Katiska!

Kalaa kuulema pitäisi syödä kaksi kertaa viikossa. Niinpä, mites syöt kun ei ole ehtinyt koko kesänä käydä kalalla talvesta puhumattakaan. Keväällä uhosin, että tänä kesänä käyn kalalla aina kun on mahdollista, mutta lopputulos on pyöreä nolla kertaa. Ainoat kalat mitä olen livenä nähnyt uiskenteli kaverin akvaariossa ja ne eivät käsittääkseni ole ihmisravinnoksi kelpaavaa sorttia, tai mistä minä tiedän. On toki olemassa kauppojen kalatiskit, mutta meikäläinen ei itämeren lohta suuhun pistä, eikä muutakaan mikä siinä suurehkossa jätevesialtaassa on kasvanut. Vaihtoehtona on toki norjalainen kassilohi, mutta sehän on kuin Kekkosen kalju. Näyttää kivalta, mutta ei siitä mitään irtoa, meinaan vaan niitä tärkeitä ravinteita, tai mitä ne nyt olikaan. Tehokasvatuksen huonoja puolia.

Tästä hieman aasinsiltaa myöten rantaralliin. Itse asun "suurehkon" pienvenesataman vieressä jossa olen nähnyt tänä kesänä ainakin kymmenkunta venettä parkissa, siis sillain kellumassa siinä laiturin kupeessa, mutta ei kylläkään yhtäaikaa vaan yksi silloin ja toinen tällöin. Suurin liikennöinti on tapahtunut sataman vieressä olevalla parkkipaikalla. Siinä paikallinen nuoriso käy sudittelemassa ja revittelemässä autoillaan ja mopoillaan varsinkin viikonloppuisin. Kait osa käy siinä kutemassakin varsinkin tällaisina pimenevinä syysiltoina, siis jos kyseessä on sattunut olemaan sellainen supliikki nuorimies joka on saanut jollakin lähtemättömällä iskurepliikillä tytön mukaan. Noh, mutta kuitenkin, siinä ne testostetonin täyteiset nuoretmiehet revittelee niin että sora vaan lentää ja basson jytke soi. Ihan käsittämätöntä touhua, vaikka itsekin tätä samaa touhua nuorempana harrastin tyttöjä lukuunottamatta, koska olin niin ujo ja hiljainen. Ikä näköjään tekee tehtävänsä. Kaikki kiva muuttuu aivan järjettömäksi ja kaikki nuorena tylsältä tuntunut onkin yhtäkkiä kivaa. Vanhuus ei tule yksin.

Tosiaan siitä kalastuksesta vielä. Kun en saa itsestä niin paljon irti, että lähtisin oikein vartavasten kalastamaan niin olen ajatellut vaihtoehtoisia menetelmiä kalan saantiin. Katselin eräässä liikkeessä katiskoita, aivan kuningasidea. Ei tarvitse itse olla fyysisesti paikalla ja silti kalaa tulee niin paljon kuin katiskaan vaan mahtuu. Aivan mahtava väline tällaisiin sateisiin kesiin. Sitten mieleeni tuli yksi kysymys, kukas sen katiskan käy tarkastamassa kun itse en ole käynyt lähelläkään rantaa koko kesänä. Se ei nimittäin ole hyvä juttu, jos keväällä viskaan innoissani sen pyydyksen rantaveteen ja vasta syksyllä mieleeni palaa, että ei s**tana se katiska. Siinä käy kuitenkin niin ja kun olen sitten syksyllä kiskomassa sitä kuolleita kaloja täynnä olevaa katiskaa pois sieltä rantavedestä niin paikalle saapuu joku eläinaktivisti ja saan sytteen eläinrääkkäyksestä tai vähinntään heitteille jätöstä. Ei hyvä idea, joten täytyy varmaan käydä jossain luontaistuotekaupassa ja ostaa hahaanjohtavalla markkinoinnilla, eli aivan älyttömillä terveysvaikutusväitteillä myytävää omega-valmistetta. On tämä ihmiselo välillä varsin haastavaa. Paljon pitäisi, mutta kun aina ei pysty.