Tilasin viimeviikolla Keski-Euroopasta muutamia pikku osia harrasteajoneuvooni ja sain tänä aamuna viestin kuljetusfirmalta, jossa he kyselivät sopivaa toimitusajankohtaa kyseiselle paketille. Itse olisin iltaan asti töissä toisella paikkakunnalla, joten Infosin vaimoa, että oli pakko sopia toimitusajankohdaksi sellaisen aika, kun hän on ainoastaan kotona. Vaimo totesi homman olevan ok, hän voi ottaa paketin vastaan.
Noh, vaimo soitti alkuillasta ja möyhysi puhelimeen, että mitä h*lvettiä olin oikein tilannut?!? Itse olin siinä vaiheessa, että mitä ihmettä??? Pihassa oli kuulema lava tolkulla tavaraa ja ne painoivat niin paljon ettei hän jaksanut niitä yksin sisälle kantaa. Olin aivan ällikällä lyöty ja änkytin puhelimeen, että enhän minä ollut tilannut kuin muutaman pikkuosan, ja sitä paitsi mielestäni ne mahtuisivat heittämällä vaikka postilaatikkoon. Samalla havahduin puhelimesta kuuluvaan huutonauruun. Vaimohan siellä nauroi minun panikoinnille maha kippurassa. Vaimo on perusluonteeltaan vakava kuin ylen viittomakielisten uutisten viittoja. Toisin sanoen hän ei revittele ilmeillä tai heitä vitsiä alituiseen, joten tuollaiset soitot menee meikäläiseen läpi aivan täysin. Voi helevettiläinen sentään, kiusaa noin vanhaa miestä!!! Sydänkohtauksen tässä vielä tätä menoa saa! Tänään ei ole edes mikään s**tanan aprillipäivä!!!
Täytyy kyllä sanoa, että on hän näköjään kohtuullisen hullu nainen, sillä kosto tulee olemaan suloinen ja hän tietää sen...
Ajatuksia keski-ikäisen perheen isän sisältököyhästä elämästä ja päivän polttavista asioista, tai ainakin niiden vierestä.
tiistai 31. toukokuuta 2016
maanantai 30. toukokuuta 2016
Hyttyset!
Mikäs sen mukavampi tapa aloittaa viikko kuin reipashenkisellä survivor maastopyörälenkillä. Aluksi silmät ja kaikki mahdolliset muut kolot kertyivät täyteen siitepölyä, jota on ilmassa tällä hetkellä todella reilusti ja kun pysähdyin puhdistamaan niitä niin saman tien kimppuun iski arviolta 40-50 miljoonaa hyttystä. Epäilen, että nämä pienet verenimijät olisivat saaneet aikaan hyvin nopeasti hengenvaarallisen verenhukan, mutta onneksi ne eivät pysyneet mukana kyydissä, sillä paniikissa hyppäsin salamaloikalla pyörän selkään ja karautin niitä karkuun niin että siitepölyt vaan pölisivät. Maastopyöräily on kyllä hieno laji :)
torstai 26. toukokuuta 2016
Kesäloma!
Alkaa olemaan se aika vuodesta, kun siellä sun täällä saa kuulla ihmisten kesäloma suunnitelmista, tai sitten muuten vaan tarinaa lähestyvästä kesälomasta. Tänään tuli sellainen tunne, että kohtahan loman pitäisi alkaa itselläkin, sillä juhannushan on ihan nurkan takana. Noh, eihän siinä muu auttanut, kuin ottaa kalenteri rumaan käteen ja alkaa kiusaamaan itseään laskemalla jäljellä olevat päivät. Hetken aikaa siinä ynnäilin ja laskeskelin huonolla matikkapäällä numeroita yhteen ja sain aikaiseksi luvun kaksikymmentäkahdeksan. Saamani luvun mukaan kesälomani alkuun olisi siis vielä kuukausi aikaa, tasan 28 päivää, neljä viikkoa, 1/12 vuosi, eli Suomeksi sanottuna aivan s**tanan pitkä aika!
Tässähän ehtii vielä takatalvi yllättämään, tai menehtymään muuten vaan vaikka v*tutukseen ennen loman alkua. Odottavan aikahan on tunnetusti pitkä, joten seuraavat neljä viikkoa tulee varmasti tuntumaan ikuisuudelta kun odottaa lomaa. Joo tiedän, sitten se neljän viikon loma menee yhdessä hujauksessa, ei ehdi kissaa sanomaan. Kyllä, v*tuttaa jo valmiiksi!
Vaimo on jo valmiiksi ohjeistanut työt mitä minun lomalla pitäisi ehtiä tekemään. Mielestäni kesäloman pitäisi olla yksi vuoden kohokohdista, mutta monilla siitä tulee yksi vuoden stressaavimmista ja työntäyteisimmistä ajanjaksoista. Jos koko loman ainoat aktiviteetit ovat mökkitikanheitto ja lomareissu naapurikunnan rautakauppaan hakemaan tarjouksessa olevia pihakiviä niin siitä ei hyvä heilu. Jos totta puhutaan niin itse ajattelin ainakin "työlistasta" huolimatta viihtyä onki kädessä laiturin nokassa niin usein kuin mahdollista. Jos joku homma jää tekemättä niin "so what". Sen ehtii tekemään joskus myöhemminkin, ehkä ensi kesänä sitten. Lapset ovat meillä jo sen ikäisiä, että heillä on aika pitkälti omat menonsa jo valmiiksi suunniteltu, joten heille ei tarvitse sen suurempaa ohjelmaa keksiä. Vaimo on ainut jolle pitäisi keksiä jotain aktiviteettia kesälomalle. Saa nähdä mitä sitä keksisi.
tiistai 24. toukokuuta 2016
Vanhustenhoito retuperällä?
Päivän uutinen iltapäivälehdestä, Valvira: Kaltoinkohtelu vanhustenhoidossa on hälyttävän yleistä!
Jotenkin alkaa pelottamaan tämä vanheneminen ja huumori loppumaan. Kovasti yleistyvät vakavat sairaudet ja onnettomuudet eivät ole enää ainoita uhkia. Vanhusten arvokkaasta kohtelusta ei tuntusi olevan enää tietoakaan, varsinkin kun palvelusta on tehty yksityisen puolen bisnestä. Ainoa asia millä näyttäisi olevan väliä on se, että kuinka paljon palvelutalo tuottaa omistajalleen tai syö kunnan varoja. Hoitohenkilökunta pidetään minimissä, ruoan laadussa nipistetään ja ulkoilumahdollisuudet ovat rajalliset. Vaikuttaa niin hyvältä hommalta, että vituttaa jo valmiiksi!!! Toki rahalla saa varmasti parempaa palvelua, mutta se on sitten niiden harvojen herkkua.
Ohessa linkki iltapäivälehden juttuun....
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001185645.html
Se, kuinka yleistä tällainen kohtelu on, sitä on vaikea sanoa. Jos jutun kaltainen kohtelu alkaa olemaan enemmän sääntö kuin poikkeus niin toivottavasti niihin puututaan ja asiat korjataan ihmisarvon mukaisiksi.
Jotenkin alkaa pelottamaan tämä vanheneminen ja huumori loppumaan. Kovasti yleistyvät vakavat sairaudet ja onnettomuudet eivät ole enää ainoita uhkia. Vanhusten arvokkaasta kohtelusta ei tuntusi olevan enää tietoakaan, varsinkin kun palvelusta on tehty yksityisen puolen bisnestä. Ainoa asia millä näyttäisi olevan väliä on se, että kuinka paljon palvelutalo tuottaa omistajalleen tai syö kunnan varoja. Hoitohenkilökunta pidetään minimissä, ruoan laadussa nipistetään ja ulkoilumahdollisuudet ovat rajalliset. Vaikuttaa niin hyvältä hommalta, että vituttaa jo valmiiksi!!! Toki rahalla saa varmasti parempaa palvelua, mutta se on sitten niiden harvojen herkkua.
Ohessa linkki iltapäivälehden juttuun....
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001185645.html
Se, kuinka yleistä tällainen kohtelu on, sitä on vaikea sanoa. Jos jutun kaltainen kohtelu alkaa olemaan enemmän sääntö kuin poikkeus niin toivottavasti niihin puututaan ja asiat korjataan ihmisarvon mukaisiksi.
torstai 19. toukokuuta 2016
Ilon ja onnen päivä!
Voi tätä ilon ja onnen päivää. Iltapäivälehtien otsikot näyttäisivät huutavan, NELOSOLUET, TISLATUT LONKEROT JA LIMUVIINAKSET TULEVAT KAUPPOJEN HYLLYLLE!!!
Pitäisiköhän varmuudenvuoksi lähteä kaupan eteen jo nyt jonottamaan, ettei vaan jää mistään paitsi. Teltta ja makuupussi vaan kainaloon ja siwan eteen. Sano minun sanoneen, kun tämä ennennäkemätön "nelosta siwasta" päivä oikeasti koittaa niin osa kansalaisista jonottaa kaupan edessä kuin ilmaisia muoviämpäreitä konsanaan. Suomi menee aivan sekaisin ja kaikki tämä vain siksi, koska kukaan ei ole tottunut Suomen kaltaisessa holhousvaltiossa tällaisiin vapautuksiin. Toivottavasti nämä vapautukset eivät ajoitu juhannuksen tienoille. Muutenkin pesusienen lailla itseensä alkoholia imevät juhannus-kansalaiset joisivat näillä astetta jykevämmillä juomilla itsensä entistäkin huonompaan kuntoon. Siinä hommassa hukkuisivat niin isännät kuin mökkivieraatkin, ellei sattuisi olemaan kylmää ja sateista säätä. Siinä tapauksessa riehuttaisiin muuten vaan ja eksyttäisi vaikka metsään. Metsät nimittäin tuntuisivat olevan nykyään vaarallisia paikkoja. Siitä vaan päättelin, kun viimeviikolla annettiin valtakunnallinen vaarailmoitus Haminassa heiluneesta karhusta. Karhu Haminassa, varokaa Ivalossa. Siellä metsässä kun itsesuojeluvaiston menettänyt nelosoluen lipittäjä kohtaa karhun niin huonostihan siinä kävisi. Sekä karhu, että eksynyt kansalainen saisivat ikuisia traumoja.
Takaisin asiaan, vielä kun nämä myyntiaikarajoitukset saataisiin poistettua niin mietojen alkoholituotteiden ystävillä koittaisivat kissanpäivät. Loppuisi nykyinen keskikaljojen piilottelu kaiken maailman verhoilla ja hupuilla yöaikaan. Sehän on kuin piiloteltaisiin hernekeittopurkkeja muina päivinä paitsi torstaina hajuhaittojen hillitsemiseksi. Tällainen rajoittaminen ei vaikuta oikeasti yhtään mihinkään, päinvastoin. Ihmiset ostavat entistä enemmän, ihan vaan varmuuden vuosi.
Itsellä tämä vapautus ei vaikuta mitenkään eikä mihinkään. Oma alkoholin läträys tapahtuu jatkossakin keskioluella. Toki täytyy myöntää, ettei sitä enää tällä iällä voi läträämiseksi sanoa, ei vaan enää jaksa. Mutta onnea vaan kaikille nelosen yms juomien ystäville, siwassa nähdään.
Pitäisiköhän varmuudenvuoksi lähteä kaupan eteen jo nyt jonottamaan, ettei vaan jää mistään paitsi. Teltta ja makuupussi vaan kainaloon ja siwan eteen. Sano minun sanoneen, kun tämä ennennäkemätön "nelosta siwasta" päivä oikeasti koittaa niin osa kansalaisista jonottaa kaupan edessä kuin ilmaisia muoviämpäreitä konsanaan. Suomi menee aivan sekaisin ja kaikki tämä vain siksi, koska kukaan ei ole tottunut Suomen kaltaisessa holhousvaltiossa tällaisiin vapautuksiin. Toivottavasti nämä vapautukset eivät ajoitu juhannuksen tienoille. Muutenkin pesusienen lailla itseensä alkoholia imevät juhannus-kansalaiset joisivat näillä astetta jykevämmillä juomilla itsensä entistäkin huonompaan kuntoon. Siinä hommassa hukkuisivat niin isännät kuin mökkivieraatkin, ellei sattuisi olemaan kylmää ja sateista säätä. Siinä tapauksessa riehuttaisiin muuten vaan ja eksyttäisi vaikka metsään. Metsät nimittäin tuntuisivat olevan nykyään vaarallisia paikkoja. Siitä vaan päättelin, kun viimeviikolla annettiin valtakunnallinen vaarailmoitus Haminassa heiluneesta karhusta. Karhu Haminassa, varokaa Ivalossa. Siellä metsässä kun itsesuojeluvaiston menettänyt nelosoluen lipittäjä kohtaa karhun niin huonostihan siinä kävisi. Sekä karhu, että eksynyt kansalainen saisivat ikuisia traumoja.
Takaisin asiaan, vielä kun nämä myyntiaikarajoitukset saataisiin poistettua niin mietojen alkoholituotteiden ystävillä koittaisivat kissanpäivät. Loppuisi nykyinen keskikaljojen piilottelu kaiken maailman verhoilla ja hupuilla yöaikaan. Sehän on kuin piiloteltaisiin hernekeittopurkkeja muina päivinä paitsi torstaina hajuhaittojen hillitsemiseksi. Tällainen rajoittaminen ei vaikuta oikeasti yhtään mihinkään, päinvastoin. Ihmiset ostavat entistä enemmän, ihan vaan varmuuden vuosi.
Itsellä tämä vapautus ei vaikuta mitenkään eikä mihinkään. Oma alkoholin läträys tapahtuu jatkossakin keskioluella. Toki täytyy myöntää, ettei sitä enää tällä iällä voi läträämiseksi sanoa, ei vaan enää jaksa. Mutta onnea vaan kaikille nelosen yms juomien ystäville, siwassa nähdään.
tiistai 17. toukokuuta 2016
Yksi on joukosta poissa!
Elämä on välillä iloa ja toisinaan surua. Meillä se on ollut muutama päivän ajan surua, sillä aina niin iloinen lemmikki kolmikko harveni muutama päivä sitten yhdellä jäsenellä kanin löydyttyä yön jäljiltä menehtyneenä. Elsa kanin, tuttavallisemmin kanisterin maanpäälliset pomput tulivat tiensä päähän vajaan vuoden ikäisenä. Syytä kuolemaan ei tiedetä ja sitä ei alettu selvittämäänkään. Ilmeisesti jonkun kohtauksen se oli saanut jäljistä päätellen. Kanit ovat kovin herkkiä menehtymään mitä muilta vastaavan otuksen omistajilta olen kuullut.
Tyttärelle kanin poismeno oli kova paikka ja nämä ovat tilanteita missä lohdutuksen sanoja on vaikea löytää. Aina niitä ei tarvitse löytääkään ja paras tapa lohduttaa toista on antaa hänelle vaan aikaa ja tilaa. Lemmikki on aina osa perhettä ja täytyy myöntää, että itsellekin tuli tippa linssiin. Ikävä jäi, mutta elämä jatkuu. Sanoinkin tänään tyttärelle, että eiköhän Elsalla ole nyt hyvä olla ja kilometreittäin sähköjohtoa jyrsittävänä, sillä niiden jyrsiminen tuntui olevan sen lempipuuhaa. En vaan vieläkään ymmärrä, että mikä niitä kaneja niissä johdoissa oikein viehätti? Niissähän kulkee tappavaa sähköä sisällä ja silti niitä pitää vaan maistella. Tytärtä nauratti jo kovasti ja se on aina hyvä merkki kun huono huumori puree.
Tyttärelle kanin poismeno oli kova paikka ja nämä ovat tilanteita missä lohdutuksen sanoja on vaikea löytää. Aina niitä ei tarvitse löytääkään ja paras tapa lohduttaa toista on antaa hänelle vaan aikaa ja tilaa. Lemmikki on aina osa perhettä ja täytyy myöntää, että itsellekin tuli tippa linssiin. Ikävä jäi, mutta elämä jatkuu. Sanoinkin tänään tyttärelle, että eiköhän Elsalla ole nyt hyvä olla ja kilometreittäin sähköjohtoa jyrsittävänä, sillä niiden jyrsiminen tuntui olevan sen lempipuuhaa. En vaan vieläkään ymmärrä, että mikä niitä kaneja niissä johdoissa oikein viehätti? Niissähän kulkee tappavaa sähköä sisällä ja silti niitä pitää vaan maistella. Tytärtä nauratti jo kovasti ja se on aina hyvä merkki kun huono huumori puree.
perjantai 13. toukokuuta 2016
Odottavan aika on pitkä!
Se tunne, kun olet odottanut koko viikon, että olisipa jo perjantai. Maanantaina se tuntui kaukaiselta, siis aivan liian kaukaiselta ajatukselta. Keskiviikkona perjantain tulemiseen alkoi jo uskomaan ja torstai meni ihmetellessä, että mihin se alkuviikko oikein hävisi.
Tänä aamuna, tai oikeastaan aamuyöllä ennen töihin lähtöä istuin keittiön pöydässä "aamuyöpalalla" lueskellen siinä sivussa uunituoreen sanomalehden tarjoamaa sisältöä. Samalla mielessäni hieman säälin postinjakajaa, sillä hän on joutunut heräämään oikeasti keskellä yötä päästäkseen juoksemaan munaravia sanomalehtipino kainalossa pitkin porraskäytäviä, ja kaikki tämä vain siksi, että meikäläisen kaltainen keski-ikäinen möhömaha saisi lukea sarjakuvat ja urheilusivut ennen töihin lähtöä. Noh, sanomalehden "lukeminen" meni siihen asti hyvin, kunnes silmiini osui lehden yläreunassa ollut päivämäärä, perjantai 13.päivä. No ei p* rkele, tämähän tästä vielä puuttuu!
Kansainvälinen epäonnenpäivä ja meikäläisen kaltainen epäonnen anti-kliimaksi eivät ole koskaan hyvä yhdistelmä. En nimittäin ollut ihan jonon kärkipäässä, kun sitä hyvää tuuria on joskus jaettu ja siinä touhussa alkaa kovempikin kaveri muuttumaan taikauskoiseksi. Hetken harkitsin jo lähettäväni pomolle tekstiviestin etten tänään tulekaan töihin, mutta moraali ei loppujen lopuksi antanut periksi. Mielessäni kirosin, että tällaisina päivinä postinjakaja voisi minun puolesta nukkua ihan rauhassa vaikka pommiin, tai sitten muuten vaan jättää lehtien jakaminen myöhempään, jotta minun kaltaiset kalenteria seuraamattomat "Aku Ankat" saisivat hengittää rauhassa.
Tosiaan, mitä vanhemmaksi sitä tulee niin sitä nopeammin nämä viikot tuntuu menevän. Arki mennee kuin pikakelauksena ja viikonloppu kuin supernopealla kelauksella. Perjantaina, kun istuu töiden jälkeen sohvalle, siis jos tuurilla tällaisena päivänä sattuu sinne asti selviämään niin ei huomaakaan kun taas on sunnuntai ilta ja mielen valtaa ajatus, huomenna olisi taas työpäivä. Jotenkin vaan tuntuu, että työn voisi sanana muuttaa oravanpyöräksi minimaallisen vapaa-ajan vuoksi. Ei sillä, etten pitäisi työstäni vaan siksi, koska tuntuu ettei nykyään ehdi tehdä mitään muuta kuin töitä, paitsi kesälomalla. Siitä tulikin mieleen, kesälomaan on vielä älyttömän pitkä aika, suunnilleen viisi viikkoa, joka on odottavalle liian pitkä aika.
Tänä aamuna, tai oikeastaan aamuyöllä ennen töihin lähtöä istuin keittiön pöydässä "aamuyöpalalla" lueskellen siinä sivussa uunituoreen sanomalehden tarjoamaa sisältöä. Samalla mielessäni hieman säälin postinjakajaa, sillä hän on joutunut heräämään oikeasti keskellä yötä päästäkseen juoksemaan munaravia sanomalehtipino kainalossa pitkin porraskäytäviä, ja kaikki tämä vain siksi, että meikäläisen kaltainen keski-ikäinen möhömaha saisi lukea sarjakuvat ja urheilusivut ennen töihin lähtöä. Noh, sanomalehden "lukeminen" meni siihen asti hyvin, kunnes silmiini osui lehden yläreunassa ollut päivämäärä, perjantai 13.päivä. No ei p* rkele, tämähän tästä vielä puuttuu!
Kansainvälinen epäonnenpäivä ja meikäläisen kaltainen epäonnen anti-kliimaksi eivät ole koskaan hyvä yhdistelmä. En nimittäin ollut ihan jonon kärkipäässä, kun sitä hyvää tuuria on joskus jaettu ja siinä touhussa alkaa kovempikin kaveri muuttumaan taikauskoiseksi. Hetken harkitsin jo lähettäväni pomolle tekstiviestin etten tänään tulekaan töihin, mutta moraali ei loppujen lopuksi antanut periksi. Mielessäni kirosin, että tällaisina päivinä postinjakaja voisi minun puolesta nukkua ihan rauhassa vaikka pommiin, tai sitten muuten vaan jättää lehtien jakaminen myöhempään, jotta minun kaltaiset kalenteria seuraamattomat "Aku Ankat" saisivat hengittää rauhassa.
Tosiaan, mitä vanhemmaksi sitä tulee niin sitä nopeammin nämä viikot tuntuu menevän. Arki mennee kuin pikakelauksena ja viikonloppu kuin supernopealla kelauksella. Perjantaina, kun istuu töiden jälkeen sohvalle, siis jos tuurilla tällaisena päivänä sattuu sinne asti selviämään niin ei huomaakaan kun taas on sunnuntai ilta ja mielen valtaa ajatus, huomenna olisi taas työpäivä. Jotenkin vaan tuntuu, että työn voisi sanana muuttaa oravanpyöräksi minimaallisen vapaa-ajan vuoksi. Ei sillä, etten pitäisi työstäni vaan siksi, koska tuntuu ettei nykyään ehdi tehdä mitään muuta kuin töitä, paitsi kesälomalla. Siitä tulikin mieleen, kesälomaan on vielä älyttömän pitkä aika, suunnilleen viisi viikkoa, joka on odottavalle liian pitkä aika.
keskiviikko 11. toukokuuta 2016
Ei ole helppoa olla mies!
Kuvittele itse tilanne, että kello on aamulla seitsemän ja olet töissä. Sinulla on takana niin huonosti nukuttu yö, että pääsisit sillä heittämällä Guinnessin ennätysten kirjan "tämä ei voi olla totta" osioon. Tästä johtuen sinulla on univelkaa enemmän kuin Nalle Wahlroosilla omaisuutta, mutta sillä erotuksella, että kukaan ei ole sinulle kateellinen. Tältä pohjalta kun lähdet soittamaan vaimolle varmistaaksesi, että vän on varmasti herännyt niin siitähän ei voi tulla muuta kuin sanomista. Arvatkaapa mitä vaimo teki kolmen sekunnin varmistus puhelun aikana? Noh, antoi suullisen kauppalistan tavaroista jotka minun pitäisi hakea töitten jälkeen. Ainoa asia minkä ohjeista muistan on se, että siinä oli kolme asiaa. Ensimmäinen oli pälä pälä, toinen oli pälä pälä pälä ja kolmas oli pelkkä pälä. Toisin sanoen ei sitten minkäänlaista käsitystä mitä minun pitäisi sieltä kaupasta ostaa. Täytyy tässä hetki kerätä rohkeutta ja soittaa uudestaan hänelle, ihan vaan kysyäkseni mitähän h*lvettiä minun piti sieltä kaupasta tuoda. Olen jotenkin aivan varma, että tahallaan hän tuon teki päästäkseen sanomaan minulle "etkö kuuntele minua yhtään". Ei mies voi oikeasti rekisteröidä näillä univeloilla ja kaiken lisäksi vielä keskellä yötä mitään noin monimutkaista, paitsi jos hän olisi sanonut esimerkiksi olut tai tissit. Kunhan vaan taas tahallaan kiusaa vanhaa miestä!!!
keskiviikko 4. toukokuuta 2016
Pesuainejäämät!
Keski-ikäisen miehen elimistön on kuin pesusieni, ainakin joiltain osin. Miehen elimistö nimittäin varastoi kaiken nautitun ravinnon rasvaksi keskivartalon kohdalle ja ei luovu siitä sen jälkeen edes nälkälakolla. Välillä tuntuu, että syötyäsi 1000 kilokalorin pizzan niin elimistö tuplaa sen omatoimisesti 2000 kilokaloriin, kuin raha-automaattiyhdistyksen peliautomaatti lähimarketin aulassa konsanaan. Eikä siinä vielä kaikki, sillä muutaman päivän päästä kuuluu kuin pisteenä iin päälle vaimon kommentti, "pitäisikö sinun käydä useammin lenkillä?". Ei sillä, että en olisi kova liikkumaan vaan tällä kommentilla hän huomauttaa meikäläiselle t-paitojen käyneen pieneksi, ainakin navan kohdalta. Minä uskottelen ainakin itselleni, että syyllinen on meidän pesukone, sillä mielestäni se kutistaa kaiken mitä sinne laittaa. Vaimo on tietenkin asiasta erimieltä, sillä kenenkään muun vaatteet eivät pesukoneessa kuulema kutistu. Nämä ovat tietenkin taas näitä naisten mielipiteitä ja harhaluuloja.
Nykymaailmassa lähes kaikilla on nämä älykännykät ja niihin saa valtavasti kaikenlaisia sovelluksia. Yksi sellainen sovellus on liikkumaan kannustava sports tracker sovellus. Itsekin latasin sellaisen omaan luuriini ja olenkin käyttänyt sitä aktiivisesti, ainakin aluksi. Sports tracker kertoo liikutun matkan, nopeudet ja suuntaa antavasti suorituksessa poltetut kilokalorit. Tämän lisäksi se laskee yhteen nämä em. arvot halutulta ajalta. Tosiaan, sen pitäisi kannustaa, mutta keski-ikäistä miestä se masentaa. Yllä olevassa kuvassa näkee meikäläisen viiden kuukauden liikkumiset. Lukemat pitää sisällään polkupyöräilyä perse krampissa, hiihtoa verenmaku suussa ja lenkkeilyä, joista puolet olen kävellyt kivi kengässä. Siitä tuli mieleen, että en ymmärrä miten ne kivet joutuu aina sinne kenkään. Niiden on pakko olla varastoitunut jonnekin lenkkarin pohjallisen alle ja sieltä ne sitten putkahtelee epämääräisin väliajoin häiritsemään asfaltilla tehtyä kävelyä. Yhden ravistele pois niin ei aikaakaan kun kengässä on jo seuraava kivi pyörimässä. Outoa! Joka tapauksessa, olen omasta mielestäni ollut koko talven vastuullinen itseäni kohtaan ja liikkunut enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Vastineena tälle kaikelle kärsimykselle olen lihonut viisi kiloa ja polvi on siinä kunnossa, ettei sillä pysty irvistelemättä portaita kävelemään. Oikeasti tämä alkaa masentamaan. Hikoilet ja rääkkäät itseäsi kuin Mika Myllylä vainaa aikanaan ja tässä on lopputulos. Kaikki aivan turhaan, paino nousee ja polvet kipeytyy, p*rkele! Toki, voihan tästä painon noususta syyttää aina pesukonettakin. Jospa sen huuhteluohjelma ei toimi kunnolla ja siitä syystä pesuaineet kertyy vaatteiden kankaisiin. Tästähän seuraa se, että esimerkiksi "pieneksi" käynyt t-paita päällä suoritettu puntarointi näyttää liian suurta tulosta johtuen siitä, että kankaaseen on kertynyt 5-7 kiloa pesuainetta huonon huuhtelun vuoksi. En tiedä, mutta ihan hyvin voi olla mahdollista. Huomenaamuna käyn kyllä alasti puntarissa niin selviää totuus tästäkin väärin ymmärretystä painonnoususta. Täytyy vaan muistaa pyytää lapsilta varmuuden vuoksi anteeksi jo etukäteen, sillä jos he sattuvat vahingossa paikalle puntaroidessani itseäni. Keski-ikäisen isän alaston vartalo ei ole välttämättä se kaunein näky heti aamusta.
Nykymaailmassa lähes kaikilla on nämä älykännykät ja niihin saa valtavasti kaikenlaisia sovelluksia. Yksi sellainen sovellus on liikkumaan kannustava sports tracker sovellus. Itsekin latasin sellaisen omaan luuriini ja olenkin käyttänyt sitä aktiivisesti, ainakin aluksi. Sports tracker kertoo liikutun matkan, nopeudet ja suuntaa antavasti suorituksessa poltetut kilokalorit. Tämän lisäksi se laskee yhteen nämä em. arvot halutulta ajalta. Tosiaan, sen pitäisi kannustaa, mutta keski-ikäistä miestä se masentaa. Yllä olevassa kuvassa näkee meikäläisen viiden kuukauden liikkumiset. Lukemat pitää sisällään polkupyöräilyä perse krampissa, hiihtoa verenmaku suussa ja lenkkeilyä, joista puolet olen kävellyt kivi kengässä. Siitä tuli mieleen, että en ymmärrä miten ne kivet joutuu aina sinne kenkään. Niiden on pakko olla varastoitunut jonnekin lenkkarin pohjallisen alle ja sieltä ne sitten putkahtelee epämääräisin väliajoin häiritsemään asfaltilla tehtyä kävelyä. Yhden ravistele pois niin ei aikaakaan kun kengässä on jo seuraava kivi pyörimässä. Outoa! Joka tapauksessa, olen omasta mielestäni ollut koko talven vastuullinen itseäni kohtaan ja liikkunut enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Vastineena tälle kaikelle kärsimykselle olen lihonut viisi kiloa ja polvi on siinä kunnossa, ettei sillä pysty irvistelemättä portaita kävelemään. Oikeasti tämä alkaa masentamaan. Hikoilet ja rääkkäät itseäsi kuin Mika Myllylä vainaa aikanaan ja tässä on lopputulos. Kaikki aivan turhaan, paino nousee ja polvet kipeytyy, p*rkele! Toki, voihan tästä painon noususta syyttää aina pesukonettakin. Jospa sen huuhteluohjelma ei toimi kunnolla ja siitä syystä pesuaineet kertyy vaatteiden kankaisiin. Tästähän seuraa se, että esimerkiksi "pieneksi" käynyt t-paita päällä suoritettu puntarointi näyttää liian suurta tulosta johtuen siitä, että kankaaseen on kertynyt 5-7 kiloa pesuainetta huonon huuhtelun vuoksi. En tiedä, mutta ihan hyvin voi olla mahdollista. Huomenaamuna käyn kyllä alasti puntarissa niin selviää totuus tästäkin väärin ymmärretystä painonnoususta. Täytyy vaan muistaa pyytää lapsilta varmuuden vuoksi anteeksi jo etukäteen, sillä jos he sattuvat vahingossa paikalle puntaroidessani itseäni. Keski-ikäisen isän alaston vartalo ei ole välttämättä se kaunein näky heti aamusta.
maanantai 2. toukokuuta 2016
Ei me mitään olla tehty!
Lemmikkieläimet ovat kivoja, ainakin silloin kun ne nukkuvat. Meidän sekalainen seurakunta aiheuttaa välillä niin paljon harmaita hiuksia, ettei mitään rajaa. Kani tuhoaa sähköjohdot aina kun on mahdollista, kissa raapii sohvat pilalle ja kilpikonna häiriköi muuten vaan. Joo myönnetään, muutaman kerran käynyt mielessä, että olisi pitänyt vielä hetki harkita ennen kuin hankkii ne. Noh, nyt ei voi enää mitään. Toki, on niistä paljon iloakin, ainakin silloin tällöin, ja seuraa toisilleen. Hulluja ötököitä, niin kuin omistajansakin ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)