Onnistunut kaistanvaihto!
Nukuin tänä aamua ihanaa ruususen unta, sainpahan kerrankin nukkua pitkään kuin nukuttaa, sillä olin menossa töihin vasta iltapäivällä. Ruususen uneni keskeytyi kuitenkin vaimon tiukkaan komentoon. Kömmin peiton alta pois tukka pystyssä, siis se osa hiuksista mikä on vielä jäljellä kuuntelemaan vaimon tiukkaa ohjeistusta päivän kotitöistä. Juuri heränneenä on hirvittävän vaikea sisäistää monimutkaisia ohjeita, joten vaimokin on oppinut pitämään sanalliset ohjeet varsin ymmärrettävinä. Tämän aamun ohje oli yksinkertaisuudessaan "tuo minulle ruokaa töihin". Seisoin keskellä olohuoneenlattiaa asennossa, pelkät tennissukat jalassa kuuntelemassa ohjeita, tai oikeastaan vain toinen sukka, sillä en siinä hötäkässä löytänyt kuin yhden sukan. Siinä samalla vilkaisin sivulle ja näin kilpikonnan ja kissan tuijottavan minua epäilevinä. Niidenkin ilmeistä oli luettavissa, "ja muista sitten kanssa". Ei ole helppoa elää naisvaltaisessa talossa.
Ulko-oven kolahtaessa kiinni toistelin mielessäni vaimon ohjeita ja mietiskelin, että kerrankin on helppo muistaa, vain yksi asia. Aamupalan syötyäni päätin " extemporee" lähteä morjestamaan vanhempiani. Lähdin ajelemaan autolla kohti vanhempieni kotitilaa, kunnes matkalla muistin "ne vaimon eväät"!!! Olin autuaasti unohtanut aamuisen ohjeistuksen, joten siinä ei auttanut muu kuin tehdä u-käännöstä ja ajaa hirvittävää kyytiä kohti paikallista citymarkettia. Olin ollut vasta tunnin hereillä ja minulla oli jo paita märkänä. Se ei johtunut rehkimisestä vaan stressistä.
Citymarketissa oli taas porukkaa kuin Jope Ruonansuun imitaatio keikalla, eli ihan h**vetisti. Kassalle saapuessani vaimon eväät kainalossa näky oli masentava. Kolme kassaa kymmenestä käytössä ja jokaisessa aivan helvetillinen jono. Valitsin ensimmäisenä keskimmäisen jonon, josta vaihdoin kahden sekunnin jonotuksen jälkeen vasemman puoliseen, koska se veti mieltäni nopeiten. Hetken päästä huomasin vielä nopeamman jonon, joten loikalla oikean puoliseen jonoon. Siinä odottelin vartin verran pääsyä kassalle asti. Mielestäni kaistanvaihdot olivat joka tapauksessa nopeuttaneet merkittävästä kaupassa olo aikaani, tai ainakin uskottelin itselleni niin vaikka paita oli edelleenkin märkä.
Noh, loppujen lopuksi vaimo sai eväänsä ja minä pääsin melko vähällä tänään. Toisin sanoen "winwin" tilanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti