Ajatuksia keski-ikäisen perheen isän sisältököyhästä elämästä ja päivän polttavista asioista, tai ainakin niiden vierestä.
maanantai 29. tammikuuta 2018
Maanatai aamun vapinat!
Kävin tuossa paikallisessa K-marketissa ostoksilla aamutuimaan ja kassalle päästyäni tuotteiden käteismaksu tuotti hieman ongelmia. Yritin maksaa ostoksia taskussa olleilla kolikoilla, mutta eihän siitä s**tana meinannut mitään tulla kun kädet tärisi aivan holtittomasti. Myyjän kasvoilta pystyi tässä vaiheessa näkemään, että nyt on herralla ollut railakas viikonloppu. En viitsinyt alkaa selittelemään hänelle mitään sillä sain kuin sainkin ostokset viimein maksettua, kiitin ja poistuin kaupasta autolle. Pihassa autoon hypättyäni näin myyjän katsovan kaupan ikkunan takaa pitkään meikäläistä ja tässä vaiheessa niiltä pystyi selvästi lukemaan, että sehän on s**tana vielä autollakin liikenteessä. Mielessäni kävi, jos tämä kyseinen myyjä soittaa vielä poliisitkin perään niin alkaa olemaan lähes täydellinen maanantai aamu. Tosiaan, alkoholilla ei ollut mitään tekemistä tämän vapinan kanssa vaan kuntosali jossa käyn sijaitsee kyseisen K-marketin nurkalla ja olin suoraan tulossa sieltä. Kädet oli vaan reenin jäljiltä yksinkertaisesti niin loppu, etten saanut niihin oikein mitään kontrollia. Itseä tämä tilanne meinasi hieman naurattaa, mutta valpasta myyjä ei tilanne silmin nähden naurattanut yhtään. Poliiseja ei onneksi näkynyt ja pääsin turvallisesti kotiin, mutta luulenpa, että puolitutulla myyjällä riittää asiasta kerrottavaa työkavereilleen. Aiheena todennäköisesti se, että Oksanen on vajonnut todella alas kun kädetkin vispaa niin rajusti.
tiistai 23. tammikuuta 2018
Presidentinvaalit!
Äsken minuun iski sellainen äkillinen kansalaisvelvollisuus puuska ja se ilmeisesti tarttui myös vaimoon, sillä hänkin innostui tästä ajatuksesta lähteä ennakkoäänestämään mahdollista tulevaa presidenttiämme. Niin me hypättiin siltä istumalta autoon ja ajettiin älytöntä kyytiä paikalliselle kaupungintalolle toteuttamaan tätä äkillistä puuskaa. Kaupungintalolle päästyämme katseeni osui sen pääovissa olleeseen lappuun, joka ilmoitti presidentinvaalien ennakkoäänestyksen loppuneen tasan kello 18:00. Kellohan oli tässä vaiheessa kaksikymmentä yli tämän kyseisen 18, joten myöhässä oltiin. Samainen lappu infosi myös sen, että tänään oli viimeinen mahdollisuus tähän ennakkoäänestykseen. Tulevana sunnuntaina on sitten se virallinen ja samalla viimeinen äänestyspäivä, mutta itseni tuntien todennäköisesti myöhästyn siitäkin. Ihme perseilyä taas kerran. Voisivat järjestää joskus sellaisen 24/7 nettiäänestyksen, sillä eikös se sellainen olisi jo nykytekniikalla mahdollista. Siitä ei voisi ainakaan myöhästyä.
torstai 18. tammikuuta 2018
Pappa-look!
Tässä kun on maannut neljättä päivää tuon sählyn vammauttaman jalan kanssa niin alkaa jotenkin tökkimään. Sen verran asiassa on kuitenkin edistytty, että tänään sain tukisukkahousut. Kyllä, tai tarkemmin ottaen ne on kompressiosäärystimet. Niiden pitäisi auttaa liikkumaan kivuttomammin ja täytyy kyllä sanoa, että kävely onnistuu hieman paremmin, mutta sellainen repivä kipu vaivaa varsinkin väärissä liikkeissä. Näiden tukisukkahousujen pitäisi edes auttaa myös siihen ettei tällaisia vammoja pääsisi tulemaan jatkossa enää niin herkästi, siis sitten kun tästä joskus toipuu pelikuntoon. Kai se on vaan myönnettävä vanhuuden tulleen ja alettava kulkemaan sukkahousuissa, sillä tämä oli jo toinen kerta muutaman vuoden sisällä tätä samaa vaivaa samassa jalassa. Tästä ei oikeastaan puutu enää muuta kuin olkihattu, kävelykeppi ja tena for men niin pappa-look on taattu
keskiviikko 17. tammikuuta 2018
Das auto!
Auton omistaminen on välillä niin mieltä rentouttava kokemus. Nimittäin, jos en minäkään niin ei tuo meikäläisen pihassa seisova "das autokaan" pidä näistä kiristyvistä pakkasista, tai ainakaan sen keskuslukitus. Ainoa ovi mikä tällä hetkellä aukeaa kaukosäätimellä on apumiehen ovi. Tämähän tietää sitä, että sellaiset palomiesmäisen ripeät pihasta lähdöt ovat aikalailla haastavia. Jotenkin alkaa pikku hiljaa kasvamaan "jorma" otsaan tämän saksalaisen autoteollisuuden ylpeyden aiheen kanssa. Ensiksi ikkunat aukeilevat itsekseen talven pahimmassa lumimyräkässä ja nyt ovia ei saa auki sitten kirveelläkään, tai saa sillä, mutta ei henno lyödä vaikka mieli tekisikin. Kyseisen vw-merkkisen kulkuneuvon mainoksessa aikoinaan ollut slogan "das auto" tarkoittaa epäsuorasti suomennettuna auto ylitse muiden. Voin näillä kokemuksilla kertoa, että se on kyllä täyttä p*ska puhetta.
tiistai 16. tammikuuta 2018
Kainalosauvat!
Meikäläisen hienosti alkanut kunnonkohotus ja painonhallinta kampanja oli sitten tälle erää tässä. Tilalle astui kainalosauvojen kanssa könkkäämis kampanja, kiitos revenneen pohjelihaksen. Tosiaan, viime sunnuntaina kirmailin nuoruuden innolla sählypallon perässä ja yksi reppaampi spurtti niin lopputuloksena sain makailla palloilusalin parketilla tuskissani. Ei kontaktia tai mitään muutakaan, se vaan repesi. Itseä ei paljoa naurattanut, mutta lääkäriä kyllä nauratti senkin edestä kun tein hänelle tilanneselvitystä siitä mitä oli tapahtunut. Lisäksi manasin hänelle kuin lappalainen tätä vanhenemisen vaikutusta ihmiseen. Vanhuus ei tule tosiaankaan yksinään. Pitää alkaa varomaan kaikkea. Sitä siinä mietin myös, että pitäisiköhän hommata varmuuden vuoksi rullaattorikin. Siitä saattaisi olla apua, sillä tätä menoa ei koskaan tiedä mikä paikka hajoaa milloinkin. Lääkäri ei sitä suoranaisesti minulla luvannut, mutta lupasi laittaa harkintaan.
Olen tässä nyt pari päivää katsellut ikkunasta pihalle, kun ei oikein jaksa lähteä ulos könkkäämään. Asun kadunvarrella jonka toisella puolella on kolme kappaletta senioreille tarkoitettuja palvelutaloja. Mietin tässä, että täytyy varmaan alkaa hakemaan paikkaa sieltä. Hoitajat pitäisivät huolen sen jälkeen siitä, ettei tee mitään äkkinäistä jossa voisi loukkaantua. Näin talvisaikaan näitä asukkaita ei ole ulkona näkynyt, mutta kesäisin nämä mummot ja papat heittävät verkkaisia rullaattorilenkkejä korttelin ympäri saattajien valvonnassa. He kulkevat tästä meidänkin talon ohi ja kun itse lähtee pihasta autolla liikenteeseen niin heitä saa oikeasti varoa, sillä välillä he hortoilevat aivan keskellä tietä. Siinä sitä olisi itsekin hyvä köpötellä hoitajan kanssa, ihastella maisemia ja kauhistella ohi kaahaavia autoja. Vaimollakin olisi lyhyt matka tapaamaan. Saisi tavata meikäläistä silloin kun haluaisi ja saisi lisäksi omaa aikaa yllin kyllin. Ei tarvitsisi katsella tällaista haisevaa ja valittavaa miestä koko ajan. Tiedä kuinka hyvää sellainen järjestely tekisi tällaiselle pitkälle parisuhteelle. Noh, ehkä minä vielä pysyn kotona ja kuntouttelen tätä jalkaa omatoimisesti. Kaiken kaikkiaan tällainen äkillinen loukkaantuminen on melkoisen turhauttavaa hommaa. Mieli tekisi tehdä ja mennä, mutta kun ei vaan voi. Täytyy toivoa, että jalka alkaa toipumaan nopeasti niin pääsee taas takaisin liikkumaan.
perjantai 12. tammikuuta 2018
Natural cycles!
Nyky älypuhelimiin saa jos jonkin näköisiä sovelluksia joista jotkut ovat jopa hyödyllisiäkin. Tänään hesaria lukiessani siellä oli juttu natural cycles-sovelluksesta, eli applikaatiosta joka kertoo naisille varmat päivät, eli ne päivät milloin voi heilutella nakkia jäähallissa ilman pelkoa raskaaksi tulemisesta. Minullakin on puhelimesssa erinäisiä sovelluksia joista yksi on sää-sovellus. Oman kokemukseni mukaan se kertoo välillä ihan jotain muuta miltä ulkona näyttää. Jos tältä pohjalta aletaan harrastamaan sitä kauneinta luottamalla sokeasti sovellukseen niin lopputuloksen voi arvata. Tämän hesarin jutun mukaan aina yhtä rakkaassa länsinaapurissamme näitä "sokeasti sovellukseen" luottavia on ollut aika paljon ja lyhyellä aikaa. Toki tämä kyseinen sovellus ei heitä ihan randomilla näitä "varmoja" päiviä vaan sinne pitää syöttää aikalailla tietoa, mutta kuitenkin. Tästä tuli mieleen, että joku ystävällinen voisi kehittää sellaisen sovelluksen mikä kertoisi onko jokin homma järkevää vai ei. Sitä kautta voitaisiin välttyä kenties muutamilta ikäviltä tilanteilta. Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa?!?
keskiviikko 10. tammikuuta 2018
Jehovantodistajat!
Kävin tuossa reippaana hiihtämässä ja sieltä kotiin päästyäni aloin riisumaan jostain 80-luvulta peräisin olevaa tiukkaa kop-pankin logoilla varustettua hiihtoasuani. Kun sain sen nakinkuoren vihdoinkin päältäni pois niin samalla ulko-oveen koputettiin. Riensin sellainen epäeroottinen alusasu ja pipo päässä avaamaan ovea. Siellähän seisoi kaksi sellaista vanhempaa herrasmiestä asennossa. He katsoivat meikäläistä hetken kuin putous sketsisarjan roolihahmoa ja toinen sai vihdoinkin änkytettyä, että he haluaisivat puhua meikäläisen kanssa maailman epävakaasta tilanteesta. Siinä vaiheessa mietin, että onkohan herrasmiehet nyt erehtyneet osoitteesta kunnes tajusin, että he olivatkin herransanaa levittäviä jehovia. Hetken aikaa siinä kuuntelin heitä ja odotin sitä kummalla pettää pokka ensimmäisenä, heillä vai minulla. Noh, meikäläinen oli ensimmäinen joka alkoi virnuilemaan ja siinä vaiheessa oli pakko kiittää tästä kunniasta ja toivottaa hyvää päivän jatkoa heille. Sitä vaan, että olisi ollut kiva tietää mitä näiden miesten päässä liikkui kun meikäläinen avasi oven. Ilmeet ainakin olivat näkemisen arvoisia.
tiistai 9. tammikuuta 2018
Onnellisuus muodostuu pienistä asioista!
Ihminen tulee onnelliseksi välillä hyvin pienistäkin asioista. Esimerkikisi sellaisesta, kun joku tuntematon huomioi hänet. Minulla oli hieman hoppu tuossa autoillessa ja eipä mitä, poliisimaijahan se sieltä tulla körötteli vastaan. Samantien he vilkuttivat minulle ilmeisesti tervehdykseksi valoja autostaan, tai niin minä sen ainakin tulkitsin. Noh, meikäläinenhän oli samantien räpylä pystyssä leveän hymyn kanssa tervehtimässä takaisin. On se vaan kiva, että huomiodaan tuollai ihan yhtäkkiä vaan tällaisia peruskansalaisiakin, ja vielä oikein virkavallan toimesta.
sunnuntai 7. tammikuuta 2018
Ihmiselon riemua!
Nyt kun on päästy joulusta vihdoinkin eroon loppiaisen muodossa niin eipä mitä, pääsiäinen kolkuttelee ihan nurkan takana. Alkaa vimmattu ruohon kasvatus jotta ne epäaidon näköiset ja ylikeltaiset pääsiäistiput pääsevät siihen sitten pönöttämään. Lisäksi sanonko miltä näyttävät mämmit valtaavat kaupat muovihiljuja sisältävien yllätysmunien kanssa. Siinä sivussa saa varoa aina yhtä viekkaita pääsiäisnoitia joista meikäläistä on varoiteltu pikkupojasta lähtien. On tämä ihmiselo yhtä ressaavaa valmistelua, purkamista ja pelkäämistä. Miksei vaan sais olla ja nauttia rauhallisuudesta. Ulkonakin on niin pimeää ettei sieltä meinaa ihteään löytää varsinkin, kun tuota luntakin on satanut kolmen talven tarpeet yhdellä kerralla. Joo, kaiken lisäksi huomenna ois vuoden ensimmäinen työpäivä ja meinaa vähän ahistaa. Varsinkin kun ei ole ihan varma mahtuuko työasu enää päälle tällaisen joulu "sesongin" jälkeen. Tässähän tällainen yltiöpositiivinen ihminenkin maanisdepressiiviintyy, siis tällaisen alyttömän hötkyilyn alla. Olispa jo kesä, ai niin, sekin alkaa olemaan jo lähellä. Sitten alkaa alytön nurmikon ajo, kalastus ja juhannuskokon rakennustyömaa. Voe p*rkeleen p*rkele taas kerran....
perjantai 5. tammikuuta 2018
Vakuuttava herätys!
Tänä aamuna heräsin huonosti nukutun yön jälkeen puhelimen ääneen. Hetken aikaa mietin, että mikä h*lvetin ääni tuo oikein oli, kunnes tajusin sen puhelimeksi. Haparoin silmät kiinni yöpöytää paniikinomaisesti pudottaen samalla siltä kaikki mahdolliset tavarat puolikasta vesilasia lukuun ottamatta. Meteliä oli siinä vaiheessa sen verran, että todennäköisesti alakerran naapurikin heräsi, jos sattui vielä nukkumaan siihen aikaan. Vihdoinkin kun löysin puhelimen niin seuraavana oli vuorossa se, että saisin vastattua tähän metelöivään laitteeseen. Siinä on nimittäin oma hommansa varsinkin, kun tällainen keski-ikäinen mies herää täydestä unesta, eikä näe eikä tajua yhtään mitään. Silloin hyvin yksinkertaisetkin asiat voivat olla melkoisen haastavia. Vihdoinkin kun sain linjan auki niin heleä naisääni toivotti hyvää huomenta ja kertoi soittavansa if-vakuutusyhtiön vakuutus asioilla. Huokasin syvään ja katkaisin yhteyden sanomatta yhtään mitään, sillä v-käyrä otti melkoisen vakuuttavan hypyn sillä samalla hetkellä. Tällaisia herätyksiä ei voita mikään. Se on vähän niin kuin olisi saanut aamupalan vuoteeseen.
torstai 4. tammikuuta 2018
Ilkka Remes!
En ole lukenut kirjan kirjaa vuosiin, mutta muutama päivä sitten ajattelin aloittaa tämän lukemisharrastuksen uudestaan Ilkka Remeksellä. Noh, eilen iltana sain ensimmäisen teoksen loppuun ja se mitä siitä seurasi ei ollut millään tapaa tervettä. Näin nimittäin viime yönä niin kipeitä unia kirjaan liittyen ettei mitään rajaa. Oli venäläisiä, jenkkejä, kaikennäköistä sekavuutta ja lisäksi tapoin siinä unessa ihmisiä. Jos joku sanoo, että lukeminen on hyvä harrastus niin olen asiasta aikalailla eri mieltä viime öisen kokemuksen perusteella. Niin ja Remekselle vinkiksi, voisit alkaa kirjoittamaan vaikka runokirjoja niin ei ala tällaiset herkät ihmiset sekoilemaan keskellä yötä. Toinen vaihtoehto on, että siirryn seuraavaksi lukemaan jotain naisten hömppää, tai jopa Anni Polvan tiina-kirjasarjaa.
keskiviikko 3. tammikuuta 2018
Viinaralli!
Suomalaiset on tunnetusti rallikansaa monessakin mielessä. Autourheilun lisäksi lähellä sydäntä on myös viinaralli. Kankkunen on siis useille tuttu kasvo ja toisille olotila. Nyt kun lonkero, nelosoluet ja limuviinat vapautettiin kauppojen hyllylle niin sen odotettiin aloittavan sekasortoa muistuttavan ostorynyäyksen. Noh, mites siinä kävikään? Ei tainnut tulla ihan älytöntä yleisöryntäystä kauppojen lonkerolaatikkokasojen liepeille. Eli näiden holhoukseen eikoistuneiden "kukkahattutätien" skenaariot eivät pitäneet paikkaansa. Lisäksi tämä 100 miljoonan euron veronkorotus alkoholiveroon takaa sen, että kansanharrastuksen maineessa oleva viinaralli jatkuu niin kuin ennenkin, tai jopa enenevimmissä määrin sillä hinnat ainakin kannustavat siihen.
Lonkero:
Alko 2,53€
S-Market 2,42€
Superalko Viro 1,00€
Superalko Latvia 0,79€
Sen mitä nämä viinarallin "ammattilaiset" antavat vinkiksi, mitä enemmän tuot sen enemmän säästät. Tämä kun sitten muutetaan kulutukseksi, mitä enemmän sitä on niin sitä enemmän sitä kulutetaan. Suomeksi sanottuna tämä holhous ja verojen nosto aiheuttaa entistä isompia ongelmia. Veroale ja myyntiaikojen vapauttaminen tuottaisi kansanterveyden kannalta parempia tuloksia. Kannatavuus viinaralliin häviäisi ja kotimaan ostojen verotuotto kasvaisi. Lisäksi ostettavat määrät pysyisivät maltillisina, eli perustuisivat hetken tarpeeseen, ei ennakointiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)