perjantai 13. syyskuuta 2019

Suomen Posti!

Nykyään postin kanssa fiilis on sama kuin katsoisi lentoturmatutkintoja ennen etelän lentoa! Lähetin nimittäin paketin muutama kuukausi sitten parinsadan kilometrin päähän postin välityksellä. Joitakin viikkoja tästä eteenpäin sain tältä samaiselta valtion firmalta ilmoituksen saapuneesta lähetyksestä. Ihmettelin, kun en ollut mielestäni tilannut yhtään mitään, mutta mennessäni noutamaan tätä lähetystä sain huomata, että tämä saapunut paketti oli varsin tutun näköinen. Se oli sama minkä olin läheytänyt muutama viikko aiemmin sinne parinsadan kilometrin päähän. Ihmeissäni kyselin viestillä vastaanottajalta jonka piti saada se, että mitä ihmettä oikein oli tapahtunut. Hän kertoi, että oli ihmetellyt ihan samaa, kun pakettia ei ollut kuulunut eikä näkynyt. Toisin sanoen sain maksaa yhteensä vajaat kolmekymppiä siitä hyvästä, että lähetin itselleni paketin. Halvemmaksi olisi tullut viedä se paketti omalla autolla perille. Olisi ollut vastaanottaja tyytyväinen, eikä itse olisi tarvinnut hävetä silmiä päästään. Ilmoitin tälle vastaanottajalle, että toista kertaa en sitä enää hänelle lähetä, sillä ei lompakko ja järki kestä kovin montaa tällaista.



Noh, tämän uutisen nähtyäni ymmärrän postin toimintaa paremmin. Pitäähän heidän golfin pelaamisesta jonkun maksaa. Joten ei muuta kuin hyviä pelihetkiä Postin johdolle!

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Nastarenkaan ropinaa ja minihameita!



Onpas ollut hieno päivä! Se on pitänyt sisällään nastarenkaan ropinaa ja minihameita. Toisin sanoen aurinko paistaa kuin kesällä, naiset kulkevat kaduilla vähissä vaatteissa ja minulla on autossa alla vielä talvirenkaat. Joku voisi pitää tätä saamattomuutena, mutta minun kohdalla se on pelkästään ajan puutetta. Jos tästä jotain positiivista hakee niin eipähän pääse mahdollinen takatalvi yllättämään, sillä koskaan ei voi tietää kun on tämä joka tuutista toitotettu ilmastonmuutos ja kaikkea, niin ja jahka joskus ehdin virka-aikaan sinne rengasliikkeeseen jossa ne kesärenkaat ovat talvisäilössä niin ei ole varmasti enää ruuhkaa.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Juomakuppi!



Meillä taloudessa asustelee kolme kissaa ja tässä vuosien yhyeielon aikana olen todennut, että jokainen niistä on omanlaisensa persoona. Kuvassa on näiden kissojen yhteinen vesikuppi, tai sellaiseksi se on alunperin tarkoitettu. Tässä on pitkän aikaa ihmetelty sitä, että miten ihmeessä kyseiseen vesikuppiin kertyy välillä enempi ja joskus vähempi kissanhiekkaa. Noh, tämä selvisi muutama päivä sitten kun vanhin kissoista kävi samassa tilassa olevalla hiekkalaatikolla tarpeillaan, peitti jätöksensä, asteli kupin viereen ja huuhteli siinä tassunsa. Hetken perästä paikalle asteli iältään keskimmäinen kisoista ja alkoi juomaan tyytyväisenä vettä kupista ilmeisen tietämättä sen edellistä käyttötarkoitusta. En tiedä onko vanhin kissa vaan niin hienohelma, vai tekeekö se sitä ihan vaan v***uilessaan. Täytyy kyllä todeta, että jälkimmäinen vaihtoehdoista sopisi hänen luonteelleen paremmin.

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Teräsmies!


Viikonlopputyöt ovat välillä aamuyö herätyksinnen niin virkistävä kokemus, ettei sanotuksi saa  Tänä aamuna kellon soidessa suunnilleen samaan aikaan kun naapuri könysi baarista kotiin niin ensimmäinen sana mikä mieleen tuli oli IHANAA!!! Tämän jälkeen nousin sängystä ylös teräsmies tyyliin ja leijailin siitä vessan kautta keittiöön. Pikavauhtia valmistunut mikropuuro maistui samalta kuin olisi syönyt kryptoniitti ja kurlannut sen illalla pöydälle unohtuneella maidolla alas, oli se nimittäin niin virkistävä makukokemus.

Vihdoinkin autolle päästyäni ja sitä aamuisen hiljaisuuden keskellä käynnistäessäni kojelaudan suunnalta kuului ääni kuin joku olisi töräyttänyt trumpetilla keuhkot tyhjäksi, tai ainakin se kuulosti siltä. Siinä rattia rystyset valkoisen puristaessa mietin hetken, että MITÄ ****** TÄÄLLÄ OIKEIN TAPAHTUU, kunnes tajusin auton ilmoittavan polttoaineen vähyydestä. Eihän siinä auttanut muu kuin kurvata huoltoaseman kautta kohti työmaata. Auton tankkaushan on mielestäni yhtä miellyttävä kokemus kuin horjahtaisi kaupungin keskustassa pikku huppelissa torinreunan ruusupuskaan. Pääsin kuin pääsinkin ehjin nahoin huoltoasemalta valtatielle niin sen jälkeen kummastelin ilmeisesti kesätöissä olleen Saksalainen insinöörioppilaan asentamaa vakionopeudensäädintä ja sen toimintaa. Loppujen lopuksi jouduin toteamaan sen toimimattomaksi. Se oli menehtynyt syytä tai toisesta ja sanotaanko nyt vaikka näin, että fiilis alkoi olemaan siinä vaiheessa aikalailla katossa. Kuin pisteenä iin päälle vaimo soitti aamupäivästä ja kertoi meidän toisen auton sytyttäneen öljynpainevalon. Siinähän ei sinänsä mitään normaalista poikeavaa ole kun laittaa autoon virrat päälle niin se syttyy automaattisesti, mutta tässä tapauksessa valo paloi auton ollessa käynnissä. Sanotaanko nyt vaikka näin, että aamuinen teräsmies leijunta oli vaihtunut muutamassa tunnissa armeija muistojen mukaiseksi ryömimiseksi.

Kaikesta huolimatta nämä ovat niitä asioita jotka auttavat jaksamaan ja odottamaan tulevaa kesää innolla. Koskaan ei voi tietää mitä se tuo tullessaan. Jos totta puhutaan niin tällä kokemus pohjalla se alkaa jo hieman jännittämään. Noh, tässä vaiheessa ei voi muuta kuin noudattaa vanhaa Pukkimäkeläistä kansanviisautta. Tarpeeksi kauan kun hakkaa päätä seinään niin  meneehän se siitä läpi, kunhan muistaa valita tiiliseinän sijasta gyproc-seinän

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Ojasta allikkoon!

Joitakin tämä hallituksen ero naurattaa ja aiheuttaa jopa riemun kiljahduksia, vaikka sen pitäisi olla päinvastoin. Harvemmin tulee otettua politiikkaan kantaa, mutta joskushan sekin on aloitettava, varsinkin kun vaalit ovat ensi kuussa. Sitä minä vaan muistutus mielessä haluaisin kertoa, että Sipilän johdolla(keskusta, kokoomus ja siniset) maastamme leikattiin koulutuksesta, lapsiperheiltä, työttömiltä sekä pilattiin ainakin taksipalvelut. Lisäksi he keksivät hallintarekisterilain, jolla piilotettiin omistukset jotta jatkossa vältyttäisiin eturistiriidoilta päätöstilanteissa. Työttömille ja työssäkäyville viriteltiin aktiivimallit sekä kiky päivät jottei olisi liikaa joutoaikaa. Muistaakseni myös eräs puoli Kainuuta pilannut kaivoyhtiökin siirrettiin veronmaksajien harteille ensitöiksi ilman sen suurempia keskusteluja. Lisäksi ulkomailta kutsuttiin yli 30.000 työvoimapulan tilkitsijää, jotka maksavat tällä hetkellä veronmaksajille lonkalta heitettynä noin 2- 3 mrd vuodessa tekemättä yhtään mitään, tai tekee he, mutta ne hommat näyttävät päätyvän käräjille aika tehokkaasti. Kuin pisteenä iin päälle hallitus ilmoitti viime perjantaina erostaan, joka oli niin sanottu pöydän puhdistus(=emme ota vastuuta mistään). Niinpä niin, että tällaista kaikkea he saivat aikaan ja kaikki tämä vajaassa neljässä vuodessa, toki tämä oli vain pintaraapaisu siitä kaikesta p*skasta. Tehokasta väkeä täytyy myöntää, vaikkakaan ei positiivisessa mielessä. Ai niin meinasi ihan unohtua, pienyrittäjiä kuormittava tulorekisterilaki ja postipalveluiden karsiminen, niin ja olihan se hilkulla ettei tieverkostoa myyty ulkomaisille sijoittajille samaan malliin kuin kantasähköverkko silloin aikoinaan. Soteen en viitsi enää ottaa edes kantaa, oli se nimittäin sellainen sirkus. Lyhykäisyydessään tämä porukka jota hallitukseksi kutsuttiin vei Suomea ojasta allikkoon sen minkä kerkesi rikkaita kavereitaan unohtamatta. Hyvä me, äänestetäänkö heitä uudestaan?

Lärvi kirjassa!



Kravatti vinossa löytyy jatkossa myös Facebookista. Todennäköisesti päivityksiä sille puolelle tulee aikatavalla rivakampaa tahtia kuin tänne blogiin. Ottakaa sivut seurantaan oheisen linkin kautta niin ei tarvitse lukea pelkkiä mainoksia mitä kyseinen palvelu tuntuu olevan nykyään täynnä.

https://www.facebook.com/Kravatti-Vinossa-2734110736604327/

perjantai 1. helmikuuta 2019

Parveke peruna!



Jos ei hellettä helmikuussa niin ei tarvii syksyllä perunaa nostaa. Tämä vanha Pukkimäkeläinen sananlasku on käynyt toteen jo useampana vuonna peräkkäin. Itse tällaisena entisenä parveke perunanviljelijänä olen todennut, että kaupasta ostetut perunat toimii parhaiten. Muutama kevät sitten suurilla sato-odotuksilla istutetut ja hartaudella hoidetut parveke perunat eivät oikein toteuttaneet tätä omavaraisen maanviljelyn tunnusmerkistöä. Siinähän kävi niin, että viisi perunaa istutettiin, viisi nostettiin ja nekin maistuivat siltä, kuin talitintti olisi käyttänyt kyseistä viljelyalustaa käymälänään koko kesän. Ei mennyt ihan putkeen se homma. Siispä, jos joku näkee meikäläisen kantavan perunapussia kaupasta ulos niin se tapahtuu ihan syystä. Omavaraisuus ei oikein toiminut meidän kohdalla. Ei muuta kuin hyvää viikonloppua kaikille maanviljeliöille ja pistäkäähän varhaisperunat jo itämään, kohta on kesä.

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Varo!



Muutama viikko sitten näin otsikon, tämän verran pekonia lisää syöpäriskiä. Heti sen jälkeen varoiteltiin kovista pakkasista, netissä ja kaduilla pikkutyttöjä jahtaavista namusedistä, Turkulaisista insinööreistä ja lopuksi lauhtumisen myötä alkavista lumisateista. Noh, tästä ei mene enää kauaa, kun aletaan varoittelemaan heikoista jäistä, katolta putoilevista lumenpudottajista, vai oliko se lumesta, hiekoitushiekan aiheuttamasta katupölystä ja heti perään keskikesän kovista helteistä, tai sitten sateista. Sitä minä tässä vaan mietin, että on tämä ihmiselo mennyt kummalliseksi. Silloin nuorempana, kun kaikki kesät olivat pitkiä ja kuumia ei tarvinnut pelätä muuta kuin poliisia, niittinahkatakissa kulkevia pitkälettejä ja koulun rehtoria. Nykyään kaikki on vähintäänkin jollain tapaa arveluttavaa. Onhan tässä kaikessa tietenkin yksi hyvä puoli. Jos sattuu näiden kaikkien vaarojen keskellä elämään vanhaksi ja joku tulee  kysymään, että olenko elänyt omasta mielestäni jännittävän elämän, niin siinä vaiheessa on pakko myöntää eläneensä. Montakymmentä vuotta saanut pelätä ja varoa kaikenlaista, siis jos näihin otsikoihin alkaa uskomaan ja niiden ohjeita toteuttamaan. Niinpä niin, ei muuta kuin jännittävää loppuelämää itse kullekin

perjantai 25. tammikuuta 2019

Oman elämänsä prinsessa!



Miehenä olo on kuulema helppoa. Noh, olen asiasta hieman erimieltä, varsinkin kun taloudessa asuu useampi eri-ikäinen naisimmeinen. Tästä hyvä esimerkki, kun minulta tultiin kysymään meidän oman elämänsä prinsessan toimesta, että huomaanko mitään erityistä hänen hiuksissaan. Kahden väärän arvauksen jälkeen sain sitten kuulla kunniani. Olin kuulema täysin sokea ja kaikkea muuta painokelvotonta, kun en huomannut sitä, että hänen hiuksiensa latvoista oli leikattu pari senttiä pois. Palaute oli sen verran suoraa, että siinä oli turha alkaa selittelemään "niin mutta kun". Oman terveyden kannalta oli parempi olla aivan hiljaa ja esittää loppupäivä näkymätöntä. Sen verran omaksi puolustuksekseni pakko keroa, mitä en uskaltanut kylläkään hänelle siinä tilanteessa enää sanoa, että tämä meidän oman elämänsä prinsessa pitää pääsääntöisesti hiuksiaan ponnarilla, siis ainakin niinä hetkinä kun olen häntä kotona nähnyt. Siltä pohjalta kun lähtee arvioimaan onko hiuksia leikattu vai ei niin pitää olla melkoinen ajatustenlukija. Niinpä niin, jälleen kerran kuvan kyltti joka on rakkaan tyttäremme huoneensa ovessa pitää niin paikkansa.