sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Frisbeegolf!

Tuli käytyä heittämässä metsässä frisbeetä. Viimeisimmästä kerrasta onkin kymmenen kuukautta aikaa ja sen kyllä huomasi. Suurin osa ajasta menikin kiekon etsimiseen ja kiroiluun. Hauskasta lajista tulee sitä myötä varsin raskasta, mutta siitä ei voi syyttää kuin itseään.


Lajissa on tarkoitus saada kiekko koriin mahdollisimman vähillä heitoilla. Minulla oli koriin osumisen kanssa suuria vaikeuksia, johtuen pitkästä tauosta, mutta puihin osumisessa ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Sain jopa jäämään kiekon korkealle männyn latvaan ja se vaatii mielestäni jo melkoista tuuria. Mukana ollut poikakin nauroi maha kippurassa ja tokaisi "se on ihan kiva käydä isän kanssa heittämässä kiekkoa, mutta ei ollut varannut koko päivää aikaa yhden kierroksen läpi vientiin".


Noh, kyllä tämä tästä lähtee, tai sitten ei. Pääasia, että saa olla luonnossa ja samalla hieman liikuntaa. Se ei tee koskaan huonoa tällaiselle keski-ikäiselle miehelle.

lauantai 30. toukokuuta 2015

Kevätjuhlat!

Melkein kaksi tuntia seurannut, kun naisväki on valmistautunut kevätjuhliin. Suoristusraudat, kihartimet ja hiustenkuivaajat ovat olleet käytössä yhtä paljon kuin koko alkuvuonna yhteensä. Oma tehtävä on ollut pysyä poissa jaloista, kunnes tyttö ilmoitti minulle, siis hovikuljettajalleen siirtymisaikataulun juhlapaikalle. Hän ilmoitti minulle pelkästään "nyt lähdetään". Minulla oli vielä pyjamat jalassa, joten pukeutumis nopeus piti olla luokkaa teräsmies. Hovikuljettaja suoriutui hienosti hommastaan, kunnes koulun pihassa tuli viimeinen ohjeistus. "Sitten kun tulee suvivirsi, muista laulaa"! Onneksi kevätjuhla on vain kerran vuodessa, muutenhan tästä tulisi stressi!

perjantai 29. toukokuuta 2015

Miksi minua aina kiusataan!

Se tunne kun laahustat kotiin raskaan työpäivän jälkeen ja heti sisälle päästyäsi vastassa on nuori neiti täynnä virtaa. Ensimmäinen kysymys häneltä oli -lähdetäänkö heittämään frisbeegolfia?
-(itsellä oli sellainen ilme, tämä kuulostaa jotenkin tutulta) ei nyt pysty.
-miksi ei?
-olisi aikalailla tätä muuta puuhaa tässä.
Tämän jälkeen hän meni puolijuoksua huoneeseensa ja palasi saman tien takaisin ja kysymys tulva jatkui taas.
-lähdetäänkö käymään kaupassa?
-ööö, miksi?
-no kun päiväruoka pitää tehdä.
Tässä vaiheessa katsoin hänen silmiään hieman pidempään, vain tarkastaakseni ettei neiti ollut jossain aineissa, kun vauhti oli sitä luokkaa.
Jotenkin tämä vaikutti tutulta kaavalta ja yleensä se loppuu siihen, kun hän saa hyvät naurut ja minä jään naama punaisena puremaan huultani. Joten tein nopean päätöksen, nyt on hyvä hetki paeta paikalta.
Käännyin saman tien kannoillani, astuin ulko-ovesta pihalle ja sanoin -lähden käymään autotallissa.
Laittaessani ovea kiinni, sisältä kuului kovaan ääneen -eihän meillä ole edes autotallia ja voinko tulla mukaan.
Tässä vaiheessa juoksin jo porraskäytävän rappuja alaspäin pakokauhun vallassa, en nimittäin välttämättä halunnut kuulla miten tämä minun jallitus olisi päättynyt. Hulluja nuo sanavalmiit teinit, kun kiusaavat tahallaan tälläistä vanhaa miestä!

Kauko Röyhkä!

Yksi päivän parhaista uutisista, Röyhkä jätti facebookin. Nostan hänelle oikeasti hattua, sillä hän teki sellaisen teon mitä suurin osa ihmisistä ei uskaltaisi tehdä. Nykyisin ihmisten sosiaalinen elämä pyörii enenevissä määrin sosiaalisessa mediassa. Facebookissa lähetellään kaveripyyntöjä ihmisille joita ei edes tunneta, jonka jälkeen luullaan olevamme tuttuja keskenämme, tai vähintään puolituttuja. Kyttääminen ja ahdistelu ovat vastaavasti näitä ikäviä lieveilmiöitä, joita valitettavasti esiintyy jonkin verran.


Itsekin kuulun "someihmisiin" ja usein tällaiset puolitutut ihmiset tulevat luokseni ja avaavat keskustelun minun facebook päivityksistäni. Se kertoo miten paljon ihmiset siellä roikkuvat, ja sen miten paljon toisten asiat heitä kiinnostavat. Jokainen tiedostaa facebookiin liittyessään, että saa heittää yksityisyydelle hyvästit ja jokainen joka haluaa nähdä sinun sinne lataamat kuvat näkevät ne.


Joku järkevä on joskus sanonut, ettei kukaan neurologisesti terve, yksityisyyttään kunnioittava koske facebookiin edes pitkällä tikulla, hän on tietyllä tapaa oikeassa. Siitä huolimatta facebook on täynnä neurologisesti häiriintyneitä ihmisiä, miksi? Koska kaikki muutkin ovat siellä. Ihminen on laumaeläin, joka on luonnostaan utelias. Facebook on tätä päivää ja tulevaisuudessa vastaava vaikutuskanava voi olla jokin muu. Kaikki loppuu aikanaan, vai miten se meni. Tälläinen blogi kirjoittelu voidaan laskea samaan kastiin sillä erotuksella, että näitä näyttää seuraavan aika moni muukin kuin pelkästään hyvänpäivän tutut. Tämäkin on tietenkin omavalinta kysymys. Olen kuullut monta kertaa, kun ihmiset toteavat, " kaukana on ne ajat, kun ihmisiä sai kiinni ainoastaan lankapuhelimilla tai käymällä oven takana koputtelemassa". Se kertoo tietyllä tapaa siitä ikävästä aitoa oikeaa sosiaalista elämää.


Itselle on alkanut muodostua vastaavia fiiliksiä kuin Röyhkälle. Kysymys kuuluu, uskallanko sanoa itseni irti tästä Facebookista?!? Jonain päivänä sen teen, tai sitten en. Itselle on ihan sama, jos ihmiset haluaa kytätä, kytätkööt jos saavat sillä sisältöä elämäänsä.



torstai 28. toukokuuta 2015

Maistuisi varmaan sullekin!


Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen tuoreessa väitöskirjatutkimuksessa Elina Mäenpää on tullut siihen lopputulokseen, että nykyään voi päästä ammattikoulupohjaltakin maistamaan miltä se maisteri maistuu. Suhtautumiseni hallituksen 600 miljoonan leikkauksiin koulutuksesta muuttui tämän uutisen luettuani.


http://m.taloussanomat.fi/ihmiset/2015/05/28/naiselle-kelpaa-nyt-vahemman-oppinut-mies/20156742/139


Joskus ihmetyttää näiden yliopistojen tekemät tutkimukset, joiden lopputulos on sama minkä suurin osa ihmisistä tietää jo valmiiksi. Tämä tutkimus yllättää siinä mielessä, että normaalisti puolisot valitaan samasta sosiaalisesta piiristä. Toisi sanoen yliopisto opiskelijat pariutuvat todennäköisemmin keskenään, mutta hyvähän se on laajentaa reviiriä ja antaa ammattikoululaisille ja muille keskiasteen käyneille mahdollisuuden näyttää kyntensä ja myös toisin päin.


Loppupelissä ammatti ei ihmistä pahenna. Jokainen työ tarvitsee tekijänsä. Siwan kassa tekee yhtä tärkeää työtä kuin lääkärikin. Lääkäri pitää huolta ettei ihmiset menehdy sairauksiin ja Siwan kassa pitää huolen ettei ihmiset kuole nälkään. Ihminen on vaan kehittänyt tällaisen luokkayhteiskunnan, jossa ihmisten paremmuus arvostellaan mm. ammatin perusteella. Loppupelissä se on todella väärin.

Hallitusohjelma!

Sipilän vetämä vatulointi on ohi ja leikkauslista on valmis. Odotettu reaktio alkoi välittömästi, kun kaikki haukkuu ja päivittelevät sen vaikutuksia ihmisten elämään. Tämä sama itkeminen jatkuu seuraavat neljä vuotta, kunnes koettaa seuraavat vaalit. Nämä veneen keinuttajat keskittyvät vain omien etujensa ajamiseen yhteiskunnallisten etujen sijasta. Minä ymmärrän näkemyserot, mutta yhteiskunnan etu pitäisi laittaa siitä huolimatta etusijalle. Oppositio stressaa sen minkä ehtii, näkemättä metsää puilta, koska ei halua niin. Mielestäni näiden itkijöitten pitäisi sisäistää yksi asia, kun me ollaan kusessa, meidän pitää laittaa homma kuntoon. Tällä hetkellä se on kaikkea muuta, kun osoitellaan sormella ja haukutaan välittämättä tulevaisuudestamme p*skan vertaa. Minä maksan mielelläni siitä, kun aletaan oikeasti laittamaan tämän maan asioita kuntoon. Toivottavasti tämä vatulointi ei johda hutilointiin. Toisaalta, helppohan se on katsomosta huutaa, menepä itse kentälle pelaamaan. Sopupeli on normaalisti rangaistava teko, mutta tässä hallitusohjelma tapauksessa se olisi enemmän kuin toivottavaa.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Hyvän onnen merkitys!

Olipa tuuria, kävipä munkki tai flaksi, onnen pekka ja niin edelleen. Hyvästä onnesta on moni sanontoja ja toteamuksia. Hyvällä onnella on suuri merkitys ihmiselämässä. Toisilla tuntuu käyvän hyvä onni lähes kaikessa mitä he tekevät. Toisilla taas menee päin p*rsettä, tekivätpä he mitä tahansa. Asenteella on tietenkin suuri merkitys hyvässä onnessa, mutta ei se loppu pelissä kaikkea ratkaise.


Itsellä on käynyt todella huono tuuri pitkän aikaa. Kaksi vesivahinkoa ja kaksi autoa hajonnut niin ettei ole ollut järkeä laittaa niitä kuntoon. Välillä tuntuu, että teenpä mitä tahansa niin kaikki menee tavalla tai toisella pieleen. Olen kuitenkin aina uskonut siihen, kun hakkaa tarpeeksi kauan päätään seinään, kyllä se aurinko joskus tulee näkyviin. Noh, nyt aurinko näkyy. Jääkaapin aiheuttaman kosteusvaurio oli pelättyä pienempi, siis onni oli mukana onnettomuudessa. Rakenteet osoittautuivat mittauksissa kuiviksi ja näin ollen tästä vahingosta selvitään pelkällä pintamateriaalien vaihdolla.


Tietenkin tälläiset materiaali vahingot ovat pientä terveyden rinnalla. Sekin tuntuu olemaan melkoista arpapeliä. On ihmisiä jotka elävät viimeisen päälle terveellistä elämää, silti "noutaja" tulee aivan liian aikaisin. On myös ihmisiä jotka polttavat kynttilää molemmista päistä välittämättä itsestään yhtään, silti he elävät todella vanhoiksi sen suurempia terveysongelmia. Ihmiselämä on siis melkoista arpapeliä, jossa ei sääliä tunneta.


Kaikesta viimeaikaisesta "huonosta tuurista" olen oppinut sen, ettei vakuutusyhtiöihin voi luottaa, koska aina löytyy jokin pykälä millä korvaukset evätään. Vakuutusyhtiöiden toimintaa voisi verrata rikolliseen toimintaan. He keräävät suojelurahaa, jotta ihmiset voisivat nukkua yönsä rauhassa. Vaikka saman turvan saisi pyyhkimällä sillä vakuutusyhtiölle maksetulla setelinipulla p*rseensä ja vetää se vessanpöntöstä alas. Toinen asia minkä olen oppinut, asennan myös kylmälaitteiden alle valumissuojan, samanlaisen mikä jo on astianpesukoneen alla. Aamen!



tiistai 26. toukokuuta 2015

Kosteusvaurion korvaaminen vol2!

Don't you worry about a thing! Tämä tunnuskappale soi kyseisen yhtiön mainoksessa, minäkin menin tähän IF vakuutusyhtiön tarjoamaan halpaan.


Noh, nyt kun vakuutuksen tarjoamaa turvaa olisi tarvittu jääkaapin kondensioveden aiheuttaman vaurion vuoksi niin vakuutusyhtiö ilmoitti ettei korvaa vahinko, koska kyseessä ei ole äkillinen tai ennalta arvaamaton vahinko, vaan pitkän ajan kuluessa syntynyt vaurio.


Jotenkin vaan v**uttaa niin paljon ettei veri kierrä päässä , mutta ei voi mitään. Maksat kalliita vakuutusmaksuja, mutta vahingon syntyessä vakuutuksen tarjoaja vetoaa johonkin pienellä präntättyyn pykälää ja levittelee käsiään ja sanoo "se on voi voi". Noh, keittiön remontti laajenee sekä kallistuu aika rajusti.


Se on kuitenkin varma, vakuutusyhtiö vaihtuu heti kun tämä asia saadaan päätökseen. En tiedä miten nämä vakuutusyhtiöt ovat päässeet tällaiseen asemaan, jota voi verrata jopa rikolliseen toimintaan? Liikennevakuutuksen puolella on tapauksia, jossa vakuutusyhtiöt ovat lunastaneet autoja ilman korvauksia. Nyt ymmärrän paremmin näitä ihmisiä, jotka ovat kironneet vakuutusyhtiöt alimpaan helvettiin. Olen samaa mieltä!







Lasten ja nuorten liikkumattomuus!

Suomalaisten liikkumattomuudesta aiheutuva passiivisuus on maailman huippuluokkaa. Yleisesti vallitseva fitness-buumi ei näytä tuovan helpotusta isoon ongelmaan. Tämä liikkumattomuus heijastuu myös lapsiin ja nuoriin voimakkaasti. Viimeisimmässä tutkimuksessa kerrottiin, että vain 10% 15-vuotiaista nuorista liikkuu riittävästi. Heidän vapaa-aikansa menee pääosin television, tietokoneiden ja älypuhelimien kanssa touhuamiseen. Tämän lisäksi auto tai mopo on pääsääntöisiä kulkuneuvoja ja rakennusten hissejä käytetään aina kun mahdollista. Toisi sanoen hyötyliikuntakin on aivan minimissä


Se mikä on surullista, vanhemmilla ei ole välttämättä varaa harrastaa itse, tai saatika antaa lapsiensa harrastaa mitä he haluavat, koska monienkin lajien harrastus kustannukset ovat jo sitä luokkaa, ettei keskituloisella perheellä ole yksinkertaisesti varaa siihen. Tämän lisäksi ollaan vieraannuttu täysin vapaaehtoisesta hyötyliikunnasta.


Hurjimpien laskuoppien mukaan tämä on johtanut siihen, että tästä syntyy 3-4 miljardin kustannukset muutenkin konkurssi kypsälle yhteiskunnalle vuositasolla. Suurin kustannuserä tästä potista syntyy terveydenhuollon kustannuksina. Esimerkiksi lasten ja nuorten diagnosoidut masennus ja ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Tätä ongelmaa paikataan masennuslääkkeillä, joiden käyttö ei pitkässä juoksussa ole varsinkaan nuorille kovin hyvä juttu.


Paras masennuslääke kautta aikain on ollut liikunta. Liikunnan synnyttämä onnistumisen riemu ja siitä syntyvä hyvä olo ovat paras tapa nollata ja tuulettaa päänuppia. Kun vielä saataisiin tämä nykyinen hallitus ja eduskunta ymmärtämään liikkumisen riemun tuomat yhteiskunnalliset hyödyt. Valtion panostus edullisiin liikuntapaikkoihin ja nuorten harrastusten tukemiseen maksaisivat itsensä takaisin hyvin nopeasti. Tämän lisäksi, kun ihmiset ymmärtäisivät vaatia lapsiltaan aktiivisuutta muunkin suhteen, kuin pelkkien konsolipelien kanssa niin oltaisiin oikealla tiellä. Lapsia ja nuoria on helppo motivoida liikkumaan omalla esimerkillä. Kysymys kuuluukin, mitä sinä olisit valmis tekemään oman ja lasten hyvinvoinnin eteen?

maanantai 25. toukokuuta 2015

Kosteusvaurion korvaaminen!

Loistava maanantai, tai sitten ei! Vakuutusyhtiö Ifin tunnusbiisi don't you worry about a thing on tällä hetkellä suosikki kappaleeni. Tein nimittäin vesivahingosta vahinkoilmoituksen puoli tuntia sitten netin välityksellä ja bändiä ei näy vieläkään. Tarkoittaako tämä sitä, ettei vakuutusyhtiö korvaa vahinkoa?!? Mainoksen mukaan bändin pitäisi ilmestyä paikalle pikimmiten vahingon sattuessa!

Onecoin!

Kryptovaluutta OneCoin on noussut tapetille päivän lehdissä. Se on herättänyt keskustelua puolesta ja vastaan melkoisen voimakkaasti, enkä yhtään ihmettele. Wincapita ja siitä langetetut tuomiot ovat useilla vielä hyvässä muistissa ja tämä uusi konsepti liitetään asiasta tietämättömien mielikuvissa suoraa capitan laittomaan toimintaan.


Wincapitaan sijoittaneita ja näin ollen rahansa menettäneitä oli noin 10 000. He pyörittivät parhaillaan noin 100 miljoonan bisnestä, joten en ihmettele ihmisten voimakasta kiinnostusta kyseistä hommaa kohtaan silloin aikoinaan. Harvemmalle kuitenkaan tuli mieleen liittyessään toimintaan, että kyseisen "verkostokaavan" mukaan vain 5% voi oikeasti tienata tällä toiminnalla, 10% saa kohtuullisesti ja loput 85% toimii maksajina. Tällainen toiminta ei ole missään vaiheessa kestävällä pohjalla, toisin sanoen eläkkeestä ei tarvitse haaveilla, jollei toimintaa laillisteta ja laajenneta jatkuvasti uusiin maihin, ja jossain vaiheessa toisille planeetoille.
Tällainen tiedotusvälineiden ja poliisin kiinnostus asiaa kohtaan "tappaa" toiminnan hyvin nopeasti, koska ihmiset tulevat "järkiinsä" ja alkavat kyseenalaistamaan sen laillisuuden. Laillista tai ei, tämä julkisuus on onecoinin loppu, uskoisin ainakin niin.


Onecoiniin sijoittaneita on jonkun lähteen mukaan Suomessa tällä hetkellä yli 5000. Puhutaan siis varovaisen arvion mukaan jo miljoonien eurojen toiminnasta, tai jos suoraan puhutaan niin verkostomarkkinoinnista.


Itse en sijoittaisi tällaiseen toimintaan senttiäkään, koska omatuntoni ei kestäisi sitä, kun ihmiset menettäisivät merkittäviä summia vähistä varoistaan hetken mielijohteen vuoksi. Jokainen on tietenkin tekee omat ratkaisunsa, joten onnea ja menestystä heille kivikkoiselle tielle.


Verkostomarkkinointi on itsessään tehokas kanava myydä kaikennäköisiä ylihintaisia tuotteita kuluttajille, ilman valtavia satsauksia massamarkkinointiin. OneCoin tapauksessa kyseinen "tuote" on ylihinnoiteltu koulutuspaketti. Ongelma siinä on, kun itse toimintaan värvätään uusi tekijöitä ylimitoitetuilla lupauksilla vauraudesta, jonka eteen harvempi on oikeasti valmis tekemään töitä. Pieni neuvo, suurempi todennäköisyys rikastumiseen on se, kun sijoittaa saman 5000€ esimerkiksi uhkapeleihin. Siitä ei tarvitse mennä käräjille ja todennäköisestä tappiosta voi syyttää ainoastaan itseään.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Salielämää vol10!

Pyhitetty lepopäivä!


Ajattelin mennä peilisalille, kun tuskin kukaan muu hullu näin sunnuntaina siellä käy, olin väärässä. Väkeä oli sen verran, että sai oikein jonotella laitteisiin. Aloitin perinteisellä pääliikkeellä, eli maastavedolla. Siinähän tunnetusti menee sykkeet aivan tappiin ja tämä puolestaan aiheuttaa myös hengityksen tihentymistä. Tämän jälkeen menin jonottamaan laitteeseen jota käytti nuorehko nainen. Kysyin häneltä huohottaen montako sarjaa hänellä on siinä jäljellä. Naisen ilmeet oli "v**un pervo" luokkaa ja hän poistui laitteelta sanomatta mitään normaalia ripeämmin. Kieltämättä näin jälkikäteen ajatellen saatoin vaikuttaa hieman "likaiselta sedältä", mutta eipähän tarvinnut jonotella sen suuremmin kyseiseen laitteeseen.


Nyt on kaikesta huolimatta vedetty selän nikamat littaan. Maastavedon paras puoli kuitenkin on se, kun voi "reenin" jälkeen raapia varpaita suoralla selällä ja kumartumatta, sillä kädet venyy siinä noin puolisen metriä vähintään :)

lauantai 23. toukokuuta 2015

Vesivahinko part 2!

Näin lauantai illan ratoksi, tai oikeastaan vaimon painostuksen vuoksi aloitin keittiön remontoinnin. Aloitin remontin seinistä ja niissä ollut puolipaneeli sai vihdoinkin poistua. Tälläinen 80-luvun muoti ilmiön poiston yhteydessä paljastui hieman paskempi juttu, nimittäin vesivahinko. Tällä kertaa jääkaapin kondensiovesi kerääjän vuoto, tai oikeastaan se oli vaihtanut paikkansa ja vesi oli valunut kaikkialle muualle paitsi sille tarkoitettuun astiaan. Juuri kun olohuone on saatu kuntoon edellisen vesivahingon jäljiltä niin uutta pukkaa. Täytyy näköjään jättää tämän päivä lotto tekemättä, sillä näin paskalla tuurilla voittoja ei tarvitse paljoa odotella. Taidan vastaavasti käyttää nämä lottorahat alkoholiin. Suuntaan paikalliseen pubiin sulattamaan tätä vahinkoa, jotenkin vaan niin masentaa taas!

perjantai 22. toukokuuta 2015

Neljänkympin kriisi!!


Muistan se kuin eilisen päivän, kun sain laillisesti ajaa mopolla, sain ajokortin, pääsin armeijasta, kauniit ja rohkeat alkoi, perustettiin jätkien kanssa ekä bändi, sain ensimmäiseen vakituiseen työsuhteeseen, löysin elämäni naisen, playstation 1 julkaistiin, menin naimisiin, saatiin lapsia, salatut elämät alkoi, huomattiin olevamme liian erilaisia, erottiin, meinasin menehtyä onnettomuudessa, löysin uuden naisen ja mentiin naimisiin. Kahdeksan vuotta myöhemmin, siis tänään kaikki on enemmän kuin hyvin. Vaikuttaa nopeasti luettuna tylsältä elämältä, voin kertoa, eipä ole ollut yhtään tylsää päivää.


Tämä kaikki vain siksi, koska satuin vilkaisemaan seinäkalenteria kesäkuun osalta. Vaimo oli ympyröinyt yhden päivän, päivän jolloin minä täytän 40 vuotta. Vaikuttaa omastakin mielestä aika hurjalta. Mihinkä tämä aika oikein häviää?!?


Todellisuudessahan etsikkoaika pitäisi olla takanapäin. Keski-ikäisen varmuus ja elämän kokemus ohjaavat eteenpäin, tai näin ainakin pitäisi olla. Piti oikein istu alas ja miettiä, kadunko jotain? Ainakin sitä, etten ole lähettänyt Jennifer Lopezille rakkauskirjettä ja se etten ole ostanut itselleni koskaan ferraria. Toki näihin valintoihin on vaikuttanut se, että raamit on ehkä riittämättömät ja rahapussi on liian ohut. Hienosti sitä on kuitenkin tullut pärjättyä ilman Jenniferiä ja ferraria, tai ainakin uskottelen itselleni niin.


Parasta tässä iässä on ainakin se, että osaa sanoa jo ei. Osaa arvostaa pieniäkin asioita, jotka tuntui nuorempana kovin vähäpätöisiltä. Keskustelut kavereiden kanssa eivät ole enää armeija painotteisia. Lähtee mielummin vaimon kanssa viettämään laatuaikaa kahdestaan, kuin kavereiden kanssa "radalle". Ei pysty katsomaan salattuja elämiä. Kaikki neljä lasta ovat jo sen ikäisiä, että kohta alkaa "pesästä pois lentäminen". Päivän lehden lukeminen alkaa etusivulta, ei sarjakuvista. Huomioi kaupassa vauvanruoka valmisteet, koska tällä ajan kulumis nopeudella lastenlasten aika häämöttää aivan nurkan takana.


Toki tämä ikääntyminen tuo mukanaan myös vapauksia. Vaimo ei enää kysele mitä mietin, tai ainakaan enää niin usein. Lapset luottavat enemmän itseensä kuin minuun, tämä vähentää kasvatusvastuuta, vaikka edelleenkin pitää tietää kaikesta kaikkea. Saman ikäluokan kaverit eivät pyydä enää harvase ilta pelaamaan kentälle jalkapalloa tai jääkiekkoa, ei hekään enää jaksa. Näin ollen suoritus keskeisyydestä on tullut pitkänajan suunnitelmia, hyvä niin. Keski-ikää kuvaa parhaiten yksi lause, "ei ole pakko jos ei halua".

torstai 21. toukokuuta 2015

Salielämää vol9!

Tänä aamuna ei satanut vettä, joten päätin lähteä fillarilla peilisalille. Peilisalille päästyäni paikka ammotti tyhjyyttään. Ainoastaan ryhmäliikuntatilassa oli varttuneempia herrasmiehiä ja rouvia seuraamassa kun ohjaaja heilui ja metelöi kuin helikopteri. Sali tyhjyydestä huomaa, että ammattikoulu alkaa olemaan tältä lukuvuodelta päätöksessään ja näin ollen amisjannuilla alkaa olemaan kesälaitumet mielessä. Noh, tämähän sopi minulle vallan mainiosti, sai "reenata" rauhassa.


Ähisin ja puhisin "reenatessa hanskaa"(=hauis, kuulema) kuin mäyrä kaivaessa koloa lehtimetsään. Siinä samalla tämä varttuneempi porukka vaihtoi ryhmäliikuntatilaa. He kävelivät jonossa kuin ekaluokkalaiset peilisalin halki. Yksi joukon herrasmiehistä pysähtyi kohdalleni ja sanoi, "käy välillä suihkussa niin edes paita kastuu". Sitä vaan, että mikä v**tu näitä ihmisiä oikein vaivaa ja miksi se olen aina minä jolle auotaan päätä ja v**tuillaan?!? Olen pyrkinyt kiertämään kaukaa nämä amisjannu porukat, mutta nyt pitää alkaa välttelemään näitä eläkeläisiäkin.


Itse treeni meni varsin loistavasti ja tuollainen eläkeläisen huumoriheitto vaan lisää fiilistä. Tänäänhän oli treenivuorossa olkapäät, ojentajat ja hauis. Hauis tulee treenattua kaksi kertaa 4-jakoisen kierron aikana, koska se ei voi koskaan olla liian iso ja toisekseen se palautuu nopeasti.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Huumori koetuksella vol2

Loistava päivä! Joskus on sellaisia aamuja, ettei kannattaisi nousta laisinkaan, tänään oli sellainen. Sitä kun istuu aamupalalla keittiön pöydän ääressä ja vilkuilee vuoron perään ulkona riehuvaa vesisadetta ja +5 astetta näyttävää lämpömittaria, herkimmät saattavat siitä masentua, mutta en minä.


Voihan sitä aina ulos menon sijasta tehdä kotona jotain yleishyödyllistä. En sitten keksinyt muuta kuin laskujenmaksun, koska se on aina mieltä piristävää hommaa. Ehdin avaamaan metrin korkuisen laskupinon kaksi päällimmäistä kuorta ja niiden loppusummaksi muodostui jo pelkästään 500€, herkimmät saataisi siitä masentua, mutta en minä.


Ajattelin lähteä laskujen jälkeen tuulettamaan hieman päätäni harrasteajoneuvon kanssa. Auto käyntiin ja tallista peruuttamalla pihalle, enpä peruuttanutkaan. Siitä oli hävinnyt yön aikana mystisesti peruutusvaihde, herkimmät saattaisivat siitä masentua, niin minäkin, kuitenkin ihan vähän vaan.


Noh, ei muuta kuin iltavuoroon töihin. Työpaikan pihaan päästyäni aurinko paistoi täydeltä terältä, vesisateesta ei ollut tietoakaan ja lämpömittari näytti +14. Ymmärtäisin kyllä, jos olisi maanantai, mutta eih, tänäänhän on KESKIVIIKKO!!! Voin kertoa, nyt masentaa!

tiistai 19. toukokuuta 2015

Salielämää vol8!

Tänään on ollut outo päivä?!?


Kaikki sai alkunsa salilla, kun viereisessä penkissä punnertaneet testosteronilla täytetyt nuoret lukiolaispojat eivät avautuneet minulle millään tavalla. Sai kerrankin ihan rauhassa treenata.


Päästyäni salilta pois, minut yllätti mummo rullaattorin kanssa pankkiautomaatilla. Mummo oli sen näköinen ja kuuloinen, että luulin aluksi joutuneeni piilokameraan. Vilkuillessani pelokkaana ympärilleni mummo sai sen verran tolkullisen kysymyksen, että ymmärsin hänen pummaavan minulta tupakkaa. Tarjosin sitä hänelle tulen kanssa ja vasta siinä vaiheessa kun mummo veti ensimmäiset henkoset tupakasta, ymmärsin et se oli virhe! Poistuin juosten paikalta, koska luulin et se menehtyy siihen yskäänsä.


Eikä siinä vielä kaikki. Omistan 80-luvun alkupuolella valmistetun vw-merkkisen harrasteajoneuvon. Päätin mennä tänään töihin tällä hieman huomiota herättävällä lava-autolla, tapahtui taas outoja asioita. Pysähtyessäni eräällä kadulla punaisiin liikennevaloihin, kolme nuorta naista hymyilivät ja vilkuttelivat minulle viereiseltä pyörätieltä. Luulin aluksi et minun kulkuneuvossa on jotain vialla. Pää pyöri kuin pöllöllä hetken aikaa auton kabiinissa, mutta en havainnut mitään normaalista poikkeavaa. En tiedä mitä ne halusivat, ilmeisesti vain häiriköidä huvikseen minun ajosuoritusta.


Töihin päästyäni, minulle aina niin tärkeä työnjohtaja ilmoitti, että huomenna minun ei tarvitse välittää työajoista, saan tulla töihin niin kuin huvittaa. Mitä v..tua?!?


Sitä minä tässä vaan mietin, onko minussa tai minun käytöksessä jotain poikkeavaa tänään, JOKA SAA MUUT KÄYTTÄYTYMÄÄN NÄIN OUDOSTI?!?

maanantai 18. toukokuuta 2015

Toimi Kankaanniemi!

Nussittuna nukkuisit sikeästi!


Kröhöm, tuumasta toimeen vai miten se meni. Taisi käydä hieman vanhanaikaisesti, kun Suomalainen mies toteuttaa itseään. Tälläinen "seksiviestin" lähettäminen ei ole millään tapaa uusi asia, mutta kun sen tekee arvostetussa asemassa oleva ihminen, joka elää kaiken lisäksi parisuhteessa niin soppa on valmis. En lähde arvostelemaan hänen "toimiaan" millään tapaa, koska ihminen hänkin vaan on.


Tälläinen julkinen mestaus on jopa ihmisarvoa alentavaa toimintaa, vai onko? Epäilen, että haukkujien joukossa on paljon ihmisiä jotka ovat syyllistyneet samaan asiaan ja tulevat vielä syyllistymäänkin. Luulen että eiköhän hän ole saanut jo opetuksen ja on jatkossa hieman varovaisempi näissä "Kanervan Ile" viesteissään. Hänhän ei ole tehnyt mitään rikollista, joten antakaa armoa hänelle, ihminen hänkin on vaan ;) Sanonta "terve piirre nuoressa miehessä" saa uuden piirteen. Voimia hänelle tämän asian kanssa, elämää tämä vain on. Olen pitänyt häntä jollain tapaa kovin harmaana miehenä tähän asti, mutta mielipide muuttuu täysin tämän kohun myötä. Toivottavasti hänen psyyke kestää tämän ryöpytksen.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kansainvälinen olo!

10,5 tuntia unta saa yleensä ihmeitä aikaan. Tänä aamuna, tai oikeastaan iltapäivällä olo oli herätessäni "ihmeellinen". Olo oli kuin jenkkiläisessä rekkamiehet jäällä tv-sarjassa rekan alle jääneellä jäniksellä. Suussa maistui polttoöljy ja silmät oli sumeat kuin Skotlannin nummet. Kiinalaiset lohikäärmeet olivat jahdanneet minua koko yön unessa ja Haitilainen woodoo ukkeli piikitteli neuloilla omaatuntoa vaikka ei ollut edes aihetta. Tämän siitä saa kun illalla on aavistuksen hauskempaa kuin normaalisti. Kiitos ja anteeksi, ei enää ikinä! Tällaisia nämä aamut on kun keski-ikäinen mies ottaa hieman "kuperkeikkamehua".

lauantai 16. toukokuuta 2015

Huumori koetuksella!

Onneksi asunnon lattiaremontti alkaa olemaan loppusuoralla. Kaikkihan alkoi siitä, kun lemmikkikilpikonna kasteli meidän olohuoneen, tai tarkemmin ottaen kilpikonnan akvaarion ulkoinen suodatinpumppu.


Ähisin lattianrajassa perse pitkällään asentamassa laminaattia ja satuin olemaan juuri ulko-oven edessä nelinkontin, kun rakas tyttäremme tuli kotiin. - Kato, säähän oot saanut täällä päivän aikana edes jotain aikaan. Tytön äänensävy oli sellainen, että hän haastoi riitaa. En jaksanut lähteä leikkiin mukaan, joten murahdin vaan. Ei mennyt aikaakaan kun hän tuli kysymään, että tehtäisiinkö jotain? Olin edelleen nelinkontin lattian rajassa, verenpaineet tapissa s**tanan laminaatin takia. - Näyttääkö siltä, että minä ehdin lähtemään johonkin?!? -Lähdetään heittämään frisbeegolfia? Tässä vaiheessa verenpaineet oli siinä mallissa, että omron alkoi "huutamaan" meidän lääkekaapissa ilman fyysistä kontaktia. -Ensinnäkin A, kuten näet, tänään en ehdi. - B, huomenna meillä on moottoripyöränäyttely keskustassa, joten silloinkaan en ehdi! Tässä vaiheessa tyttäreni virnuili ja sanoi, - no sunnuntaina sitten?!? Hän oli hetken hiljaa ja tokaisi, - ai niin, sullahan on sunnuntaina krapula, joten ei me voida mennä silloinkaan. Katsoin häntä monttu auki ulko-oven edessä laminaatti kädessä, enkä enää osannut sanoa mitään. Tässä vaiheessa hän alkoi laittamaan ulkovaatteita päälle. Kysyin että mihinköhän neiti on mahdollisesti lähdössä? - Olen menossa mummon kanssa sirkukseen, voisitko vähän väistää siitä ulko-oven edestä. Siinä vaiheessa putosi hanskat lattialle ja lähdin hermosavuille parvekkeelle. Ai että minä sitten tykkään kun minulle taas v**tuillaan! Teini-ikäiset tytöt osaavat olla sitten viimeisen päälle "mukavia" välillä.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Jääkiekko!

Taas on rauha maassa, Tsekki voitti Suomen MM-kisojen puolivälierissä ja näin ollen Suomen pelit päättyivät siihen. Parempi ja enemmän voittoa haluava joukkue (tuomareiden avustuksella) voitti, sen näki ottelun alkusekunnista lähtien.


Jääkiekko on meidän Suomalaisten kansallislaji. Mikään muu laji ei aiheuta meissä vastaavaa tunnemyrskyä, jos ei lasketa aamuyöllä tapahtuvaa nakkikioski jonottelua mukaan. Jääkiekko vaikuttaa mm. työssäoloon, perhe-elämään, koulunkäyntiin ja koiran ulkoilutukseen. Nämä ovat toissijaisia asioita joita hoidetaan korkeintaan erätauolla, mutta mielellään vasta pelin jälkeen.


Kansa tarvitsee sirkushuveja ja niitä tälläinen MM-turnaus tarjoaa yllin kyllin. Se mikä tässä turnaus muotoisessa pelissä on hyvä, onneksi se ei kestä koko vuotta. Suomi olisi koko vuoden aivan "jäässä", koska kaikki istuisivat tv:n ääressä. Työt, perhe sekä koulu unohtuisi täysin ja koiran sisäsiisteydestä ei olisi enää tietoakaan. Hieno turnaus leijonilta, mutta aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Onneksi Ruotsi tippui myös samassa vaiheessa :)

torstai 14. toukokuuta 2015

Julkkis!

Kerrankin sellainen aamu, että olisi saanut nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Se on ilmeisesti Murphyn laki joka elämääni ohjaa, sillä ovikello soi jo puoli kymmeneltä aamulla. V-käyrä oli siinä vaiheessa niin korkealla, että päätin mennä avaamaan oven munasillaan, sillä en odottanut ketään vierasta. Oven taakse oli ilmestynyt naistoimittaja paikallislehdestä, voin kertoa ettei se ollut kiinnostunut tekemään juttua minun minun miehisistä mitoista tai hauiksen koosta. Alku kaaoksesta selvittyämme ilmeni, että hän oli kiinnostunut tekemään jutun samassa asunnossa asustavasta turtlesista, eli meidän persoonallisesta punakorvakilpikonnasta. Mietiskelin mielessän, että " v**tua, eihän kyseinen ötökkä osaa edes puhua?!?" Siinä samalla selvisi, että vaimo oli sopinut kyseisen haastattelun. Hän oli siitä minulle kertonut, mutta en ollut ilmeisesti kuunnellut häntä sillä kertaa. Joten, jos joku näkee kuvan lehdessä minusta munasillaan kilpikonnan kanssa, ei kannata säikähtää. Minulla oli vaan vähän huono aamu. "Että semmoinen aamu tänään", ei voi paremmin ilmaista.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Salielämää vol8!

Tulipahan käytyä parin viikon "pakkolevon" jälkeen peilisalilla. Amisjannuja ei näkynyt, olisikohan vesisade pakottanut heidät jäämään kotiin. Onhan se tietenkin ikävä ajaa PV Suzukilla sateella, ja jos yksi heistä jää kotiin niin kukaan muukaan heistä ei uskalla tulla paikalle. Amisjannuhan on laumaeläin ja lauman johtaja on se, joka nostaa eniten penkistä.
Anyway, itsellä rauta oli raskaanpaa kuin aikoihin. Tämä vaikutti itsetuntoon niin paljon ettei uskaltanut paljoa peileihin vilkuilla. Sitä se tekee kun kaksi viikkoa syö ja juo miten sattuun, ja ennen kaikkea mitä sattuun. Ihmiselimistö on siinä mielessä melkoisen perseestä, kun 10 vuoden lihasharjoittelun tulokset häviää loppupelissä todella nopeasti. "Riku Riskistä" tulee parissa vuodessa "kuivan kesän kuikka". Jäljelle ei jää muuta kuin lihasmuisti ja ylikokoisia vaatteita vietäväksi kirpputorille.
Noh, nyt on kuitenkin motivaatio taas korkealla harjoittelun suhteen. Ei edes amisjannujen säälivät, mutta silti virnuilevat katseet masenna minua enää. Edelleenkään en ymmärrä miten sellaisen katseen saa aikaan?!?

Älypuhelin!

Startti harjoitus!


Heräsin aamulla lumian sulosointuihin klo 4:30. Kello kuusi alkava työvuoro ja 50 kilometrin työmatka vaatii aikaisen heräämisen. Tällä kertaa en noussut perinteisellä tiikeriloikalla vaan vanhoista Dracula leffoista tutulla "suorin vartaloin ilman käsiä arkusta" tyylillä. Ihan vaan tiedoksi, sellainen tyyli vaatii aivan älyttömästi voimaa nilkoista, varsinkin tuollaiselta pehmeältä alustalta noustessa! Olo oli huonosti nukutun yön jälkeen sellainen "veret seisauttava", mutta eihän se auttanut muuta kuin alkaa aamupalan syöntiin. Olen niitä ihmisiä, joiden kannatta syödä ennen liikkeelle lähtöä, ihan vaan oman ja muiden turvallisuuden vuoksi.


Aamupalalla en viitsinyt jatkaa Dracula tyyliä, vaikka jääkaapissa olikin verilettuja. Aamupalan syötyäni huomasin, aika oli taas kulunut sen verran nopeasti, että alkoi olemaan perinteinen kiire. No eihän siinä auttanut muuta kuin puolijuoksua autolle ja virta-avainta virtalukkoon...siinä vaiheessa katseeni osui saksalaisen laatuauton digitaalisen kellon näyttöön, se näytti 4:02?!? Kaivoin taskusta lumian ja sekin näytti 4:02?!? Ei muuta kuin takaisin sisälle ja keittiön kello näytti 4:03?!? Sen jälkeen otin käteen toisen "älypuhelimen, sen joka oli minut herättänyt. Vaimon lumian kello näytti 5:03!!! Se s..tanan lumia oli vaihtanut itsensä takaisin talviaikaan oma aloitteisesti!!! Siinä vaiheessa päästin ilmoille pari voimasanaa siihen malliin, että kahdessa naapuritalossakin syttyi valot ja vaimo näytti siltä kuin Venäjä olisi juuri hyökännyt Suomeen!


Noh, ei siinä auttanut muuta kuin takaisin tunniksi nukkumaan. Unihan tuli heti, varsinkin kun verenpaineet oli lääkitystä vaativalla tasolla ja muutenkin oli kovin seesteinen olo. Ainoa positiivinen asia tässä kaikessa oli, eipähän ollut nälkä! Sehän tästä olisi vielä puuttunut, jos en olisi huomannut kellonaikaa ja olisin sännännyt töihin ihmettelemään missä kaikki työkaverit oikein ovat.
Lumia on hieno "älypuhelin"!!! Seuraava puhelin on joku muu kuin kyseinen merkki!!!

tiistai 12. toukokuuta 2015

Hoitovirhe!

Kävin tuossa paikallisessa arvauskeskuksessa juttelemassa lääkärin kanssa kättä vaivaavasta jännetuppitulehduksesta.. Lääkärin hoito ohjeet tulehtuneeseen käteen; kuules herra, nyt ois parempi että makaat sohvalla viikon, juot paljon kaljaa, harrastat hurjaa seksiä vaimon kanssa, passautat itseäsi muilla perheen jäsenillä ja et missään nimessä mene ainakaan viikkoon töihin. No ei kai siinä auta...noh, jos totta puhutaan niin lisäsin hieman "lapinlisää" noihin hoito ohjeisiin ;)

Ei ole helppoa elää naisten kanssa!

Meidän 12v tytöllä on luonnonkiharat hiukset. Kiharuusaste riippuu aika pitkälti ilmankosteudesta. Noh, tässä taannoin hänellä oli koulukuvaus ja hän oli saanut kuningas idean, kuvassa pitää olla piikkisuorat hiukset. Kuvausta edeltävänä iltana hän sitten alkoi toteuttamaan päätöntä ideaansa. Suoristusrauta hehkui punaisena ja sähkönkulutusmittarissa oli kierroksia kuin formulan moottorissa. Epätoivo muuttui hetken päästä onnistumisen riemuksi, kun hiuksista tuli suorat, siis ne toivotut piikkisuorat.


Noh, seuraavana aamuna hän sitten ilmoitti minulle, joka join aamukahvia tukkapystyssä pelkissä kalsareissa, että "sinä viet minut kohta kouluun autolla". Minä katsoin häntä wtf-ilme naamalla, "miksi". "No kun tää tukka menee kiharaan jos mä meen pyörällä". Tytön ilme ja äänensävy oli sen verran vaativa, että eihän siinä auttanut muu kuin keskeyttää kahvinjuonti, pukeutua ja lähteä viemään häntä kouluun. Naiset ovat näköjään aina naisia, pikkutytöstä lähtien. Ajatukset ovat yhtä kiharat kuin hiuksetkin. Sitä vaan mietin, että oiskohan tällaisiin aamuihin mahdollista saada jonkin näköistä "kärsimyskorvausta", esimerkiksi kelalta, EU:sta tai jostain...?

maanantai 11. toukokuuta 2015

Tähän on koira haudattu!

Eilen aamuna astuessani pihamaalle katseeni osui meidän autoon, tai ei autoon vaan "voorttiin". Tuijotin sitä hetken ja ei voinut kuin huokaista syvään. Nokkapelti ja tuulilasi oli paskottu lintujen toimesta niin täyteen ettei mitään rajaa. P*skaa oli niin paljon, että epäilin norsujen oppineen lentämään. Hetken harkitsin loka-auton tilaamista paikalle, mutta loppujen lopuksi päädyin käsipesuun. Manasin isoon ääneen syylliset, eli räkättirastaat alimpaan helvettiin ampumisella uhkaamalla, vaikka en asetta omistankaan. Musta auto on oikein nätti näky, kun se on täynnä rastaiden v\"sitä itseään". Noh, illalla pesin auton ja tänä aamuna herätessäni klo 04:30 oli aivan satavarma vastaavasta näystä.
Astuessani klo 05:00 varovasti ulko-ovesta ulos, pitkä rivi lautasen kokoisia rastaan silmiä tuijotti minua pihamännyn oksilta. Tuijotin vuoronperään puuta ja sen jälkeen autoa, siis "voortia". Kulkuneuvo loisti puhtauttaan, toisin sanoen viesti oli mennyt perille niille lentäville "p*askajaakoille". Tästä tulee vielä hyvä päivä, vaikka onkin maanantai :)

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Hyvää äitienpäivää!

On se hieno herätä vaimon keittämän kahvin tuoksuun näin äitienpäivänä. Aamupalakin oli valmiina pöydässä. Meinasin kysyä mahdollisista roolijako muutoksista meidän perheessä, mutta en viitsinyt pilata tunnelmaa. Kaikesta huolimatta, HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!!!

lauantai 9. toukokuuta 2015

Ihminen on sairas!

Ei voi muuta kuin ihmetellä!


Maailma on sairas ja ihmiset sen sisällä vielä sairaampia. Maailman meno on muuttunut todella epävakaaksi. Kaikkialla on menossa jonkin asteinen konflikti, tai sen uhka on olemassa. Media laittaa lisää vettä myllyyn myynnin edistämiseksi ja osa ihmisistä myös uskoo sen kaiken.


Tämä maailman pahuus iski itseeni myös muutama päivä sitten. Tuntemani nainen tapettiin omaan kotipihaan ex-miehensä toimesta. Nämä on niitä tilanteita mitä ei vaan voi ymmärtää. Tästä tapauksesta hyvä ihminen kuoli, mutta mikä saa ihmisen tappamaan? Mikä saa sen pääkopan niin huonoon kuntoon, ettei ole enää muita vaihtoehtoja kuin tappaa?


Lukiessaan lehdistä tai internetistä vastaavista tapoista, tai oikeastaan murhista niin yleensä ne ei kosketa itseä millään tapaa. Nyt kun se tapahtuu lähipiirissä, näistä uutisista tulee konkreettisimpia, koska tietää sen läheisten tuskan.


Maailmaan meno tuntuu muuttuvan päivä päivältä hirvittävämmäksi ja se saa sairaat ihmiset muuttumaan vielä sairaammiksi. Yksi ainoa kysymys, miksei ihmiset hae ajoissa apua ongelmiinsa?!?



perjantai 8. toukokuuta 2015

Lapsityövoimaa!

Sopimuksen purku alkaa olemaan lähellä!


Maailman ärsyttävin asia on pullojen palautus. Meillä on neljä teini-ikäistä lasta ja heidän taskurahan tarve on pohjaton. Normaali viikkoraha ei riitä mihinkään, joten rahan tarve pitää jollain tyydyttää.


Keksin siihen jokunen aika sitten ratkaisun, pullokaapin tyhjennysautomaatti. Kaikessa yksinkertaisuudessaan lapset saavat/joutuvat viemään vuoronperään tyhjät pullot kauppaan, siis ne kaikki mitä keittiön pullokaappiin kertyy. Aluksi pullokaapin tyhjennysautomaatti toimi hienosti ja se oli käytännössä aina tyhjä. Nykyään kaappi on kaikkea muuta kuin tyhjä, eli lapsetkin ovat huomanneet miten v-mäistä hommaa sen on.


Ettäkö mistä niin päättelin?!? Noh, ajattelin juoda tässä illan aikana muutaman oluen ja kun olin viemässä ensimmäistä tyhjää tölkkiä pullokaappiin niin oven aukaisun aikana kaapista pursui vajaat kymmenen pantillista juomapulloa ja tölkkiä keittiön lattialle. Kolina ja kilinä oli sellainen, että kissakin meinasi paskoa alleen. Toisin sanoen pullokaapin tyhjennysautomaatti on mennyt epäkuntoon!


Edessä on siis reklamaatio lasten suuntaan ja mahdollisesti uusi sopimusneuvottelu. Lähtökohtana omalta osalta neuvotteluissa on se, että minä vaan täytän kaappia, en tyhjennä. Joten käytännössä tämä tietää viikkorahan korotusta ja muutenkin parempia sopimusehtoja. Toisin sanoen rahalla tästäkin ongelmasta selviää. Ei ole helppoa olla teini-ikäisten lasten isä.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Salielämää vol7!

Arjen pienet ahertajat!


Tämän päivän sana on fitness, jota tulee joka paikasta, toisin sanoen siltä ei voi välttyä edes talviuniltaan heräävä karhukaan. Tvstä tulee Juttaa ja puolen vuoden superdieettiä, fitness päiväkirjaa yms kuntoilu ohjelmaa. Ihmiset syö munkkia ja pirtelöä sohvalla katsellessaan erilaisten ihmisten tavoitehakuista ähkimistä.


Itsekin kuulun siihen ryhmään joka porsastelee kotisohvalla ja katsoo näitä sarjoja. Ehkä ne jollain tapaa motivoi ihmisiä edes ajattelemaan terveellisempää elämää, hyvä niin, itseäni ei.


Toinen nykypäivän trendi on tämä salibuumi. Jos kysyt kaveria viikolla kaljalle niin hän sanoo nykyään ettei voi, hänellä on tänään jalkapäivä, tai käsipäivä, tai joku muu päivä. Todellisuudeksi muutettuna nämä "en voi lähteä kaverin kanssa kaljalle" päivät sisältävät seuraavanlaisia asioita:
Jalkapäivä - Tehdään vajaita kyykkyjä liian isoilla painoilla. Jos ei "kuningasliike" jalkakyykky onnistu vaikeutensa johdosta niin tehdään ne vajaat liikkeet jalkaprässissä.


Käsipäivä - Tehdään hauista seisten ylisuurilla paikoilla, ja tästä johtuen liikkeessä treenataan enemmän vatsaa ja selkää johtuen mahtavasta heijariliikkeestä, jotta saadaan se ylisuuri paino ylös. Sama heijariliike toistuu kaikissa hauisliikkeissä. Ojentajaliikkeessä toistuu sama variaatio päinvastoin, varsinkin taljoissa tehdyissä liikkeissä.


Selkäpäivä - Kulmasoutu tehdään lähes seisten, ylätaljassa valtava heijari, että saadaan liikkeelle mahdollisimman paljon rautaa kissanselästä välittämättä. Maastavedossa vedon alussa pieni selänköyryys on vain eduksi ja vedon loppuosassa ojennetaan selkä ylitse niin että nikamat vain kitisee.


Rinta- ja olkapääpäivä - Tähän kuuluu ehdottomasti pomppupenkki rintaliikkeenä ja helikopterimaiset vipunostot olkapäiden sivulohkoille, ylisuurilla käsipainoilla tottakai.


Näillä liikevariaatioilla olisi mielestäni turvallisempaa ja ennen kaikkea terveellisempää lähteä edes silloin tällöin sinne kaljalle. Saisi nivelet ja nikamat edes yhden päivän enemmän aikaa toipua.  

Miehen elämää!

Onnistunut kaistanvaihto!


Nukuin tänä aamua ihanaa ruususen unta, sainpahan kerrankin nukkua pitkään kuin nukuttaa, sillä olin menossa töihin vasta iltapäivällä. Ruususen uneni keskeytyi kuitenkin vaimon tiukkaan komentoon. Kömmin peiton alta pois tukka pystyssä, siis se osa hiuksista mikä on vielä jäljellä kuuntelemaan vaimon tiukkaa ohjeistusta päivän kotitöistä. Juuri heränneenä on hirvittävän vaikea sisäistää monimutkaisia ohjeita, joten vaimokin on oppinut pitämään sanalliset ohjeet varsin ymmärrettävinä. Tämän aamun ohje oli yksinkertaisuudessaan "tuo minulle ruokaa töihin". Seisoin keskellä olohuoneenlattiaa asennossa, pelkät tennissukat jalassa kuuntelemassa ohjeita, tai oikeastaan vain toinen sukka, sillä en siinä hötäkässä löytänyt kuin yhden sukan. Siinä samalla vilkaisin sivulle ja näin kilpikonnan ja kissan tuijottavan minua epäilevinä. Niidenkin ilmeistä oli luettavissa, "ja muista sitten kanssa". Ei ole helppoa elää naisvaltaisessa talossa.


Ulko-oven kolahtaessa kiinni toistelin mielessäni vaimon ohjeita ja mietiskelin, että kerrankin on helppo muistaa, vain yksi asia. Aamupalan syötyäni päätin " extemporee" lähteä morjestamaan vanhempiani. Lähdin ajelemaan autolla kohti vanhempieni kotitilaa, kunnes matkalla muistin "ne vaimon eväät"!!! Olin autuaasti unohtanut aamuisen ohjeistuksen, joten siinä ei auttanut muu kuin tehdä u-käännöstä ja ajaa hirvittävää kyytiä kohti paikallista citymarkettia. Olin ollut vasta tunnin hereillä ja minulla oli jo paita märkänä. Se ei johtunut rehkimisestä vaan stressistä.


Citymarketissa oli taas porukkaa kuin Jope Ruonansuun imitaatio keikalla, eli ihan h**vetisti. Kassalle saapuessani vaimon eväät kainalossa näky oli masentava. Kolme kassaa kymmenestä käytössä ja jokaisessa aivan helvetillinen jono. Valitsin ensimmäisenä keskimmäisen jonon, josta vaihdoin kahden sekunnin jonotuksen jälkeen vasemman puoliseen, koska se veti mieltäni nopeiten. Hetken päästä huomasin vielä nopeamman jonon, joten loikalla oikean puoliseen jonoon. Siinä odottelin vartin verran pääsyä kassalle asti. Mielestäni kaistanvaihdot olivat joka tapauksessa nopeuttaneet merkittävästä kaupassa olo aikaani, tai ainakin uskottelin itselleni niin vaikka paita oli edelleenkin märkä.


Noh, loppujen lopuksi vaimo sai eväänsä ja minä pääsin melko vähällä tänään. Toisin sanoen "winwin" tilanne.