sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Hyvää uutta vuotta!



Hyvää tämän vuoden viimeistä päivää kaikille! Muistakaa olla ihmisiksi ja älkääkä ampuko itseännä tai kaveria raketilla silmään! Uudelle vuodelle sen verran vinkiksi, vaikka se lonkero tuleekin huomenna kauppoihin niin ei sitä tarvii heti alkaa vetämään kaksin käsin. 

torstai 28. joulukuuta 2017

Työttömyusturvan aktiivimalli!



Työttömyysturvan aktiivimalli astuu voimaan ensiviikon maanantaina. Käytännössä tämä tarkoittaa jatkossa sitä, jos ei tee työttömänä työnhakijana 18 tuntia kolmen kuukauden aikana palkkatyötä, tai osallistu TE-toimiston osoittamaan työllistymistä tukevaan toimintaan niin silloin leikataan sanktiona osa työttömyyskorvauksesta määräajaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmisiä eriarvoistetaan aikalailla. Pohjois-karjalalan perämetsässä asuva versus Helsingin katajanokalla asuva työtön ovat eriasemassa kulkuyhteyksiensä vuoksi, sekä työssäkäyntialueensa suhteen. Siinä missä sieltä perämetsästä 15 kilometriä luoteeseen sijaitsee yksi mahdollinen kyläkauppa joka ei millään voi työllistää niitä 200 seudulla asuvaa työtöntä niin pääkaupunki tarjoaa tuhansia mahdollisia työpaikkoja. TE-toimiston osoittamat koulutuspaikat täällä pitkien välimatkojen maassa voivat olla todella kaukana. Pelkkä kulkeminen sinne käy jo työstä varsinkin jos asuu jossain iironkäkkärässä, ja kaikki tämä vain siksi ettei menentä osaa niistä vähistä tuloistaan. Lisäksi TE-toimistojen päätöksissä on alueellisia eroja, eli joku voi saada epäedullisen päätöksen siitä mistä joku toinen selviää kuin koira veräjästä.

Tässä vaiheessa joku voi sanoa, että aina sitä voi muuttaa työn perässä muualle. Tällaisia ehdottavalle voi sanoa ihan suoraan, että haistapa sinä vaikka pitkä p*ska. Sano minun sanoneen, tämä tavoitteeksi asetettu työttömien p*rseelle potkinta kääntyy itse itseään vastaan, johan siitä jonkin näköinen kansalaisaloite on vireillä, eli pahimmillaan tässä pyyhitään muutamalla miljoonalla eurolla p*rsettä, sillä ei nämä mitään ilmaisia muutoksia ole suuntaan eikä toiseen. Niille jotka näitä kaikennäköisiä asioita työkseen miettii voisin suoraan sanoa, että hommassa ei ole mitään järkeä, kunnon perseilyä taas kerran. Mielestäni näille virkamiestyöryhmille voisi asettaa ihan vaan solidaarisuus mielessä sellaisen tulospalkkaus järjestelmän. Eli kiinteä 70 prosentin osuus maksettaisiin takuuvarmasti ja loput 30 prosenttia riippuisi siitä kuinka toimivia ideoita heiltä syntyisi, siis ihan aikuisten oikeasti. Paljon hehkutetusta hyvinvointiyhteiskunnasta ei tätä menoa ole jäljellä muuta kuin sananhelinä. Jonkin näköinen maalaisjärki näissäkin päätöksissä ja muutoksissa pitäisi olla.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Riivattu volkkari!

Astuessani ulos ulko-ovesta tänä aamuna ensimmäisenä sain todeta, että onpas satanut lunta aikastalailla paljon. Tarvoin polvia myöten hangessa parkkipaikalle ja seuraava asia mitä sain todeta oli se, että omistamani saksalainen vw merkkinen kulkuneuvo oli päättänyt omatoimisesti alkaa tuulettamaan sisätilojaan, eli ikkunat olivat auenneet syystä tai toisesta yön aikana. Hetken tuijotin sitä riivattua volkkaria epäuskoisena ja mielessä oli vain yksi ajatus, ei tää nyt voi olla s**tana todellista. Kyllä, todellista se oli. Autossa oli sisällä sen verran lunta, että oravat olisvat voineet järjestää siellä vaikka hiihtokilpailut. Mitäpä siinä oikein voi tehdä. Ainoa asia mitä siinä olisi kannattanut tehdä olisi ollut kaivaa esiin lumikola sijasta lehtipuhallin, mutta meikäläinen huokasin ainoastaan syvään, laitoin kaukosäätimellä ikkunat kiinni ja lähti vaimon autolla töihin. En tiedä, mutta jotenkin tuntuu, että nyt minulle selvisi mikä erottaa hyvän ja huonon aamun.

maanantai 25. joulukuuta 2017

Metsäneläinten joulurauha!

Katselin vähän aikaa sitten aamukahvia juodessani vielä hieman aamuhämärän takapihan jouluista näytelmää, jossa pikkulinnut ruokailivat tyytyväisinä lintulaudalla ja samalla kaksi oravaa telmi innoissaan lintulaudan alla lumihangessa. Maisema oli mielestäni sellainen postikorttimaisen jouluinen. Sellainen mistä tällainen suomalainen mieskin herkistyy. Tässä vaiheessa tämän jouluisen takapihan hetken rikkoi iso kanahaukka joka saapui syöksyllä paikalle napaten toisen oravista kynsiinsä. Lumi vaan pölähti ja haukka poistui paikalta samaa vauhtia kuin oli tullutkin. Olin kuulevinani jäljelle jääneen oravan surullisen parkaisun ja näkeväni paikalta pakenevien pikkulintujen pakokauhuiset ilmeet. Niinpä, se siitä herkistelystä. Sitä tässä vaan mietin, että mikä on tarinan opetus? Noh, metsäneläinten joulurauhan julistus on ihan täyttä diibadaabaa, ainakin kanahaukan mielestä.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Onni onnettomuudessa!



Onpas kiva kun on valkea joulu. Jos totta puhutaan niin en ole asiasta ihan samaa mieltä ainakaan nyt. Lunta on satanut näillä meidän leveyspiireillä viime aikoinna sen verran paljon, ettei etelän lämpöihin tarkoitettu väliaikainen pressutalli kestänyt sen paljoutta. Tämän jouluihmisten ihannoiman lumen massa oli yksinkertaisesti vain liikaa tälle kiinassa suunnitellulle ja valmistetulle pressutallin putkirungolle. Noh, lopputuloksen voi arvata, varsinkin kun siellä tallissa sattui olemaan ainoastaan kesäkäytössä ollut harrasteajoneuvo.

Jotenkin ottaa välillä päähän kun aina sattuu ja tapahtuu, varsinkin näiden erinäisten moottoriajoneuvojen kanssa. Toki tuuriakin on ollut matkassa ja tästä tuli mieleen tarina menneiltä vuosilta. Joskus aikoinani kun olin juuri saavuttanut mopolla ajoon oikeuttavan iän niin samantein ajaessani erästä sivutietä pitkin hirvi hyppäsi suoraan eteen tienvarren puskasta. Sain kuitenkin väistettyä sen valtavan kokoisen ötökän kaatamalla mopon täydestä vauhdista kyljelleen tien pintaan niin että sepeli vaan lensi. Ilmeisesti joku refleksi juttu sillä ei siinä tilanteessa kerennyt kissaa sanoa. Tilanteen jälkeen ojanpohjalta mopon alta pois kömpiessäni huomasin harmikseni soratien raapineen uutuuttaan kiiltäneen honda monkeyn tankkiin sellaiset ikävät pellille asti yltäneet juurmut. Se v*tutti silloin aikalailla, vaikka näin jälkikäteen ajatellen kaasu pohjassa hirven kylkeen ajaminen olisi saattanut v*tuttaa vieläkin enemmän. Toinen juttu mikä tuli mieleen oli se kun muutama vuosi tämän hirviepisodin jälkeen kaahasin täysi-ikäisyyden innolla takavetoisella tojota korollalla hirveässä lintassa eräällä sivutiellä mutkaan. Noh, sinne mutkaan päästyäni tästä japanin lahjasta juuri kortin saaneelle nuorisolle katkesi yllättäen takatukivarsi. Tilanteeseen nähden liian kova vauhti yhdistettynä alustavaurion vuoksi holtittomasti käyttäytyneeseen kulkuneuvoon aiheutti sen, että ohjaamossa oli hetken aikaa käsiä kuin sarjakuvissa, mutta jollain ihmeen tuurilla kulkuneuvo pysyi kuin pysyikin tiellä. Sen muistan siitä, että se katkennut takatukivarsi v*tutti silloin eniten vaikka näin jälkikäteen ajatellen siinä oli kaikki ainekset henkilökohtaiseen suuronnettomuuteen. Tästä valtavasta tarpeesta hurjasteluun tuli vielä mieleen yksi juttu kun olin nuorena miehenä ajamassa kaverini kanssa jäärataa autolla ja jää petti yllättäen meidän alta. Vauhtia oli onneksemme kuitenkin siinä vaiheessa sen verran paljon, että auto pomppasi kuin ihmeen kaupalla takaisin kantavan jään päälle. Voin kertoa, silloin ei v*tuttanut mikään sillä säikähdin niin paljon, että en mielelläni mene vieläkään järven jäälle edes pilkille.

Tosiaan, takaisin tähän päivään. Tuuria on ollut siis monessakin mielessä vaikka tässä pihassa seisoneessa pressutallissa ollut lava-auto onkin nyt hieman elämää nähneen näköinen. Katto on rutussa ja kyljet täynnä erinäisiä peltivaurioita sekä naarmuja. Onneksi kukaan ei ollut kuitenkaan sisällä kyseisessä tallissa romahdus hetkellä sillä siinä olisi pahimmillaan käynyt huonosti. Kaikkea sitä näköjään sattuu vaikka se nuoruuden holtittomuus ja hölmöily on jäänytkin matkasta pois. Materiaalia saa onneksi aina uutta joten tästä on hyvä jatkaa. Hyvää ja onnekasta loppuvuotta sekä tulevaisuutta kaikille.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Joulukinkku!



Tämä aamu lähti käyntiin pelkällä kahvilla. Ei tehnyt mieli syödä yhtään mitään. Jaa, että miksikö? Noh, ajattelin laittaa marjoja joka aamuisen puuron sekaan ja avatessani arkkupakastimen niin ensimmäisenä sieltä minua tuojotti silmiin sika. Sika, tuo joulupöydän kruunaamaton kunkku. Arkkupakastinhan ei ole mikään helpoin varastointipaikka ja aikani sitä pengattu marjat löytyivät tämä sian alta. Löytämisen ilon lisäksi mieleeni välähti fläshbäkkinä lehtijuttu alkuvuodelta, jossa Kärsämäkeläisessä sikalassa oli tapahtunut kummia. Siis se missä joku paikallinen mies oli murtautunut sikalaan ja antautunut 250 kiloiselle karjulle, eli oli ollut siellä sian alla. Tuijotin hetken marjapussi kädessä tätä pakastimessamme lojuvaa potkaa ja mietin, olisiko tämä osa peräisin siitä samasta karjusta?!? Joo oli hieman herkkä aamu ja lopputuloksena tästä kaikesta hörpin aamupalaksi pelkkää kahvia. Sitä vaan, että onko jollain kokemusta kalkkunasta, siis syöntimielessä???

torstai 7. joulukuuta 2017

Suomi 100!



Olin eilen niiden muutaman onnellisen ihmisen joukossa joille tuli matkapuhelimeen tällainen tekstiviesti ja siitä tuli mieleen, että miltä näyttää 100 vuotias Suomi? Linnan juhlia eilen illalla seuratessani Suomi näytti hyvältä. Paljon hymyileviä, kauniita ja onnellisen näköisiä ihmisiä, mutta totuus on mielestäni hieman toisenlainen. Aina vaan pitenevät leipä- ja toimeentulotukijonot kertovat sitä karua tarinaa siitä, että jossain ollaan menty metsään ja kauas. Työmarkkinat ovat myös kokeneet melkoisen muutoksen eikä missään nimessä hyvään suuntaan, kiitos yleistyvien vuokratyövoimafirmojen. Niiden tultua mukaan kuvaan työntekijän arvo on romahtanut. Ainoa mikä näyttäisi olevan enää tärkeää on hyödyn maksimaalinen tavoittelu. Meno on joissain paikoissa kuin puuvillapellolla konsanaan jossa komentoa pitävät pitkät ruoskat. Yksi mikä on myös vaikuttanut ihmisten hyvinvointiin on vuoden 2017 alusta voimaan astunut kilpailukykysopimus. Se sananmukaisesti jyrättiin läpi vuoden 2016 loppupuoliskolla oikein hallituksen toimesta vedoten talouskasvun heikkoihin näkymiin ja työvoiman kalliisiin kustannuksiin. Kuukausi tästä eteen päin kun kiky-sopimus astui voimaan niin talouskasvu olikin yhtäkkiä aivan ennennäkemätöntä ja lehdistä saatiin lukea otsikoita työvoimakustannusten maltillisesta tasosta muuhun eurooppaan verrattuna. Näin jälkikäteen herää vain yksi kysymys, oliko tämä väkisin läpi ajettu kiky-sopimus tehnyt tehtävänsä niin lyhyessä ajassa, vai oliko kysymys hallituksen lyhytnäköisestä hätiköinnistä?!? Todellisuudessa siinä oli kysymys mielestäni vain tulonsiirrosta. Tiedä häntä, mutta on Suomessa jotain positiivistakin. Meillä on ne sotaveteraanit joka taistelivat meille tämän itsenäisyyden. Iso kiitos heille!!! Tästä on hyvä jatkaa.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Xenon polttimon vaihto!

Meikäläisen autosta pimeni tänään toinen ajovalopolttimo ja siitä tuli mieleen, että mikään ei ole niin viisas kuin insinööri! Varsinkaan sellainen saksalainen insinööri joka on keksinyt sijoittaa kyseisen VW merkkisen auton ajovalopolttimon niin "helppoon" paikkaan, että sen vaihtamiseen menee suunnilleen koko h*lvetin päivä ja kolme askia tupakkia. Jaa, että miten niin?!? Noh, jotta tähän s**tanan xenon polttimoon pääsee käsiksi niin edestä pitää purkaa pois ainakin etumaski, etupuskuri, moottori, vaihelaatikko, apukuskinpenkki, lisäjarruvalo, vetokoukku, kattoverhoilu, vararengas, kadunvarren aurausviitat, keittiön kaapistot sekä naapurin parvekkeen kukkalaatikot. Voin kertoa, en viitsinyt alkaa vaihtamaan sitä tässä työpäivän päätteeksi. Lisäksi, jos tämä suunnittelija sattuu lukemaan tämän avautumiseni niin haluan sanoa hänelle, että haitappa pitkä p*ska!!!!

lauantai 2. joulukuuta 2017

Pikkujoulut!



Arvoitus näin lauantai aamuun. Mikä se on kun suomalainen heittää vapaalle ja unohtaa kaikki normaalit käytöstavat? Ensimmäisenä vihjeenä voisin kertoa, että ensiksi syödään hyvin ja tämän jälkeen vedetään ihan luvallisesti pää täyteen. Eikö vielä tule mieleen? Noh, jossain vaiheessa iltaa sitten haastetaan pomolle tai työkaverille riitaa, uhkaillaan, yritetään lyödä ja lopuksi sammutaan ravintolan vessaan, tai jos satutaan pääsemään taksiin asti niin sinne sitten. Taksikuskin herätellessä määränpäässä oksennetaan sinne mersuun ja todetaan rahojen olevan lopussa, tai rahapussin vaan kadonneen mystisesti johokin, niin ja se s**tanan takkikin jäi sinne ravintolan narikkaan. Osa saatttaa myös herätä seuraavan aamuna vieraasta sängystä etäisesti tutun ihmisen vierestä todetakseen puolison yrittäneen soittaa 42 kertaa ja samaan aikaan omatunnon kysellessä, että mitenkäs se ilta meni noin omasta mielestä. Kyllä, pikkujoulut! Tänään meilläkin olisi edessä sellaiset. Pitäisiköhän jättää väliin?

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Koirankakkaa!

Helsingin sanomien verkkosivuilta osui juttu silmään missä lapsi oli tehnyt legendaarisia lumienkelitä jossain päin stadia ja peittyi tämän toiminnan seurauksena koiran ulosteeseen. Niinpä, hyh hyh! Tällaisessa tapauksessa ei ole kahta sanaa sanottavana, sillä koiranomistajan kuuluu lain mukaan huolehtia perheenjäsenensä (siis sen koiran) ulosteiden pois keräämisestä julkisilta paikoilta sakkorangaistuksen uhalla. Silti osa koiranomistajista ei voi käsittää miksei sitä tessua voi paskannuttaa kerros- ja rivitaloalueiden pihoille ja tienvarsille, tai jopa lastenleikkipaikoille. Tässä tapauksessa kyse oli rivitaloalueesta jossa kohtasivat maassa piehtaroinut lapsi ja verkkosivuilla olleesta kuvasta päätellen hieman normaalia riskimpi kakka. Mietitäänpä, jos ihminen kävisi naapurin pihamaalle töräyttämässä kunnon hulivilit, mikä ei poikkea koiran peräpäästä syntyvästä tuotteesta millään tapaa niin siitähän tulisi syytteet ja kaikkea, siis jos ei sitä siivoaisi itse pois. Kaiken lisäksi naapurisopu olisi tämän jälkeen aikatavalla koetuksella. Jos ette usko niin kokeilkaa vaikka. 


maanantai 27. marraskuuta 2017

Rapeat ranskalaiset!



Mikään ei ole niin viisas kuin virkamies. Nyt nimittäin viritellään uutta vero-ohjausta kansalaisten ruokailutottumusten parantamiseksi. Epäterveelliseksi miellettäviin elintarvikkeisiin on suunnitteilla veronkorotus. Lisäksi näiden epäterveelliseksi miellettävien tuotteiden pakkauksiin on suunnitteilla varoitusmerkintöjä niiden epäterveellisyydestä.  Ranskanperunapussin ja nakkipaketin kyljessä lukee jatkossa KARSINOGEENIT TAPPAVAT SINUT!  Sipsipussin kyljessä TÄMÄ TUOTE TUKKII VERISUONESI JA SE JOHTAA HITAASEEN JA TUSKALLISEEN KUOLEMAAN. Karkkipussissa SANO HYVÄSTI HAMPAILLESI JA TERVETULOA DIABETES. Lisäksi kassakuittiin tulee todennäköisesti lisäteksti, jos sattuu ostamaan jotain epäterveellistä OMAISTEN SURUUN OSAAOTTAEN.

No joo, tällaiset varoitustekstit voisivat olla ihan toimiviakin, mutta veronkorotukset haiskahtavat enemmänkin valtionkassan kerryttämiseltä. Muutaman kymmenen sentin hinnankorotus ranskanperunapussissa ei mielestäni muuta kenenkään ostokäyttäytymistä. Siitä ei seuraa muuta kuin se, että kaikenmaailman yhteiskuntavastaiset mielensäpahoittajat aloittavat viinarallin kaltaisen ranskanperunarallin vironperältä. Sokeri- ja alkoholiverotuksen taannoinen kiristäminen ovat tästä hyviä esimerkkejä. Lisäksi tällainen supisuomalainen juupas-eipäs verotus on ainoastaan voimavarojen tuhlausta, eli mietitään ongelmaa tajuamatta seurauksia. Valistus on edelleen se oikea tapa muuttaa ihmisten ruokailutottumuksia. Kaikkea kohtuudella ja sitä rataa.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Ruskea lauantai!



Jotenkin alkaa tuntumaan siltä, että jollakin näistä meidän kissoista on jotain minua vastaan. He aloittivat porukalla meikäläisen systemaattisen herättelyn tämä aamuna jo kuuden jälkeen ja sitten kun viimein siinä onnistuivat niin sängyn vierestä löytyi mikäpä muukaan kuin kurapaska. Kaikilla kolmella oli mielestäni ensiksi hieman pettynyt "ei se astunutkaan siihen" ilme ja tämän jälkeen yksi niistä hävisi kuin tuhka tuuleen. Nämä kaksi jäivät kuitenkin paikalle ja ilmeistä voi nähdä sen, että ei me sitä tehty. Tämä oli jo toinen kerta tällä viikkolla kun saa siivota näiden s**tanan karvakasojen jätöksiä lattialta. Meikäläisen musta perjantai muuttui näin ollen mustaksi, tai oikeastaan ruskeaksi lauantaiksi. Täytyy varmaan tilata rekkakuormallinen kissanhiekkaa ja käydä hankkimassa paikallisesta eläintarvikeliikkeestä kasa kissanvessoja lisää. Tämän jälkeen vuoraan niillä koko asunnon niin jospa sen jälkeen nämä vahinkolaukaukset osuisivat oikeaan kohteeseen.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Äitiyspakkaus!



Tämä on kuulema isiä syrjivä pahvilaatikko?!? Mietitäänpähän hetki hieman tarkemmin. Nainen kokee yhdeksän kuukautta mitä ihmeellisimpiä mielihaluja, oksentaa aamusta iltaan, kärsii kaikennäköisistä kivuista ja loppu kliimaksina se synnytys johon mies todennäköisesti menehtyisi, ja sekin vain siksi, että kivunsietokyky loppuisi yksinkertaisesti kesken. Mies on vastaavasti samaan aikaan ollut kerran alasti, ajanut ylinopeutta synnytyslaitokselle ja sammunut varpajaisissa. Niinpä, puhutaan hieman eriasioista. Nyt kuitenkin jollekin "jani toivolalle" on sitten tullut mieleen, että tämä kelan kaikille äideille viimeiset 80 vuotta ilmaiseksi tarjoama äitiyspakkaus syrjii meitä miehiä. Minun mielestä äidit ovat enemmänkin kuin ansainneet tämän pakkauksen nimen. Mikä sitten olisi uusi sopiva nimi tälle pakkaukselle? Olisiko Rukajärventie, vai peräti Hifk vs Jokerit??? Ihme perseilyä taas kerran. Sijoittuu samaan katekoriaan kuin tämä, että lapsia pitää kutsua tytön tai pojan sijasta henkilöiksi. Mihin tämä maailma on menossa, tai tarkemmin ottaen suomi???

tiistai 21. marraskuuta 2017

Silikonit!



Tämän päivän projektina meikäläisellä oli kylpyhuoneen silikonien vaihto. Vanhojen ottaminen pois oli työlän vaihe koko hommassa.  Pesutilojen silikonithan olisi hyvä vaihtaa 3-5 vuoden välein, koska niiden homeensietokyky heikkenee ja ne saattavat jopa irtoilla ajan saatossa. Itse kunkin kannattaa vuosittain tarkastaa omien pesutilojen silikonien kunto. Lisäksi, jos edellisestä vaihdosta on enemmän kuin viisi vuotta aikaa niin suosittelen kyseistä toimenpidettä kiireen vilkkaa. Sekin pitää muistaa, että kylpyhuoneeseen kannattaa laittaa vain sinne tarkoitettua silikonia, sillä näitä silikoneja on monia erilaatuja



Koko helvetin päivähän siinä meni perse pitkällään kontatessa kylppärin lattialla. Vihdoinkin kun sain kaikki kondikseen niin yksi meidän kissoista riemastui ilmeisesti näistä uusista silikoneista niin paljon, että päätti paskoa puoli kylpyhuonetta kurapaskaan. Eikä siinä vielä kaikki, olohuoneeseenkin piti saada uutta väriä lattiaan. Ensiksi luulin nähneeni näkyjä kohtuu vahvojen ammoniakki ja xyleeni käryjen ansiosta joita olin haistellut puoli päivää, mutta ei, totta se oli. Jotenkin vaan tuntui niin kohtuuttomalta tuollainen kaiken tämän jälkeen. Harvemmin tulee huono olo mistään, mutta nyt täytyy sanoa, että näitä kissan "kiisseleitä" siivotessani meinasi tulla pitkää sylkeä, yökkyytti nimittäin aika rajusti. Miten voi yksi pieni kissa haista niin saatanan pahalta ja lisäksi en oikein ymmärrä miten siihen voi edes mahtua niin paljon sitä paskaa. Joka tapauksessa, nyt on silikonit vaihdettu ja puoli asuntoa siivottu lattiasta kattoon.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Rantakuntoon 2018 osa 2!




Eilen iltana töistä kotiinpäin ajellessani alkoi nälkä vaivaamaan johtuen itselleni asettamasta rantakuntoon 2018 projektista. Lisäkiloja on kertynyt vyötärölle viime vuosina sen verran, että pakko tehdä jotain vielä kun se on mahdollista. Pysähdyin matkan varrella olleelle aakkosmarketille, eli abc:lle pohtimaan otstaisinko kotiin iltapalaksi varsin happaman makuista rahkaa, vai palkitsenko itseni hyvin alkaneesta rantakuntoon 2018 projektista oikein sokeri-mustikka sörseliä sisältäneellä kreikkalaisella jogurtilla, voi sitä valinnan vaikeutta. Aikani siinä pohdittuani ja pyörittyäni hyllyjen välissä löysin itseni karkkiosastolta hipeloimässä väriaineilla sekä sokerilla kyllästettyjä makeispusseja. Olihan kuitenkin perinteinen karkkipäivä lauantai ja mietin, että voisihan sitä jonkun pienen patukan ostaa. Tässä vaiheessa päässän kuului sellainen blim ääni ja silmissäni musteni. Seuraava havainto oli, kun istuin omassa autossa abc:n parkkipaikalla kädessä pelkkä 300 gramman karkkipussi. Tässä vaiheessa mietin, että mites tässä nyt näin kävi, missä meni metsään? Tosiaan, menihän tässä suunnilleen vuorokausi, eli 24 tuntia ihan hyvin ennen ensimmäistä retkahdusta. Tämähän on kuin yrittäisi huumeista eroon, vaikkei niistä mitään kokemuksia olekaan, mutta voisin kuvitella niin.

Ihminen on heikko otus, varsinkin luonteeltaan. Helposti addiktoituva ja itsekäs itsensä tuhoaja. Tyhmyys moodi ajaa näköjään ihmisen tiedottomaan tilaan ja sen jäljeen valinnat eivät ole laisinkaan omassa hallinassa satikka linjassa itse itselleen asetettujen tavoitteiden kanssa. Miten helvetissä tämä voi olla näin vaikeaa? Perinteisestä joka lauantaisesta karkkipäivästä eroon pääsy ei olutkaan niin simppeliä kuin luulin.

Kuin aikoinaan televisiossa pyörineessä vaatehuoneen mainoksessa sanottiin, "eikä tässä vielä kaikki". Kotiin päästyäni totesin vaimon tehneen itse pizzaa ja ajattelin siinä vaiheessa, että vedetään nyt sitten kunnon överit, sillä olinhan jo valmiiksi eksynyt tavoitteistani. Lisäksi jääkaapista löytyi yksi olut kyytipojaksi tälle pizzalle. Nyt on hieman huono omatunto, mutta se kuitenkin pitää muistaa, että eihän se maratoonarikaan olen kisakunnossa ensimmäisen harjoituslenkin jälkeen. Joten ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se oli. Tänään on uusi päivä täynnä kaikenlaisia houkutuksia, mutta yritän pysyä vahvana ja olla huomioimatta niitä. Ei tämä helppoa ole, mutta onneksi ensi kesään on vielä aikaa.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Rantakuntoon 2018!

Kun yhdistetään keski-ikäinen mies ja liian hyvin maistuvat ruoka niin siitähän ei tule muuta kuin sanomista. Vajaa vuosi sitten terveystarkastuksessa todetut perisuomalaiset kansansairaudet, eli lievästi koholla olleet paastoverensokeri ja verenpaine eivät tykkää tällaisesta, niistä se lääkäri minua varoitteli. Täytyy kyllä sanoa, että hienosti alkanut elämäntaparemontti on ollut hetken aikaa niin sanotusti telakalla alkuinnostuksesta huolimatta. Kävin tänä aamuna puntarissa ja jouduin toteamaan elopainon olevan aikalailla tasan viisikiloa tarkastushetkeä enemmän, eli 15 kilon ylipaino on muuttunut vajaassa vuodessa 20 kilon ylipainoksi. Lyhyellä matematiikalla laskettuna tämä tarkoittaa sitä, jos jatkan samaa rataa seuraavat kymmenen vuotta niin painoa on noin 25 kiloa lisää, eli kokonais ylipainoa on sen 45 kiloa. Niinpä, huh huh. Tässä on varmasti turha enää tuudittautua tunteeseen, että paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa. Pakko alkaa tekemään itselle jotain. Niinpä, taas kerran.

Itse syöminen on mukavaa puuhaa varsinkin, kun vaimo tekee oikein loistavaa ja maistuvaa evästä. Tästä tuli mieleen, että välillä hän innostuu tekemään myös kaikkia terveysvaaroja uhmaten legendaarisia lämpöisiä voileipiä, eli lämppäreitä uunissa iltapalaksi. Täytyy kyllä sanoa, vaikka ne hyviä onkin niin nautinto niistä on yleensä kaukana, ainakin omien kokemusteni perusteella. Se tunne, kun odotat ensiksi vesikielellä niiden valmistumista ja sitten kun ne ovat vihdoinkin valmiita niin et malta odottaa niiden jäähtymistä. Niinpä, ne ovat yleensä aivan sairaan kuumia suoraan uunista tullessaan. Siirtelet niitä silti välittömästi uunipelliltä lautaselle ja suuntaat tyytyväisenä kohti olohuoneen sohvaa. Sinne päästyäsi otat ahneuksissasi ensimmäisen haukun. Samalla tajuat leivän päällä olevan tomaatin polttavan kieleen rakon ja siitä valuvien polttavien nesteiden sotkevan lempipaitasi rinnuksen. Haukot henkeä yrittäessäsi epätoivoisesti jäähdyttää suussa olevaa leipäpalaa ja samalla kiroat mielessäsi kun ei voi oikein sylkeä sitä mihinkään televisiossa samalla pyörivän lännenelokuva tyyliin. Kun tilanne rauhoittuu puhaltelet tätä savuavan kuumaa tomaatti-juusto-meetwursti leipää uskoen, että se auttaisi jollain tapaa tomaattinesteiden jäähtymistä. Tässä vaiheessa olisi aina järkevintä siirtyä esimerkiksi keittiöön, ottaa lasi vettä ja istua pöytään, mutta eipä vaan tajua kun pitää ottaa varovasti uusi haukku leivästä. Taas sama juttu, ainoastaan sillä erotuksella, että nyt on huulessa rakko ja nesteet rinnuksilla. Nämä ovat olleet niitä hetkiä kun en ole nauttinut syömisestä. Muuten kyllä eväs on maistunut, kertoohan sen jo puntarikin. Jos totta puhutaan niin viime aikoina nämä lämppärit ovat jääneet vähemmälle, osin edellämainitusta syistä.

Nyt olen kuitenkin päättänyt skarpata syömiseni suhteen, niin ja liikkumisen. Toki välillä varmasti hieman lipsuu, mutta se ei ole vaarallista, kunhan ei ole päivittäistä. Niinpä, se on helppoa taas niin kauan kunnes kaikki alkaa menemään päin persettä. Huomaamatta alkaa syömään mitä sattuun ja kiire on aina hyvä tekosyy syödä kaikkea roskaruokaa. Kaukana ovat ne nuoruuden ajat kun sai syödä mitä vaan ja ei näkynyt missään. Nykyään kun syö yhden vaimon leipoman pullan niin itsetunnon kohotukseksi liian kireälle vedetty vyö katkeaa ja housun nappi osuu silmään irrotessaan. Tämähän kertoo vain karua totuutta ylensyönnin ja kuluttamattomuuden lisäksi vanhuuttaan hidastuvasta aineenvaihdunnasta. Täytyy varmaan painattaa itselle talveksi motivaatio paita jossa lukee rinnassa rantakutoon 2018, vaikken rannalla tykkää käydäkään. Ihan vaan sillä, että se muistuttaa tavoitteista. Tästä on hyvä jatkaa.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Jelly-jortikka!



Katselin eilen televisiota ja ihmettelin sieltä jatkuvalla syötöllä tulleita mainoksia. Onko sinulla kuivat silmät, entäpä alapää? Mites limakalvo tai iho? Mainonnasta voisi äkistään päätellä, että ihmisistä on tullut kuivia monellakin osa-alueella. Vai yritetäänkö näillä mainoksilla vain luoda mielikuvia ja sitä kautta tarve? Ainoat ongelmapaikat mitkä jäi mielestäni mainostamatta olivat kuivat pierut ja jutut. Yksi silmiin ja korviin pistäviä mainoksia ovat olleet myös nämä seksivälinemainokset, joita tulee joka paikasta tuutin täydeltä. Se on ihan ookoo, jos esimerkiksi vakiintuneessa parisuhteessa elävä perheenäiti haluaa vapaaehtoisesti silloin tällöin tuplapenetraation, mutta siihen tarvittavien välineiden mainostaminen lastenohjelman mainostauolla on mielestäni rajat ylittävä kokemus, sillä näinkin on joskus aikoinaan käynyt. Jelly-jortikka nimittäin saattaa herättää muutamia kysymyksiä ainakin perheen pienimmissä ja se on enemmänkin kuin kiusallista alkaa sitten selittämään heille tästä oudosta ihmeestä. Siinä saattaa sanavalmiinpikin perheenisä mennä täysin lukkoon, ja myös äiti. Varsinkin, jos mieleen välähtää ensimmäisenä kuva omakohtaisista kokemuksista. Tämän lisäksi pienillä lapsilla on tapana toistaa kaikkea oppimaansa ja näiden mainosten tarkoitushan on jäädä mieleen. Siellä on sitten kiva taustoittaa hoitopaikan ovella hoitotädille mistä tässä uudessa suureen ääneen huudetussa ja toistetussa jelly-jortikka sanassa on oikeasti kysymys. Onneksi nykyään nämä aikuisille tarkoitetut mainokset tulevat ainakin televisiossa myöhäisillassa, mutta radiot niitä tuntuisivat huudattavan aamu kuudesta iltaan asti. Onhan se tietenkin kiva, että mainostetaan, sillä se on osa tätä nykyaikaista informaatio tulvaa, mutta välillä ei vaan oikein jaksaisi, varsinkaan mitään peräpukamavoide mainoksia. Jos jollakin on niinkin ikävä vaiva kuin peräpukamat niin lääkäri on varmasti informoinut häntä useista eri hoitovaihtoehdoista, niin ja internetissä on löytynyt loput. Ei sitä mielestäni tarvitsisi enää mainostaa huutokauppakeisarin mainostauolla, sillä ne mainokset ovat osa sitä kokonaisuutta ja luovat mielikuvia. Niinpä, Akilla on pakko olla peräpukamat.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Mopolla moottoritielle!



Käytiin tänään ajamassa oman elämänsä prinsessan, eli rakkaan tyttären kanssa ensimmäinen ajotunti skootterilla. Opetusluvilla tapahtuva harjoittelun aloitus hieman venähti, sillä trafilla oli jostain syytä ruuhkaa ja muita viiveitä lupakäsittelyssä. Joka tapauksessa, hyvinhän se ensimmäimen ajokerta meni hieman talvisista olosuhteista huolimatta. Ei kaatunut kertaakaan, tai jäänyt auton alle. Ei ajanut kenekään päälle, eikä polttanut kumia vaikka hänen luonteensa tuntien sitä hieman aluksi pelkäsinkin, niin tai keulinut. Tästä on hyvä jatkaa, sillä into hänellä on ainakin kova. Tietäähän sen, kun tuollainen skootteri antaa nuorelle neidille sellaista tietynlaista vapautta liikkumiseen. Voi ajaa sitten kortin saatuaan mutkaista tietä auringonlaskuun, jos aurinko sattuu joskus paistamaan. 

Teollisuusliitto!



Palkkojen korotukset herättävät aina mielipiteitä, varsinkin julkisissä viroissa toimivien osalta. Palkkahan on sellainen mistä ei mielellään puhuta, mutta silti se kiinnostaa kaikkia. Tästä kertoo vuosittainen verotietojen julkaisu ja siitä syntyvä usean viikon kestävä kalabaliikki työpaikkojen ja kahviloiden pöydissä. Suomalainen on sellainen, että hän ei myönnä mitään, mutta silti hän on valmis maksaamaan sata euroa siitä, ettei naapuri saa viittäkymppiä, eli se perikateus vaivaa suurinta osaa ihmisistä ja sehän on aina riittävä syy pahoittaa mielensä.

Tämän päivän lehdessä revitellään ensi vuoden alusta aloittavan uuden teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon yli 50 prosentin palkankorotuksella. Niille jotka eivät tiedä niin uusi teollisuusliitto muodostui kun työntekijöitä edustavat puuliitto, metalliliitto ja teollisuusalojen ammattiliitto team päättivät yhdistyä vuoden 2017 alusta. Riku Aallon palkka on mielestäni vieläkin jopa alimitoitettu, varsinkin kun puhutaan uuden teollisuusliiton puheenjohtajasta. Tätä uutta palkkaa verrataan näissä jutuissa aikaisempaan metalliliiton puheenjohtajan palkkaan, jota Aalto hoitaa tämän vuoden loppuun asti. Nythän kuitenkin puhutaan ihan eri asioista. Metalliliitossa oli vuoden 2016 lopussa noin 140 000 jäsentä ja vuoden alussa aloittavassa uudessa teollisuusliitossa jonka puheenjohtajaksi Aalto valittiin noin 226 000 jäsentä, eli Aallon vastuu kasvaa uuden tehtävän myötä jäsenmäärällisesti melkein puolella.

Jos tätä korotusta verrataan jäsenistön tulevalle kahdelle vuodelle sovittuihin minimissään 1.1 prosentin ja maksimissaan 3.2 prosentin yleiskorotuksiin niin vaikuttaahan se äkistään niin kohtuuttomalta, että en ihmettele yhtään, jos jotaitain lyhyellä matematiikalla varustettua ihmistä ahdistaa varsinkin kun ollaan olevinaan vähän niin kuin samassa veneessä. Lyhyellä matamatiikalla laskettuna 50 prosenttia on tosiaan aika paljon enemmän kuin 3.2 prosenttia, mutta on se vastuukin hieman eritasolla. Se on kuitenkin hyvä muistaa, että mitä isompi jäsenmäärä, sitä paremmat neuvotteluasemat, eli me teollisuusliittoon kuuluvat ollaan hyvissä asemissa siihen nähden. Saa nähdä, vaikuttaako tämä millä tavalla valloillaan olevaan omistaja ahneuteen ja työntekijöiden oikeuksien polkemiseen. Jos ei vaikuta niin Rikulle lisää "motivaatio" liksaa tulevaisuudessa.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Yltiöpositiiviset esi-isät!

Positiivista uutta viikkoa vaan sullekin. Sitä kun kastelee räntäsateisessa aamuyössä kengät ja sukat kävellessään pelkästään ulko-ovelta autolle, sitä fiilistä ei voita mikään, varsinkaan näin maanantaina. Mielessäni kävi esi-isieni valinnat, jäädäkö vai lähteä. Täytyy sanoa, että sillä hetkellä jotenkin harmitti. Miksei ne vaan lähteneet, esimerkiksi johonkin lämpimään? Tästä tuli mieleen eilinen keskustelu tyttäreni kanssa mielialojen vaihtelusta. Välillä sitä ihminen on niin pohjalla, kuin olla ja voi. Toisinaan sitten niin huipulla, että kaulaliina vaan tuulessa lepattaa. Keskusteltiin tästä pohjalta pois pääsystä. Tällaisen yltiöpositiivisen luonteen omaavana, niin kuin hänelläkin se on yleensä helppoa, tai helppoa ja helppoa, mutta kivuttomampaa kuin sellaisella joka jäisi vatvomaan vastoinkäymisiään. Onneksi vanhakansa, eli esi-isät ovat keksineet tällaisiin tilanteisiin lohduttavan kansanviisauden, kyllä kesä vetensä kuivaa. Niin tosiaan, mikä kesä? Räntäsateen aiheuttama loska ne s**tanan kengät ja sukat kasteli!

lauantai 11. marraskuuta 2017

Kissan elämää!


Parvekkeella pyörivät linnut, nuo viheliäiset kissan kiusaajat aiheuttivat tänään hieman levottomuutta. Tarkemmin otaen talitintit, nuo takapihojen supersankarit.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Hyvinkää, uudenmaan helmi!



Tänään ohjelmassa maakuntamatkailua ja kohteena aina yhtä iloinen uudellamaan pohjoisosassa sijaitseva Hyvinkää, ruotsiksi Hyvinge, mikä on aina tärkeää tässä kaksikielisessä maassa. Pakko oli hieman ennakkoon tutustua tähän uudenmaan helmeen, siis mitä siltä odottaa. Hyvinkäällä asuu wikipedian antamien tietojen mukaan noin noin 47000 ihmistä. Luku on mielestä täysin hatusta vedetty, sillä tämän kyläpahasen ohi muutaman kerran junalla ajaneena asemalla ei näkynyt kuin muutamia eläkeläisiä. He eivät tunnetusti pysty lisääntymään, joten asukaslukuun on todennäköisesti laskettu mukaan myös heidän mahdolliset muilla paikkakunnilla asuvat lapset, lapsenlapset, heidän lemmikkinsä ja joskus Hyvinkäällä asuneet, mutta järkiinsä tulleet poismuuttajat. Sen verran hiljainen kylä ja vajaat viisikyt tonttua, p*ska puhetta. Mitäpä muuta Hyvinkäästä voisi kertoa. Googleen kun laittaa hakusanaksi tämän eläkeläisten paratiisin niin ensimmäisten hakutulosten joukosta hyppäsi silmille "Hyvinkään kovatuloisin tienasi yli kaksi miljoonaa euroa". Tämähän kertoo karua tarinaa siitä, että Hyvinkäälläkin asuu samanlaisia kateellisia perser...siis ihmisiä kuin muuallakin suomenniemellä.

Se mikä on aina tärkeää kertoa, Hyvinkäällä myös urheillaan, siellä pelataan nimittäin pesäpalloa korkeimmalla mahdollisella sarjatasolla "maailmassa". Hyvinkään tahko, mikä kuulostaa enemmänkin maamiesseuralta tai kyläsepänpajalta pitää Hyvinkään lippua korkealla tässä älyttömimmässä urheilulajissa mitä minä tiedän. Mielestäni tämän lajin kehittäjä ei ole kehittänyt sitä selvinpäin. On pesiä, paloja, haavoja, ajolähtöjä, kunnareita ja siinä sivussa hakataan mailalla palloa taivaantuuliin. Se on tietenkin jokaisen oma asia mitä haluaa harrastaa, mutta rajansa kaikella. Paikkakunnalla on myös jalkapalloseura Hyvinkään palloseura, minkä Hyvinkääläiset ovat kekseliäästi lyhentäneet HyPS:ksi. Liekkö nimen syytä, mutta menestystä ei ole kuitenkaan tullut niin kuin monet paikalliset jalkapallon ystävät varmasti ovat toivoneet, sillä he pelaavat vain maakuntasarjaa, 3-divaria tai jotain. Siitä on vielä matkaa suurille areenoille ja mestareidenliigaan. Tsemiä kuitenkin, kyllä ne unelmat vielä toteutuu, onhan jalkapallo kuitenkin kansainvälisesti arvostettu laji pesäpalloon verrattuna. Muuta en nyt osaa Hyvinkäästä kertoa, paitsi yhden jutun mikä osui silmään, nimittäin Hyvinkään vaakuna. Siitä tuli kaukaa ja äkkiä katsottuna mieleen kolme päällekkäistä koiranp*skaa naamioituna ketunhänniksi sinisellä pohjlla.


  • Joka tapauksessa hieno paikka varmasti ja suosittelen vierailemaan vaikken itse siellä varsinaisesti vielä ole käynytkään. Jollei muuten niin ohi kiitävästä junasta pääsee aina nopeasti ja kivuttomasti ihailemaan tätä Riihimäen kaatopaikaksikin kutsuttua pitäjää. Jos oikein hyvä tuuri käy niin heille jotka tykkäävät bongailla julkisuuden henkilöitä Hyvinkäälläkin voi törmätä sellaiseen. Juu juu, oikeasti. Hevosmiesten tietotoimisto tietää nimittäin kertoa, että siellä asustaa ehkä yksi suomen kuuluisimman poikabändin jäsen, nimittäin XL5 yhtyeessä vaikuttanut Mica c:llä, niinpä. Tälläistä kaikkea. Innolla odotan, että pääsen tänään tutustumaan oikeisiin Hyvinkääläisiin ihmisiin.

torstai 9. marraskuuta 2017

Muistilappuja!

Olin oman elämänsä prinsessan, eli rakkaan tyttäremme kanssa autolla menossa kauppaan kun hän yhtäkkiä muisti, että hänen piti hakea luokkakaverinsa luonta jo aikaisemmin päivällä joitain allekirjoitettavia lupalappuja liittyen kouluun. Hän oli ollut päivän poissa koulusta sattuneista syistä ja näin ollen luokkakaverinsa oli ottanut hyvää hyvyyttään hänenkin lappunsa mukaansa. Sanoin hänelle, että soita sille kaverille ja sano meidän tulevan ihan pian hakemaan niitä, jahka ollaan käyty ensiksi pikasesti siellä kaupassa. Noh, oltiin oltu noin tunti kotona kun kuului älytön huuto tyttären huoneesta päin. Hän oli muistanut yhtäkkiä, että me unohdettiin käydä siellä hänen kaverillaan hakemassa ne laput. Minäkin oikein säikähdin, no niinpä unohdettiin! Eihän siinä auttanut muu kuin lyödä takkia niskaan ja lähteä älytöntä kiitolaukkaa sinne hänen kaverilleen. Onni onnettomuudessa oli se, ettei tällä tyttären kaverilla ei ollut mitään menoja, vaikkakin hän oli hieman ihmetellyt mikä meillä oli oikein kestänyt ja eihän tytär kehdannut sanoa suoraan, että me yksinkertaisesti vaan unohdettiin. Muistisairaudet ovat näköjään periytyviä, tai sitten ne vaan voimistuu hetkellisesti kun me kaksi lahopäätä ollaan kahdestaan liikenteessä. Sitä kun on tuhat muutakin asiaa mielessä niin välillä vaan unohtaa väkisinkin asioita. Pitäisi varmaan hankkia jonkinnäköisiä muistilappuja, niin ja varmaan niille vielä muista muistilappu-lappuja.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Tervetuloa terve elämä!

Heräsin tänä aamuna vähän jälkeen yhdentoista. En muista milloin viimeksi olisin nukkunut näin pitkään. Tarkastan ensimmäisenä puhelimen, kolme vastaamatonta puhelua ja kaikki samasta numerosta. Vaimo oli soittanut ja ensimmäisen kerran jo puoli yhdeksän aikaan, mutta en ollut herännyt siihen koska puhelin oli äänettömällä. Kerrankin olin kaukaa viisas. En jaksa soittaa hänelle takaisin, ainakaan vielä. Siirryn sängystä sohvalle.

Vasen käsi on tunnoton. Tosiaan, makaan sohvalla ja tämä tunnottomuus alkoi pienellä pistelyllä ja vaikka vaihdoin hieman asentoa niin ei auttanut, pakko nousta ylös. Herkempi saattaisi jo huolestua, sydänoireita?!? Ei laisinkaan. Olen maannut kolmatta päivää sairauden riuduttamana vuoroin sängyssä ja sohvalla. Joka paikka alkaa olemaan niin jumissa, että tämä on ihan normaalia, ainakin uskoisin niin. Tätä menoa vakavin asia mitä voi tulla on makuuhaavat. Ei tämä ole nimittäin ihmisen hommaa maata päivät pitkät tekemättä yhtään mitään, mutta kun nyt on ollut vaan pakko. Onneksi huomenna loppuu sairasloma ja pääsee jo töihin, koska olo on muuten ihan kohtuu normaali näitä makaamisesta johtuvia jumeja lukuun ottamatta.

Selailin sohvalla makaillen puhelimella päivän uutisia ja silmiini osui jo vuosia sitten tehty tutkimus Uumajan yliopistosta. Siinä oli tutkittu lääkkeitten vaikutusta kaloihin. Mielialalääkkeiden vaikutus tutkimuksen kohteina olleisiin ahveniin oli kiistaton. Niistä tuli altistuksen jälkeen paljon rohkeampia ja ne olivat tutkineet ympäristöään niille epätyypillisen vapautuneesti. Jotenkin alkoi kaduttamaan aamuinen vessan veto. Olihan joutunut kuitenkin ottamaan särkylääkkeitä muutamana edellisenä päivänä. Mitenköhän ne särkylääkkeet vaikuttaa kaloihin, sillä meneehän nämä särkylääkkejäämätkin jätevesien puhdistuksesta huolimatta takaisin kiertokulkuun? Voi buranan voimalla uivat kala parat, kun kerran Uumajassa asti on tutkittu ja todettu tämmöinen asia.

Pakko syödä välillä, muuten ei kuulema parane, vaimo sanoi niin. Hän oli laittanut minulle edellispäivänä ruoat valmiiksi jääkaappiin, voi minua onnenpekkaa. Minun ei tarvinnut kuin lämmittää ne mikrossa ja avot, niin ja bon appetit. Mihinkähän minä joutuisin ilman hänenlaistaan ihmistä. Todennäköisesti nälkä olisi aika paljon useammin, niin ja moni muukin asia olisi paljon enemmän rempallaan. Täytyy kyllä myöntää, hän on todella tehokas. Syönnin jälkeen mieleeni tuli, että minunhan piti soittaa takaisin vaimolle. Iloiset huomiset, huolestuneet kyselyt ja paranemisen toivotukset, siinäpä se puhelu pääpiirteissään. Menen takaisin sohvalle, puhelin soi samantien. Tulevan kattoremontin urakoitsija soittaa aikatauluista. Olen yhtä pihalla niistä kuin hänkin, tai ainakin esitän olevani, mutta lupaan palata asiaan lähiaikoina. En nyt vaan jaksanut alkaa vatvomaan asiaa sen suuremmin. Tällainen makaaminen turruttaa ihmisen siihen pisteeseen, ettei silloin tarvitse hoitaa mitään tällaista. Huomenna sitten, tai ylihuomenna.

Pakko lähteä kohta hieman ulos kävelemään, vaikka ihan vaan tuohon pihaan heittämään lenkkiä naapureiden iloksi. Samalla mieleeni tuli, että perjantaina minun pitäisi lähteä työreissulle Hyvinkäälle. Vaikuttaa ihan mukavalle sellainen ympäristön vaihdos tällaisen jälkeen, varsinkin kun pääsee sieltä vielä illaksi kotiin. Taidanpa tosiaan laittaa vaatteet niskaan ja lähteä ulos. Tervetuloa elämä, varsinkin terve elämä.


tiistai 7. marraskuuta 2017

Peto on irti!



Ajattelin tuossa aamutuimaan alkaa katsomaan tvtä, mutta eipä tarvinnutkaan. Ennen vanhaan, kun tv ei näkynyt niin todennäköinen syyllinen siihen oli se, että tuuli oli riepotellut antennin päin p*rsettä ja tästä syystä salatut eläimet ja kaunarit ei näkyeet. Noh, nykyään kaikki tulee noita atk-piuhoja myöten, myös televisiolähetykset ainakin meidän taloudessa niin tilanne on hieman eri. Olen tässä nyt muutaman tunnin ajan tehnyt useampaankin otteeseen kaikki korjaavat toimenpiteet mitä tämän s**tanan tv on ohjeistanut itsekin toteamaansa yhteyshäiriöön, eipä ole auttanut. Voin kertoa, alkaa menemään tämä ongelma pikku hiljaa tuonne tunnepuolelle asti, sillä kotiverkko toimii moitteetta, mutta tvpä ei vaan näy, eli vaikuttaa äkkiseltään laitevialle. Jotenkin alkaa tuntumaan siltä, että seuraavaksi poikkean hieman näistä saamistani ohjeista ja heitän koko aparaatin parvekkeelta alas. Tämän jälkeen soitan kiinteistönhoitoyhtiöön ja valitan roskista takapihamaalla. Pääseepähän kohtuu pienellä vaivalla ongelmasta eroon, ainoa vaan, ettei televisiossa nykyään pyörivat viimeisen päälle laatusarjat näy sen jälkeen edes vahingossa, ja toisekseen meidän taloyhtössä ei ole tehty kenenkään seppo taalasmaan kanssa kiinteistönhoitosopimusta, joten jätänpä heittämättä, joutuu vielä itse siivoamaan koko sotkun. Sitä tässä vaan mietin, että pakko kai vaan ottaa jonkinnäköinen hyöty irti tästäkin tilanteesta, eli taidanpa laittaa soimaan seuraavaksi reapitilla Antti Tuiskun peto on irti kappaleen ja maksimoin sitä kautta tätä kurjuutta. Onpahan sitten henkisesti hieman vahvempi seuraavien vastoinkäymisten saapuessa.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Salaattilounas!



Äkkiseltään tulisi mieleen Donald Trump ja Kim Jong-Uni pippurikastikkeessa, toki voisi mennä samantien biojätteeseen, mutta olisipahan maailma hieman parempi paikka tämän lounaan jälkeen.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Miesflunssa!



Niin se vaan taas iski, nimittäin miesflunssa. Eilen se alkoi outona olona ja tänään se on vienyt liikuntakyvyn kovien lihassärkyjen kanssa. Ei ole päässyt omim voimin edes sängystä ylös. Saa nähdä selviänkö tästä laisinkaan. Pahoja enteitä on jo näkyvissä, sillä silmät kiinni laittaessa näkyy vain valo tunnelin päässä ja se ei ole hyvä merkki laisinkaan. Kuin pisteenä iin päälle vaimokin vain nauraa minulle. V-mäinen nainen kun ei ymmärrä miehensä tuskaa laisinkaan. Ei pystyy muuta kuin huokailemaan syvään ja voivottelemaan. Olen niin yksin, itkettää. 

torstai 2. marraskuuta 2017

Wc-paperi!



Joku meidän kissoista oli ilmeisesti kyllästynyt nuolemaan omaa "pöllönsilmäänsä" puhtaaksi, joten se oli päättänyt opetella käyttämään wc-paperia. Muuten ihan jees, mutta arkkien katkoskohtien merkitys ei ollut näköjään oikein avautunut sille.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Joulu!



Kävelin tänä aamuna tukka pystyssä keittiöön ja silmiini osui ensimmäisenä jouluiset kynttilänjalat jotka on näköjään kaivettu vaimon toimesta esiin. Jouluhössötys on siis alkanut meidänkin taloudessa ja sano minun sanoneen, tästä ei ole enää pitkä matka jouluvaloihin parvekkeella ja pahvitonttuihin kaappien ovissa. Onhan se kiva, että joulu on tulossa, mutta onko sitä pakko alkaa juhlimaan jo näin loppukesästä?

maanantai 30. lokakuuta 2017

Nuoruuden lähde!

Itsellä on neljä teini-ikäistä lasta ja välillä sitä vaan väkisinkin miettii, että mikä h*lvetti heitä oikein vaivaa, vaikka tietää kaiken liittyvän vain kasvuun ja itsenäistymiseen niin kuin itselläkin joskus aikoinaan. Nämä meidän teinit ovat olleet varsin hyvä käytöksisiä, vaikka välillä hieman räiskyykin, mutta pääsääntöisesti he ovat kohteliaita ja kunnioittavat vanhempia ihmisiä. Aloin miettimään, että minkälaista olisi kokea uudelleen teini-ikäisen elämä. Noh, ajattelin samaistua heidän elämäänsä yhdeksi päiväksi, siis en oikeasti vaan kuvitteellisesti. Vaikka kokemuksia tästä löytyy ihan omastakin takaa niin pääsääntöisesti nämä ovat kuitenkin nähtyjä, koettuja ja kuultuja kokemuksia. Tällaista voisi olla meikäläisen päivä, jos aivotukseni toimisi kuin moniongelmaisella teinillä.

Nukuin siihen asti kunnes ensimmäinen perheenjäsen tuli kotiin, hän oli nuorimmainen pojista, kello on vähän yli kaksi iltapäivällä. Hän yritti keskustella minun kanssa, murahtelen vastauksia ja puhun mahdollisimman epäselvästi. Aamupalaksi juon limsaa suoraan pullosta ja syön sokerimuroja sohvalla samalla kun räplään älypuhelinta. En pessyt käsiä vaikka olin kaivanut nenää ja raapinut takapuoltani herätessäni.  Sokerimurojen maitoa läikkyy vaatteille ja sohvan kankaalle, en välitä. Jätän astiat sohvan viereen lattialle, lähes täyden maitopurkin keittiön pöytään ja muropaketin kaatuneena keittiön työtasolle, en vaan jaksa siivota, väsyttää vaikka juuri heräsin. Katselen televisiosta simpsoneita, räplään samalla älypuhelinta. Vaimo tulee kotiin ja alkaa etsimään syyllistä keittiön kaaokseen. Kaikki muut osoittaa minua, suutun heille, haukun heidät pystyyn, paiskon ovia ja aloitan mykkäkoulun. Laitan kuulokkeet päähän etten vaan kuulisi vaimon huutoa, katselen samalla ipadilla vlogi videoita, en ole kuulevanani edelleenkään ketään vaikka lähes kaikki perheenjäsenet käyvät kyselemässä mikä minun oikein on, ei kiinnosta. Lähden kaupungille ja menen yhteen ostoskeskuksista, en sanonut kotona kenellekkään lähteväni, ostan karkkia ja energiajuomaa vaimoni rahapussista luvatta ottamillani rahoilla. Istuin ostoskeskuksen aulan penkille shillailemaan, levittelemään karkkipapereita ympäriinsä ja juomaan energiajuomaa, syljen lattialle. Vaimo soittaa, en viitsi vastata. Hän soittaa jo viidettä kertaa, pakko vastata. En tiennyt muka missä olin ja milloin tulisin takaisin kotiin. Kauppakeskuksen vartia tulee ajamaan minut pois, käskee samalla siivoamaan aiheuttamani sotkun, lähden vaan pois sanomatta mitään, syljen lattialle mennessäni ulos. Menen kauppakeskuksen pääovien eteen tupakoimaan ja sylkemään ympäriinsä, ohikulkijat katsoo pahasti, yksi v*tun lehmä sanoo jotain, näytä hänelle keskisormea ja huutelen rivouksia perään. Vaimo soittaa taas, en vastaa. Ei näkynyt ketään tuttuja, menen takaisin kotiin, on nälkä, syön kotimatkalla ostamani mikropizzan vaikka vaimo oli tehnyt makaronilaatikon, juon limsaa suoraan pullosta, joku oli hukannut pullonkorkin. Kello on kuulema lähelle puoliyötä, en sano mitään, räplään älypuhelinta, ei nukuta, pakko juoda lisää enegiajuomaa. Älypuhelimen kello näyttää viittä, pakko alkaa nukkumaan, ei pysy silmät enää auki. Huomaan ettei kukaan ole pedannut minun sänkyä koko päivänä, ärsyttää, en puhu huomennakaan kenellekkään mitään. Olipa raskas päivä.

Tosiaan, teini-ikä on ehkä ihmiselon vaikeimpia ja raskaimpia aikoja. Silti vanhemmat ihmiset kadehtivat nuoruutta monella tapaa. Jos totta puhutaan, en minä ainakaan, varsinkaan teini aikaa. Onneksi itsellä on omiin lapsiin hyvät välit ja aikaa tehdä heidän kanssaan asioita. He nauttivat yhdessäolosta ja kertovat vaikeitakin asioita minulle. Heidän kanssaan hommat toimii, vaikka välillä ne maitopurkit ovatkin siellä keittiön pöydällä tunti tolkulla, mutta ymmärtäähän sen, kun suurin osa energiasta menee kasvamiseen ja oppimiseen, ei siinä aina kaiken maailman maitopurkit muistu mieleen.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Kissankello!



Kellot käännetty onnistuneesti, sillä olin töissä tänä aamuna oikeaan aikaan, tai ainakin uskoisin niin. Yksi jolla tämä kääntö ei mennyt ihan putkeen oli meidän yksi kissoista. Sen sisäinen kello ei ollut kääntynyt automaattisesti samanlailla kuin minun älypuhelimessa. Se on tottunut aamuherätyksiini ja yleensä se tepastelee meikäläisen päällä samoihin aikoihin aamuyöstä vähän niin kuin varmistaakseen minun heräämisen. Noh, tänä aamuna se s**tanan katti hyppi meikäläisen päällä tasatassua tuntia liian aikaisin. Katsoin  kelloa ja se näytti 3:27. Täytyy sanoa, että en ollut siinä vaiheessa mitenkään onnellinen kissanomistaja. Kissalla oli kyllä kivaa ja ilme oli "kiva kun heräsit" ja "joko mennään keittiöön syömään aamupalaa" mallinen. Voin kertoa, me ei menty vielä siinä vaiheessa syömään aamupalaa ja se tuli kissallekin selväksi hyvin nopeasti. Se mikä tässä kaikessa on kuitenkin parasta, minulla alkaa tänään viikon loma, joten tuolaiset unihäiriköt eivät haittaa.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Työhyvinvointi!



Meillä oli tässä taannoin työhyvinvointikysely raksi ruutuun petiaatteella. Tämän kyselyn purkutilaisuudessa sitten havainnollistettiin vastausten jakautumista mm. graaffisessa muodossa. Tästä esimerkkinä kaikkien työntekijöiden vastausjakauma kysymykseen mitä mieltä olet yrityksen johtajasta. Kuten näkyy, mielipidejakauma on varsin laaja. Tällaiset kyselythän ovat yrityksille varsin hyvä työkalu, sillä työhyvinvointi kulkee aika pitkälti käsi kädessä tuottavuuden ja sitä kautta yrityksen kannattavuuden kanssa. Eli yrityksen työntekijöiden työhyvinvointiin panostamisessa voidaan puhua sellaisesta win-win tilanteesta.  Työpaikka on useille ihmisille kuin toinen koti, sillä siellä vitetään suurinosa valveillaoloajasta. Työyhteisö on monille kuin toinen perhe. Ongelmat tällaisissa yhteisöissä vaikuttavat väkisinkin kaikkeen tekemiseen niin työmaalla kuin sen ulkopuolellakin.  Tyytyväinen ihminen on aina aikaan saavampi kuin pahoinvoiva. Tästä syystä työhyvinvointiin kannattaa panostaa yrityksen koosta riippumatta.

torstai 26. lokakuuta 2017

Mihin lääkäreitä tarvitaan?

Ihmisessä on kuulema yli 600 lihasta. Yksi niistä on nimeltään räätälinlihas. Se missä se sijaitsee ja mikä sen tehtävä on niin siitä minulla ei ollut mitään käsitystä ennen kuin kävin katsomassa sitä aina yhtä luotettavasta wikipediasta. Kyseinen räätälinlihas sijaitsee jalassa ja menee lonkasta sisäreiteen. Tosiaan se mistä tämä innostus moiseen lihastutkiskeluun lähti on jonkin asteinen kiputila lonkan alueella rasituksessa, varsinkin salilla tehdyn jalkakyykyn aikana ja sen jälkeen. Googlehan on ihanteellinen väline tällaiseen itse diagnoosiin. Kirjoittaa vaan hakukenttään oireen niin heti tulee diagnoosi. Lääkäreitä ei tarvita näköjään muuhun kuin reseptin kirjoittamiseen. Se mikä tässä hieman kyllä mietityttää, hakukenttään kirjoitetun oireen perusteella minulla on myös mahdollisesti hinkuyskä, lavantauti ja peräpukamat. Voi p*rkeleen p*rkele!

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Kellojen siirtelyä!

Tuli tuossa yhtäkkiä mieleen, että tulevan sunnuntaina olisi edessä taas kellojen siirtelyä talviaikaan, eli mielensäpahoittajien unelma viikonloppu. Tämä siirtohan on EU direktiivi, eli meidän valtionpäättäjillä ei ole mahdollisuutta määrätä siitä luopumisesta ihan tuosta noin vaan niin kuin Venäjä teki tässä taannoin. Jos itse saisin päättää niin en luopisi kellojen siirrosta vaan jopa vaikeuttaisin sitä. Sen lisäksi, että niitä siirrettäisiin tunnilla jompaan kumpaan suuntaan niin niiden paikkaa pitäisi myös vaihtaa. Esimerkiksi rannekellon voisi siirtää nilkkaan, keittiön kellon autotalliin, auton kojelaudan kellon peräkontiin ja kaikki tämä siihen asti kunnes siirryttäisiin takaisin kesäaikaan. Jaa että miksi näin. No, sillä olisi ainakin työllistävä vaikutus. Sitä myöten syntyisi todennäköisesti uusi ammattiryhmä, kellojen siirtäjät. Tätä myötä meidän hallituksella olisi todennäköisesti paremmat mahdollisuudet päästä itselleen asettamaan absurdiin työllisyystavoitteeseensa, joka oli muistaakseni tälle vuodelle jossain seitsemänkymmenen prosentin huitteilla. Itse en ainakaan alkaisi puolen vuoden välein siirtää kelloja eripaikkaan vaan palkkaisin siihen mielelläni jonkun tekijän, siis jos siitä vaan saisi verovähennyksiin oikeuttavaa kotitalousvähennystä. No joo, se mikä tässä talviaikaan siirtymisessä on kuitenkin mukavempaa verrattuna kesäaikaan siirtymisessä, saa nukkua tunnin pidempään.

tiistai 24. lokakuuta 2017

Seriffin virka!



Menin jääkaapille ja siinä samalla tuli mieleen, että olen kerran eläissäni ratsastanut hevosella. Tämä tapahtui joskus pikkupoikana ja kiinnostus tähän hommaan lähti siitä, kun halusin tulla isona seriffiksi. Mielestäni seriffin tärkein työkalu oli aseen ja rintaa koristavan tähden lisäksi hevonen, niin kuin sen ajan suosikki sarjakuvassani Lucky Lukella Jolly Jumper. Noh, illuusio tämän homman hauskuudesta mureni siinä vaiheessa, kun yritin ensimmäistä kertaa kavuta sellaisen s**tanan korkean ötökän selkään tallitytön työntäessä epätoivoisena takapuolesta vauhtia. Eikä tässä vielä kaikki. Selkään päästyäni ei vedettykään haluamaani kiitolaukkaa pitkin metsäteitä takatukka hulmuten vaan tallityttö talutti sitä luuskaa ympäriinsä meikäläisen istuessa tympääntyneenä selässä, ja kaikki tämä tapahtui lisäksi jossain hevostallin takapihalla sijainneessa aitauksessa. Hevosella ei voinut kuulema ajaa niin kuin mopolla, sillä sellainen kaasu pohjassa tehtävä täyslaukka metsäpoluilla olisi ollut ensikertalaiselle todennäköisesti kohtalokasta. Silloin en ymmärtänyt miksi näin, mutta nyt sen tiedän. Hevoset ovat vaarallisia eläimiä kokemattoman käsissä. Sen jälkeen en ole hevosella ratsastanut ja tuski tulen ratsastamaankaan, vaikka koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Tällä kaikella haluaisin kertoa vaan sen, että kaikkea kannattaa aina rohkeasti kokeilla, tai ei nyt ihan kaikkea, mutta kuitenkin. Näillä valinnoilla saattaa olla merkittävä vaikutus ihmisen loppuelämään. Tällä meikäläisen "Lucky Luke" oireyhtymällä ja siitä seuranneella kokeilunhalulla oli sellainen vaikutus, että syön nykyään hyvällä ruokahalulla venäläistä meetwurstia, en mielelläni katso lännenelokuvia ja minusta ei koskaan tullut seriffiä, mikä sinänsä on ihan hyvä juttu, sillä sellaiselle ammatyiryhmälle ei nykypäivän suomessa olisi töitä tarjolla, ainakaan mitään vakivirkaa. Tosiaan, ajattelin tehdä eväsleivän ja huomasin meetwurstin loppuneen. Ei auta, se on lähdettävä käymään kaupassa.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Talvi tekee tuloaan!



Mietin tuossa aamulla auton laseja raapatessani, että pitäisi varmaan aloittaa pikkuhiljaa lintujen talviruokinta. Tosiaan, talvi tekee tuloaan ja se mikä tässä tämän syksyn ensimmäisessä oikeassa pakkasaamussa oli positiivista, minulla oli kerrankin talvirenkaat autossa alla. Ei tarvinnut liukastella töihin henkensä kaupalla niin kuin useasti aikaisempina vuosina. En tiedä mikä minuun eilen oikein meni, mutta sain yhtäkkiä aamupäivästä jonkinnäköisen energiapuuskakohtauksen ja vaihdoin renkaat ilman mitään pakottavaa syyttä. Niinpä ja vielä keskellä pyhäpäivää. Siellä minä könttäsin pihassa persvako paistaen talvirenkaita auton alle. Homman hoidettuani menin takaisin sisälle ja meidän pojat kyselivät, että missäs oikein kävin. Kun kerroin tästä urotyöstäni niin he katsoivat meikäläistä hieman epäillen, sillä se on ollut yleensä heidän hommansa. Joka tapauksessa, nyt saa ajella turvallisin mielin kevääseen asti.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Bambu bokserit!

Olin äsken autolla liikenteessä kun stuertti äänellä varustettu miespuhelinmyyjä soitti ja kauppasi minulle "vain miehille" tarkoitettuja "ihanan pehmeitä bambu boksereita". Hän selitti kyseisistä "ihanan pehmeistä bambu boksereista" ummet ja lammet sekä kaiken lisäksi olisin saanut ne täysin ilmaiseksi. Tässä vaiheessa oli pakko kysyä häneltä, jos minulle tulee jossain vaiheessa lemmikkieläimeksi esimerkiksi pandakarhu niin voisinko syöttää ne hätätilassa sille ihan turvallisin mielin, siis jos olisin syytä tai toisesta unohtanut tilata sille Japanista eväsbambua? Tässä vaiheessa puhelu katkesi, sillä ilmeisesti myyjältä loppui puhelimesta akku, niin tai sitten hänellä loppui yksinkertaisesti huumorintaju. Minulla olisi ollut hänelle muutamia muitakin hyviä kysymyksiä, mutta tällä kertaa tämä meni näin.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Me too!

Tämä viime päivinä pyörinyt me too-kampanja on herättänyt paljon mielipiteitä. Seksuaalinen ahdistelu on todella yleistä. Usein kuulee, että sehän oli vaan pelkkää flirttailua. Niin, flirttailun ja ahdistelun erohan on mielestäni siinä, että flirttailissa on molemmin puolinen kipinä, ahdistelussa ei. Sekin pitäisi muistaa, että seksuaalinen ahdistelu on henkinen raiskaus, eli siinä tekijä on rikosvastuussa tekemisistään.  Joidenkin mielestä tämä on yksi maailman turhimmimmista kampanjoista. Varmasti näin, jos ei ole kokenut moista. Jotkut päästää asiat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Joillekin se voi olla jopa traumaattinen kokemus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kenellekään ei uskalla sanoa mitään vaan opetelkaa lukemaan toisianne niin maailma on parempi paikka elää. Itse olen toiminut työsuojelussa reilusti yli kymmenen vuotta ja jotunut kohtaamaan näitä asioita. Vasta viime vuosina ahdistelua vastaan ollaan alettu kampanjoimaan vaikka sitä on ilmennyt niin kauan kuin minä olen työuraani tehnyt. Ehkä se on nauttinut jonkinlaista hiljaista hyväksynyää, vaikea sanoa, mutta hyvä, että siihen nykyään puututaan. Aamen!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Viina on viisasten juoma!

Sitä kun juhlii lauantaina hyvällä kaveriporukalla oikein pitkän kaavan mukaan niin se kaikki ilonpito kostautuu näin maanantaina. Jotenkin kaikki tuntuu paljon jännittävämmälle johtuen siitä, että itseluottamus on aika lähellä nollaa. Vaikka ei tapahtunutkaan mitään ihmeellistä niin silti on aivan älytön morkkis. Ei saa oikein mistään kiinni ja ne helpoimmatkin työt tuntuu vaikealta aloittaa. Ajattelin, että työsähköpostin perkaaminen olisi helpoin ja kivuttomin tie, mutta olin väärässä.


Syvä huokaus ja sähköposti kiinni. Ehkä tämä on jonku toisen päivän hommia. Muutaman viikkon loma ja siinä samalla sähköpostiloma näköjään kostautuu. Samalla mieleeni palautui vaimon eilinen kommentti, "noh, kannattiko"? Kyllähän se niin on, että viina on viisaten juoma, mutta vain tyhmät siihen haksahtaa. Ei ole tällaisen keski-ikäisen kehäraakin juttuja, mutta ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Ainoa anti viikonlopun riekkumisesta, muutamia hataria muistoja rikkaampi, mutta olo on edelleen kuin auton alle jääneellä ajokoiralla. En suosittele kenellekkään kyseistä touhua. Niinpä, säälittävä mies. En ota enää ikinä!

perjantai 13. lokakuuta 2017

Kuivat kalsarit!



Siivoava mies on kuulema seksikäs. Minä kyllä sanon, että siitä on seksikkyys kaukana kun paita on hiestä märkänä kalsareita myöten pikku imurointi session jäljiltä. Alkoi v*tuttamaan koko homma siinä määrin paljon kuivia vaatteita päälle vaihtaessa, että hyppäsin samantien autoon, karautin sillä lähimmälle kioskille ja tein loton. Tämä kertoo siivoamisen mielekkyydestä jotain, sillä taisi olla kokonaista toinen kerta tänä vuonna kun tein lottoa. Jospa se nyt tärppäisi niin ei tarvitsisi enää sen jälkeen letkun kanssa heilua, ja kaikille kaksimielisille pervesseille vaan tiedoksi, että nyt tarkoitin sitten imurin letkua. Kioskilta poistuessani ajattelin käydä paikallisessa kodinkoneliikkeessä katselemassa robotti imureita, mutta loppujen lopuksi järki voitti ja päätin olla hankkimatta sellaista. Meikäläisen aku ankka tuurilla se nimittäin karkaisi jossain vaiheessa ulos asunnosta ja jäisi auton alle tuossa viereisellä kadulla. Siinä sitä sitten olisin verenpaineet tapissa oleva imuriton mies. Noh, nyt on kaikesta huolimatta suurimmat villakoirat saalistettu, lotto on vetämässä ja jalassa kuivat kalsarit. Että sellaista ja hyvää viikonloppua vaan kaikille!

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Syntymäpäivä!

Tänään on suuri päivä, ei kylläkään minulla, tai no tavallaan. Oman elämänsä prinsessa, eli rakas tyttäremme täyttää vuosia. Naisten ikäähän ei saa sanoa, mutta sanotaanko näin, että kumi palaa jatkossa, siis tarkoitan skootterin kumi. Itsehän olen lomalla ja olisin saanut nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, mutta eih. Meikäläisen kello soi jo ennen puoli seitsemää aamulla ja tämä vain siksi, että ehdin tekemään aamupalan oman elämänsä prinsessalle kynttilöineen päivineen ja tarjoilemaan sen sänkyyn hänen heräillessä tähän vaaleanpunaiseen päivään. Tämähän ei ollut minun idea vaan hän vaati tällaista erityispalvelua. Kaiken lisäksi tämä vaatimus kohdistui vain ja ainoastaan minuun. Kaikki muut meillä heräsivät samoihin aikoihin töihin ja kouluihin, mutta ei auttanut, vai meikäläinen kelpasin tähän toimeen. Jotenkin tämä kaikki haiskahti aikalailla v*ttuilulta,. En tiedä mistä lie on oppinut tuon jalon taidon. Toisekseen ihmetyttää miten minä olen vaijonnut tähän asemaan. Hän pompottaa meikäläistä nykyään miten tahtoo ja meikäläinen pomppii kuin joutselampi baletti esityksen sivuosan esittäjä. Sitä tässä vaan mietin, että voi sitä mies parkaa tulevaisuudessa jonka hän mahdollisesti kelpuuttaa rinnalleen. Siinä hommassa tuskin komennon antajasta on epäselvyyttä kyykkyyn-ylös huutojen kaikuessa ja Slayerin soidessa taustalla. Saa nähdä mitä tämä päivä tuo vielä tullessaan?!?

lauantai 7. lokakuuta 2017

Katiska!

Kalaa kuulema pitäisi syödä kaksi kertaa viikossa. Niinpä, mites syöt kun ei ole ehtinyt koko kesänä käydä kalalla talvesta puhumattakaan. Keväällä uhosin, että tänä kesänä käyn kalalla aina kun on mahdollista, mutta lopputulos on pyöreä nolla kertaa. Ainoat kalat mitä olen livenä nähnyt uiskenteli kaverin akvaariossa ja ne eivät käsittääkseni ole ihmisravinnoksi kelpaavaa sorttia, tai mistä minä tiedän. On toki olemassa kauppojen kalatiskit, mutta meikäläinen ei itämeren lohta suuhun pistä, eikä muutakaan mikä siinä suurehkossa jätevesialtaassa on kasvanut. Vaihtoehtona on toki norjalainen kassilohi, mutta sehän on kuin Kekkosen kalju. Näyttää kivalta, mutta ei siitä mitään irtoa, meinaan vaan niitä tärkeitä ravinteita, tai mitä ne nyt olikaan. Tehokasvatuksen huonoja puolia.

Tästä hieman aasinsiltaa myöten rantaralliin. Itse asun "suurehkon" pienvenesataman vieressä jossa olen nähnyt tänä kesänä ainakin kymmenkunta venettä parkissa, siis sillain kellumassa siinä laiturin kupeessa, mutta ei kylläkään yhtäaikaa vaan yksi silloin ja toinen tällöin. Suurin liikennöinti on tapahtunut sataman vieressä olevalla parkkipaikalla. Siinä paikallinen nuoriso käy sudittelemassa ja revittelemässä autoillaan ja mopoillaan varsinkin viikonloppuisin. Kait osa käy siinä kutemassakin varsinkin tällaisina pimenevinä syysiltoina, siis jos kyseessä on sattunut olemaan sellainen supliikki nuorimies joka on saanut jollakin lähtemättömällä iskurepliikillä tytön mukaan. Noh, mutta kuitenkin, siinä ne testostetonin täyteiset nuoretmiehet revittelee niin että sora vaan lentää ja basson jytke soi. Ihan käsittämätöntä touhua, vaikka itsekin tätä samaa touhua nuorempana harrastin tyttöjä lukuunottamatta, koska olin niin ujo ja hiljainen. Ikä näköjään tekee tehtävänsä. Kaikki kiva muuttuu aivan järjettömäksi ja kaikki nuorena tylsältä tuntunut onkin yhtäkkiä kivaa. Vanhuus ei tule yksin.

Tosiaan siitä kalastuksesta vielä. Kun en saa itsestä niin paljon irti, että lähtisin oikein vartavasten kalastamaan niin olen ajatellut vaihtoehtoisia menetelmiä kalan saantiin. Katselin eräässä liikkeessä katiskoita, aivan kuningasidea. Ei tarvitse itse olla fyysisesti paikalla ja silti kalaa tulee niin paljon kuin katiskaan vaan mahtuu. Aivan mahtava väline tällaisiin sateisiin kesiin. Sitten mieleeni tuli yksi kysymys, kukas sen katiskan käy tarkastamassa kun itse en ole käynyt lähelläkään rantaa koko kesänä. Se ei nimittäin ole hyvä juttu, jos keväällä viskaan innoissani sen pyydyksen rantaveteen ja vasta syksyllä mieleeni palaa, että ei s**tana se katiska. Siinä käy kuitenkin niin ja kun olen sitten syksyllä kiskomassa sitä kuolleita kaloja täynnä olevaa katiskaa pois sieltä rantavedestä niin paikalle saapuu joku eläinaktivisti ja saan sytteen eläinrääkkäyksestä tai vähinntään heitteille jätöstä. Ei hyvä idea, joten täytyy varmaan käydä jossain luontaistuotekaupassa ja ostaa hahaanjohtavalla markkinoinnilla, eli aivan älyttömillä terveysvaikutusväitteillä myytävää omega-valmistetta. On tämä ihmiselo välillä varsin haastavaa. Paljon pitäisi, mutta kun aina ei pysty.

perjantai 6. lokakuuta 2017

Aamukahvia jänikselle!

-Otatko kahvia?
-Näytänkö siltä, että olisin kahvin tarpeessa?
-Kyllä ihminen tarvitsee aamulla kahvia.
-Kiitoksia vaan, mutta jätän tällä kertaa sen kahvin väliin.

Joo tosiaan, shellin kassalla ollut nuori nainen oli sitä mieltä tänä aamuna ennen kello viittä, että nyt on sen näköinen kaveri joka tarvitsee ehdottomasti kahvia. Meikäläisen auton alle jäänyt jänis lookki teki näköjään vaikutuksen. Aamuvuoro 5/7 perinteisen huonoilla yöunilla on tehnyt tehtävänsä. Silmäpussit on kuin Jari Porttilalla ja ulkoinen habitus sellainen, että lapsetkin pelkää. Kahvi saattaisi tietenkin auttaa, mutta ei sekään ihmeitä tee. Ainoa taho joka tästä kaikesta on varmasti mielissään, eläkevakuutusyhtiö ilmarinen. Meikäläinen on nimittäin aika suurella todennäköisyydellä tätä tahtia heille pelkkä tulonlähde. Niinpä niin, jaksaa jaksaa, ihmisen on kuitenkin pakko tehdä töitä elääkseen. Jos tästä kaikesta hakee jotain positiivista, jota kannattaa aina hakea niin sunnuntaina alkaisi viikon loma. Se auttaa jaksamaan tällä itse valitulla tiellä.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Ennen kaikki oli paremmin!

Ennen kaikki oli mielestäni paremmin. Posti tuli kun tuli, mutta tuli kuitenkin kunhan kirjeessä oli vaan postimerkki, tai välillä kirjeet tuli perille ilman sitä merkkiäkin ihan vaan postinjakajien hyvää hyvyyttä. Tänä päivänä siitä ei voi olla niinkään varma, sillä lähetykset voivat hukkua jostain mystisestä syystä automaatti lajittelussa, tai sitten ne ajautuvat jonnekkin muualle kuin pitäisi ja niiden palautuminen oikeaan osoitteeseen on jopa mahdotonta. Noh, onneksi nykypäivänä suurinosa kirjeistä ja laskuista lähetetään sähköpostilla, tai onneksi ja onneksi, sillä se tuntuisi olevan jopa epävarmempi tapa kuin perinteinen posti. Meidän taloyhtiön isännöitsiä lähetti minulle tässä muutama viikko sitten tärkeitä asiapapereita sähköpostilla jopa kahteen kertaankin, mutta kummatkaan niistä posteista eivät tulleet koskaan perille, eli meikäläisen sähköpostilaatikkoon. Noh, kuin pisteenä iin päälle äsken puhelimeni soi ja eräs urakoitsia soitti sähköpostilla viime viikolla lähettämänsä tarjouksen perään, siis että olinko tutustunut siihen ja mitä mieltä olin. Huono oli olla mitään mieltä, koska en ollut koskaan saanut kyseistä tarjousta. Näissä molemmissa tapauksissa sähköpostiviestit liitetiedostoineen päivineen olivat hävinneet johonkin bittiavaruuden syövereihin. Se mikä tässä kaikessa oikeasti v*tuttaa, kaikennäköiset lehtitarjoukset ja muut diibadaaba sähköpostit kyllä tulee perille ja tukkii koko "laatikon". Siispä, jos joku laittaa meikäläiselle jatkossa jotain omasta mielestään tärkeää sähköpostia niin kannattaa lisäksi soittaa ja ilmoittaa tästä toimenpiteestä, sekä varmistaa tämä kaikki vielä tekstiviestillä. Lisäksi suosittelen varmistuksen varmistuksena lähettämään sen saman viestin pullopostilla, savumerkeillä ja kirjekyyhkyllä liitetiedostoineen päivineen. Jos joku pyytää jatkossa meikäläisen sähköpostiosoitetta niin en anna. Kun on tärkeää asiaa niin tulkaa sanomaan suoraan kasvotusten. Silloin asia tulee kerralla selväksi eikä tarvitse ihmetellä, että mikähän näissä sähköpostilaatikon asetuksissa on nyt pielessä ja meniköhän se viesti nyt perille.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Supikoirat!

Supikoirat tuntuisivat olevan varsin itsetuhoisia eläimiä. Niitä nimittäin näkee tähän aikaan vuodesta raatona maantiellä aika usein. Tänään aamuyöllä unenpöpperössä töihin päin ajellessani kaksi tällaista yksilöä yritti päättää rintarinnan päivänsä meikäläisen päästöskandaali volkkarin alle. Todennäköisesti ne olivat hengailleet tienposkessa ja odottaneet ensimmäistä paikalle saapunutta autoa ja tsepanneet toisiaan tälle viimeiselle tienylitykselle. "Nyt sieltä tulee, joko mennään ja mee sää ekaks eikun sää" kommentit vaan raikuivat tien poskessa kun meikäläinen saapui paikalle tuulen nopealla volkkarilla. No joo, minä tiedän, eläimet ei osaa puhua joten tämä kommenttiosio oli vaan meikäläisen mielikuvituksen tuotetta, mutta kaikesta huolimatta salamannopeat refleksini pilasivat näiden supieläimien itsetuhouset suunnitelmat sillä sain väistettyä ne viimetipassa. Sinne ne jäivät tielle hölmönä katsomaan perääni ja näyttämään keskisormea sekä kiroilemaan huonoa tuuriaan. Joo, minä tiedän edelleen ettei ne osaa mitään sellaista, varsinkaan kiroilla. Sitä vaan, että tuollainen supikoira on kuitenkin sen kokoinen eläin, että oikein kun huonosti osuu niin se vie auton keulamuoveista palan pois, tai pahimmillaan tunkeutuu konehuoneen puolelle asti. Siinä hommassa ei paljoa hampaita naurattaisi, kaivaa nyt lapiolla sellaista karvaverimössöä pois auton keulan uumenista. Inhottavia eläimiä, hyi s**tana!!!

maanantai 2. lokakuuta 2017

Hernekeitto on superfoodia!

Varoitin vaimoa eilen, että illalla saattaa tulla sitten kaasuhälytys. Siitä ei kannata kuitenkaan olla huolissaan, sillä hänen gurmee-kotikokki "Harri Syrjänen" vaan valmistaa perheelleen viimeisen päälle aterian.



Nykyään tulee syötyä luvattoman vähän hernekeittoa, vaikka torstaisin onkin perinteisesti hernekeittopäivä. Hernekeitto on saavuttanut vuosikymmenien saatossa jonkinnäköisen kulttiaseman, mutta se on viime vuosina ainakin meidän taloudessa alkanut olemaan harvinaista herkkua. Itse en jaksa hifistellä kyseisen ruoan kanssa vaan teen sen aina perinteisesti jalostajan valmispurkeista höystettynä jauhelihalla. Toimii kuin junanvessa ja tuntuu maistuvan jopa meidän muuten niin ruokakrantulle jälkikasvullekin. Hyvää ja halpaa ruokaa ympäritöhaitoista huolimatta. Joku fitnessi saattaisi sanoa, että hernekeitto on ravintoköyhää ruokaa. Hän on väärässä, sillä hernekeitto on todellisuudessa superfoodia. Hernekeitto sisältää runsaasti liukoista kuitua joka tasaa verensokeria ja pitää pitkään kylläisenä. Keittoa kun höystää vielä jauhelihalla niin se on myös loistava proteiinin lähde, eli se on todellista superfoodia.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Nuorten itsenäistyminen!

Voi kun ois oma kämppä! Tällainen kommentti oli oman elämänsä prinsessan, eli rakkaan tyttäremme ensimmäinen kommentti tänä aamuna. Oli pakko kysyä, että milläs meinasit sen yksin asumisen maksaa? On mulla säästössä satakuuskymppiä! No sitten, tilaanko jo muuttoauton.

Onhan se tietenkin hyvä, että nuoret itsenäistyy, mutta käsitys siitä mitä asuminen ja eläminen noin yleensä maksaa tuntuu olevan "joillakin" melko hataralla pohjlla. Onneksi tämä omaan asuntoon muutto ei ole kuitenkaan vielä ajankohtainen hänen ikänsä huomioon ottaen, mutta totuushan on se, että ei tässä enää montaa vuotta menisi kun ollaan vaimon kanssa kahdestaan. Jotenkin karua, mutta niin ne lapset vaan kasvaa.

torstai 28. syyskuuta 2017

Pika flunssa!

Eilen tuntui, että ei nyt s**tana, flunssa iskee päälle. Tämähän tästä vielä puuttuikin. Nokka alkoi vuotamaan ja aivastelua jatkui koko päivän vilunväreiden säestämänä. Ajattelin, että meikäläisen tuurin tuntien todennäköisesti jokin äärimmäisen harvinainen ja kaikille mahdollisille antibiooteille vastustuskykyinen miesflunssasikalintuebolahiv kulkutautihan se sieltä iski päälle. Ilmoitin työkavereillekin mahdollisimman surkeana olevani todennäköisesti seuraavat päivät sairaslomalla. Noh, tänä aamuna herätessäni kaikki oireet oli poissa. Olo oli enemmänkin kuin normaali ja mietin, että mitäs h*lvettiä. Oireet olivat eilissäpäivänä enemmän kuin selvät ja sitten tauti teki tepposen eikä iskenytkään. Ei minulla kuitenkaan mikään teräsmiesmäisen yli-inhimillinen vastustuskykykään voi olla. Allerginenkaan en ole muulle kuin työnteolle, mutta siihen olen saanut siedätyshoitoa yli kaksikymmentä vuotta, joten sen kanssa alkaa tulemaan pikkuhiljaa toimeen. Hetken siinä mietin, että mikä tässä eilen orastaneessa taudissa olisi voinut olla kyseessä. Todennäköisesti petinteinen pitkäkestoinen räkätauti on muuntautunut vastaamaan nykypäivän kiireisten ihmisten tarpeisiin, eli pika flunssa. Ei sillä, että tämä haittaisi. Henkilökohtaisesti inhoan kaikenmaailman kulkutauteja ja mitä pikemmin niistä pääsee eroon sen parempi. Täytyy kuitenkin koputtaa puuta, sillä tämä saattoi olla myös pelkkä esivaroitus muutaman päivän päästä tosissaan päälle iskevästä malariasta tai jostain.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Suomen vaaralliset eläimet!



Maailma on täynnä kaikennäköisiä vaarallisia ötököitä. Aina pienen pienistä, mutta hengenvaarallisista hämähäkeistä lähtien monta tonnia painaviin virtahepoihin saakka. Suomihan on tässä suhteessa varsin turvallinen paikka. Vaarallisin eläin suomessa on ehkä saimaannorppa. Meinaan vaan, että jos kesken työpäivän eksyt vahingossa katsomaan norppa-tvtä ja unohdut sinne pitkäksi aikaa. Tätä kautta työt jää tekemättä ja siitähän saattaa seurata pahimmillaan lopputili. Lopputili on ihmiselle vaarallinen. Pitkäaikaistyöttömyydestä johtuva masennus uhkaa ja alkoholi alkaa maistumaan. Toisinsanoen saimaannorppa on sellainen salakavalatappaja, eli inhottava ötökkä vaikkei päällepäin uskoisi. Onhan suomessa toki näitä koulumatkalla olevia pikkulapsia kyttääviä susia sekä metsästäjiä toisinaan raatelevia karhuja, mutta ne ovat pientä tämän norppa-tv tähden rinnalla.

Kuuntelin tässä muutama päivä sitten radiota ja siellä varoiteltiin vaarallisesta eläimestä mikä uhkaa meidän suomalaisten terveyttä vakavasti tällä hetkellä. Kyseessähän on kaikkille tuttu poro. Tämä joulupukin väsymätön vetojuhta on kuulema tähän aikaan vuodesta todella vaarallisella tuulella. Näillä jouluun olenaisesti liittyvillä karvaturreilla on kuulema rykimäaika. Kyseessähän ei ole mikään epidemiaksi yltynyt yskätauti vaan poroilla tekee mieli muutakin kuin juoksennella ympäri tuntureita ja syödä jäkälää. Toisinsanoen suvunjatkamisvietti on niin vahva, että nämä porot käyvät kaikkien päälle mikä liikkuu kuin yleinensyyttäjä, ja nimenomaan urosporot.  Radiossa kerrottiin myös suojautumiskeinoista, jos kohtaa näitä agresiivisia sarvieläimiä. Paras keino on kuulema juosta karkuun. Itseä hieman epäilyttää kyseinen keino. Mietikääpä kuinka nopea eläin kyseessä kuitenkin on. Kyseinen sorkkaeläin kiertää joulupukin vetojuhtana pariin päivään koko maapallon joulun aikaan niin mitäpä veikkaatte, pääseekö niitä juosten pakoon??? Toinen keino on kuulema kiivetä puuhun karkuun. Kävin tuossa kesällä käsivarsi lapissa vaimon kanssa missä poroja näytti käyskentelevä siellä sun täällä. Siellä maiseman valtasi myös vaivaiskoivut, eli nämä vähän yli toistametriä korkeat puskamaiset puut. Jos siinä maisemassa joutuisi tällaisen hullun poron jahtaamaksi niin "puuhun" kiipeäminen olisi todella turhaa. Nimittäin tuollainen täysikasvuinen urosporo saattaa painaa jopa reilusti yli satakiloa niin siinä ei vaivaiskoivu paljoa hidasta. Siinä saattaa tulla äitiä ikävä kun tuollainen riskimmän puoleinen ötökkä puskee sinut alas siitä onnettoman kokoisesta vaivaiskoivupuskasta ja tämän jälkeen tallaa sorkillaan jäkälöitten sekaan. Hulluja eläimiä, olkaa varovaisia kun menette sinne poronhoitoalueille. Yksi asia mikä tässä kuitenkin on hyvä juttu, tämä rykimäaika ei kestä kuin muutaman viikon. Sen jälkeen on taas ihan turvallista liikkua siellä lapin perukoillakin ihastelemassa vaikka näitä kitukasvuisia koivupuita.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Näpsätti!

Olen tässä miettinyt jo vuosia miksi meidän junioreiden puhelimet pilittää jatkuvalla syötöllä lähes yötä päivää. Eilen sitten otin asian puheeksi ja syy selvisi. He kertoivat viestiäänien johtuvan snapchattiin tulevista viesteistä. Siis mikä h*lvetin näpsätti?!? Se on kuulema videoiden ja kuvien välityspalvelusovellus joka on heidän mielestä viimeisen päälle loistava. Noh, siitähän se sitten lähti ja he asensivat puoliväkisin minullekin, tai siis meikäläisen puhelimeen kyseisen sovelluksen. En osaa edelleenkään käyttää sitä vaikka juniorit ovat lähes tuskastumiseen asti yrittäneet opettaa minua. En vaan tajua ja toisekseen miksi pitää koko ajan lähettää kuvia ja videoita näppi kavereille?!? Olen kuulema taantunut tapaus, ajatusmaailmani on jostain jura- ja rautakauden väliltä. Lopputuloksena lapset olivat sitä mieltä, että opaskoira ja palvelukotipaikka olisivat meikäläiselle sopivimmat sovellukset. Joo myönnän, olen "hieman" tippunut kärryiltä näiden ATK-laitteiden suhteen ja mikä pahinta, nyt meikäläisenkin puhelin pilittää jatkuvalla syötöllä kun tulee kaikennäköisiä zipzät viestejä. Voi p*rkele sentään, kuulohan tässä vielä lähtee kun puhelin huutaa koko ajan.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Periaatteen mies ja perseenpesu!



Joskus sitä on väkisinkin huolissaan omasta tulevaisuudesta. Päällimäisenä huolenaiheena on se, että kuka h*lvetti minun perseen pesee sitten kun itse en enää vanhana siihen pysy? Tämä huoli nousi esiin, kun muutama viikko sitten vanhempi pojista ilmoitti yöjuoksuilta kotiin tuleessaan, että hänellä oli puhjennut kumi. Tuijotin häntä hetken kuin huuhkaja heinäpellolla vipeltävää myyrää, kunnes tajusin kyseessä olleen polkupyörän kumi. Noh, hommasin uuden sisuskumin ja kehotin häntä omatoimisuuteen asian suhteen. Itse en sitä tekisi ihan periaatteesta, koska ikää hänellä on kuitenkin sen verran paljon, että homman ei pitäisi olla mikään ylitsepääsemätön juttu ja toisekseen hänhän sillä kyseisellä polkupyörällä ajelee. Eilen sitten kysyin, että jokos se kumi on vaihdettu? Eipä ollut! Syyksi hän ilmoitti ettei ollut ehtinyt ja jaksanut. Lopuksi hän sanoi, että talvikin on tulossa ja hän ei talvella fillarilla aja.
Noh, äsken tuolla talon nurkalla itse sitä s**tanan kumia vesisateessa vaihtaessani mietin, että kummasta tässä nyt pitäisi olla enemmän huolissaan, hänestä vai itsestä? Täytyy varmaan alkaa kehittelemään vanhuksille tarkoitettua automaattista perseen pesuria niin on sitten yksi huoli vähemmän vanhana.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Kotitalouskone!

Istuskelin tänään iltapäivällä ihan rauhassa kotisohvalla hiljaisuudesta nauttien. Noh, ulko-oven käydessä hiljaisuus loppui kuin seinään. Oman elämän prinsessa, eli rakas tyttäremme tuli koulusta kotiin hirvittävän älämölön saattelemana. Luulin ensiksi hänen kaatuneen portaissa tai jotain huudosta päätellen kunnes tajusin, että hänen tiukkasävyinen huutonsa oli osoitettu minulle. Olin pari tuntia aikaisemmin nakannut siivouksen lomassa täyden roskapussin eteiseen odottamaan ulos vientiä ja nyt se oli alkanut tyttären mielestä haisemaan. Koko eteinen löyhkäsi kuulema kuin navettaan olisi tullut. Yritin ensiksi nakittaa häntä viemään sen ulos roskikseen, koska itsellä ei ollut päällä muuta kuin pyjamahousut ja hänellä oli kuitenkin ulkovaatteet ja kaikkea. Siitähän se riemu sitten repesi. Hän alkoi huutamaan minulle, että olin lorvaillut koko päivän kotona ja hän oli kuitenkin ollut pitkän päivän koulussa, joten se oli minun tehtävä kiikuttaa kyseinen roskapussi sinne ulos eikä hänen. Siinä ei paljoa auttanut selittää, että olin imuroinut päivän aikana kuitenkin koko asunnon ja kaikkea. Hänen reaktio oli sitä luokkaa kiivas, että eihän siinä auttanut muu kuin alkaa pukeutumaan ja lähteä viemään sitä haisevaa roskapussia. Sitä vaan, että on nämä meidän talouden naiset sitä luokkaa kiivaita, että meikäläiselle ei jää näköjään muuta kuin statistin rooli tässä orkesterissa.