tiistai 15. elokuuta 2017

Kissanaiset!



Tämän aamun päätelmä, kissoissa ja naisissa on joitakin samoja piirteitä. Molemmat elää hetkessä, eli "heti mulle kaikki nyt" ja lisäksi tunneskaala on aika usein kuin särkänniemen huvipuisto. Jaa, että mitenkä niin??? Noh, tämä kuvan karvakasa kävi tänä aamuna meikäläisen kimppuun samantien kun sain silmäni auki. Tämä hullunkurinen perheenjäsen oli ilmeisesti kytännyt yöpöydällä aikansa, kunnes kyllästyi odottamaan heräämistäni. Tämän jälkeen se käveli kuin muka vahinkossa pari kertaa ylitseni ja kun se ei auttanut niin se otti kovemmat keinot käyttöön puskemalla minua kasvoihin samalla naukaisemalla vaatien välittömän huomioni. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin nousta ylös, kun kerran kissa niin halusi ja olihan se kello jo siihen aikaan vartin yli kuusi aamulla. Tämän jälkeen se, tai pitäisikö sanoa hän seurasi minua joka paikkaan kuin hai laivaa ja lisäksi sitä piti rapsuttaa, kupsuttaa, silittää ja kantaa sylissä pitkän aikaa. Heti aamusta iskenyt hellyyspuuska sai kuitenkin nopeasti lopun. Puoli tuntia tästä eteenpäin tämä samainen yksilö ei päästänyt lähellekään ja katseli meikäläistä arvostelevasti kuin halpaa makkaraa nenän varttaan myöten, vaikken ollut sanonut tai tehnyt sille yhtään mitään pahaa. Puolituntia taas eteenpäin niin tämä sama karvakasa vuorostaan juoksi täyttä ravia pitkin asuntoa hulluna riehuen niin, että kynnet vaan rapisivat laminaattilattialla ja matot olivat kurtussa. Mietin siinä vaiheessa, että pitäisiköhän tuolle hullulle kissalle hommata jonkin näköinen mielialalääkitys.

Meillä on tosiaan tällä hetkellä kaksi kissaa, niin ja kilpikonna. Vaimo kuitenkin sai tässä reilu kuukausi sitten ajatuksen ja kysyi minulta olisiko mitään sitä vastaan, jos meille tulisi kolmas kissa. Hänestä näki jo samantien päällepäin, että minun mielipiteelläni ei siinä asiassa ollut enää järin suurta painoarvoa, mutta olihan se tietenkin hyvien tapojen mukaista pukea tämä ilmoitusluontoinen asia kysymykseksi. Tässä olisi tosiaan muutama viikko aikaa asennoitua kolmannen kissan tuloon, sillä tämä kyseinen yksilö ei ollut vielä vaimon saaman idean aikaan luovutusikäinen. Sitä tässä vaan mietin, että minkähänlainen soppa tästä vielä syntyy. Jokainen osaa jo nyt vaatia oman huomionsa minulta, niin vaimo, lapset kuin lemmikitkin ja siihen kun vielä lisätään yksi karvakasa lisää niin voi meikäläinen parkaa. Toivon mukaan tämä uusi tulokas ei ole ainakaan yhtä aamuvirkku kuin tämä meidän vanhin kissoista. Välillä kun se kyllästyy yksin oloon omasta mielestään aamulla niin se saattaa tulla herättämään jo viiden aikaan aamuyöllä. Ei ole helppoa tämä meikäläisen elämä, vaikka viimeisen päälle kivojahan nämä lemmikit ovatkin, niin ja vaimo sekä lapset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti