Tuli käytyä heittämässä metsässä frisbeetä. Viimeisimmästä kerrasta onkin kymmenen kuukautta aikaa ja sen kyllä huomasi. Suurin osa ajasta menikin kiekon etsimiseen ja kiroiluun. Hauskasta lajista tulee sitä myötä varsin raskasta, mutta siitä ei voi syyttää kuin itseään.
Lajissa on tarkoitus saada kiekko koriin mahdollisimman vähillä heitoilla. Minulla oli koriin osumisen kanssa suuria vaikeuksia, johtuen pitkästä tauosta, mutta puihin osumisessa ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Sain jopa jäämään kiekon korkealle männyn latvaan ja se vaatii mielestäni jo melkoista tuuria. Mukana ollut poikakin nauroi maha kippurassa ja tokaisi "se on ihan kiva käydä isän kanssa heittämässä kiekkoa, mutta ei ollut varannut koko päivää aikaa yhden kierroksen läpi vientiin".
Noh, kyllä tämä tästä lähtee, tai sitten ei. Pääasia, että saa olla luonnossa ja samalla hieman liikuntaa. Se ei tee koskaan huonoa tällaiselle keski-ikäiselle miehelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti