Kainalosauvat!

Meikäläisen hienosti alkanut kunnonkohotus ja painonhallinta kampanja oli sitten tälle erää tässä. Tilalle astui kainalosauvojen kanssa könkkäämis kampanja, kiitos revenneen pohjelihaksen. Tosiaan, viime sunnuntaina kirmailin nuoruuden innolla sählypallon perässä ja yksi reppaampi spurtti niin lopputuloksena sain makailla palloilusalin parketilla tuskissani. Ei kontaktia tai mitään muutakaan, se vaan repesi. Itseä ei paljoa naurattanut, mutta lääkäriä kyllä nauratti senkin edestä kun tein hänelle tilanneselvitystä siitä mitä oli tapahtunut. Lisäksi manasin hänelle kuin lappalainen tätä vanhenemisen vaikutusta ihmiseen. Vanhuus ei tule tosiaankaan yksinään. Pitää alkaa varomaan kaikkea. Sitä siinä mietin myös, että pitäisiköhän hommata varmuuden vuoksi rullaattorikin. Siitä saattaisi olla apua, sillä tätä menoa ei koskaan tiedä mikä paikka hajoaa milloinkin. Lääkäri ei sitä suoranaisesti minulla luvannut, mutta lupasi laittaa harkintaan.

Olen tässä nyt pari päivää katsellut ikkunasta pihalle, kun ei oikein jaksa lähteä ulos könkkäämään. Asun kadunvarrella jonka toisella puolella on kolme kappaletta senioreille tarkoitettuja palvelutaloja. Mietin tässä, että täytyy varmaan alkaa hakemaan paikkaa sieltä. Hoitajat pitäisivät huolen sen jälkeen siitä, ettei tee mitään äkkinäistä jossa voisi loukkaantua. Näin talvisaikaan näitä asukkaita ei ole ulkona näkynyt, mutta kesäisin nämä mummot ja papat heittävät verkkaisia rullaattorilenkkejä korttelin ympäri saattajien valvonnassa. He kulkevat tästä meidänkin talon ohi ja kun itse lähtee pihasta autolla liikenteeseen niin heitä saa oikeasti varoa, sillä välillä he hortoilevat aivan keskellä tietä. Siinä sitä olisi itsekin hyvä köpötellä hoitajan kanssa, ihastella maisemia ja kauhistella ohi kaahaavia autoja. Vaimollakin olisi lyhyt matka tapaamaan. Saisi tavata meikäläistä silloin kun haluaisi ja saisi lisäksi omaa aikaa yllin kyllin. Ei tarvitsisi katsella tällaista haisevaa ja valittavaa miestä koko ajan. Tiedä kuinka hyvää sellainen järjestely tekisi tällaiselle pitkälle parisuhteelle. Noh, ehkä minä vielä pysyn kotona ja kuntouttelen tätä jalkaa omatoimisesti. Kaiken kaikkiaan tällainen äkillinen loukkaantuminen on melkoisen turhauttavaa hommaa. Mieli tekisi tehdä ja mennä, mutta kun ei vaan voi. Täytyy toivoa, että jalka alkaa toipumaan nopeasti niin pääsee taas takaisin liikkumaan.