Ajattelin kerrankin lähteä ajoissa töihin iltavuoroon! Suuntasin kesäauton keulan kohti isoa kirkkoa ja lähdin päästämään ylhäisessä yksinäisyydessä nopeusrajoituksia noudattaen kohti työmaata, kunnes saavutin matkan ensimmäiset ohituskaistat. Siellä ohitseni ajoi venäläisin kilvin varustettu maastoauto, joka savutti kaasupohjassa kuin vanha kunnon lättähattu juna konsanaan. Seurasin sen loittonevia savunsekaisia takavaloja yskien ja samalla miettien "olipa sillä kiire".
Ei aikaakaan, itse asiassa heti muutaman mutkan jälkeen saavutin tämän "lättähattu" maasturin, joka roikkui vuorostaan ruotsin kilvin varustetun linja-auton takapuskurissa. Linjuribiilillä oli vauhtia kokonaista 60km/h satasen alueella ja ei aikaakaan kun sen perässä oli minun ja tämän Putinin mielivallasta muistuttavan maastoautokuskin lisäksi valehtelematta noi neljän kilometrin letka. Kukaan ei päässyt tästä isomman oikeudella ajavasta Håkanista ohi, koska vastaantulevaa liikennettä oli niin paljon, ettei väljemmästä välistä olisi ehtinyt ohi edes turbotetulla hayabusalla.
Vauhti ei paljoa päätä huimannut ja eräällä pitkällä suoralla katselin kun kurkiaura ohitti koko letkan vasemmalta puolelta matalalla lentäen. Tässä vaiheessa muuten kovin rauhalliselta mieheltäkin alkoi palamaan hihat. Loppuvaiheessa matkaa tie muuttuu neljäkaistaiseksi ja sen alkaessa tämä samainen linja-auto veti edelleen yhä pitenevää letkaa Itsellä oli hermot tässä vaiheessa jo aivan loppu. Kello alkoi nimittäin olemaan sitä vaille paljon että olin lähes myöhässä töistä. Kiihdytin ohi näistä kahdesta autosta heti nelikaistaisen alussa niin että maastoautossa läpätti vaan astinlaudat ja linja-autossa avautui taaempi kattoluukku itsestään painevaihdoksesta johtuen.
Ajattelin heti ohituksen jälkeen oikaista hieman syrjäkatujen kautta töihin, koska tiesin sen olevan nopeampi reitti "ison kirkon" keskustan ruuhkasta johtuen. Kanttasin ensimmäisestä rampista aivan pidon äärirajoilla, mutta vastaani tuli perä edellä leveästä kuljetuksesta varoittava pakettiauto. Lukko jarrutus ja sain kuin sainkin kesäauton pysähtymään ennen varoautoa. Tässä vaiheessa huusin jo v..tu s....naa, koska rampin yläpäässä oli leveän kuljetuksen miehet sitomassa kuormaansa uudestaan. Jos polttaisin niin siinä odotellessa olisi mennyt helposti aski tupakkaa.
Leveän kuljetuksen miehet saivat kun saivat lopulta kuormansa sidottua ja scania nytkähti liikenteeseen ja yllätys yllätys, sekin suuntasi samaan suuntaan mistä ajattelin oikoa työmaalle. Vauhtia yhdistelmällä oli arviolta kolmekymppiä. Niinpä päätin kiepauttaa oman kulkuneuvoni ensimmäisessä vastaantulevassa liikenneympyrässä takaisin tulosuuntaan, siis takaisin sille samalle nelikaistaiselle mistä oli jonkin aikaa sitten kantannut kyseiseen ramppiin.
Keskustan ramppiin päästyäni edessäni oli joku onnellinen Volvo kuski. Neljien punaisten valojen jälkeen hän kihnutti edelleen edessäni kunnes teki äkkinäisen lukkojarrutuksen vaikka liikennevalot näyttivät vihreää valoa?!? Meikäläinen tottakai meinasi ajaa sen perään koska en osannut ennakoida näin äkkinäisiä liikkeitä keskellä päivää. Siinä vaiheessa kesäauyoni penkin ja ratin välistä kuului sellainen vaimea "naks". Avasin autoni oven ja astuin kadulle aikomuksena käydä poistamassa kyseisestä volvosta kylkilistat ja kuskin puoleisen peilin. Siinä vaiheessa paloi edelleen vihreä valo ja Volvo kuski lähti paikalta renkaat sutien suuret silmät taustapeilissä loistaen.
Olin tässä vaiheessa jo niin hermorauniona, että en huomannut ennen työmaan pihaan saapumista erästä polkupyöräilijää vaan meinasin ajaa vielä sen yli tuossa ihan parkkipaikan nurkilla.
Sitä minä vaan tällä kaikella, että älkää j..lauta lähtekö koskaan ajoissa mihinkään. Ei nimittäin kenkään hermo kestä tällaista menoa liikenteessä!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti