Juhan keittiössä tapahtuu. Tänään tehtiin kissojen kanssa maukas makaronilaatikko. Kissat nimittäin norkoilivat ruoan valmistuksen ajan jaloissa ja osallistuivat näin omalta osaltaan ruoan valmistukseen. Tämä meikäläisen makaronilaatikko reseptihän on peräisin varmasti jostain jura- ja rautakauden väliltä. Uskoisin, että esi-isät hoksasivat joskus silloin vuonna miekka ja kypärä valmistaa ensimmäisten annosruokien joukossa makaronilaatikon, sillä sehän on maailman helpoin ruoka valmistaa ja toimii kuin junan vessa. Joo huono vertaus, sillä vessa ja ruokaresepti kyllä liittyy toisiinsa, mutta ei samassa yhteydessä. Ruokatavat kunniaan ja jätetään ne vessa jutut niille kuuluville paikoille. Noh, joka tapauksessa sen verran ajattelin nykyaikaistaa tätä esi-isien perintöreseptiä korvaamalla joissakin höpö-höpö tutkimuksissa vaaralliseksi todetun punaisen lihan hetken aikaa ihanasti kotkottaneen kanan jauhelihalla. No voi p**kele, nyt alkoi käymään sitä kanaparkaa sääliksi. On tämäkin, makaronilaatikko alkaa saamaan inhimillisiä piirteitä! No niin, jatketaanpa itse reseptiin.
1. Ensimmäisenä kävelin tuonne lähi kauppaan hankkimaan hieman raaka-aineita tätä legendaarista ruokaa varten. Ostin kilon, eli 1000 gramma viimeisen päälle laadukasta tummaa makaronia ja 400 grammaa kananjauhelihaa. Kauppa oli täynnä ihmisiä, mitä ihmettelin suuresti ja sitä myötä jonot olivat sille yhdelle toiminnassa olevalle kassalle hirveät. Juuri tätä meikäläisen tuuria, vain yksi kassa käytössä. En tiedä, mutta jotenkin tuntuu, että nämä kaikki ihmiset odottelivat jossain siellä kaupan nurkalla meikäläisen saapumista ja ryntäsivät sitten samaan aikaan kauppaan. Onneksi ei ollut mihinkään kiire ja siinä jonotellessa kassan läheltä tarttui mukaan myös pari lakupatukkaa, mutta ne ei liity tähän reseptiin millään tavalla. Kotikokin kannattaa pitää verensokereista huolta työskennellessään kuuman uunin vieressä
2. Kotiin päästyäni laitoin kattilaan vettä jonkin verran, sellaiset reilu puoli kattilaa ja siirsin sen liedelle. Kattilan liikuttelu vesipisteeltä liedelle oli sen verran rivakkaa, että vettä läikkyi myös lattialaminaatille. Kiroilin sitä hetken mielessäni ja laiskana miehenä kuivasin ne vedet sukalla, koska se oli helpointa. Miksei jokin tiskirätti valmistaja voisi kehittää kokkaaville ihmisille sellaisia tiskirättisukkia. Helpottaisi tällaisen kotikokin elämää jossain määrin. Tämän jälkeen lisäsin veden joukkoon lorauksen öljyä ja pikkasen suolaa. Ei tartu makaronit niin helposti kiinni kattilaan ja suola on ihmiselle elintärkeä mineraali.
3. Veden alkaessa kiehumaan kattilassa niin kaatelin sinne jonkin verran niitä makaroneja, ehkä vajaat puoli pussia. Samalla laitoin uuniosan liedestä lämpiämään 200 asteeseen.
4. Sen jälkeen paistinpannu liedelle ja lämpiämään. Selasin siinä paistinpannun kuumenemista odotellessa hieman tabletilla päivän uutisia ja niinhän siinä kävi, että unohdin koko ruoanlaiton. Kun havahduin uutisilta takaisin tätä maailmaan niin paistinpannu hehkuin punaisena ja makaronit olivat lähes vedettömässä kattilassa kiehumassa. Ensiksi ajattelin, että voi p**seensuti, mutta ei hätää, onneksi ostin reilusti makaronia niin voi heittää ensimmäisen pohjaan palaneen satsin roskiin ja ei muuta kuin uudet tilalle.
5. No niin, nyt on uudet makaronit tällä kertaa keittymässä eikä paistumassa ja paistinpannukin on jäähtynyt punahehkusta normaaliksi. Ei muuta kuin lihat pannuun ja paistumaan. Puulastalla niitä siinä hetken pyörittelin ja heitin niskaan kaikennäköisiä mausteita mitä kaapista sattui löytymään. Kanamauste, valkosipuli, pippurisekoitus, välimerenyrtit ja lopuksi hieman chilijauhetta. Kanahan on siinä mielessä tarkka raaka-aine paistamisen suhteen, että se pitää olla oikeasti kypsää tarjoillessa. Muuten se vessa saattaa tulla tutuksi hieman pidemmäksi aikaa salmonella vuoksi. Petollinen ötökkä tuo kana, vaikka näyttää elävänä sellaiselta, ettei tee pahaa kärpäsellekään..
6. Kun makaronit on keitetty, kaadettu siivilään ja huuhdeltu kuumalla vedellä lavuaari päällä niin sen jälkeen on hyvä tehdä niin sanottu munamaito. Tässä kohtaa meikäläinen oikoi maidon suhteen. Keitin vedenkeittimellä vettä ja kaadoin sitä reilu puoli litraa erilliseen astiaan. Hujautin sekaan yhden kanaliemikuution ja kolme munaa ilman kuoria. Sekoittelin sitä sen jälkeen sellaisella vispilä-tsispilällä vai mikä se oli ja avot, kiinneaine oli valmis.
7. Tämä jälkeen etsiskelin sopivan uunivuoan ja ei muuta kuin makaronit ja paistettu kananjauheliha vuokaan. Ne kannattaa muistaa sekoittaa siinä vuoassa vaikka sillä paistolastalla niin ei käy sitten syödessä niin, että yksi ruokailija saa pelkkää kanaa ja toinen makaronia. Tämän jälkeen kaadetaan se "munamaito" tasaisesti tämän äsken sekoitetun sörsselin päälle ja ei muuta kuin uunia kohti.
8. Uunin laitoin tosiaan aikaisemmin jo 200 asteeseen ja siellä se ruoka saa pötkötellä sellaiset 45-60 minuuttia. Makaronilaatikko on valmis, kun pinta on tummunut hieman. Pois ottaessa kannattaa käyttää pannulappuja tai jotain muuta käden suojaa, sillä vuoka on ihan s**tanan kuuma. Jos ei sellaisia pannulappuja omista niin esimerkiksi jalassa olevat sukat toimii kädensuojina mainiosti, kunhan ei työnnä niitä siihen ruokaan niin hyvin toimii.
9. Tämän jälkeen annetaan makaronilaatikon vetäytyä hetken aikaa. Älkää kysykö mitä se vetäytymien tarkoittaa. Se on jotain esi-isen höpinöitä varmaankin, eikä liity tähän nykyaikaan millään tapaa. Sen jälkeen ruoka on valmis tarjoiltavaksi. Lisämausteena voi käytyää ketsuppia, sillä se niin kuin kruunaa koko annoksen.
Bon appetit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti