Ihminen on todella altis kaiken näköisille houkutuksille. Eilen tulin iltapäivällä "intoa" puhkuen töistä kotiin ja tarkoituksena oli lähteä pitkälle hiihtolenkille, koska edellis iltana olin päättänyt tekeväni niin. Noh, tästä kotiin tulosta puolitoista tuntia eteenpäin niin löysin itseni telkkarin äärestä sokerihumalassa katsomassa leffaa ja en ollut nähnytkään suksia. Sitä minä siinä vaan mietin, että missä vaiheessa suunnitelmaani käännyin väärään suuntaan ja eksyin?!? On tämä ihmisluonto vaan melko heikko! Toki sellainenkin vaihtoehto käväisi mielessä, että jospa tämä minun sokerihumalani oli niin väkevä, etten yksinkertaisesti vaan muista käyneeni hiihtämässä.
Joo-o, eilen oli tosiaan hieman raskas päivä, tai oikeastaan kohta viikon päivät on ollut raskasta ja se näkyy väkisinkin suorittamisessa. Tänään on kuitenkin ollut hyvä päivä. Kiitos siitä kuuluu kunnollisille yöunille ja päätinkin jo aamulla, että illalla menen salille. Niinpä niin, uskokoon ken tahtoo. Rankaisen itseäni kahden päivän edestä. Jos totta puhutaan niin tässä meikäläisen elämänhallinta projektissa on menossa tuollaisista yksittäisistä "hairahduksista" huolimatta hyvä vaihe. Ylimääräistä on hävinnyt ympäriltä jo sen verran, että muut huomauttelevat siitä. Sen lisäksi kunto ja sitä kautta jaksaminen on kasvanut merkittävästi. Yksi asia minkä olen oppinut heti tässä alussa ja mikä olisi jokaisen hyvä oppia, kuuntelemaan omaa elimistöä. Se kyllä kertoo milloin jaksaa ja milloin ei tarvitse jaksaa. Lepo tulee välillä ihan tarpeeseen, mutta sitä ei kannata höystää herkuilla, ainakaan joka kerta. Silloin tällöin se on kuitenkin sallittua niin ei mene elämä liian vakavaksi. Se kuitenkin pitää sanoa, että kunnollinen ja säännöllisesti syöty ravinto yhdistettynä aktiiviseen liikuntaan saa ihmeitä aikaan tällaisessa keski-ikäisessä miehessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti