Ranskan tapahtumat ovat kaikessa kauheudessaan kuin kauhuelokuvasta. Koko jupakka sai alkunsa vuonna 2005 Jylland-Postenissa julkaistusta pilapiirroksesta, joka aiheutti kohua muslimi maailman lisäksi koko muussakin maailmassa. Tämän jälkeen kuvia julkaistiin monissa muissakin lehdissä ympäri maailmaa, mm. satiirisessa Charlie Hedbo lehdessä Ranskassa. Kyseinen lehti Charlie Hedbo on useaan otteeseen tämän jälkeenkin julkaissut pilapiirroksia profeetta Muhamedista, joka on muslimeille pyhä.
Charlie Hedbo lehdelle mikään ei ole ollut pyhää ja toisin sanoen se on kaivanut "verta nenästä" jo kauan. Ikävä vaan että kyseinen piirroksesta lähtenyt jupakka sai tällaisen käänteen. Asia koskee nyt isoa joukkoa ihmisiä, joilla ei ole ollut alunperin osaa eikä arpaa pilapiirroksesta lähteneeseen vihan kierteeseen.
Tätä terroristi tekoa ei pysty mielestäni perustelemaan tai puolustelemaan pilakuvilla. Islamin oppeja voi varmasti syyttää, jos ne ovat motivaation taustalla. Kaikkia muslimeja teosta ei voi kuitenkaan tuomita, koska varmasti suurinosa muslimeista tuomitsevat islamin nimissä tehdyt veriteot.
Sitä vaan ihmettelen mikä saa ihmisten päät tuollaiseen kuntoon, että pitää tappaa ihmisiä huumorilla tehdyn kuvan vuoksi? Yleensä väkivalta liitetään huonoon itsetuntoon tai henkisiin ongelmiin. Tässä tapauksessa henkiset ongelmat ovat todennäköisin syyllinen. Ihminen pääkoppa on altis kaikennäköisille vaikutuksille. Tarpeeksi kauan kun toistetaan tiettyä asiaa niin ihminen uskoo siihen varmasti ja sitä on ulkopuolisten turha kyseinalaistaa. Vaikka asia olisi kuinka ääliömäinen, silti sitä ei pysty itse arvioimaan onko se oikein vai ei, tunne määrää kaiken.
Hyvä esimerkki ihmisten ääliömäisestä käyttäytymisestä tulee urheilun puolelta. Alat syystä tai toisesta fanittamaan tiettyä jääkiekkojoukkuetta. Pukeudut suosikki joukkueen rekvisiittaan ja elät tunteella peleissä. Kannustat omaa joukkuetta ja tunnet jopa vihaa vierasjoukkuetta kohtaan. Jossain vaiheessa peliä vierasjoukkueen kannattajat alkavat arvostelelemaan suosikki joukkuettasi. Tässä vaiheessa osalla ihmisistä häviää terve järki ja pahimmillaan se johtaa siihen, että olet valmis vahingoittamaan arvostelijoitasi. Miksi? Ihminen on tunne eläin joka puolustaa reviriiään seurauksista välittämättä.
Miten ihmiset saataisiin oppimaan nauramaan itselleen ja asioille, jotka merkitsevät heille paljon? Toki urheilun ja uskontojen ero tulee siinä, että urheilutapahtumien jälkeen yleensä nauretaan tapahtumille jollain aikavälillä. Uskovaiset eivät välttämättä unohda koskaan loukkauksia. Olen törmännyt silloin tällöin "himo"uskovaisiin ja yrittänyt esittää rakentavaa kritiikkiä, minua ei ole otettu kuuleviin korviin ja osa on jopa suuttunut. Jälkeenpäin olen miettinyt ettei minusta tule koskaan uskovaista. En halua viettää huumoritonta elämää, jossa omat mielipiteet tyrmätään ja kaikkeen pitää suhtautua haudanvakavasti. Mielestäni elämisen pitää olla hauskaa ja siinä pitää saada nauraa. Toki toisia pitää kunnioittaa ja tekemisistään pitää ottaa vastuu, mutta huumori auttaa jaksamaan sen kaiken keskellä.
Elämisen sietämätön keveys, toisin sanoen kaikella mitä teet ei ole loppupelissä mitään merkitystä.
Maailma on sairas paikka, joka näyttää paremmalta mitä onkaan.
Nauttikaa elämästä, naurakaa paljon ja kunnioittakaa toisianne tappamatta ketään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti