asiaan kuullut. Noh, näillä mennään, mutta kyllä minä mieleni niin pahoitan tästä ruljanssista joka h*lvetin kerta. Saisi oikeasti loppua tämä turha siirtely, sillä tällainen tuntikin vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin aikalailla.

Munat jakoon!

Välillä pyhäpäivät tuntuvat kohtuu tylsiltä. Eilinen pitkäperjantai oli nimenomaan sellainen, todella pitkä ja tylsä varsinkin kun oltiin vanhemman pojan kanssa kahdestaan kotona. Molemmat tuijotti televisiota apaattisena ja kumpikin muistutti enemmän tai vähemmän sohvaperunaa. Itse kyllästyin siihen ensimmäisenä ja päätin tehdä asialle jotain. Hetken tuumailin, että mitä sitä voisi tehdä kunnes sain kuningasidean, ihmisten yllättäminen on aina kivaa hommaa. Ehdotin pojalle, että lähdetäänkö jakamaan munia ympäri maakuntaa? Hän tuijotti minua hetken haavi auki, että mitä ihmettä, joten oli pakko hieman tarkentaa kysymystä. Käydäänkö hakemassa kaupasta kinder yllätysmunia iso kasa ja kierretään tuttavien koteja ja jaetaan ne heille. Poika suhtautui hieman varauksellisesti ideaan, mutta suostui lähtemään mukaan.
Onneksi kauppojen aukioloajat oli vapautettu koskemaan myös pyhäpäiviä ja näin ollen pääsimme hakemaan läheisestä tavaratalosta kaksi kennollista, eli yhteensä 48 yllätysmunaa. Pari hauskaa tuntia ja kymmenen yllättynyttä kotia myöhemmin olimme jakaneet kaikki munat ja se oli varmasti vaivan arvoista. Ensinnäkin poika oli aivan innoissaan ihmisten yllättämisestä, en muista milloin olisin viimeksi nähnyt häntä niin innoissaan. Toisekseen munan saaneet ihmiset olivat aivan ihmeissään. Suuri osa oli, että mitä täällä tapahtuu??? Oli hauska nähdä ihmisten reaktiot odottamattomaan vierailuun ja yllätysmunan saantiin. Toimintamalli meillä oli, ettemme jääneet mihinkään paikkaan juomaan kahvia ja sen suuremmi rupattelemaan vaan jaoimme munat kaikille, toivotimme hyvää pääsiäistä ja jatkoimme matkaa. Vielä myöhemmin illalla tuli kiitosviestejä, ilmeisesti osa ihmisistä tajusi vasta silloin mitä oli tapahtunut. Täytyy todeta, että antamisen ilo voittaa saamisen ilon kuusi-nolla. Jotenkin sellainen fiilis, että täytyy tehdä tästä pojan kanssa perinne.

Mä oon niin väsynyt!

Joskus päiväunet on parasta mitä voi peiton alla tehdä, mutta tänään se ei ollut sitä. Tämän viikkoiset aamuyöherätykset ja raskaat työpäivät yhdistettynä huonosti nukuttuihin öihin aiheuttivat sen, että päiväunet oli ihan pakko ottaa heti töistä kotiin tullessa. Noh, ei muuta kuin tuumasta toimeen. Juuri kun olin vaipumassa uneen niin tyttö ryntää kysymään jotain todella viisasta. Samaan hengenvetoon hän totesi "jaa sä nukut" ja poistui paikalta. Viisi minuuttia myöhemmin olin taas vaipumassa uneen niin kissa juoksi yli sellaisella raatelujuoksulla, eli revitteli täysiä kynnet esillä ihan vaan v*ttuillessaan. Siinä vaiheessa ajattelin, että eiköhän ne päikkärit olleet siinä. Ei nimittäin olisi hermo kestänyt nukkua enää yhtään pidempään. Voi h*lvettiläinen sentään, kun ihminen osaa olla väsynyt!!!

Peräpukamat!

Katselin eilen illalla televisiota ja jouduin niin sanotusti mainosten uhriksi. Onko sinulla kuivat silmät, entä vaivaako peräpukamat tai kuiva vagina??? Välillä ei oikein pää kestä näitä intiimialueiden vaivoihin apua tarjoavia mainoksia! Tällaisen mainoksen nähdessäni minulla on yleensä vain yksi kysymys mielessä, MIKSI!!! Jos minä kärsisin esimerkiksi kuivasta vaginasta niin en haluaisi, että siitä muistutettaisiin minua lempiohjelmani jokaisella mainoskatkolla. Jos tuote esiteltäisiin lyhyen ytimekkäästi niin se olisi ihan ok, mutta esimerkiksi peräpukamamainoksessa naishenkilö hinkkasi persettään puskassa petäjään niin se ei ole mielestäni millään tapaa "ok". Sillä on varmasti yritetty hakea huumoria mainokseen, mutta en tunne ketään jota se kohtaus olisi naurattanut. Peräpukamat ovat varmasti kiusalliset vaivatessaan, mutta viesti menisi perille varmasti ilman mieleenpainuvaa ja verkkokalvoille palavaa demonstraatiotakin. Mikään ei tunnu nykyään olevan enää pyhää.

Mielensäpahoittajat!

Virpominen, eli koristeltujen risujen vienti lasten toimesta naapuritaloihin karkin tai jonkin muun hyödykkeen toivossa on näköjään ajanut salakuvaamisen ohi valtakunnan ykköspuheenaiheena, kiitos Terhille Tampereelta. Jotenkin vaan alkaa uhrien lisäksi säälittämään myös Axelin ja Terhin kohtalo. Mielensäpahoittajat, myös sellaiset jotka ovat perversioltaan tai mielipiteiltään jopa pahempia hakkaavat sosiaalisessa mediassa ja lehdissä heitä lumilapiolla takaraivoon miettimättä, että onkohan tämä kaikki ihan tarpeellista. Tämä kaikki kuvaa varmasti ajan henkeä. Ihmisten pahaolo ja raivo näkyy nykyään kaikessa. Jos saadaan jonkin näköinen aihe niin välittömästi kohde vertauskuvallisesti kivitetään ja ruoskitaan henkihieveriin. Ihmisen pitää tietenkin kantaa vastuu tekemisistään ja sanomisistaan, mutta mielensäpahoittaminen pahoittamisen ilosta tuntuu olevan ajan trendi. Mahdolliset uhrit ovat sivuseikka, kunhan vaan päästään haukkumaan aiheuttajaa mahdollisimman kiivaasti. Tässäkin virpomiskohussa toistuu sama mikä monissa muissakin päivänpolttavissa asioissa, maailma on sairas ja ihmiset sen sisällä vielä sairaampia.

Vai että huono luisto!

Ajattelin lähteä aamulla hiihtämään ja laittaessani suksia jalkaa hiihtostadionilla viereeni saapui vanhempi mies pipo märkänä valittamaan raskasta hiihtokeliä. Hän piti minulle muutaman minuutin demonstraatio luennon siitä miten hänellä suksi ei luistanut ja reidet olivat siitä syystä aivan hapoilla. Tämän lisäksi hän toivoi voiteluni olevan kunnossa, sillä huonolla voitelulla saattaisi mennä kävely hommiksi. En viitsinyt alkaa kertomaan, että perusvoitelu omissa suksissa oli kolmen vuoden takaa ja tänä talvena olen lisännyt niihin peräti yhden kerran pikaluistoa. Sen kuitenkin hänelle mainitsin, että eikös tuollainen raskas hiihtokeli nosta hiihtotehoa ja näin ollen se toimii normaalia paremmin kunnon kohottajana. Hän katsoi minua hetken, pyöritti päätään ja lähti kävelemään autolleen. Sen verran totesin omalla hiihtolenkillä, että ihan kohtuullinen luisto siellä märkyydestä huolimatta oli. Taisi papalla olla vaan huono kunto ja hän haki myötätuntoa. Jos tuntuu pahalta ja ei sitä kestä niin menisi pelaamaan vaikka bingoa, tai RAY:n peliautomaattia kaupan aulaan niin ei tarviis valittaa. Ei vaines, on se hyvä, että vanhuksetkin liikkuu. Pysyy toimintakyky hyvänä

Liikunnan vaikutus yleisvireyteen!

Vanhuus ei tule yksinään, vai miten se meni. Palautuminen tuollaisesta kaveriporukalla tehdystä viikonlopun kosteasta reissusta ei käy enää tällä iällä sormia napsauttamalla. Tänään on jo keskiviikko ja olo oli aamulla edelleenkin kuin Mellunmäessä metron alle jääneellä kulkukoiralla, mutta niin se liikunta vaan sai ihmeitä aikaan. Punttia ja kaupan päälle fillarilenkki niin olo on kuin uudestisyntyneellä seurakoiralla. Virtaa on niin paljon, että tekisi mieli mennä juosten töihin. No joo, ehkä hieman liioittelin, sillä matkaa töihin on 50 kilometriä suuntaansa.


Vireystason ja aineenvaihdunnan normalisoinnin osalta liikunta toimii kuitenkin todella hyvin. Toki tällainen "palautus" liikunta pitää ajoittaa niin, että alla on tarpeeksi monta lepopäivää, koska liian äkkinäinen reippaus ei saa aikaan muuta kuin sydänkohtauksen. Nyt on kuitenkin perheenisä taas iskussa ja vaimon ei tarvitse katsella riutuvaa sohvaperunaa.

Kasvikansio osa2!

Tänään tuli arvosana viimekesän ahertamisesta, 8-. Pyörittiin pojan kanssa koko kesä pitkin horsma- ja nokkospuskia etsien mitä ihmeellisimpiä kasveja yläkoulun kasvikansioon. Jotenkin tuntuu hieman alimitoitetulta numerolta siihen vaivannäköön nähden. Esimerkkinä se, että etsittiin lummetta kaksi päivää takapihalta kunnes naapuri kertoi sen kasvavan järvessä. Miksei hän voinut aikaisemmin sitä kertoa? Ihme "urpo"!!!
Kasvikansion kerääminen ei olisi kuulunut minulle pätkääkään, mutta ihan hauskaa hommahan se loppupelissä oli. Laatuaikaa parhaimmillaan pojan kanssa. Molemmilla oli kynnen aluset täynnä multaa ja sormet täynnä nokkosen polttamia koko kesän. Onneksi kyseistä kansiota ei tarvitse enää koskaan kerätä, sillä meidän kaltaisille "hortonomeille" kerääminen oli lähes ylitsepääsemätön urakka. Siihen nähden arvosana oli varmasti ihan ok ja nyt tiedetään missä se s**tanan lumme kasvaa.

Traktoritonmarssi!

Jahans, se olisi tänään edessä Helsinki. Tarkoituksena ei ole osallistua traktorimarssiin, vaikka maanviljelijät ihan asiasta osoittavatkin mieltään. Ei ole myöskään tarkoitus tulla antamaan kurinpalautusta Axl Smithille, vaikka hän onkin touhunnut ilmeisesti pikkutuhmia soo-soo hommia. Reissun tarkoitus on viettää mukavalla poikaporukalla viikonloppua aina niin kivassa itä-helsinkiläisessä lähiössä. Vaimot ja tyttöystävät jäävät kotiin, joten tiedossa on perinteinen A-luokan reissu, joka muuttuu viimeistään sunnuntaina kotiin paluun aikana B- tai jopa C-luokan reissuksi, sillä fiilis tulee olemaan olojen vuoksi perinteinen "ei ikinä enää". Joka tapauksessa, vapiskaa Helsinkiläiset, täältä tullaan!!!

Lemmikkikani!

Olen nyt viikon päivät tutustunut samaan talouteen muuttaneeseen kaniin. Aluksi niin ihana pupu on muuttunut jo parin kertaan tänä aikana mm. s**tanan rusakoksi. Jästipäinen luonne on tullut esiin ja tuhoakin se on saanut aikaan, mutta kaikki se oli odotettavissa. Elsa-kani on kuitenkin varsin oppivainen ja se on ihan itse oppinut mm. huolehtimaan ettei kukaan jätä vaatteita lattialle, sillä ne on sen mielestä kiva repiä. Tämän lisäksi se on oppinut maistamaan sohvaa, repimään mattoja, ajamaan kissaa takaa, olemaan kissan jahdin kohteena ja silppuamaan liian matalalle tasolle jääneen päivän lehden niin ettei kukaan ollut ehtinyt sitä lukemaan. Tärkein perille mennyt oppi on kuitenkin ollut se, että jätöksiä ei löydy enää ihan joka paikasta vaan se on oppinut tekemään tarpeensa sinne minne kuuluukin. Elsa on varsin villi tapaus, mutta sopii joukkoon varsin mallikkaasti, kunhan vaan muistaa laittaa kaikki sitä kiinnostavat asiat piiloon tai suojaan. Fiksu ötökkä joka ei omaa minkäänlaista miellyttämisen halua vaan kaikki sen toiminta perustuu oman edun tavoitteluun.

Hyvää naistenpäivää!

Lähes sukupuuttoon kuollut "kukkia tuova juha", latinankieliseltä nimeltään kaljatus litkitys on havaittu tänä aamuna täällä meilläpäin. Silminnäkijänä toiminut vaimo on vieläkin ihmeissään!


Joo tosiaan, kukkien tuonu ei ole kuulunut tapoihini oikeastaan koskaan, mutta tänä aamuna tapahtui jotain käsittämätöntä ja kävin oikein varta vasten hakemassa niitä lähikaupasta vaimon vielä nukkuessa. Olisittepa nähneet hänen ilmeet, kun ojensin ne ja toivotin hyvää naistenpäivää. Täytyy kyllä sanoa, että kukkien antamisesta tulee hieno fiilis, kannattaa muidenkin kokeilla.


Hyvää naistenpäivää kaikille tasapuolisesti!

Lemmikkieläimet!

Lemmikkieläimen hankinta ei saisi koskaan olla hetken mielijohde. Niinpä, eihän sen pitäisi, mutta nyt kuitenkin kävi niin, että meikäläisen mielijohteen vuoksi meille päätettiin hankkia lemmikkikani. Muutaman päivän etsinnän jälkeen kymmenen kuukauden ikäinen tyttökani sitten pomppi talouteen kilpikonnan ja kissan kaveriksi. Itse pidän eläimistä yli kaiken paitsi, jos ne valvottaa yöllä, repivät esimerkiksi kiusallaan tapetteja seinistä tai muuten vaan tuhoaa omaisuutta. Vuorotyöläisenä sellaista terroritoimintaa ei vaan jaksa aina ymmärtää, vaikka haluaisikin. Onneksi nämä meidän ötökät osaavat suunnilleen käyttäytyä ja elää niin kuin niiden kuuluukin. Tähän mennessä kissa on ollut aktiivisempi osapuoli ja kunnostautunut terroristitoiminnassa yövalvottajan roolissa, mutta onneksi tosi harvoin. Kilpikonna vastaavasti tasapainottaa kissan riehumista olemalla varsin rauhallinen, mutta on sekin toiminut yhden kerran remonttivastaavana aiheuttamalla mittavan vesivahingon. Saa nähdä minkä rooli tämä kani ottaa? Toivottavasti siitä ei tule sähköjohtojen purentavastaava. Noh, nyt on kuitenkin sekalainen seurakunta eläimiä taloudessa. Mietin tuossa tytön kanssa, että kaikki meidän nykyiset lemmikit alkaa k-kirjaimella. Kissa, kilpikonna ja kani, joten seuraavan eläimen kohdalla k-kirjain perinnettä pitää jatkaa. Seuraava eläin on siis todennäköisesti koira, kenguru, kirahvi tai krokotiili. Jos totta puhutaan niin hetkeen ei tule uusia lemmikkejä, jos se on vaan minusta kiinni. Näissäkin on jo oma hommansa.