Hiusdonitsit!

Tulin hieman kesken paikalle kun meidän naisväki keskusteli isoon ääneen donitseista. He syyttelivät toinen toisiaan donitsien hukkaamisesta. Juuri kun olin kysymässä, että oliko kyseessä kenties suosikkini kinuskidonitsi niin pettymykseksi minulle selvisi, että he puhuvatkin hiusdonitseista, eli näin miehisesti ilmaistuna hiukan tuhdimmista hiuslenkeistä. En jaksanut kovin kauaa sitä väittelyä kuunnella vaan kun olin muutenkin menossa kauppaan niin päätin ostaa heille uusia "donitseja".

Kauppaan päästyäni mietin ensimmäisenä, että milläköhän osastolla näitä donitseja löytyisi. Fiksuna kaverina ajattelin ettei niitä ainakaan lihatiskiltä kannattaisi kysellä, joten painelin kosmetiikkaosastolle. Sanotaanko nyt vaikka näin, että osastona se ei ollut siitä tutuimmista päästä ja tästä syytä näitä etsimäni donitseja ei meinannut löytyä sitten millään. En kehdannut pyytää apuakaan, sillä olen aina ollut sitä mieltä, että mies ei osta kaupasta itsenäisesti muuta kuin kaljaa ja makkaraa. Aikani pyörittyäni löysin kuin löysinkin etsimäni donitsit ja ei muuta kuin juoksu jalkaa kassalle ja kaupasta pois. Oli se nimittäin sen verran traumatisoiva kokemus pyöriä parfyymin tuoksuisten hyllyjen välissä pieruverkkarit jalassa.

Kotiin päästyäni ojensin yhteen niputetut kaksi donitsia aikaisemmin niistä kiistelleeelle naisväelle ja siitähän se riemu taas repesi. Donitseja oli kaksi, mutta ne olivat erivärisiä ja nyt he alkoivat kiistelemään kumpi ottaa kumman värisen. Siinä heidän uutta väittelyään kuunnellessa mieleen tuli väkisinkin, että miksen ostanut kummallekin omaa kahden kappaleen settiä. Niinpä niin, ei pitäisi puuttua tällaisiin kotkotuksiin millään tavalla. Se ei vie näköjään muuta kuin ojasta allikkoon.

Siilin talvipesä!

Olen tässä koko aamun kerännyt motivaatiota ja kironnut itseäni. Mielessäni on pyörinyt vain yksi kysymys, oliko ihan pakko saada eilen sellainen haravointi puuska!?! Kasoiksi haravoidut lehdet eivät nimittäin anna vaihtoehtoja. Ne on pakko siirtää jonnekin pitkin pihaa seisomasta. Tietenkin helpoin vaihtoehto olisi levittää ne lehtipuhaltimella takaisin ympäri pihaa, mutta siinä puuhassa ei saa muuta kuin hullun maineen naapureitten silmissä. Täytyy nyt kuitenkin hetki odottaa, sillä eihän sitä vielä tiedä vaikka tänne iskisi jokin paikallinen trombi, tai syöksyvirtaus joka veisi lehtikasat mennessään. Tämä ajatus saatta vaikuttaa hieman ylioptimistiselta, mutta kyseinen vaihtoehto ei selviä muuta kuin odottamalla, ja mikäs tässä on odotellessa kun on vapaata koko loppuviikko. Toinen vaihtoehto tietenkin olisi, jos myrskyjä ei ala näkymään niin tekisi jokaisen kasan viereen kyltin, jossa lukisi siilin talvipesä. Sitä kautta säästyisi suurelta vaivalta ja lisäksi saisi sympatiapisteet naapurilta. Aikuinen mies näkee tuollaisen vaivan siilien hyvinvoinnin eteen. On tämä syksy vaan hienoa aikaa.

Miehisiä syyspuuhia!

Tänään huomasin, että haravointi on varsin terapeuttista puuhaa. Aluksi ajattelin, että raaputan harvalla hieman etupihaa. Neljä tuntia myöhemmin huomasin koko pihan lisäksi haravoineeni kadunvarretkin molempiin suuntiin ojanpohjia myöten. Lisäksi yritin harvoida myös samaan lehtikasaan ohi kulkeneen koiran ulkoiluttajan koirineen päivineen. Koiran ulkoiluttajan paetessa paikalta koira sylissään postinjakaja ilmestyi näköpiiriin. Tässä vaiheessa vaimo puuttui asiaan ja huusi parvekkeelta, "NYT JUHA SISÄLLE SIELTÄ, ETTEI TAAS TARVII HÄVETÄ SILMIÄ PÄÄSTÄ SUN KANSSA". Noh, nyt on kuitenkin piha haravoitu ja palkaksi tästä oudosta puuskasta sain mojovat rakot molempiin peukaloiden varsiin, sekä pihan täyteen eri kokoisia lehtikasoja. Saa nähdä milloin iskee seuraava vastaavanlainen puuska, että saan raahattua kyseiset kasat pois pihasta. Niinpä niin, vanhuus ei tule näköjään yksinään. Siinä tulee mukana omituinen tarve tehdä mitä kummallisimpia hommia.