Muutama viikko sitten näin otsikon, tämän verran pekonia lisää syöpäriskiä. Heti sen jälkeen varoiteltiin kovista pakkasista, netissä ja kaduilla pikkutyttöjä jahtaavista namusedistä, Turkulaisista insinööreistä ja lopuksi lauhtumisen myötä alkavista lumisateista. Noh, tästä ei mene enää kauaa, kun aletaan varoittelemaan heikoista jäistä, katolta putoilevista lumenpudottajista, vai oliko se lumesta, hiekoitushiekan aiheuttamasta katupölystä ja heti perään keskikesän kovista helteistä, tai sitten sateista. Sitä minä tässä vaan mietin, että on tämä ihmiselo mennyt kummalliseksi. Silloin nuorempana, kun kaikki kesät olivat pitkiä ja kuumia ei tarvinnut pelätä muuta kuin poliisia, niittinahkatakissa kulkevia pitkälettejä ja koulun rehtoria. Nykyään kaikki on vähintäänkin jollain tapaa arveluttavaa. Onhan tässä kaikessa tietenkin yksi hyvä puoli. Jos sattuu näiden kaikkien vaarojen keskellä elämään vanhaksi ja joku tulee kysymään, että olenko elänyt omasta mielestäni jännittävän elämän, niin siinä vaiheessa on pakko myöntää eläneensä. Montakymmentä vuotta saanut pelätä ja varoa kaikenlaista, siis jos näihin otsikoihin alkaa uskomaan ja niiden ohjeita toteuttamaan. Niinpä niin, ei muuta kuin jännittävää loppuelämää itse kullekin
