Se tunne, kun olet odottanut koko viikon, että olisipa jo perjantai. Maanantaina se tuntui kaukaiselta, siis aivan liian kaukaiselta ajatukselta. Keskiviikkona perjantain tulemiseen alkoi jo uskomaan ja torstai meni ihmetellessä, että mihin se alkuviikko oikein hävisi.
Tänä aamuna, tai oikeastaan aamuyöllä ennen töihin lähtöä istuin keittiön pöydässä "aamuyöpalalla" lueskellen siinä sivussa uunituoreen sanomalehden tarjoamaa sisältöä. Samalla mielessäni hieman säälin postinjakajaa, sillä hän on joutunut heräämään oikeasti keskellä yötä päästäkseen juoksemaan munaravia sanomalehtipino kainalossa pitkin porraskäytäviä, ja kaikki tämä vain siksi, että meikäläisen kaltainen keski-ikäinen möhömaha saisi lukea sarjakuvat ja urheilusivut ennen töihin lähtöä. Noh, sanomalehden "lukeminen" meni siihen asti hyvin, kunnes silmiini osui lehden yläreunassa ollut päivämäärä, perjantai 13.päivä. No ei p* rkele, tämähän tästä vielä puuttuu!
Kansainvälinen epäonnenpäivä ja meikäläisen kaltainen epäonnen anti-kliimaksi eivät ole koskaan hyvä yhdistelmä. En nimittäin ollut ihan jonon kärkipäässä, kun sitä hyvää tuuria on joskus jaettu ja siinä touhussa alkaa kovempikin kaveri muuttumaan taikauskoiseksi. Hetken harkitsin jo lähettäväni pomolle tekstiviestin etten tänään tulekaan töihin, mutta moraali ei loppujen lopuksi antanut periksi. Mielessäni kirosin, että tällaisina päivinä postinjakaja voisi minun puolesta nukkua ihan rauhassa vaikka pommiin, tai sitten muuten vaan jättää lehtien jakaminen myöhempään, jotta minun kaltaiset kalenteria seuraamattomat "Aku Ankat" saisivat hengittää rauhassa.
Tosiaan, mitä vanhemmaksi sitä tulee niin sitä nopeammin nämä viikot tuntuu menevän. Arki mennee kuin pikakelauksena ja viikonloppu kuin supernopealla kelauksella. Perjantaina, kun istuu töiden jälkeen sohvalle, siis jos tuurilla tällaisena päivänä sattuu sinne asti selviämään niin ei huomaakaan kun taas on sunnuntai ilta ja mielen valtaa ajatus, huomenna olisi taas työpäivä. Jotenkin vaan tuntuu, että työn voisi sanana muuttaa oravanpyöräksi minimaallisen vapaa-ajan vuoksi. Ei sillä, etten pitäisi työstäni vaan siksi, koska tuntuu ettei nykyään ehdi tehdä mitään muuta kuin töitä, paitsi kesälomalla. Siitä tulikin mieleen, kesälomaan on vielä älyttömän pitkä aika, suunnilleen viisi viikkoa, joka on odottavalle liian pitkä aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti