Tuntemisyhteys!

Olen oppinut tässä elämäni varrella kaikennäköisiä asioita ja tänään opin yhden ihmeellisen asian lisää. Yleensä silloin kun ei ole minnekään kiire niin kaikki sujuu loistavan jouheasti. Missään ei ole ruuhkia, kukaan ei törttöile edessä ja kaikki liikennevalotkin näyttää vihreää, mutta odotapa sitten kun on aivan älytön kiire niin kuin meikäläisellä tänään. Silloin eteen ilmestyy takuuvarmasti nämä kuuttakymppiä satasen alueella ajelevat autoilijat, tietyömaita ilmestyy eteen kuin tyhjästä ja kaiken kruununa joku haluaa välttämättä kertoa tarinan omasta elämästään juuri silloin kun poikkeat ihan vaan pikaseen huoltoasemalle. Tosiaan, tämän kyseisen huoltoaseman kassajonossa joku eläkeläispariskunta halusi välttämättä kertoa niiden tietyömaiden ja kuoleman ohitustusten jälkeen minulle paikallisen terveyskeskuksen laboratoriossa tapahtuneesta verikokeesta, tai tarkemmin ottaen rouva halusi kertoa hänen miehensä verikokeesta, joka oli otettu ilmeisesti hetki ennen heidän huoltoasmalle tuloa. Tämän meidän rupatteluhetken lopuksi, jossa meikäläinen oli pelkästään kuuntelijana kassatyöntekijän ja kymmenen muun jonottajan kanssa tämä varttuneempi rouva totesi hämmästyksekseni, ettei verikokeen ottaminen sattunut yhtään. Olin ihan "hoo moilasena", että miten ihmeessä rouva voi tietää sattuiko se vai ei, kun koe otetaan hänen mieheltään. Sen olen aina tiennyt, että pitkään yhdessä olleille pariskunnille muodostuu ajan saatossa sellainen telepaattinen yhteys, eli molemmat tietää mitä toinen ajattelee sanomattakin. Tämän lisäksi pariskunnat alkavat muistuttamaan toisiaan mieltymyksiltään, joka ilmenee samanlaisina vaatetuksina, esimerkiksi tuulipukuina. Mutta tätä en tiennyt, että pariskunnille muodostuu ajansaatossa myös tällainen tuntemisyhteys, eli kun toiseen sattuu niin toiseenkin sattuu, tai sitten toisinpäin. Tässä tapauksessa rouva oli tuntenut ilmeisesti laboratorion odotushuoneeseen asti, että kerrankin oli ammattitaitoinen näytteenottaja. Samalla mies tutki kärsivänä rouvan vieressä laastaroitua käsivartaan sellaisella ilmeellä, että olikohan se käsi mahdollisesti piikittelyn jäljiltä poikki. Kyllä näköjään kannattaa pitää silmät ja korvat auki kiireessäkin. Silloinkin voi oppia uusia ihmeellisiä asioita. Jos tämä tuntemisyhteys pitää paikkansa niin minulla on edessä kissanpäivät, eli edessä on paljon loistavia käytännönpiloja. Ollaan nimittäin vaimon kanssa oltu kimpassa sen verran kauan, ettei pitäisi olla enää montaa vuotta tähän samaan tilanteeseen kyseisen pariskunnan kanssa, eli kun minä potkaisen varpaan tahallani keittiönpöydän jalkaan niin vaimo kiroilee tuskissaan kodinhoitohuoneessa.