Palkkojen korotukset herättävät aina mielipiteitä, varsinkin julkisissä viroissa toimivien osalta. Palkkahan on sellainen mistä ei mielellään puhuta, mutta silti se kiinnostaa kaikkia. Tästä kertoo vuosittainen verotietojen julkaisu ja siitä syntyvä usean viikon kestävä kalabaliikki työpaikkojen ja kahviloiden pöydissä. Suomalainen on sellainen, että hän ei myönnä mitään, mutta silti hän on valmis maksaamaan sata euroa siitä, ettei naapuri saa viittäkymppiä, eli se perikateus vaivaa suurinta osaa ihmisistä ja sehän on aina riittävä syy pahoittaa mielensä.
Tämän päivän lehdessä revitellään ensi vuoden alusta aloittavan uuden teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon yli 50 prosentin palkankorotuksella. Niille jotka eivät tiedä niin uusi teollisuusliitto muodostui kun työntekijöitä edustavat puuliitto, metalliliitto ja teollisuusalojen ammattiliitto team päättivät yhdistyä vuoden 2017 alusta. Riku Aallon palkka on mielestäni vieläkin jopa alimitoitettu, varsinkin kun puhutaan uuden teollisuusliiton puheenjohtajasta. Tätä uutta palkkaa verrataan näissä jutuissa aikaisempaan metalliliiton puheenjohtajan palkkaan, jota Aalto hoitaa tämän vuoden loppuun asti. Nythän kuitenkin puhutaan ihan eri asioista. Metalliliitossa oli vuoden 2016 lopussa noin 140 000 jäsentä ja vuoden alussa aloittavassa uudessa teollisuusliitossa jonka puheenjohtajaksi Aalto valittiin noin 226 000 jäsentä, eli Aallon vastuu kasvaa uuden tehtävän myötä jäsenmäärällisesti melkein puolella.
Jos tätä korotusta verrataan jäsenistön tulevalle kahdelle vuodelle sovittuihin minimissään 1.1 prosentin ja maksimissaan 3.2 prosentin yleiskorotuksiin niin vaikuttaahan se äkistään niin kohtuuttomalta, että en ihmettele yhtään, jos jotaitain lyhyellä matematiikalla varustettua ihmistä ahdistaa varsinkin kun ollaan olevinaan vähän niin kuin samassa veneessä. Lyhyellä matamatiikalla laskettuna 50 prosenttia on tosiaan aika paljon enemmän kuin 3.2 prosenttia, mutta on se vastuukin hieman eritasolla. Se on kuitenkin hyvä muistaa, että mitä isompi jäsenmäärä, sitä paremmat neuvotteluasemat, eli me teollisuusliittoon kuuluvat ollaan hyvissä asemissa siihen nähden. Saa nähdä, vaikuttaako tämä millä tavalla valloillaan olevaan omistaja ahneuteen ja työntekijöiden oikeuksien polkemiseen. Jos ei vaikuta niin Rikulle lisää "motivaatio" liksaa tulevaisuudessa.
Mielenkiintoinen teksti. Poikani pohtii juuri uramahdollisuuksia täällä Raumalla ja on miettynyt juurikin teollisuuden alaa, erityisesti kunnossapidon puolella. Palkka-asiat on tietenkin yksi osa-alue, joka mietityttää kouluttautuessa. Hienoa, että liiton jäsenmäärä on noussut noin hurjasti.
VastaaPoista