Ajatuksia keski-ikäisen perheen isän sisältököyhästä elämästä ja päivän polttavista asioista, tai ainakin niiden vierestä.
torstai 31. elokuuta 2017
Valtion budettiehdotus 2018!
Kuvassa hallituksen ensivuoden valtionbudjetti pääpiirteissään, niin ja lisäksi yllätys yllätys, sähkön hintakin nousee. Tämän budjetin pohjalta voi jo sanoa, vaikkakin verotus keveneekin pieni- ja keskituloisten osalta, että ensi vuonna kansalla on enempi nälkä kuin tänä vuonna.
keskiviikko 30. elokuuta 2017
The walking dead!
Kymmenes aamuvuoro ja sitä myöten aamuyöherätys putkeen huonoilla yöunilla niin jälki alkaa olemaan sen mukaista. Onhan se tietenkin hienoa kun on töitä, mutta kun yleisolemus alkaa muistuttamaan walking dead sarjan käveleviä mörköjä niin se ei ole enää yhtään kivaa. R-kioskin myyjäkin
kysyi tänään maistuisiko tarjouksessa oleva energiajuoma tai kahvi kun kävin asioimassa siellä. Ilmeisesti huomasi, että meikäläisestä alkaa olemaan patterit melkolailla lopussa, tai sitten tämä markkinointitempaus vaan oli osuva asiakkaan tila huomioon ottaen. Noh, mikäpä tässä ollessa. Hali hali, nami nami ja pusi pusi. Lopuksi vielä jaksaa jaksaa niin hyvä tulee. Tietenkin sillä erotuksella, jos "bumbtsibum Bjuström" tulisi hokemaan noita tsemppi juttuja viereen niin joutuisi todennäköisesti työntämään hänet pakastimeen ja syöttämään sitten joskus myöhemmin jäisenä sioille. Niin että tuo hermo alkaa olemaan melkolailla pinnassa, mutta muuten on ihan kivaa, ihanaa ja kaikkea.
kysyi tänään maistuisiko tarjouksessa oleva energiajuoma tai kahvi kun kävin asioimassa siellä. Ilmeisesti huomasi, että meikäläisestä alkaa olemaan patterit melkolailla lopussa, tai sitten tämä markkinointitempaus vaan oli osuva asiakkaan tila huomioon ottaen. Noh, mikäpä tässä ollessa. Hali hali, nami nami ja pusi pusi. Lopuksi vielä jaksaa jaksaa niin hyvä tulee. Tietenkin sillä erotuksella, jos "bumbtsibum Bjuström" tulisi hokemaan noita tsemppi juttuja viereen niin joutuisi todennäköisesti työntämään hänet pakastimeen ja syöttämään sitten joskus myöhemmin jäisenä sioille. Niin että tuo hermo alkaa olemaan melkolailla pinnassa, mutta muuten on ihan kivaa, ihanaa ja kaikkea.
lauantai 26. elokuuta 2017
Seksivalistus!
Tytöllähän on piip ja pojalla on piip, ja nämä piipit eivät sitten tarkoittaneet toisen märkää sormea ja toisen korvaa. Sitten jos nämä edesvastuuttomat nuoret hupakot eksyvät syystä tai toisesta saman peiton alle ja tekevät siellä piip, ja tämä piip ei tarkoitanut sitten nukkumista vaan siellä voi käydä vahinko, siis jos ei käytä piip, ja tämä viimeinen piip ei ollut sitten nallekuosinen unipyjama. Jos tällainen vahinko pääsee käymään niin loppuelämä on niin pilalla, että balalaikka vaan soi ja siitä syntyvä häly vastaa kuin Pohjois-Korea olisi tehnyt ohjuskokeen ilman kansainvälistä hyväksyntää, ja tämä kansainvälinen hyväksyntä tarkoittaa meikäläisen mielipidettä. Vaikka lapset kivoja onkin, mutta ei sillloin kun niistä pitää ottaa vastuu liian nuorena.
Tosiaan, meillä on käyty tällaisia valistuskeskusteluja lävitse, koska meidän edellä mainituilla keinoilla hankittu nuoriso alkaa olemaan "siinä" iässä. Nuorten seksivalistus kuuluu osana vanhemmuuteen ja siitä ei kannata vanhempana mistään syystä luistaa. Siihen nimittäin ei pidä luottaa, että koulun biologian tunnilla olisi käyty lävitse näitä normaaliin nuorten kasvamiseen liittyviä asioita, tai jos on käytykin niin suurinosa siellä kerrotuista asioista ovat kuittaantuneet todennäköisesti hihittelyllä ja punasteluna. Ilman tätä kotona käytävää valistuskeskustelua oppi haetaan tällaisena ATK aikana todennäköisesti "jynkky" videoista, eli näistä kaiken näköisistä p*rnhub yms ilmaisportaaleista joista itse en tiedä mitään, ja tämän jälkeen nuoresta se on ihan normaalia, että esimerkisi partnerille sidotaan pallo suuhun, köytetään rajuin ottein sänkyyn kiinni, piiskataan verille, annetaan mahdollisesti sähköiskuja ja lopuksi tungetaan löylykauha sanonko minne, eli aiheutetaan vastapuolelle pahimillaan pysyvä traumaattinen pelkotila ihan vaan tietämättömyyttään. Lisäksi tällaisena "katumuspillereiden" kulta-aikana kannattaa keskustella nuorison kanssa myös tautiriskeistä, joilta ei voi välttyä varsinkaan, jos on kovin huoleton tavarastaan, tai tykkää heilua letkun kanssa ympäri kyliä kuin palomies konsanaan. Sukupuolinen kanssakäyminen on mukava asia ja osa ihmisen luontoa, mutta kukaan ei ole seppä syntyessään. Joten keskustelu kannattaa käydä kotona sen suuremmin asiaa jännittämättä
Tosiaan, meillä on käyty tällaisia valistuskeskusteluja lävitse, koska meidän edellä mainituilla keinoilla hankittu nuoriso alkaa olemaan "siinä" iässä. Nuorten seksivalistus kuuluu osana vanhemmuuteen ja siitä ei kannata vanhempana mistään syystä luistaa. Siihen nimittäin ei pidä luottaa, että koulun biologian tunnilla olisi käyty lävitse näitä normaaliin nuorten kasvamiseen liittyviä asioita, tai jos on käytykin niin suurinosa siellä kerrotuista asioista ovat kuittaantuneet todennäköisesti hihittelyllä ja punasteluna. Ilman tätä kotona käytävää valistuskeskustelua oppi haetaan tällaisena ATK aikana todennäköisesti "jynkky" videoista, eli näistä kaiken näköisistä p*rnhub yms ilmaisportaaleista joista itse en tiedä mitään, ja tämän jälkeen nuoresta se on ihan normaalia, että esimerkisi partnerille sidotaan pallo suuhun, köytetään rajuin ottein sänkyyn kiinni, piiskataan verille, annetaan mahdollisesti sähköiskuja ja lopuksi tungetaan löylykauha sanonko minne, eli aiheutetaan vastapuolelle pahimillaan pysyvä traumaattinen pelkotila ihan vaan tietämättömyyttään. Lisäksi tällaisena "katumuspillereiden" kulta-aikana kannattaa keskustella nuorison kanssa myös tautiriskeistä, joilta ei voi välttyä varsinkaan, jos on kovin huoleton tavarastaan, tai tykkää heilua letkun kanssa ympäri kyliä kuin palomies konsanaan. Sukupuolinen kanssakäyminen on mukava asia ja osa ihmisen luontoa, mutta kukaan ei ole seppä syntyessään. Joten keskustelu kannattaa käydä kotona sen suuremmin asiaa jännittämättä
perjantai 25. elokuuta 2017
Moposkootteri!
Jahans, sitä oli oikein eilen laitettava ostohousut jalkaan kun käytiin hankkimassa oman elämänsä prinsessalle, eli rakkaalle tyttärellemme skootteria. Jotenkin sellainen fiilis edelleen, ettei tästäkään hyvä heilu pitkän päälle. Hänellähän tulee olemaan jatkossa ainakin jatkuva bad hair day, kun joutuu pitämään kypärää päässään. Lisäksi koululaisen tulonlähteet huomioon ottaen hän on vaatimassa rahaa koko ajan meikäläiseltä käsi ojossa, kun pitää tankata ja ostaa uusia takarenkaita pilalle poltettujen tilalle, siis jos innostuu polttamaan sitä kumia. Sellainen kumin polttelu kävisi ainakin hänen luonteenlaadullaan helposti, kiivas ja räväkkä. Noh, kaikki mikä tulee jatkossa vastaan on se hinta mikä siitä hänen liikkumisen vapaudestaan pitää maksaa. Se mikä täytyy vielä kertoa niin ostos oli onneksi miellyttävä. Hän nimittäin kerkesi eilisen illan aikana kiertämään ajoharjoittelu mielessä lenkkiä pihassa vähintää yhtä pitkänmatkaa kuin keskiverto motoristi ajaa koko kesän aikana, eli ilmeisen mukavaa hommaa. Hyvähän se on tietenkin harjoitella kunnolla ennen yleisille teille siirtymistä.
tiistai 22. elokuuta 2017
Maailmanloppu!
Silmiini osui laatujournalismia suoltavan viihdelehti staran juttu ja sen pohjalta kaikille vaan tiedoksi, että kaiken tämän muun viimeaikaisen kuran lisäksi nyt olisi tulossa vielä maailmanloppukin. Artikkelin mukaan sellainen numerologian asiantuntia kuin David Meade on laskenut maailmanlopun tulemisen ja se koittaa hänen laskujensa mukaansa 23. syyskuuta 2017, eli tässä olisi siis noin kuukauden päivät itse kullakin aikaa vielä teputella tällä pallolla, siis jos häntä on uskominen.
Maailmanloppuhan on kiehtonut ihmisiä kautta aikain ja itsellä on yksi konkreettinen kokemus tällaisesta maailmanlopun tulemisesta. Jehovathan ovat olleet kovia ennustamaan näitä maailmanloppuja. Joskus 90-luvulla katselin Suolahdessa kun paikalliset seurakuntalaiset menivät heti aamusta jonkun viisaamman kehoituksesta odottamaan benderollit heiluen tätä ennustettua armagedonia keskustan liepeillä olleelle hyppyrimäelle. Noh, kuten arvata saattaa niin ei se maailmanloppu tullutkaan ja illalla tämä sama porukka laahusti pettyneenä pois sieltä mäeltä. Nykyäänhän jehovat eivät käsittääkseni enää ennusta tarkkoja päivämääriä vaan toteavat lakonisesti sen tulevan jonain päivänä, mikä on varmasti viisasta uskottavuuden kannalta. Jos itse kuuluisin tällaiseen yhteisöön ja kalenteriin olisi merkattu mahdollisia maailmanlopun päiviä punakynällä sinne tänne niin kyllähän se alkaisi pitkänpäälle v*tuttamaan. Kiipeillä nyt turhaan harvasevuosi jonkun mäen päälle odottamaan vedepaisumusta, tulipallo, tai missä muodossa se loppu milloinkin on ennustettu tulevaksi. Stressihän siinä iskisi kun saa vuoronperään pelätä ja pettyä.
Anyway, mahdollisesta lähestyvästä maailmanlopusta huolimatta itse ainakin ajattelin nauttia elämästä syömällä tänään iltapalaksi palan pizzaa ja kömpimällä sen jälkeen vaimon kanssa saman peiton alle. Eipähän tarvitse sitten jossitella ja harmitella kun jysähtää, tai miten se loppu sitten koittaakaan, jos koittaa.
Maailmanloppuhan on kiehtonut ihmisiä kautta aikain ja itsellä on yksi konkreettinen kokemus tällaisesta maailmanlopun tulemisesta. Jehovathan ovat olleet kovia ennustamaan näitä maailmanloppuja. Joskus 90-luvulla katselin Suolahdessa kun paikalliset seurakuntalaiset menivät heti aamusta jonkun viisaamman kehoituksesta odottamaan benderollit heiluen tätä ennustettua armagedonia keskustan liepeillä olleelle hyppyrimäelle. Noh, kuten arvata saattaa niin ei se maailmanloppu tullutkaan ja illalla tämä sama porukka laahusti pettyneenä pois sieltä mäeltä. Nykyäänhän jehovat eivät käsittääkseni enää ennusta tarkkoja päivämääriä vaan toteavat lakonisesti sen tulevan jonain päivänä, mikä on varmasti viisasta uskottavuuden kannalta. Jos itse kuuluisin tällaiseen yhteisöön ja kalenteriin olisi merkattu mahdollisia maailmanlopun päiviä punakynällä sinne tänne niin kyllähän se alkaisi pitkänpäälle v*tuttamaan. Kiipeillä nyt turhaan harvasevuosi jonkun mäen päälle odottamaan vedepaisumusta, tulipallo, tai missä muodossa se loppu milloinkin on ennustettu tulevaksi. Stressihän siinä iskisi kun saa vuoronperään pelätä ja pettyä.
Anyway, mahdollisesta lähestyvästä maailmanlopusta huolimatta itse ainakin ajattelin nauttia elämästä syömällä tänään iltapalaksi palan pizzaa ja kömpimällä sen jälkeen vaimon kanssa saman peiton alle. Eipähän tarvitse sitten jossitella ja harmitella kun jysähtää, tai miten se loppu sitten koittaakaan, jos koittaa.
sunnuntai 20. elokuuta 2017
Mustikkametsä!
Tänä vuonna mustikan kerääminen näyttäisi olevan melkoisen haastavaa puuhaa. Se on melkein sama kuin kärpässieniä keräilisi, eli yksi löytyy sieltä ja toinen täältä. Tietenkin sillä erotuksella, että niitä kärpässieniä ei voi syödä, tai voi, mutta ihan omalla vastuulla. Itse olen kerännyt mustikat aikaisempina vuosina aina käsin, mutta tänään mustikkametsässä samoillessa oli pakko sortua rohmulla keräämiseen ja senhän tietää miten siinä hommassa näin äkistään käy. Ämpäri oli kyllä täynnä, mutta mustikkaa siellä ei ollut kuin nimeksi. Ämpäristä löytyi enimmäkseen käpyjä, oksia, sammalta, oravan jätöksiä ja hämähäkkejä. Lisäksi kuin kaupanpäällisenä selkä on sellaisessa jumilinkussa, että asennon puolesta olisin sopinut mäkihyppääjien kesäleirille roolimalliksi siihen minkälaisessa asennossa sinne hyppyrinnokalle tullessa pitää olla. Jotenkin tämä mustikoitten etsiskely oli tänään niin turhauttavaa puuhaa, että taidan lopettaa koko homman ja elää talven yli lähikaupan pakastealtaasta löytyvillä ulkolaisilla torjunta-aineilla kypsytetyillä pensasmustikoilla.
lauantai 19. elokuuta 2017
Ajatuksia!
Istuskelin sohvalla aamukahvin kanssa kun vaimo kysyi oliko minulla mitään tekemistä tälle aamua. En ajatellut asiaa sen tarkemmin ja sanoin etten ollut suunnitellut mitään.
torstai 17. elokuuta 2017
Tuntemisyhteys!
Olen oppinut tässä elämäni varrella kaikennäköisiä asioita ja tänään opin yhden ihmeellisen asian lisää. Yleensä silloin kun ei ole minnekään kiire niin kaikki sujuu loistavan jouheasti. Missään ei ole ruuhkia, kukaan ei törttöile edessä ja kaikki liikennevalotkin näyttää vihreää, mutta odotapa sitten kun on aivan älytön kiire niin kuin meikäläisellä tänään. Silloin eteen ilmestyy takuuvarmasti nämä kuuttakymppiä satasen alueella ajelevat autoilijat, tietyömaita ilmestyy eteen kuin tyhjästä ja kaiken kruununa joku haluaa välttämättä kertoa tarinan omasta elämästään juuri silloin kun poikkeat ihan vaan pikaseen huoltoasemalle. Tosiaan, tämän kyseisen huoltoaseman kassajonossa joku eläkeläispariskunta halusi välttämättä kertoa niiden tietyömaiden ja kuoleman ohitustusten jälkeen minulle paikallisen terveyskeskuksen laboratoriossa tapahtuneesta verikokeesta, tai tarkemmin ottaen rouva halusi kertoa hänen miehensä verikokeesta, joka oli otettu ilmeisesti hetki ennen heidän huoltoasmalle tuloa. Tämän meidän rupatteluhetken lopuksi, jossa meikäläinen oli pelkästään kuuntelijana kassatyöntekijän ja kymmenen muun jonottajan kanssa tämä varttuneempi rouva totesi hämmästyksekseni, ettei verikokeen ottaminen sattunut yhtään. Olin ihan "hoo moilasena", että miten ihmeessä rouva voi tietää sattuiko se vai ei, kun koe otetaan hänen mieheltään. Sen olen aina tiennyt, että pitkään yhdessä olleille pariskunnille muodostuu ajan saatossa sellainen telepaattinen yhteys, eli molemmat tietää mitä toinen ajattelee sanomattakin. Tämän lisäksi pariskunnat alkavat muistuttamaan toisiaan mieltymyksiltään, joka ilmenee samanlaisina vaatetuksina, esimerkiksi tuulipukuina. Mutta tätä en tiennyt, että pariskunnille muodostuu ajansaatossa myös tällainen tuntemisyhteys, eli kun toiseen sattuu niin toiseenkin sattuu, tai sitten toisinpäin. Tässä tapauksessa rouva oli tuntenut ilmeisesti laboratorion odotushuoneeseen asti, että kerrankin oli ammattitaitoinen näytteenottaja. Samalla mies tutki kärsivänä rouvan vieressä laastaroitua käsivartaan sellaisella ilmeellä, että olikohan se käsi mahdollisesti piikittelyn jäljiltä poikki. Kyllä näköjään kannattaa pitää silmät ja korvat auki kiireessäkin. Silloinkin voi oppia uusia ihmeellisiä asioita. Jos tämä tuntemisyhteys pitää paikkansa niin minulla on edessä kissanpäivät, eli edessä on paljon loistavia käytännönpiloja. Ollaan nimittäin vaimon kanssa oltu kimpassa sen verran kauan, ettei pitäisi olla enää montaa vuotta tähän samaan tilanteeseen kyseisen pariskunnan kanssa, eli kun minä potkaisen varpaan tahallani keittiönpöydän jalkaan niin vaimo kiroilee tuskissaan kodinhoitohuoneessa.
tiistai 15. elokuuta 2017
Kissanaiset!
Tämän aamun päätelmä, kissoissa ja naisissa on joitakin samoja piirteitä. Molemmat elää hetkessä, eli "heti mulle kaikki nyt" ja lisäksi tunneskaala on aika usein kuin särkänniemen huvipuisto. Jaa, että mitenkä niin??? Noh, tämä kuvan karvakasa kävi tänä aamuna meikäläisen kimppuun samantien kun sain silmäni auki. Tämä hullunkurinen perheenjäsen oli ilmeisesti kytännyt yöpöydällä aikansa, kunnes kyllästyi odottamaan heräämistäni. Tämän jälkeen se käveli kuin muka vahinkossa pari kertaa ylitseni ja kun se ei auttanut niin se otti kovemmat keinot käyttöön puskemalla minua kasvoihin samalla naukaisemalla vaatien välittömän huomioni. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin nousta ylös, kun kerran kissa niin halusi ja olihan se kello jo siihen aikaan vartin yli kuusi aamulla. Tämän jälkeen se, tai pitäisikö sanoa hän seurasi minua joka paikkaan kuin hai laivaa ja lisäksi sitä piti rapsuttaa, kupsuttaa, silittää ja kantaa sylissä pitkän aikaa. Heti aamusta iskenyt hellyyspuuska sai kuitenkin nopeasti lopun. Puoli tuntia tästä eteenpäin tämä samainen yksilö ei päästänyt lähellekään ja katseli meikäläistä arvostelevasti kuin halpaa makkaraa nenän varttaan myöten, vaikken ollut sanonut tai tehnyt sille yhtään mitään pahaa. Puolituntia taas eteenpäin niin tämä sama karvakasa vuorostaan juoksi täyttä ravia pitkin asuntoa hulluna riehuen niin, että kynnet vaan rapisivat laminaattilattialla ja matot olivat kurtussa. Mietin siinä vaiheessa, että pitäisiköhän tuolle hullulle kissalle hommata jonkin näköinen mielialalääkitys.
Meillä on tosiaan tällä hetkellä kaksi kissaa, niin ja kilpikonna. Vaimo kuitenkin sai tässä reilu kuukausi sitten ajatuksen ja kysyi minulta olisiko mitään sitä vastaan, jos meille tulisi kolmas kissa. Hänestä näki jo samantien päällepäin, että minun mielipiteelläni ei siinä asiassa ollut enää järin suurta painoarvoa, mutta olihan se tietenkin hyvien tapojen mukaista pukea tämä ilmoitusluontoinen asia kysymykseksi. Tässä olisi tosiaan muutama viikko aikaa asennoitua kolmannen kissan tuloon, sillä tämä kyseinen yksilö ei ollut vielä vaimon saaman idean aikaan luovutusikäinen. Sitä tässä vaan mietin, että minkähänlainen soppa tästä vielä syntyy. Jokainen osaa jo nyt vaatia oman huomionsa minulta, niin vaimo, lapset kuin lemmikitkin ja siihen kun vielä lisätään yksi karvakasa lisää niin voi meikäläinen parkaa. Toivon mukaan tämä uusi tulokas ei ole ainakaan yhtä aamuvirkku kuin tämä meidän vanhin kissoista. Välillä kun se kyllästyy yksin oloon omasta mielestään aamulla niin se saattaa tulla herättämään jo viiden aikaan aamuyöllä. Ei ole helppoa tämä meikäläisen elämä, vaikka viimeisen päälle kivojahan nämä lemmikit ovatkin, niin ja vaimo sekä lapset.
perjantai 11. elokuuta 2017
Kulti kutistin kakararat!
Nyt täytyy todeta, että välillä ihmettelen naisten suhteellisuuden tajua, mutta silti ihailen heidän ongelman ratkaisukykyä. Vaimo nimittäin antoi minulle aamulla ohjeet siitä mitä pakettiautoon piti saada mahtumaan kyytiin, koska oltiin menossa eräille markkinoille tekemään hyväntekeväisyystempausta nuorisotyön hyväksi. Näitä ohjeita sitten kuuliaisena noudattaessa totesin, ettei nämä hänen vaatimat tavarat mahdu pakettiautoon millään. Ei muuta kuin soitto vaimolle tästä ongelmasta, mutta ihan turhaan. Hän ei tinkinyt yhtään mistään ja siellä minä sitten yritin toteuttaa hänen mahtikäskyään parhaimman kukaan. Murto-osa tavaroista oli vasta kyydissä ja lopuille piti vielä keksiä jokin paikka autosta. Jotenkin tuli siinä vaiheessa mieleen, että 80-luvun lopussa ilmestyneen kulti kutistin kakarat elokuvan tavaroitten pienennys laitteesta olisi aikalailla hyötyä siinä hommassa. Ei aikaakaan kun puhelin soi. Aina yhtä ihana vaimoni sieltä soitti ja ensimmäisenä puhelimesta kuului kommentti, että oliko mielessäni käynyt kertaakaan pakettiauton perään liitettävää peräkärry??? Niin tosiaan, sehän ratkaisisi tämän ongelman. Meikäläisen kaksi harmaata aivosolua yritti päättäväisesti vaan ängätä tavaroita pieneen tilaan, vaikka oli olemassa vaihtoehtoja. Onneksi joku meidän taloudessa osaa käyttää aivojaan.
keskiviikko 9. elokuuta 2017
Lomalaiselle tekemistä!
Lomalla kun olen niin ajattelin tänään aamusta, että vietän sellaisen musisointi päivän kitara kainalossa tekemättä yhtään mitään muuta sen ihmeellisempää. Noh, jompi kumpi kissoista oli tällaisesta joutenolosta hieman erimieltä ja kävi huvikseen jyrsimässä kuulokkeitten johdon poikki sillä aikaa kun olin vessassa.
Voin kertoa, olipa melkoisen v-mäinen homma tinata ja eristää toisistaan nämä kuulokkeitten kaapelin sisälle menneet viisi hiiren p**lun kokoista johtoa. Kolme tuntia minä niitä siinä ähräsin kissojen istuessa vieressä vuoronperään vaatimassa huomiota, ja välillä ihmetellen mitä ihmettä oikein stressasin. Noin tuhannen kironsanan kohdalla sain kuulokkeet vihdoinkin toimimaan. Voin kertoa, on jotenkin tuo mitta täynnä tälle päivää niin kitaran soittoa kuin kissojakin! Seuraavan kerran en laske kuulokkeita silmistäni sekunniksikaan. Otan ne mukaan vessaankin, niin ja kitaran myös. V**tu että menee järki välillä noihin ötököihin!!!
Keittiössä tapahtuu!
Eilen yllätin jopa itseni, sillä sain kuin sainkin keittiön välitilan valmiiksi, tai muutama lista puuttuu, mutta suurin homma tuli tehtyä. Näköjään meissä kaikissa asuu pieni Remontti-Reiska, jos vaan tarpeeksi yritämme.
Alkuperäinen ja aikansa elänyt laatoitus sai uuden ilmeen määrämittaan leikatuista ja tiilikuviolla pinnotetuista alumiini-komposiitti levyistä. Levyt oli helppo asentaa liimalla vanhan laatoituksen päälle. Levy on helppohoitoista, kestävää ja tarvittaessa kuosin voi vaihtaa, jos tämä tiilikuvio alkaa jossain vaiheessa tympimään. Kaiken lisäksi ne näyttävät varsin asialliselta, vaikka itse sanonkin. Käyvät hyvin vanhoihin kaapiston oviin jotka olivat edelleen hyvä kuntoisia ja näin ollen eivät vaatineet uusimista. Tällä remontilla ei haettu modernia nykyaikaista keittiötä vaan enemmänkin sellaista maalaisromantiikkaa ja siinä onnistuttiin mielestäni hyvin.
Vaimokin oli töistä tullessaan enemmän kuin tyytyväinen, sillä hän tietää, että meikäläisellä on näissä rakennus hommissa välillä kaksi vasenta kättä ja niissäkin peukalo keskellä kämmentä. Pisteet nousi siis silläkin saralla. Koko päivä siinä tuusatessa meni, mutta kyllä kannatti.
Alkuperäinen ja aikansa elänyt laatoitus sai uuden ilmeen määrämittaan leikatuista ja tiilikuviolla pinnotetuista alumiini-komposiitti levyistä. Levyt oli helppo asentaa liimalla vanhan laatoituksen päälle. Levy on helppohoitoista, kestävää ja tarvittaessa kuosin voi vaihtaa, jos tämä tiilikuvio alkaa jossain vaiheessa tympimään. Kaiken lisäksi ne näyttävät varsin asialliselta, vaikka itse sanonkin. Käyvät hyvin vanhoihin kaapiston oviin jotka olivat edelleen hyvä kuntoisia ja näin ollen eivät vaatineet uusimista. Tällä remontilla ei haettu modernia nykyaikaista keittiötä vaan enemmänkin sellaista maalaisromantiikkaa ja siinä onnistuttiin mielestäni hyvin.
Vaimokin oli töistä tullessaan enemmän kuin tyytyväinen, sillä hän tietää, että meikäläisellä on näissä rakennus hommissa välillä kaksi vasenta kättä ja niissäkin peukalo keskellä kämmentä. Pisteet nousi siis silläkin saralla. Koko päivä siinä tuusatessa meni, mutta kyllä kannatti.
tiistai 8. elokuuta 2017
Pientä pintaremonttia!
Itsehän en ole luonteeltani ja osaamiseltani mikään Remontti-Reiska. Pakkohan se on kuitenkin itse tehdä niin saa mitä haluaa, tai tässä tapauksessa sitä mitä sattuu tulemaan. Pari vuotta sitten aloitetetusta ja sittemmin hieman venähtäneestä keittiöremontista tulee mieleen väkisinkin Leevi and the leavingsin biisi vasara ja nauloja, mutta ei hätää. Tällä viikolla keittiö valmistuu välitilan osalta, tai ainakin yritys on kova. Suunnitelmien mukaan tämä välitila piti olla viimeinen kohde remontissa, eli keittiön pitäisi olla valmis, mutta eipä olekaan. Saa nimittäin aloittaa alusta, sillä tämä meidän nuorempi kissa testastaili useammastakin kohtaa keittiön uuden tapetin kestävyytyä. Jotenkin on tässä vaiheessa sellainen fiilis, että seuraava seinien pintamatetiaali muistuttaa erehdyttävästi yhtäkkiä kadonneen kissan turkkia.
sunnuntai 6. elokuuta 2017
Lennu-koira!
Jahans, se olisi kohta edessä presidentinvaalit. Suomihan on tunnetusti maailman yhdysvaltalaisin maa heti yhdysvaltojen jälkeen. Jos tämän "emämaan" edellisten presidentinvaalien linjaa mukailtaisiin niin suomen seuraavaksi presidentiksi valittaisiin nykyäänkin presidentinlinnassa asusteleva ja maailmalla ihastelua aiheuttanut Lennu koira. Jos totta puhutaan niin Lennuhan olisi todella hyvä valinta ketään muuta väheksymättä, varsinkin kun presidentin virka on nykyään enemmänkin sellainen edustustehtävä. Yhdydvaltain nykypresidenttiin verrattuna Lennu olisi ennalta-arvattava ja johdonmukainen. Tämän lisäksi Lennun ei työntäisi nenäänsä muiden asioihin, korkeintaan kävisi haistamassa, noh, tiedättehän te mistä ja ulkopolitiikkan hoitaminen tapahtusi lähikaduilla ja metsissä. Lennulle on kuitenkin ilmaantunut muutama varteenotettava haastaja. Matti Vanhasesta, Merja Kyllösestä ja ketä näitä muita nyt olikaan ei ole haastajaksi, joten vaalit tulevat olemaan kolmenkauppa. Joten saa nähdä minkälainen lemmikki siellä linnassa vaalien jälkeen vaikuttaa
lauantai 5. elokuuta 2017
Yksi on joukosta poissa!
Kissan kanssa vietettiin eilen hiljainen hetki kuivuuteen menehtyneen limoviikunan muistolle. Tosiaan, rakas tyttäremme kantoi huoneestaan tämän vihervehka paran joka oli selkeästi ollut unohduksen uhri. Säännöllinen kastelu oli laiminlyöty täysin ja lopputulos sen mukainen. Tässä ei auta enää soitella marttaliittoon tai viherlandiaan ja kysellä kukka paralle ensiapuohjeita. Peli on selvä ja sitä myötä yksi oli joukosta poissa, tai jos totta puhutaan niin tämä oli viimeinen niistä kolmesta viherkasvista mitkä alunperin tyttären huoneeseen hankittiin. Niillä kahdella ensimmäisellä vehkalla oli samanlainen kohtalo. Siinä kukkaa tuijotellessamme tuli mieleen, että tyttärellähän on ensikeväänä edessään ammatinvalinta, eli yhteishaku. Kissan kanssa siinä salaa mielissämme mietittiin, tai ainakin minä mietin, että toivottavasti hän ei hakeudu mihinkään sellaiseen ammattiin missä käsitellään kasveja, esimerkiksi puutarhuriksi tai kukkakauppiaaksi. Niissä hommissa saattaisi näillä näytöillä tulla aikalailla nopeasti sanomista. Noh, nyt ei ole enää huoneessa yhtään kasvia, mutta hänellä oli siihen ratkausu. Pitäisi hommata kuulema muovikukkia, eli sellaisia jäljitelmiä sinne ikkunalaudalle pönöttämään. Kukkahan on sellainen huoneilman puhdistaja ja kysyinkin, että mites kun ne muovikukat ei puhdista ilmaa laisinkaan niin hän totesi pitävänsä ikkunaa useammin auki. Sillä tavalla ilma puhdistuu paremmin ja nopeammin. Niin, näinhän se varmaan sitten on.
torstai 3. elokuuta 2017
Kilpikonnan elämää!
Mitäpä muuta sitä suomalainen mies voisi tehdä näin elokuisena iltana kuin istuskella kissan kanssa ja katsoa kun turtlesi kaivaa munintakuoppaa keskelle takapihaa.
Tällainen muutaman tunnin kestävä kaivuu operaatio pitää suorittaa muutaman viikon välein näin kesällä vaikka urospuoleista kilpikonnaa ei ole näkynyt mailla eikä halmeilla. Se on vaan luonnon laki vakkei hommassa mitään järkeä olekaan. Jos nyt tarkemmin miettii niin muniihan se kanakin ilman kukkoa, mutta sillä erotuksella, että kilpikonnan muna ei sovi elintarvikkeeksi, tai mistä minä tiedän vaikka joku viidakon keskellä asusteleva vinkuintiaani heimo niitä söisikin. Minulle ei kuitenkaan tulisi ensimmäisenä mieleen alkaa kokkaamaan niistä mitään. Täytyy toivoa, että tämä olisi viimeinen sessio tälle kesälle, sillä on tullut istuskeltua ihan tarpeeksi näissä hommissa viimeisen kahden kuukauden ajan.
Yksinhän tuollaista otusta ei parane ulos jättää, sillä sen jälkeen siitä ei näy enää vilaustakaan. Karkaa nimittäin aika äkkiä ja suuntaa todennäköisesti viereiselle järvelle, kun kyseessä on kuitenkin vesikilpikonna.
keskiviikko 2. elokuuta 2017
Virransäästötilassa!
Unihan on ihmiselle tärkeä elementti, jos sitä saa liian vähän niin jälkiseuraukset voivat olla pitkässä juoksussa todella ikäviä, tai sitten noloja. Univelkaahan voisi verrata esimerkiksi nykyisiin älypuhelimiin. Jos et ole pystynyt syystä tai toisesta lataamaan kyseistä kapistusta ja kun virtaa on jäljellä enää alle viisi prosenttia niin puhelin menee virransäästötilaan, vähän niin kuin ihminenkin, eli ei toimi enää kunnolla. Tästä syystä esimerkiksi näytön taustavalo himmenee ja saa koko ajan pelätä, että milloin se nyykähtää täysin, siis se puhelin, ja miksei ihminenkin kun tarpeeksi pitkälle mennään.
Olen taas kerran mennyt liian vähillä unilla jo jonkin aikaa ja tämä kostautui eilen kaupassa käydessäni. Keräilin ensiksi puoli kärryllistä kaikennäköisiä elintarvikkeita ja tämän jälkeen aikani kassalla jonoteltuani oli vihdoinkin minun vuoro. Lastasin ostokset liukuhihnalle ja menin maksupäätteen viereen odottamaan pankkikortti kädessä kassaneidin ilmoittamaa loppusummaa. Kassaneiti ohjasi ostoksiani rautaisella ammattitaidolla viivakoodilukijan läpi niin, että piipitys kuulosti ihan konekiväärin sarjatulitukselta kunnes hän otti käteensä kaksi pussittamani omenaa. Kärkäs "hei näitä ei ole punnittu" lause sai mint hieman hämillee. Eihän näin voi käydä kuin eläkeläisille!!! Samalla kuulin kun takanani ollut arviolta kymmenen metrin mittainen kassajono huokasi tuskastuneena yhteen ääneen. Jos oikeassa elämässä ihmisten päälle ilmestyisi samanlaisia ajatuskuplia kuin sarjakuvissa niin niistä olisi voinut siinä tilateessa lukea melkoisen painokelvotonta tekstiä, ainakin ihmisten reaktioista ja ilmeistä päätellen. Kassaneiti oli silminnähden samassa mielentilassa kuin jonottavat kanssa-asiakkaat lähtiessään punnitsemaan asakaspalveluhengen nimissä niitä pussittamiani omenoita. Ymmärsin kyllä neidin tuskastumisen, sillä oltiin kuitenkin sellaisessa megamarketissa jossa kassojen ja he-vi osaston väliseen matkaan menisi mopoautollakin vartti suuntaansa.
Aikamme odotettuamme kassaneiti laahusti takaisin kassan taakse punnituslaputettu omenapussi kädessään ja saimme kuin saimmekin ostosuorituksen päätökseen, tai ainakin luulin niin. Siirryin kassapisteen toiseen päähän aikomuksenani lastata ostokseni muovipusseihin. Siinä samalla mieleeni juolahti Simo vaatehuoneelta hei mainoksen tunnuslause joka pyöri aikoinaan televisiossa, "eikä siinä vielä kaikki". Olin nimittäin unohtanut ostaa ostosten kantamista helpottavia muovisäkkejä, eli muovipusseja. Käsillä sellaisen ostosvuoren kantaminen ei onnistuisi millään tavalla ainakaan yhdellä kertaa, joten ei muuta kuin anteeksi pyytävä ilme kasvoilla ja muutama kolikko kädessä informoimaan kassaneitiä tästä unohduksesta. Kassaneidillä oli ilmeisesti mitta aikalailla täynnä meikäläistä siinä vaiheessa, sillä hän ei halunnut ottaa minulta rahaa niistä muovipusseista vaan sanoi hieman hoputtaen, että ota sieltä niin monta kuin tarvitset ja jatkoi toisen asiakkaan palvelemista hymyssä suin. Lopputuloksena istuin autossani kaupan parkkipaikalla ostosten kanssa ja olin onnellinen ettei kukaan ajanut kuin kaupan päällisinä autolla ylitseni, sillä kaupan parkkipaikoilla on yleensä liikennesäännöt kuin villissä lännessä. Ainoastaan sillä erolla, että cowbot ja intiaanit ovat siellä parkkipaikalla puolisokeita eläkeläisiä ja hurjastelevia teinikuskeja. Sinne kun työnnetään sekaan yksi virransäästötilassa oleva keski-ikäinen mies kauppakasseineen niin riskit kasvaa aika rajusti.
Niin, että sellainen kauppareissu. Itse olen ollut jonottajana lukemattomia kertoja vastaavanlaisessa tilanteessa ja manannut samankaltaiset unohtelijat alimpaan h*lvettiin. Jatkossa ymmärrän heitä paremmin. Elämä ei mene aina kuin strömssöössä. Opin tästä kokemuksesta myös yhden asian, meikäläisen virransäästötila tarkoittaa jatkossa sitä, että joko ollaan koko perhe kissoja ja kilpikonnaa myöten päivä nälässä, tai sitten vaimo saa käydä tällaisina hetkinä kaupassa. Jos totta puhutaan niin tämä kaikki oli oikeastaan vaimon vika, hän minut sinne kauppaan pakotti ja jäi itse kotiin hengailemaan. Oli muka jotain tärkeämpää tekemistä.
Olen taas kerran mennyt liian vähillä unilla jo jonkin aikaa ja tämä kostautui eilen kaupassa käydessäni. Keräilin ensiksi puoli kärryllistä kaikennäköisiä elintarvikkeita ja tämän jälkeen aikani kassalla jonoteltuani oli vihdoinkin minun vuoro. Lastasin ostokset liukuhihnalle ja menin maksupäätteen viereen odottamaan pankkikortti kädessä kassaneidin ilmoittamaa loppusummaa. Kassaneiti ohjasi ostoksiani rautaisella ammattitaidolla viivakoodilukijan läpi niin, että piipitys kuulosti ihan konekiväärin sarjatulitukselta kunnes hän otti käteensä kaksi pussittamani omenaa. Kärkäs "hei näitä ei ole punnittu" lause sai mint hieman hämillee. Eihän näin voi käydä kuin eläkeläisille!!! Samalla kuulin kun takanani ollut arviolta kymmenen metrin mittainen kassajono huokasi tuskastuneena yhteen ääneen. Jos oikeassa elämässä ihmisten päälle ilmestyisi samanlaisia ajatuskuplia kuin sarjakuvissa niin niistä olisi voinut siinä tilateessa lukea melkoisen painokelvotonta tekstiä, ainakin ihmisten reaktioista ja ilmeistä päätellen. Kassaneiti oli silminnähden samassa mielentilassa kuin jonottavat kanssa-asiakkaat lähtiessään punnitsemaan asakaspalveluhengen nimissä niitä pussittamiani omenoita. Ymmärsin kyllä neidin tuskastumisen, sillä oltiin kuitenkin sellaisessa megamarketissa jossa kassojen ja he-vi osaston väliseen matkaan menisi mopoautollakin vartti suuntaansa.
Aikamme odotettuamme kassaneiti laahusti takaisin kassan taakse punnituslaputettu omenapussi kädessään ja saimme kuin saimmekin ostosuorituksen päätökseen, tai ainakin luulin niin. Siirryin kassapisteen toiseen päähän aikomuksenani lastata ostokseni muovipusseihin. Siinä samalla mieleeni juolahti Simo vaatehuoneelta hei mainoksen tunnuslause joka pyöri aikoinaan televisiossa, "eikä siinä vielä kaikki". Olin nimittäin unohtanut ostaa ostosten kantamista helpottavia muovisäkkejä, eli muovipusseja. Käsillä sellaisen ostosvuoren kantaminen ei onnistuisi millään tavalla ainakaan yhdellä kertaa, joten ei muuta kuin anteeksi pyytävä ilme kasvoilla ja muutama kolikko kädessä informoimaan kassaneitiä tästä unohduksesta. Kassaneidillä oli ilmeisesti mitta aikalailla täynnä meikäläistä siinä vaiheessa, sillä hän ei halunnut ottaa minulta rahaa niistä muovipusseista vaan sanoi hieman hoputtaen, että ota sieltä niin monta kuin tarvitset ja jatkoi toisen asiakkaan palvelemista hymyssä suin. Lopputuloksena istuin autossani kaupan parkkipaikalla ostosten kanssa ja olin onnellinen ettei kukaan ajanut kuin kaupan päällisinä autolla ylitseni, sillä kaupan parkkipaikoilla on yleensä liikennesäännöt kuin villissä lännessä. Ainoastaan sillä erolla, että cowbot ja intiaanit ovat siellä parkkipaikalla puolisokeita eläkeläisiä ja hurjastelevia teinikuskeja. Sinne kun työnnetään sekaan yksi virransäästötilassa oleva keski-ikäinen mies kauppakasseineen niin riskit kasvaa aika rajusti.
Niin, että sellainen kauppareissu. Itse olen ollut jonottajana lukemattomia kertoja vastaavanlaisessa tilanteessa ja manannut samankaltaiset unohtelijat alimpaan h*lvettiin. Jatkossa ymmärrän heitä paremmin. Elämä ei mene aina kuin strömssöössä. Opin tästä kokemuksesta myös yhden asian, meikäläisen virransäästötila tarkoittaa jatkossa sitä, että joko ollaan koko perhe kissoja ja kilpikonnaa myöten päivä nälässä, tai sitten vaimo saa käydä tällaisina hetkinä kaupassa. Jos totta puhutaan niin tämä kaikki oli oikeastaan vaimon vika, hän minut sinne kauppaan pakotti ja jäi itse kotiin hengailemaan. Oli muka jotain tärkeämpää tekemistä.
tiistai 1. elokuuta 2017
Ihana syksy!
Vuosia vahvasti läsnä ollut terveellinen elämä on kokenut inflaation ja muuttunut tässä kesän aikana sellaiseksi vähemmän terveelliseksi. En tiedä mistä lie johtuu? Olisiko uhkaavasti, mutta varmasti lähestyvä viidenkympin rajapyykki osasyyllinen tähän, kun ei aina oikein enää jaksa skarpata. Kaikkihan alkoi siitä, kun ajattelin viime toukokuun alkupuolella grillata yhden makkaran, siis ainoastaan yhden vaivaisen makkaran ja sillä tiellä ollaan edelleen. Tämä halvin mahdollinen jauhomakkara höystettynä pihvien, kaslersalaatin ja oluen kera koukutti meikäläisen samantien kuin amfetamiini narkkarin. Grilli on pöhissyt kuumana koko kesän ja sen seurauksena esimerkiksi tomaatin kaltainen vinkuheinäeväs maistuu tällä hetkellä lähinnä siltä kuin söisi multaa ja kastematoja höystettynä ketsupilla. Tämä yhden ainoan makkaran grillaaminen toukokuussa aiheutti lisäksi sen, että lähes kaikki liikunnaksi viittaava aktiivisuus on jäänyt ja siitä syystä paita kastuu ulkona liikkuessa tällä hetkellä kalsareita myöten ilman koko kesän jatkunutta vesisadettakin.
Koin tänään heräämisen. Tässä ei ollut kuitenkaan kyse hengellisestä heräämisestä, anteeksi jehovat vaikka aktiivisesti olette oven takana käyneetkin vaan mieleen tuli lääkärin keväällä terveystarkastuksessa uhkailemat sukurasitteet. Oli sokeritautia, korkeata kolesterolia, verenpainetautia jne. Lääkärin ukaasilistasta ei puuttunut oikeastaan muuta kuin vesirokko ja ebola. Vesirokon olin sairastanutkin lapsena ja ebola jyllää enemmänkin tuolla afrikanniemellä. Tosiaan, tuli sellainen koko kesän kadoksissa ollut liikuntapuuska höystettynä terveellisellä ruokavaliolla, eli nyt kun alkoi elokuu ja kaikki muutkin ovat grillanneet koko kesän niin on helppo lähteä harrastamaan kaikkea mahdollista. Ei tarvitse olla yksin sen liikunnan aloittamisen aihettaman tuskan kanssa kun suurinosa muistakin kuntoilijoista puuskuttaa samaan malliin pallogrillin kokoiset hikikarpalot otsalla. Tervetuloa liikunnan riemu, rakot kantapäihin ja rintaa puristava tunne. Ihanaa kun on syksy!!!!
Koin tänään heräämisen. Tässä ei ollut kuitenkaan kyse hengellisestä heräämisestä, anteeksi jehovat vaikka aktiivisesti olette oven takana käyneetkin vaan mieleen tuli lääkärin keväällä terveystarkastuksessa uhkailemat sukurasitteet. Oli sokeritautia, korkeata kolesterolia, verenpainetautia jne. Lääkärin ukaasilistasta ei puuttunut oikeastaan muuta kuin vesirokko ja ebola. Vesirokon olin sairastanutkin lapsena ja ebola jyllää enemmänkin tuolla afrikanniemellä. Tosiaan, tuli sellainen koko kesän kadoksissa ollut liikuntapuuska höystettynä terveellisellä ruokavaliolla, eli nyt kun alkoi elokuu ja kaikki muutkin ovat grillanneet koko kesän niin on helppo lähteä harrastamaan kaikkea mahdollista. Ei tarvitse olla yksin sen liikunnan aloittamisen aihettaman tuskan kanssa kun suurinosa muistakin kuntoilijoista puuskuttaa samaan malliin pallogrillin kokoiset hikikarpalot otsalla. Tervetuloa liikunnan riemu, rakot kantapäihin ja rintaa puristava tunne. Ihanaa kun on syksy!!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)