Tosiaan, tämä meidän lemmikki kilpikonna päätti herättää minut ja oikeastaan kaikki muutkin kuuden jälkeen tänä aamuna. Se sai ilmeisesti jonkin näköisen sosiaalisuus kohtauksen ja ei halunnut olla yksin hereillä. Normaalisti, jos se sattuu heräämään silleen, että kaikki muut vielä nukkuu niin se hiipii aivan hiljaa saadakseen olla rauhassa. Tänä aamuna se ei hiipinyt vaan kolisi kuin peltitynnyri, tai ainakin se kuulosti ihan siltä muuten hiljaisessa asunnossa. Se tietää tasan tarkkaan missä minä ja vaimo nukutaan ja siellähän se kolisteli sängyn vieressä kilpeään laminaattilattiaa vasten kaula pitkällään. Siitä tietää, että se on jotain vaille. Tuijotin sitä hetken sängystä ja nimesin sen uudestaan Berner-Sipiläksi. Kiusaa viattomia ihmisiä tahallaan ajattelematta heidän hyvinvointiaan. Noh, eihän siinä auttanut muu kuin nousta ylös viihdyttämään sitä. Sille on nimittäin ihan turha sanoa, että jospa vielä nukuttaisiin. Se ei ymmärrä komentoja, tai sitten ei ole vaan ymmärtävinään.
Tämä meidän turtlesi on rodultaan punakorvakilpikonna, eli vesikilpikonna. Hänellä on sellainen 300 litrainen akvaario jossa hän oleskelee päivät, mutta öisin se on tottunut nukkumaan lattialla sellaisessa kissalle tarkoitetussa kopassa. Sinne se sina iltaisin suunnistaa, kun sen nostaa pois vedestä. Tänä aamuna sen herätys operastion jälkeen tein sille sellaisen lämpöisen kylvyn lapsille tarkoitettuun vannaan. Vaihtolämpöinen matelia kun on niin se näytti sen jälkeen varsin tyytyväiseltä. Siellä se näköjään tykkää itseään lillutella. Vaativa eläin lemmikkinä, mutta sen mielenliikkeitä ja niistä syntyviä mielihaluja on helppo aavistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti