Kiroilu!

Kakkihan me tiedämme, että kiroilu on ruma tapa. Silti jokaisella tekee mieli joskus manata ja sadatella oikein sydämen kyllyydestä, kun tilanne on sille otollinen. Jokuhan on joskus tutkinut kiroilua ja tullut siihen lopputulokseen, että se antaa voimantunteen ja auttaa jaksamaan vaikeissa tilanteissa. Varmasti näinkin, mutta meillä se tietää voimantunteen lisäksi myös rahan menoa. Rakas tyttäreni "kohta neljätoista vee" nimittäin kehitti päässään noin vuosi sitten ansaintamenetelmän itselleen. En muista tarkalleen tilannetta missä minulle tämä asia selvisi, mutta kiroilin jotain asiaa oikein ääneen niin tyttäreni ilmoitti tuohtuneena, että hän alkaa pitämään kirosanoistani tukkimiehenkirjanpitoa. Tämä tiesi hänen diktaattorimaisen ilmoituksensa mukaan sitä, että jokainen viiva kirjanpidossa tiesi minulle 10 sentin maksua. Eli meikäläinen köyhtyy euron jokaista kymmentä viivaa kohden. Hinnassa ei ollut neuvottelun varaa, sillä hän oli päättänyt taksansa ja that's it. Noh, tässä on noin vuosi kulunut ja rakas tyttäreni huomasi hyvin nopeasti sen, ettei pelkkä meikäläisen kyttääminen lyönytkään leiville, sillä kiroilen aika harvoin. Niinpä hän fiksuna tyttönä laajensi kyttäyskohteidensa määrää ja määräsi kiroilutaksat koskemaan myös äitiään. Tämän lisäksi oivia laskutus kohteita olivat myös meillä käyvät lähisukulaiset, eli mummot, papat, sedät ja enot.
Tässä on suunnilleen vuosi kulunut ja saldo ei taida olla kovin montaa euroa, mutta sitkeästi hän jaksaa kirjanpitoa pitää. Tämä kyttäys on kuitenkin vaikuttanut sen verran meikäläisen psyykkeeseen, että olen alkanut keksimään vaihtoehtoisia sanoja näille tuhmille tai rumille ilmaisuille. Siitähän on sitten välillä käyty keskustelua, että mikä määritellään kirosanaksi. Hänen mielestään esimerkiksi "hitto" tai "hittolainen" on kirosana ja minun mielestä ei. Tiedä sitten, mutta pääasia, että viivoja ja sitä myöden laskua tulee tasaisen hitaasti.
Täytyy kyllä sanoa, että meidän perheessä tämä naisväki osaa pitää meikäläisen koko ajan varpaillaan, niin ja sen lisäksi toimettomuus ei uhkaa, sillä tekemistä riittää ja jos sitä ei ole niin sitten keksitään. Noh, itsepä olen tieni valinnut.