Hääpäivä, miehelle maailman vaikein asia muistaa. Hääpäivän lisäksi pitää muista vaimon syntymäpäivä, parisuhteen alkamispäivä ja paikka missä tavattiin ensimmäisen kerran. Tämän lisäksi pitää muistaa mitä hänellä oli päällä, missä suudeltiin ensimmäisen kerran ja se, että paistoiko sinä päivänä aurinko vai satoiko. Niinpä niin, tärkeitä asioita naisille, mutta miehelle ylitsepääsemätön urakakka. Miten kukaan voi muistaa jopa kymmenen vuotta sitten tapahtuneita asioita?!? No joo, olen huomannut, jos muistan hääpäivän ja vaimon syntymäpäivän niin hän on varsin tyytyväinen. Itsellä on puhelimessa hälytys kyseisistä päivistä ja tämä muistutus muistuttaa kolme kertaa. Ensimmäinen hälytys on hyvissä ajoin kuukautta ennen, toinen on viikkoa ennen ja viimeinen edellisenä päivänä. Helppoa, ei tarvitse panikoida ja vaimo on tyytyväinen. Toki tällä kertaa meinasi iskeä paniikki sillä edellinen puhelin hajosi toukokuussa totaalisesti ja siinä samalla hävisi nämä tärkeät muistutukset. Hetken siinä hyperventiloin ja mietin, että mistä minä ne päivät nyt löydän kysymättä vaimolta suoraan, kunnes keksin katsoa syntymäpäivän vaimon ajokortista ja hääpäivä löytyi niin sanotusta arkistolaatikosta jossa oli säilössä yksi hääkutsu. Meinasi oikeasti iskeä paniikki ennen kuin tajusin nämä keinot.
Noh, meillä oli eilen virallinen hääpäivä ja ylihuomenna on sitten vaimon syntymäpäivä. Toisin sanoen aivan unelma tilanne, kun nämä päivät ovat niin lähekkäin. Minun ei tarvitse olla hereillä kuin muutaman päivän vuodessa. Vaimo vihjaili tuossa kesällä, tai oikeastaan toivoi ihan suoraan, että hän haluaisi lähteä kanssani hääpäivän ja syntymäpäivänsä kunniaksi issikkavaellukselle. Olin ymmärtäväni mitä hän tarkoitti, mutta heti kun hänen silmänsä vältti niin oli pakko käydä googlettamassa kyseinen termi. Ensimmäisenä tajusin, että nyt puhuttiin hevosista. Itse pelkään näitä kavioeläimiä kuin ruttoa ja minähän en niiden selkään noususi, joten pakko keksiä jotain muuta millä juhlistaa näitä päiviä.
Helpoin tapahan olisi ollut keksiä joku lahja, olla huomioiva ja hellä, mutta se tapa on tullut käytettyä jo niin useana vuotena. Noh, sitten joku harmaa aivosolu liikahti pääkopassani ja mieleeni tuli hotelliviikonloppu. Se olisi yhdistetty hääpäivä- ja syntymäpäivälahja. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja varaamaan hotellia lähimmästä isosta kaupungista, joka meidän tapauksessa on Jyväskylä. Nyt täytyy sanoa, että olin ylpeä itsessäni keksiessäni aivan itse jotain tällaista.
Viime lauantaina me sitten mentiin isolle kirkolle juhlimaan etukäteen näitä merkkipäiviä ja minä toimin matkan johtajana. Tiesin, että vaimo tykkää shoppailla, joten saavumme kaupunkiin hyvissä ajoin. Olin mukana shoppailemassa vaikka inhoankin turhaa kaupoissa pyörimistä. Vaimo kyselikin moneen otteeseen, että joko kyllästyttää, mutta en myöntänyt mitään. Hymyssä suin kuljin perässä ja kehotin häntä tyydyttämään tämän naisille niin tyypillisen shoppailu vietin. Ainoat toiveet matkanjohtajana minulla oli, että kävisimme katsomassa vaimolle sopivan elokuvan, joka ei ollut yllätyksekseni mitään romanttista hömppää vaan toiminnan täyteinen war dogs ja se, että kävisimme syömässä illan kuluessa hyvin jossain oikeassa ravintolassa.
Näin jälkikäteen täytyy sanoa, että idea hotelli viikonlopusta oli enemmän kuin onnistunut. En ole nimittäin nähnyt vaimoa noin rentoutuneena ja onnellisena pitkiin aikoihin. Täytyy kyllä myöntää myös se, että itselläkin oli aivan älyttömän hauskaa ja olo oli levännyt kaikesta hötkyilystä huolimatta. Seitsemän vuotta avioliittoa takana ja nyt vasta keksin, että poistumalla tutuista ympyröistä saa aikaan parhaan mahdollisen onnistumisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti