keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Koirankakkaa!

Helsingin sanomien verkkosivuilta osui juttu silmään missä lapsi oli tehnyt legendaarisia lumienkelitä jossain päin stadia ja peittyi tämän toiminnan seurauksena koiran ulosteeseen. Niinpä, hyh hyh! Tällaisessa tapauksessa ei ole kahta sanaa sanottavana, sillä koiranomistajan kuuluu lain mukaan huolehtia perheenjäsenensä (siis sen koiran) ulosteiden pois keräämisestä julkisilta paikoilta sakkorangaistuksen uhalla. Silti osa koiranomistajista ei voi käsittää miksei sitä tessua voi paskannuttaa kerros- ja rivitaloalueiden pihoille ja tienvarsille, tai jopa lastenleikkipaikoille. Tässä tapauksessa kyse oli rivitaloalueesta jossa kohtasivat maassa piehtaroinut lapsi ja verkkosivuilla olleesta kuvasta päätellen hieman normaalia riskimpi kakka. Mietitäänpä, jos ihminen kävisi naapurin pihamaalle töräyttämässä kunnon hulivilit, mikä ei poikkea koiran peräpäästä syntyvästä tuotteesta millään tapaa niin siitähän tulisi syytteet ja kaikkea, siis jos ei sitä siivoaisi itse pois. Kaiken lisäksi naapurisopu olisi tämän jälkeen aikatavalla koetuksella. Jos ette usko niin kokeilkaa vaikka. 


maanantai 27. marraskuuta 2017

Rapeat ranskalaiset!



Mikään ei ole niin viisas kuin virkamies. Nyt nimittäin viritellään uutta vero-ohjausta kansalaisten ruokailutottumusten parantamiseksi. Epäterveelliseksi miellettäviin elintarvikkeisiin on suunnitteilla veronkorotus. Lisäksi näiden epäterveelliseksi miellettävien tuotteiden pakkauksiin on suunnitteilla varoitusmerkintöjä niiden epäterveellisyydestä.  Ranskanperunapussin ja nakkipaketin kyljessä lukee jatkossa KARSINOGEENIT TAPPAVAT SINUT!  Sipsipussin kyljessä TÄMÄ TUOTE TUKKII VERISUONESI JA SE JOHTAA HITAASEEN JA TUSKALLISEEN KUOLEMAAN. Karkkipussissa SANO HYVÄSTI HAMPAILLESI JA TERVETULOA DIABETES. Lisäksi kassakuittiin tulee todennäköisesti lisäteksti, jos sattuu ostamaan jotain epäterveellistä OMAISTEN SURUUN OSAAOTTAEN.

No joo, tällaiset varoitustekstit voisivat olla ihan toimiviakin, mutta veronkorotukset haiskahtavat enemmänkin valtionkassan kerryttämiseltä. Muutaman kymmenen sentin hinnankorotus ranskanperunapussissa ei mielestäni muuta kenenkään ostokäyttäytymistä. Siitä ei seuraa muuta kuin se, että kaikenmaailman yhteiskuntavastaiset mielensäpahoittajat aloittavat viinarallin kaltaisen ranskanperunarallin vironperältä. Sokeri- ja alkoholiverotuksen taannoinen kiristäminen ovat tästä hyviä esimerkkejä. Lisäksi tällainen supisuomalainen juupas-eipäs verotus on ainoastaan voimavarojen tuhlausta, eli mietitään ongelmaa tajuamatta seurauksia. Valistus on edelleen se oikea tapa muuttaa ihmisten ruokailutottumuksia. Kaikkea kohtuudella ja sitä rataa.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Ruskea lauantai!



Jotenkin alkaa tuntumaan siltä, että jollakin näistä meidän kissoista on jotain minua vastaan. He aloittivat porukalla meikäläisen systemaattisen herättelyn tämä aamuna jo kuuden jälkeen ja sitten kun viimein siinä onnistuivat niin sängyn vierestä löytyi mikäpä muukaan kuin kurapaska. Kaikilla kolmella oli mielestäni ensiksi hieman pettynyt "ei se astunutkaan siihen" ilme ja tämän jälkeen yksi niistä hävisi kuin tuhka tuuleen. Nämä kaksi jäivät kuitenkin paikalle ja ilmeistä voi nähdä sen, että ei me sitä tehty. Tämä oli jo toinen kerta tällä viikkolla kun saa siivota näiden s**tanan karvakasojen jätöksiä lattialta. Meikäläisen musta perjantai muuttui näin ollen mustaksi, tai oikeastaan ruskeaksi lauantaiksi. Täytyy varmaan tilata rekkakuormallinen kissanhiekkaa ja käydä hankkimassa paikallisesta eläintarvikeliikkeestä kasa kissanvessoja lisää. Tämän jälkeen vuoraan niillä koko asunnon niin jospa sen jälkeen nämä vahinkolaukaukset osuisivat oikeaan kohteeseen.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Äitiyspakkaus!



Tämä on kuulema isiä syrjivä pahvilaatikko?!? Mietitäänpähän hetki hieman tarkemmin. Nainen kokee yhdeksän kuukautta mitä ihmeellisimpiä mielihaluja, oksentaa aamusta iltaan, kärsii kaikennäköisistä kivuista ja loppu kliimaksina se synnytys johon mies todennäköisesti menehtyisi, ja sekin vain siksi, että kivunsietokyky loppuisi yksinkertaisesti kesken. Mies on vastaavasti samaan aikaan ollut kerran alasti, ajanut ylinopeutta synnytyslaitokselle ja sammunut varpajaisissa. Niinpä, puhutaan hieman eriasioista. Nyt kuitenkin jollekin "jani toivolalle" on sitten tullut mieleen, että tämä kelan kaikille äideille viimeiset 80 vuotta ilmaiseksi tarjoama äitiyspakkaus syrjii meitä miehiä. Minun mielestä äidit ovat enemmänkin kuin ansainneet tämän pakkauksen nimen. Mikä sitten olisi uusi sopiva nimi tälle pakkaukselle? Olisiko Rukajärventie, vai peräti Hifk vs Jokerit??? Ihme perseilyä taas kerran. Sijoittuu samaan katekoriaan kuin tämä, että lapsia pitää kutsua tytön tai pojan sijasta henkilöiksi. Mihin tämä maailma on menossa, tai tarkemmin ottaen suomi???

tiistai 21. marraskuuta 2017

Silikonit!



Tämän päivän projektina meikäläisellä oli kylpyhuoneen silikonien vaihto. Vanhojen ottaminen pois oli työlän vaihe koko hommassa.  Pesutilojen silikonithan olisi hyvä vaihtaa 3-5 vuoden välein, koska niiden homeensietokyky heikkenee ja ne saattavat jopa irtoilla ajan saatossa. Itse kunkin kannattaa vuosittain tarkastaa omien pesutilojen silikonien kunto. Lisäksi, jos edellisestä vaihdosta on enemmän kuin viisi vuotta aikaa niin suosittelen kyseistä toimenpidettä kiireen vilkkaa. Sekin pitää muistaa, että kylpyhuoneeseen kannattaa laittaa vain sinne tarkoitettua silikonia, sillä näitä silikoneja on monia erilaatuja



Koko helvetin päivähän siinä meni perse pitkällään kontatessa kylppärin lattialla. Vihdoinkin kun sain kaikki kondikseen niin yksi meidän kissoista riemastui ilmeisesti näistä uusista silikoneista niin paljon, että päätti paskoa puoli kylpyhuonetta kurapaskaan. Eikä siinä vielä kaikki, olohuoneeseenkin piti saada uutta väriä lattiaan. Ensiksi luulin nähneeni näkyjä kohtuu vahvojen ammoniakki ja xyleeni käryjen ansiosta joita olin haistellut puoli päivää, mutta ei, totta se oli. Jotenkin vaan tuntui niin kohtuuttomalta tuollainen kaiken tämän jälkeen. Harvemmin tulee huono olo mistään, mutta nyt täytyy sanoa, että näitä kissan "kiisseleitä" siivotessani meinasi tulla pitkää sylkeä, yökkyytti nimittäin aika rajusti. Miten voi yksi pieni kissa haista niin saatanan pahalta ja lisäksi en oikein ymmärrä miten siihen voi edes mahtua niin paljon sitä paskaa. Joka tapauksessa, nyt on silikonit vaihdettu ja puoli asuntoa siivottu lattiasta kattoon.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Rantakuntoon 2018 osa 2!




Eilen iltana töistä kotiinpäin ajellessani alkoi nälkä vaivaamaan johtuen itselleni asettamasta rantakuntoon 2018 projektista. Lisäkiloja on kertynyt vyötärölle viime vuosina sen verran, että pakko tehdä jotain vielä kun se on mahdollista. Pysähdyin matkan varrella olleelle aakkosmarketille, eli abc:lle pohtimaan otstaisinko kotiin iltapalaksi varsin happaman makuista rahkaa, vai palkitsenko itseni hyvin alkaneesta rantakuntoon 2018 projektista oikein sokeri-mustikka sörseliä sisältäneellä kreikkalaisella jogurtilla, voi sitä valinnan vaikeutta. Aikani siinä pohdittuani ja pyörittyäni hyllyjen välissä löysin itseni karkkiosastolta hipeloimässä väriaineilla sekä sokerilla kyllästettyjä makeispusseja. Olihan kuitenkin perinteinen karkkipäivä lauantai ja mietin, että voisihan sitä jonkun pienen patukan ostaa. Tässä vaiheessa päässän kuului sellainen blim ääni ja silmissäni musteni. Seuraava havainto oli, kun istuin omassa autossa abc:n parkkipaikalla kädessä pelkkä 300 gramman karkkipussi. Tässä vaiheessa mietin, että mites tässä nyt näin kävi, missä meni metsään? Tosiaan, menihän tässä suunnilleen vuorokausi, eli 24 tuntia ihan hyvin ennen ensimmäistä retkahdusta. Tämähän on kuin yrittäisi huumeista eroon, vaikkei niistä mitään kokemuksia olekaan, mutta voisin kuvitella niin.

Ihminen on heikko otus, varsinkin luonteeltaan. Helposti addiktoituva ja itsekäs itsensä tuhoaja. Tyhmyys moodi ajaa näköjään ihmisen tiedottomaan tilaan ja sen jäljeen valinnat eivät ole laisinkaan omassa hallinassa satikka linjassa itse itselleen asetettujen tavoitteiden kanssa. Miten helvetissä tämä voi olla näin vaikeaa? Perinteisestä joka lauantaisesta karkkipäivästä eroon pääsy ei olutkaan niin simppeliä kuin luulin.

Kuin aikoinaan televisiossa pyörineessä vaatehuoneen mainoksessa sanottiin, "eikä tässä vielä kaikki". Kotiin päästyäni totesin vaimon tehneen itse pizzaa ja ajattelin siinä vaiheessa, että vedetään nyt sitten kunnon överit, sillä olinhan jo valmiiksi eksynyt tavoitteistani. Lisäksi jääkaapista löytyi yksi olut kyytipojaksi tälle pizzalle. Nyt on hieman huono omatunto, mutta se kuitenkin pitää muistaa, että eihän se maratoonarikaan olen kisakunnossa ensimmäisen harjoituslenkin jälkeen. Joten ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se oli. Tänään on uusi päivä täynnä kaikenlaisia houkutuksia, mutta yritän pysyä vahvana ja olla huomioimatta niitä. Ei tämä helppoa ole, mutta onneksi ensi kesään on vielä aikaa.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Rantakuntoon 2018!

Kun yhdistetään keski-ikäinen mies ja liian hyvin maistuvat ruoka niin siitähän ei tule muuta kuin sanomista. Vajaa vuosi sitten terveystarkastuksessa todetut perisuomalaiset kansansairaudet, eli lievästi koholla olleet paastoverensokeri ja verenpaine eivät tykkää tällaisesta, niistä se lääkäri minua varoitteli. Täytyy kyllä sanoa, että hienosti alkanut elämäntaparemontti on ollut hetken aikaa niin sanotusti telakalla alkuinnostuksesta huolimatta. Kävin tänä aamuna puntarissa ja jouduin toteamaan elopainon olevan aikalailla tasan viisikiloa tarkastushetkeä enemmän, eli 15 kilon ylipaino on muuttunut vajaassa vuodessa 20 kilon ylipainoksi. Lyhyellä matematiikalla laskettuna tämä tarkoittaa sitä, jos jatkan samaa rataa seuraavat kymmenen vuotta niin painoa on noin 25 kiloa lisää, eli kokonais ylipainoa on sen 45 kiloa. Niinpä, huh huh. Tässä on varmasti turha enää tuudittautua tunteeseen, että paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa. Pakko alkaa tekemään itselle jotain. Niinpä, taas kerran.

Itse syöminen on mukavaa puuhaa varsinkin, kun vaimo tekee oikein loistavaa ja maistuvaa evästä. Tästä tuli mieleen, että välillä hän innostuu tekemään myös kaikkia terveysvaaroja uhmaten legendaarisia lämpöisiä voileipiä, eli lämppäreitä uunissa iltapalaksi. Täytyy kyllä sanoa, vaikka ne hyviä onkin niin nautinto niistä on yleensä kaukana, ainakin omien kokemusteni perusteella. Se tunne, kun odotat ensiksi vesikielellä niiden valmistumista ja sitten kun ne ovat vihdoinkin valmiita niin et malta odottaa niiden jäähtymistä. Niinpä, ne ovat yleensä aivan sairaan kuumia suoraan uunista tullessaan. Siirtelet niitä silti välittömästi uunipelliltä lautaselle ja suuntaat tyytyväisenä kohti olohuoneen sohvaa. Sinne päästyäsi otat ahneuksissasi ensimmäisen haukun. Samalla tajuat leivän päällä olevan tomaatin polttavan kieleen rakon ja siitä valuvien polttavien nesteiden sotkevan lempipaitasi rinnuksen. Haukot henkeä yrittäessäsi epätoivoisesti jäähdyttää suussa olevaa leipäpalaa ja samalla kiroat mielessäsi kun ei voi oikein sylkeä sitä mihinkään televisiossa samalla pyörivän lännenelokuva tyyliin. Kun tilanne rauhoittuu puhaltelet tätä savuavan kuumaa tomaatti-juusto-meetwursti leipää uskoen, että se auttaisi jollain tapaa tomaattinesteiden jäähtymistä. Tässä vaiheessa olisi aina järkevintä siirtyä esimerkiksi keittiöön, ottaa lasi vettä ja istua pöytään, mutta eipä vaan tajua kun pitää ottaa varovasti uusi haukku leivästä. Taas sama juttu, ainoastaan sillä erotuksella, että nyt on huulessa rakko ja nesteet rinnuksilla. Nämä ovat olleet niitä hetkiä kun en ole nauttinut syömisestä. Muuten kyllä eväs on maistunut, kertoohan sen jo puntarikin. Jos totta puhutaan niin viime aikoina nämä lämppärit ovat jääneet vähemmälle, osin edellämainitusta syistä.

Nyt olen kuitenkin päättänyt skarpata syömiseni suhteen, niin ja liikkumisen. Toki välillä varmasti hieman lipsuu, mutta se ei ole vaarallista, kunhan ei ole päivittäistä. Niinpä, se on helppoa taas niin kauan kunnes kaikki alkaa menemään päin persettä. Huomaamatta alkaa syömään mitä sattuun ja kiire on aina hyvä tekosyy syödä kaikkea roskaruokaa. Kaukana ovat ne nuoruuden ajat kun sai syödä mitä vaan ja ei näkynyt missään. Nykyään kun syö yhden vaimon leipoman pullan niin itsetunnon kohotukseksi liian kireälle vedetty vyö katkeaa ja housun nappi osuu silmään irrotessaan. Tämähän kertoo vain karua totuutta ylensyönnin ja kuluttamattomuuden lisäksi vanhuuttaan hidastuvasta aineenvaihdunnasta. Täytyy varmaan painattaa itselle talveksi motivaatio paita jossa lukee rinnassa rantakutoon 2018, vaikken rannalla tykkää käydäkään. Ihan vaan sillä, että se muistuttaa tavoitteista. Tästä on hyvä jatkaa.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Jelly-jortikka!



Katselin eilen televisiota ja ihmettelin sieltä jatkuvalla syötöllä tulleita mainoksia. Onko sinulla kuivat silmät, entäpä alapää? Mites limakalvo tai iho? Mainonnasta voisi äkistään päätellä, että ihmisistä on tullut kuivia monellakin osa-alueella. Vai yritetäänkö näillä mainoksilla vain luoda mielikuvia ja sitä kautta tarve? Ainoat ongelmapaikat mitkä jäi mielestäni mainostamatta olivat kuivat pierut ja jutut. Yksi silmiin ja korviin pistäviä mainoksia ovat olleet myös nämä seksivälinemainokset, joita tulee joka paikasta tuutin täydeltä. Se on ihan ookoo, jos esimerkiksi vakiintuneessa parisuhteessa elävä perheenäiti haluaa vapaaehtoisesti silloin tällöin tuplapenetraation, mutta siihen tarvittavien välineiden mainostaminen lastenohjelman mainostauolla on mielestäni rajat ylittävä kokemus, sillä näinkin on joskus aikoinaan käynyt. Jelly-jortikka nimittäin saattaa herättää muutamia kysymyksiä ainakin perheen pienimmissä ja se on enemmänkin kuin kiusallista alkaa sitten selittämään heille tästä oudosta ihmeestä. Siinä saattaa sanavalmiinpikin perheenisä mennä täysin lukkoon, ja myös äiti. Varsinkin, jos mieleen välähtää ensimmäisenä kuva omakohtaisista kokemuksista. Tämän lisäksi pienillä lapsilla on tapana toistaa kaikkea oppimaansa ja näiden mainosten tarkoitushan on jäädä mieleen. Siellä on sitten kiva taustoittaa hoitopaikan ovella hoitotädille mistä tässä uudessa suureen ääneen huudetussa ja toistetussa jelly-jortikka sanassa on oikeasti kysymys. Onneksi nykyään nämä aikuisille tarkoitetut mainokset tulevat ainakin televisiossa myöhäisillassa, mutta radiot niitä tuntuisivat huudattavan aamu kuudesta iltaan asti. Onhan se tietenkin kiva, että mainostetaan, sillä se on osa tätä nykyaikaista informaatio tulvaa, mutta välillä ei vaan oikein jaksaisi, varsinkaan mitään peräpukamavoide mainoksia. Jos jollakin on niinkin ikävä vaiva kuin peräpukamat niin lääkäri on varmasti informoinut häntä useista eri hoitovaihtoehdoista, niin ja internetissä on löytynyt loput. Ei sitä mielestäni tarvitsisi enää mainostaa huutokauppakeisarin mainostauolla, sillä ne mainokset ovat osa sitä kokonaisuutta ja luovat mielikuvia. Niinpä, Akilla on pakko olla peräpukamat.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Mopolla moottoritielle!



Käytiin tänään ajamassa oman elämänsä prinsessan, eli rakkaan tyttären kanssa ensimmäinen ajotunti skootterilla. Opetusluvilla tapahtuva harjoittelun aloitus hieman venähti, sillä trafilla oli jostain syytä ruuhkaa ja muita viiveitä lupakäsittelyssä. Joka tapauksessa, hyvinhän se ensimmäimen ajokerta meni hieman talvisista olosuhteista huolimatta. Ei kaatunut kertaakaan, tai jäänyt auton alle. Ei ajanut kenekään päälle, eikä polttanut kumia vaikka hänen luonteensa tuntien sitä hieman aluksi pelkäsinkin, niin tai keulinut. Tästä on hyvä jatkaa, sillä into hänellä on ainakin kova. Tietäähän sen, kun tuollainen skootteri antaa nuorelle neidille sellaista tietynlaista vapautta liikkumiseen. Voi ajaa sitten kortin saatuaan mutkaista tietä auringonlaskuun, jos aurinko sattuu joskus paistamaan. 

Teollisuusliitto!



Palkkojen korotukset herättävät aina mielipiteitä, varsinkin julkisissä viroissa toimivien osalta. Palkkahan on sellainen mistä ei mielellään puhuta, mutta silti se kiinnostaa kaikkia. Tästä kertoo vuosittainen verotietojen julkaisu ja siitä syntyvä usean viikon kestävä kalabaliikki työpaikkojen ja kahviloiden pöydissä. Suomalainen on sellainen, että hän ei myönnä mitään, mutta silti hän on valmis maksaamaan sata euroa siitä, ettei naapuri saa viittäkymppiä, eli se perikateus vaivaa suurinta osaa ihmisistä ja sehän on aina riittävä syy pahoittaa mielensä.

Tämän päivän lehdessä revitellään ensi vuoden alusta aloittavan uuden teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon yli 50 prosentin palkankorotuksella. Niille jotka eivät tiedä niin uusi teollisuusliitto muodostui kun työntekijöitä edustavat puuliitto, metalliliitto ja teollisuusalojen ammattiliitto team päättivät yhdistyä vuoden 2017 alusta. Riku Aallon palkka on mielestäni vieläkin jopa alimitoitettu, varsinkin kun puhutaan uuden teollisuusliiton puheenjohtajasta. Tätä uutta palkkaa verrataan näissä jutuissa aikaisempaan metalliliiton puheenjohtajan palkkaan, jota Aalto hoitaa tämän vuoden loppuun asti. Nythän kuitenkin puhutaan ihan eri asioista. Metalliliitossa oli vuoden 2016 lopussa noin 140 000 jäsentä ja vuoden alussa aloittavassa uudessa teollisuusliitossa jonka puheenjohtajaksi Aalto valittiin noin 226 000 jäsentä, eli Aallon vastuu kasvaa uuden tehtävän myötä jäsenmäärällisesti melkein puolella.

Jos tätä korotusta verrataan jäsenistön tulevalle kahdelle vuodelle sovittuihin minimissään 1.1 prosentin ja maksimissaan 3.2 prosentin yleiskorotuksiin niin vaikuttaahan se äkistään niin kohtuuttomalta, että en ihmettele yhtään, jos jotaitain lyhyellä matematiikalla varustettua ihmistä ahdistaa varsinkin kun ollaan olevinaan vähän niin kuin samassa veneessä. Lyhyellä matamatiikalla laskettuna 50 prosenttia on tosiaan aika paljon enemmän kuin 3.2 prosenttia, mutta on se vastuukin hieman eritasolla. Se on kuitenkin hyvä muistaa, että mitä isompi jäsenmäärä, sitä paremmat neuvotteluasemat, eli me teollisuusliittoon kuuluvat ollaan hyvissä asemissa siihen nähden. Saa nähdä, vaikuttaako tämä millä tavalla valloillaan olevaan omistaja ahneuteen ja työntekijöiden oikeuksien polkemiseen. Jos ei vaikuta niin Rikulle lisää "motivaatio" liksaa tulevaisuudessa.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Yltiöpositiiviset esi-isät!

Positiivista uutta viikkoa vaan sullekin. Sitä kun kastelee räntäsateisessa aamuyössä kengät ja sukat kävellessään pelkästään ulko-ovelta autolle, sitä fiilistä ei voita mikään, varsinkaan näin maanantaina. Mielessäni kävi esi-isieni valinnat, jäädäkö vai lähteä. Täytyy sanoa, että sillä hetkellä jotenkin harmitti. Miksei ne vaan lähteneet, esimerkiksi johonkin lämpimään? Tästä tuli mieleen eilinen keskustelu tyttäreni kanssa mielialojen vaihtelusta. Välillä sitä ihminen on niin pohjalla, kuin olla ja voi. Toisinaan sitten niin huipulla, että kaulaliina vaan tuulessa lepattaa. Keskusteltiin tästä pohjalta pois pääsystä. Tällaisen yltiöpositiivisen luonteen omaavana, niin kuin hänelläkin se on yleensä helppoa, tai helppoa ja helppoa, mutta kivuttomampaa kuin sellaisella joka jäisi vatvomaan vastoinkäymisiään. Onneksi vanhakansa, eli esi-isät ovat keksineet tällaisiin tilanteisiin lohduttavan kansanviisauden, kyllä kesä vetensä kuivaa. Niin tosiaan, mikä kesä? Räntäsateen aiheuttama loska ne s**tanan kengät ja sukat kasteli!

lauantai 11. marraskuuta 2017

Kissan elämää!


Parvekkeella pyörivät linnut, nuo viheliäiset kissan kiusaajat aiheuttivat tänään hieman levottomuutta. Tarkemmin otaen talitintit, nuo takapihojen supersankarit.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Hyvinkää, uudenmaan helmi!



Tänään ohjelmassa maakuntamatkailua ja kohteena aina yhtä iloinen uudellamaan pohjoisosassa sijaitseva Hyvinkää, ruotsiksi Hyvinge, mikä on aina tärkeää tässä kaksikielisessä maassa. Pakko oli hieman ennakkoon tutustua tähän uudenmaan helmeen, siis mitä siltä odottaa. Hyvinkäällä asuu wikipedian antamien tietojen mukaan noin noin 47000 ihmistä. Luku on mielestä täysin hatusta vedetty, sillä tämän kyläpahasen ohi muutaman kerran junalla ajaneena asemalla ei näkynyt kuin muutamia eläkeläisiä. He eivät tunnetusti pysty lisääntymään, joten asukaslukuun on todennäköisesti laskettu mukaan myös heidän mahdolliset muilla paikkakunnilla asuvat lapset, lapsenlapset, heidän lemmikkinsä ja joskus Hyvinkäällä asuneet, mutta järkiinsä tulleet poismuuttajat. Sen verran hiljainen kylä ja vajaat viisikyt tonttua, p*ska puhetta. Mitäpä muuta Hyvinkäästä voisi kertoa. Googleen kun laittaa hakusanaksi tämän eläkeläisten paratiisin niin ensimmäisten hakutulosten joukosta hyppäsi silmille "Hyvinkään kovatuloisin tienasi yli kaksi miljoonaa euroa". Tämähän kertoo karua tarinaa siitä, että Hyvinkäälläkin asuu samanlaisia kateellisia perser...siis ihmisiä kuin muuallakin suomenniemellä.

Se mikä on aina tärkeää kertoa, Hyvinkäällä myös urheillaan, siellä pelataan nimittäin pesäpalloa korkeimmalla mahdollisella sarjatasolla "maailmassa". Hyvinkään tahko, mikä kuulostaa enemmänkin maamiesseuralta tai kyläsepänpajalta pitää Hyvinkään lippua korkealla tässä älyttömimmässä urheilulajissa mitä minä tiedän. Mielestäni tämän lajin kehittäjä ei ole kehittänyt sitä selvinpäin. On pesiä, paloja, haavoja, ajolähtöjä, kunnareita ja siinä sivussa hakataan mailalla palloa taivaantuuliin. Se on tietenkin jokaisen oma asia mitä haluaa harrastaa, mutta rajansa kaikella. Paikkakunnalla on myös jalkapalloseura Hyvinkään palloseura, minkä Hyvinkääläiset ovat kekseliäästi lyhentäneet HyPS:ksi. Liekkö nimen syytä, mutta menestystä ei ole kuitenkaan tullut niin kuin monet paikalliset jalkapallon ystävät varmasti ovat toivoneet, sillä he pelaavat vain maakuntasarjaa, 3-divaria tai jotain. Siitä on vielä matkaa suurille areenoille ja mestareidenliigaan. Tsemiä kuitenkin, kyllä ne unelmat vielä toteutuu, onhan jalkapallo kuitenkin kansainvälisesti arvostettu laji pesäpalloon verrattuna. Muuta en nyt osaa Hyvinkäästä kertoa, paitsi yhden jutun mikä osui silmään, nimittäin Hyvinkään vaakuna. Siitä tuli kaukaa ja äkkiä katsottuna mieleen kolme päällekkäistä koiranp*skaa naamioituna ketunhänniksi sinisellä pohjlla.


  • Joka tapauksessa hieno paikka varmasti ja suosittelen vierailemaan vaikken itse siellä varsinaisesti vielä ole käynytkään. Jollei muuten niin ohi kiitävästä junasta pääsee aina nopeasti ja kivuttomasti ihailemaan tätä Riihimäen kaatopaikaksikin kutsuttua pitäjää. Jos oikein hyvä tuuri käy niin heille jotka tykkäävät bongailla julkisuuden henkilöitä Hyvinkäälläkin voi törmätä sellaiseen. Juu juu, oikeasti. Hevosmiesten tietotoimisto tietää nimittäin kertoa, että siellä asustaa ehkä yksi suomen kuuluisimman poikabändin jäsen, nimittäin XL5 yhtyeessä vaikuttanut Mica c:llä, niinpä. Tälläistä kaikkea. Innolla odotan, että pääsen tänään tutustumaan oikeisiin Hyvinkääläisiin ihmisiin.

torstai 9. marraskuuta 2017

Muistilappuja!

Olin oman elämänsä prinsessan, eli rakkaan tyttäremme kanssa autolla menossa kauppaan kun hän yhtäkkiä muisti, että hänen piti hakea luokkakaverinsa luonta jo aikaisemmin päivällä joitain allekirjoitettavia lupalappuja liittyen kouluun. Hän oli ollut päivän poissa koulusta sattuneista syistä ja näin ollen luokkakaverinsa oli ottanut hyvää hyvyyttään hänenkin lappunsa mukaansa. Sanoin hänelle, että soita sille kaverille ja sano meidän tulevan ihan pian hakemaan niitä, jahka ollaan käyty ensiksi pikasesti siellä kaupassa. Noh, oltiin oltu noin tunti kotona kun kuului älytön huuto tyttären huoneesta päin. Hän oli muistanut yhtäkkiä, että me unohdettiin käydä siellä hänen kaverillaan hakemassa ne laput. Minäkin oikein säikähdin, no niinpä unohdettiin! Eihän siinä auttanut muu kuin lyödä takkia niskaan ja lähteä älytöntä kiitolaukkaa sinne hänen kaverilleen. Onni onnettomuudessa oli se, ettei tällä tyttären kaverilla ei ollut mitään menoja, vaikkakin hän oli hieman ihmetellyt mikä meillä oli oikein kestänyt ja eihän tytär kehdannut sanoa suoraan, että me yksinkertaisesti vaan unohdettiin. Muistisairaudet ovat näköjään periytyviä, tai sitten ne vaan voimistuu hetkellisesti kun me kaksi lahopäätä ollaan kahdestaan liikenteessä. Sitä kun on tuhat muutakin asiaa mielessä niin välillä vaan unohtaa väkisinkin asioita. Pitäisi varmaan hankkia jonkinnäköisiä muistilappuja, niin ja varmaan niille vielä muista muistilappu-lappuja.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Tervetuloa terve elämä!

Heräsin tänä aamuna vähän jälkeen yhdentoista. En muista milloin viimeksi olisin nukkunut näin pitkään. Tarkastan ensimmäisenä puhelimen, kolme vastaamatonta puhelua ja kaikki samasta numerosta. Vaimo oli soittanut ja ensimmäisen kerran jo puoli yhdeksän aikaan, mutta en ollut herännyt siihen koska puhelin oli äänettömällä. Kerrankin olin kaukaa viisas. En jaksa soittaa hänelle takaisin, ainakaan vielä. Siirryn sängystä sohvalle.

Vasen käsi on tunnoton. Tosiaan, makaan sohvalla ja tämä tunnottomuus alkoi pienellä pistelyllä ja vaikka vaihdoin hieman asentoa niin ei auttanut, pakko nousta ylös. Herkempi saattaisi jo huolestua, sydänoireita?!? Ei laisinkaan. Olen maannut kolmatta päivää sairauden riuduttamana vuoroin sängyssä ja sohvalla. Joka paikka alkaa olemaan niin jumissa, että tämä on ihan normaalia, ainakin uskoisin niin. Tätä menoa vakavin asia mitä voi tulla on makuuhaavat. Ei tämä ole nimittäin ihmisen hommaa maata päivät pitkät tekemättä yhtään mitään, mutta kun nyt on ollut vaan pakko. Onneksi huomenna loppuu sairasloma ja pääsee jo töihin, koska olo on muuten ihan kohtuu normaali näitä makaamisesta johtuvia jumeja lukuun ottamatta.

Selailin sohvalla makaillen puhelimella päivän uutisia ja silmiini osui jo vuosia sitten tehty tutkimus Uumajan yliopistosta. Siinä oli tutkittu lääkkeitten vaikutusta kaloihin. Mielialalääkkeiden vaikutus tutkimuksen kohteina olleisiin ahveniin oli kiistaton. Niistä tuli altistuksen jälkeen paljon rohkeampia ja ne olivat tutkineet ympäristöään niille epätyypillisen vapautuneesti. Jotenkin alkoi kaduttamaan aamuinen vessan veto. Olihan joutunut kuitenkin ottamaan särkylääkkeitä muutamana edellisenä päivänä. Mitenköhän ne särkylääkkeet vaikuttaa kaloihin, sillä meneehän nämä särkylääkkejäämätkin jätevesien puhdistuksesta huolimatta takaisin kiertokulkuun? Voi buranan voimalla uivat kala parat, kun kerran Uumajassa asti on tutkittu ja todettu tämmöinen asia.

Pakko syödä välillä, muuten ei kuulema parane, vaimo sanoi niin. Hän oli laittanut minulle edellispäivänä ruoat valmiiksi jääkaappiin, voi minua onnenpekkaa. Minun ei tarvinnut kuin lämmittää ne mikrossa ja avot, niin ja bon appetit. Mihinkähän minä joutuisin ilman hänenlaistaan ihmistä. Todennäköisesti nälkä olisi aika paljon useammin, niin ja moni muukin asia olisi paljon enemmän rempallaan. Täytyy kyllä myöntää, hän on todella tehokas. Syönnin jälkeen mieleeni tuli, että minunhan piti soittaa takaisin vaimolle. Iloiset huomiset, huolestuneet kyselyt ja paranemisen toivotukset, siinäpä se puhelu pääpiirteissään. Menen takaisin sohvalle, puhelin soi samantien. Tulevan kattoremontin urakoitsija soittaa aikatauluista. Olen yhtä pihalla niistä kuin hänkin, tai ainakin esitän olevani, mutta lupaan palata asiaan lähiaikoina. En nyt vaan jaksanut alkaa vatvomaan asiaa sen suuremmin. Tällainen makaaminen turruttaa ihmisen siihen pisteeseen, ettei silloin tarvitse hoitaa mitään tällaista. Huomenna sitten, tai ylihuomenna.

Pakko lähteä kohta hieman ulos kävelemään, vaikka ihan vaan tuohon pihaan heittämään lenkkiä naapureiden iloksi. Samalla mieleeni tuli, että perjantaina minun pitäisi lähteä työreissulle Hyvinkäälle. Vaikuttaa ihan mukavalle sellainen ympäristön vaihdos tällaisen jälkeen, varsinkin kun pääsee sieltä vielä illaksi kotiin. Taidanpa tosiaan laittaa vaatteet niskaan ja lähteä ulos. Tervetuloa elämä, varsinkin terve elämä.


tiistai 7. marraskuuta 2017

Peto on irti!



Ajattelin tuossa aamutuimaan alkaa katsomaan tvtä, mutta eipä tarvinnutkaan. Ennen vanhaan, kun tv ei näkynyt niin todennäköinen syyllinen siihen oli se, että tuuli oli riepotellut antennin päin p*rsettä ja tästä syystä salatut eläimet ja kaunarit ei näkyeet. Noh, nykyään kaikki tulee noita atk-piuhoja myöten, myös televisiolähetykset ainakin meidän taloudessa niin tilanne on hieman eri. Olen tässä nyt muutaman tunnin ajan tehnyt useampaankin otteeseen kaikki korjaavat toimenpiteet mitä tämän s**tanan tv on ohjeistanut itsekin toteamaansa yhteyshäiriöön, eipä ole auttanut. Voin kertoa, alkaa menemään tämä ongelma pikku hiljaa tuonne tunnepuolelle asti, sillä kotiverkko toimii moitteetta, mutta tvpä ei vaan näy, eli vaikuttaa äkkiseltään laitevialle. Jotenkin alkaa tuntumaan siltä, että seuraavaksi poikkean hieman näistä saamistani ohjeista ja heitän koko aparaatin parvekkeelta alas. Tämän jälkeen soitan kiinteistönhoitoyhtiöön ja valitan roskista takapihamaalla. Pääseepähän kohtuu pienellä vaivalla ongelmasta eroon, ainoa vaan, ettei televisiossa nykyään pyörivat viimeisen päälle laatusarjat näy sen jälkeen edes vahingossa, ja toisekseen meidän taloyhtössä ei ole tehty kenenkään seppo taalasmaan kanssa kiinteistönhoitosopimusta, joten jätänpä heittämättä, joutuu vielä itse siivoamaan koko sotkun. Sitä tässä vaan mietin, että pakko kai vaan ottaa jonkinnäköinen hyöty irti tästäkin tilanteesta, eli taidanpa laittaa soimaan seuraavaksi reapitilla Antti Tuiskun peto on irti kappaleen ja maksimoin sitä kautta tätä kurjuutta. Onpahan sitten henkisesti hieman vahvempi seuraavien vastoinkäymisten saapuessa.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Salaattilounas!



Äkkiseltään tulisi mieleen Donald Trump ja Kim Jong-Uni pippurikastikkeessa, toki voisi mennä samantien biojätteeseen, mutta olisipahan maailma hieman parempi paikka tämän lounaan jälkeen.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Miesflunssa!



Niin se vaan taas iski, nimittäin miesflunssa. Eilen se alkoi outona olona ja tänään se on vienyt liikuntakyvyn kovien lihassärkyjen kanssa. Ei ole päässyt omim voimin edes sängystä ylös. Saa nähdä selviänkö tästä laisinkaan. Pahoja enteitä on jo näkyvissä, sillä silmät kiinni laittaessa näkyy vain valo tunnelin päässä ja se ei ole hyvä merkki laisinkaan. Kuin pisteenä iin päälle vaimokin vain nauraa minulle. V-mäinen nainen kun ei ymmärrä miehensä tuskaa laisinkaan. Ei pystyy muuta kuin huokailemaan syvään ja voivottelemaan. Olen niin yksin, itkettää. 

torstai 2. marraskuuta 2017

Wc-paperi!



Joku meidän kissoista oli ilmeisesti kyllästynyt nuolemaan omaa "pöllönsilmäänsä" puhtaaksi, joten se oli päättänyt opetella käyttämään wc-paperia. Muuten ihan jees, mutta arkkien katkoskohtien merkitys ei ollut näköjään oikein avautunut sille.