sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Auktoriteetti!

Pojalta lainattu ilmaisu; "hiihtäminen on p*rseestä"! Raahasin lähes koko perheen puoliväkisin ladulle ja lopputulos oli vähintäänkin kyseenalainen. Yksi hukattu puhelin ja älytön valitus miten "annelista" kyseinen laji on. Noh, nyt on kuitenkin saatu aimo annos raitista ilmaa ja liikuntaa tähän sunnuntai päivään. Itsellä oli tosi mukavaa, kun sain meidän nuorison verenpaineet nousemaan pakottamalla heidät tekemään asioita mitä he inhoavat. Kerrankin näin päin, vaikkakin kosto onkin todennäköisesti suloinen. Täytyy näin jälkikäteen oikein ihmetellä miten helposti he loppupelissä suostuivat lähtemään hiihtämään. Ei tarvinnut uhkailla tai lahjoa, ainoastaan käskeä. Todennäköisesti eivät muistaneet mitä hiihto on, sillä edellisestä hiihtokerrasta on hetki aikaa. Saa nähdä minkälaisen kolauksen meikäläisen auktoriteetti sai tällä tempauksella. Pisteet eivät ainakaan nousseet heidän silmissään, vaikka kuinka yritin perustella miten loistavasta lajista on kyse.

lauantai 30. tammikuuta 2016

For kids!

Makasin aamupäivästä raskaan painonnosto treenin jäljiltä sohvalla ja yhtäkkiä mieleeni välähti, tarvitsin uuden hammasharjan. Olin nimittäin katsellut käytössä olevaa harjaa aamulla ja todennut sen tulleen tiensä päähän. Harja oli jo siinä kunnossa, että hammaspeikotkin nauroivat sille. Luulenpa, että ne olivat jopa parhaita kavereita, sillä harja oli ollut jo parikuukautta käytössä. Siispä tuumasta toimeen ja säntäsin jalat kankeina nurkan takana olevaan lähikauppaan, joka on leikkisästi meillä päin "natsi siwa", eli lidl. Löysin pienen etsiskelyn jälkeen hammaspesuvälineitä pursuavan hyllyn ja silmääni iskeytyi heti miellyttävän näköinen harja. Nappasin sen käteeni suurta omistushalua tuntien, kunnes huomasin paketissa tekstin, "FOR KIDS"!!! Sitä vaan, että miksi tuotteiden valmistajat eriarvoistavat käyttäjiä rajaamalla osan potentiaalisista ostajista pois näillä teksteillään?!?
Alkoi niin paljon v*tuttamaan, että jätin harjat hyllyyn ja ostin pussillisen purukumia. Pitäkööt harjansa!!!


Kotiin päästyäni kerroin vaimolle tapahtuneesta. Hän kuunteli minua hetken muka osaaottavan näköisenä, kunnes kertoi hankkineensa minulle uuden harjan muutama päivä sitten ja siinä ei kuulema lukenut "for kids"!!! Lisäksi hän sanoi, että oli vaan unohtanut informoida minua siitä. Ihme touhua, juoksuttaa tahallaan vanhaa miestä ympäri kaupunkia jättämällä kertomatta olennaisia asioita!!! Noh, pääasia, että homma on hoidossa ja hammaspeikot saa kyytiä.

perjantai 29. tammikuuta 2016

Mies kukkakaupassa!

Yllätin itseni eilen, vaikka tarkoituksena oli yllättää vaimo. Ostin nimittäin jonkin asteisessa mielentilahäiriössä vaimolle kukkia. Idea tuntui kaupassa vielä hyvälle, mutta kotiin päästyäni en ollut enää yhtään niin varma. Tytär kysyi kukkapuskan nähdessään, että "mitä sää oot nyt tehnyt" ja vaimo oli enemmänkin hämmästynyt kuin otettu ojentaessani ne hänelle. Olinko siis suotta ollut nolona ostaessani niitä s**tanan rehuja? Se, että mies ostaa kukkia ei ole ihan helppo juttu, varsinkaan minunlaiselleni maalaisjuntille, joka ostaa niitä todella harvoin. Olo on kuin naisten rintaliivi osastolla, eli ei ole ihan sitä ominta aluetta.


Tyttären kommentista huomaa mitä mieltä jotkut naiset ovat pohjimmiltaan yht'äkkisestä kukkien tuonnista. Siihen on aina jokin koira haudattuna, tai he ainakin epäilevät sitä. Noh, kysymyksensä jälkeen hän nauroi maha kippurassa minulle nähdessäni reaktioni, sillä hän halusi kiusata minua taas vaihteeksi, ihme kakara. Toisaalta, ymmärrän heidän reaktiot, sillä tämä ei ole ihan normaalia meidän taloudessa, siis se, että raahaan kaikennäköisiä horsmia kotiin ilman merkkipäivää tai muuta ilmeistä syytä. Joka tapauksessa, nyt ei voi kukaan syyttää ettenkö toisi kukkia. Vaimo kyllä ihasteli moneen otteeseen kukkia, jonka nimiä en nyt kuollaksenikaan muista pitkin päivää selviydyttyään alkujärkytyksestä, joten ei mennyt kukat ihan hukkaan. Kerrankin tein jotain oikein, ainakin uskottelen itselleni niin.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Hullu hiihtäjä!

Toinen hiihtolenkki tälle talvelle takana ja alkaa tuntumaan, että hiihto on melkoisen p*ska laji! Ei muuten, mutta kuka s**tana on vetänyt ne ladut noin mäkiseen maastoon? Todennäköisesti hän ei ole itse hiihtänyt koskaan metriäkään ja näin ollen ihan v*ttuillessaan etsinyt männiköstä pelkkää ylämäkeä. Helppohan se on sillä latukissalla niihin mäkiin ajella, kun ei tarvii muuta kuin nenää kaivaa. Jos hän tulee joskus vastaan niin teen hänestä välittömästi suksi- ja sauvatelineen työntämällä ne johonkin muualle kuin hänen käteensä.


Saattaahan tässä olla tietenkin kysymys meikäläisen huonosta hiihtokunnostakin, mutta olisi tämä ladun vetäjä voinut hieman ajatella ja tehdä edes yhden helpomman ladun. Esimerkiksi sellaisen missä olisi pelkkää alamäkeä. Siinä olisi mukava laskea, kun maisema vaihtuisi tekemättä mitään. Huomenna en hiihdä metriäkään, se on varma se! Joka päivä ei ole terveellistä käydä hiihtämässä, varsinkaan tällaisen keski-ikäisen ylipainoisen miehen. Ymmärrän taas hieman paremmin miksi huippu hiihtäjät ovat kuin kuivan kesän kuikkia. Hiihdossa ei ole ylipainosta mitään hyötyä, paitsi alamäessä sillä saa kovemmat vauhdit.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Rantakuntoon 2016!

Olen kuullut elämäni aikana usein sanonnan "pakko päästä rantakuntoon kesäksi". Kyseinen sanonta ei ollut kylläkään ensimmäisenä mielessä tänään, mutta käydessäni hiihtämässä talven ensimmäiset kilometrit niin voin sanoa, ettei suoritus ollut millään asteella mitattuna nautinto. Tsemppasin itseäni eteenpäin kaikenlaisilla verukkeilla, myös kyseisellä sanonnalla. Kiivetessäni jossain vaiheessa perse pitkällään paikallisen latuverkoston pisintä ja jyrkintä ylämäkeä veren maku suussa niin mielessäni kävi useamman kerran, onkohan tämä ihan tarpeellista, sillä en käy kesäisin edes rannalla, tai jos käyn niin tosi harvoin.


Hullun hommaa tämä liikkuminen. Joku voisi keksi sellaisen pillerin, jonka voimalla kunto kasvaisi ja "rantakunnon" saavuttaminen ei vaatisi tällaista itsensä kohtuutonta rääkkäämistä. Kaikkeen nämä terveys ihanteet miehen ajaa, sillä tämä ei voi olla terveellistä pitkä päälle!

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Onko hiihto hanurista?

Mikä maa on paras maa herätä sunnuntai aamuun? Noh, työmaa tietenkin. Jotenkin nämä aamuyö herätykset alkavat vaatimaan veronsa, kun ei ole oikein mitään käsitystä tuosta 50 kilometrin työmatkasta. Juu, turvallista matkaa vaan, mutta onneksi viikon vapaa häämöttää ihan nurkan takana.


Vapaa viikon tavoitteena on avata hiihtokausi. Olen harrastanut hiihtoa enempi tai vähempi viimeiset kymmenen vuotta. Hiihtohan oli mielestäni sitä ennen todella typerä tapa siirtyä paikasta toiseen. Elämäänsä kyllästyneiden ihmisten harrastus, joilla ei ollut muuta tekemistä kuin rääkätä itseään. Olin siihen aikaan lopettelemassa aktiivi salibandy uraa ja tilalle piti keksiä joku kuntoa ylläpitävä aktiviteetti. Jonkin asteisessa mielenhäiriössä menin sitten ostamaan suksipaketin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Onneksi tajusin sentään ostaa luistelusukset, sillä meikäläisen hermo ei olisi kestänyt perinteisen hiihtotyylin pito-ongelmien kanssa taistelu kymmentä metriä pidempään. Se mikä minut hiihdossa yllätti, niska-hartia-olkapää alueitten ongelmat hävisivät hiihdon myötä. Hiihdon kuntouttava vaikutus oli hämmästyttävän nopea. Tämän lisäksi kunto nousi todella nopeasti uudelle tasolle. Luistelutyyli on tietenkin suorituksena varsin tekninen, mutta kannatti hakata päätä sen kanssa seinään, sillä nykyään se sujuu varsin mallikkaasti.


Vaikka hiihto mielletään vieläkin monien mielestä mummojen lajiksi, suosittelen sitä silti. Hiihto ei ensinnäkään kuormita niveliä ja sitä kautta siinä ei ole loukkaantumisvaaraa niin kuin esimerkiksi juoksussa, joka syö pitkän päälle polvet, lonkat ja selän paskaksi, varsinkin jos omaa ylipainoa. Hiihto on tuvallinen laji kaiken kaikkiaan, jollei joku tumpelompi yksilö tökkää itseltään vahingossa sauvalla silmää puhki. Lisäksi reittivalinnalla on merkitystä, jos valitsee haastavan ladun, jossa on vaarallisia laskuja. Niissä kun kaatuu täydestä vauhdista niin saattaa pian sattua. Ainoa huonopuoli hiihdossa on, sitä ei pysty harrastamaan muuten kuin talvella, ainakaan täällä meillä päin. Hieno ja kokonaisvaltaisesti kehittävä laji, suosittelen :)


lauantai 23. tammikuuta 2016

Ihanat verhot!


Miehenä en voi ymmärtää verhoja. Toki ymmärrän, että alunperin näkösuojaksi tarkoitettu kangaskappale herättää joissakin voimakkaita intohimoja, mutta silti. Miksei tämä Ms. Marimekko, tai kuka nyt olikaan voinut aikoinaan käyttää hieman enempi aikaa suunnitteluun? Olisi keksinyt suoraan sälekaihtimet kehitellessään näkösuojaa ulkona hiippailevia perverssejä varten? Tuhat kertaa kätevämpää! Ei tarviis viritellä hassuja kuvioita sisältäviä kangasriepuja kahden metrin korkeuteen kädet puuduksissa. Itsekin kun olen tällainen v*tun tynkä, jolla perse alkaa heti lapaluiden jälkeen, joudun tilaamaan paikalliselta vpk:lta virka-apuna tikasauton, jotta yltän asentamaan ne "ajattoman ihanat" marimekkokuosi-kangasrievut paikalleen niihin v*tun tankoihin. S**tana että osaa ottaa aivoon, varsinkin, kun ikkunoissa on myös ne sälekaihtimet ja asunto on toisessa kerroksessa. Sisälle ei nää kukaan muu kuin korkeintaan ohi lentävä harakka, mutta eih, siinä ne nyt roikkuu ja ensiviikolla vaihdetaan varmaan kun ei ne sovikaan maton väriin!!!

perjantai 22. tammikuuta 2016

Team-ahma!

Ajelin aamuyöllä työkaverin kanssa töihin päin päästöskandaali-volkkarilla. Matkanvarrella eteemme ilmestyi tienvarteen hyytynyt ajoneuvo hätävilkut päällä. Vilkaisin oman kulkuneuvon ulkolämpötilamittaria ja se näytti -31,5, joten siinä ei jäänyt vaihtoehtoa, pakko pysähtyä katsomaan onko hyytyneen ajoneuvon kuljettaja siirtynyt jo ajasta menneisyyteen purevan pakkasen vuoksi. Ei ollut, sillä hän kömpi samantien autostaan kuin naparetkeläinen karvalakin korvat läpättäen ja ilmoitti hymy korvissa, että hinuri oli tilattu. Hinurillahan voidaan tarkoittaa montaa asiaa, mutta toivottavasti hän tarkoitti hinurilla hinausautoa, sillä poikarakkaus ei tuolla pakkasella olisi aiheuttanut muuta kuin pakaroiden paleltumavamman. En jäänyt analysoimaan tilannetta sen suuremmin, sillä oli itsekin ehdittävä töihin. Ihme porukkaa tuolla tienpäällä liikkuu. Pysyisivät kotona s**tana!

Roskaposti!

Jiihaa, on perjantai. Perjantaihan on päivistä parhain, tai olisi, jos en olisi avannut sähköpostia. Yksi asia mikä sieltä hyppäsi heti silmille otsikolla TILAA ET-LEHTI!!! Ensimmäinen ajatus oli, että eikös kyseinen julkaisu ole tarkoitettu eläkeikäisille naisille? Toinen asia mikä tuli mieleen, sähköpostini osoitteesta tyhmempikin ymmärtää, etten ole välttämättä oikeassa kohderyhmässä kyseisen julkaisun markkinointiin. Hetken aikaa tuijotin viestiä kuin sonni uutta lauta-aitaa ja alkoi niin paljon v*tuttamaan, että ajattelin vastata tälle lähettäjälle.




MOI!




Tervehdys arvoisa lehtikauppias ja kiitos loistavasta lehtitarjouksesta! Lupaan tilata edustamanne ET-lehden vuosikerran yhdellä ehdolla, jos saan kaupanpäälle jalkarahin. Juu, varmasti onnistuu, mutta pyytäisin kuitenkin huomioimaan seuraavan asian ennen kuin liikaa innostutte. Kun istahdan nojatuoliin lukemaan loistavaa eläkeläisille tarkoitettua ET-lehteä ja nostan työpäivän väsyttäneet jalkani rahin päälle niin se vaatii teidän läsnäoloanne. Kyllä, te toimitatte nelinkontin jalkarahin virkaa aina kun sitä tarvitsen. Kuten varmaan osasitte lukea rivien välistä, en kuulunut oikeaan kohderyhmään loistavan lehtitarjouksen kanssa! Seuraavan kerran, kun päätätte lähettää lehtitarjouksianne sähköpostilla kannattaa ottaa huomioon muutama asia. En virkkaa tai leivo pullaa. Tämän lisäksi luen kyllä lehtiä, mutta niissä on juttuja ja paljon kuvia jotka kiinnostaa tällaista viriiliä miestä. Joten, jos teille tulee tästä huolimatta pakottava tarve lähettää minulle tarjouksia kaikennäköisistä julkaisuista niin mietipä jatkossa kaksi kertaa ennen kuin painat sitä lähetä nappia.


Hyvää kevään odotusta ja toivottavasti olette palellut näillä pakkasilla.


T: **** *******



torstai 21. tammikuuta 2016

Jaksaa jaksaa!

En tiedä mistä nuo meidän juniorit ovat oppineet tuon v**tuilun jalon taidon, koulussako ne siitä opettaa?!? Eilisillalla olin laittamassa astioita käytön jälkeen astianpesukoneeseen, kun selkäni takaa kuului komentava ääni, "älä täytä sitä kun mä just sain sen tyhjäksi". Rakas tyttäreni siellä antoi ohjeita minulle naama virneessä. Vilkaisin häntä sivusilmällä sanomatta mitään ja jatkoin astioiden koneeseen laittamista. Samalla selän takaa kuuluu jatkoa, "ai niin et ole kiittänyt minua kun tyhjensin sen koneen äsken". Tässä vaiheessa ajattelin ottaa osaa kyseiseen keskusteluun, mutta useista aikaisemmista kokemuksista oppineena päätin olla sittenkin hiljaa. Keskusteluun osallistuminen olisi sama kuin heittäisi kiukaalle vettä, sillä hän osaa olla kohtuu sanavalmis tapaus tarpeen tullen. Tälläinen keski-ikäinen mies jää siinä kisassa todennäköisesti hopealle, mutta sen verran kuitenkin avauduin hänelle, että jutuista päätellen hän on mahdollisesti traumatisoitunut, kun olen motkottanut lapsille heidän pienen ikänsä astioiden laittamisesta koneeseen käytön jälkeen ja määrännyt heitä myös tyhjentämään sitä. Tämän lisäksi lupasin viedä hänet ensitilassa kallonkutistajalle ja maksaa lääkityksien, kunhan se ensiksi saadaan vaan kohdalleen.


Sain vihdoinkin kaikki astiat tiskipöydältä koneeseen ja päätin lähteä hieman ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Olin juuri avaamassa ulko-ovea kun selän takaa kuului kysymys, "onko pitkät kalsarit varmasti jalassa ja pipo mukana, muuten tulee pissatulehdus". Sama v-mäinen virne naamalla ja älytön nauru päälle. Välillä sitä miettii, että mitähän sitä on tehnyt väärin, kun joutuu tällaista kestämään?!?

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Pakkanen!


Kaikki kiroaa näitä pakkasia, mutta on näissä jotain positiivistakin.
- tuleepahan käytettyä pitkiä kalsareita, jotka lojuvat muuten tyhjänpanttina kaapissa.
- mummojen kutomat joululahja villasukat onkin ihan jees.
- löntystely muuttuu laiskemmallakin ripeäksi kävelyksi ulkona ja näin ollen on sen terveysvaikutukset nousevat.
- maahanmuuttajalla tulee koti-ikävä.
- huonoista jäistä johtuvat hukkumiskuolemat vähentyy.
- puskaraiskauksien määrä vähenee merkittävästi.
- kerrankin nuorison kesät-talvet käyttämä pipo palvelee tarkoitustaan.
- autojen keulassa näkee mitä hauskempia pahviviritelmiä.
- jos joutuu seisoskelemaan hetken aikaa paikallaan niin oppii seisomaan keskellä vaatteita tahtomattaan.


Näillä ajatuksilla tähän päivään ja pakkanen on oikeastaan ihan jees :)

tiistai 19. tammikuuta 2016

Pientä pintaremonttia!

On se vaan uskomatonta miten kaiken maailman pienet, tai pienet ja pienet, mutta remontit kuitenkin tahtovat laajeta isommiksi mitä alunperin on suunniteltu. Kaikkihan alkoi siitä, kun alakerrassa sijaitsevan huoneiston olohuoneessa alkoi satamaan vettä keskellä kirkasta päivää. Noh, meiltähän se s**tanan vesi oli peräisin, sillä olohuoneen nurkassa pönöttävä, 300 litraa vettä sisällään pitävä akvaario oli alkanut tyhjenemään omia aikojaan. Akvaarion ulkoisen suodatinpumpun tiiviste oli pettänyt ja se pumppasi iloisesti vettä ympäriinsä. Vahingothan sattuvan yleensä silloin, kun kukaan ei ole kotona, niin tässäkin tapauksessa. Ainoastaan kissa ja akvaariossa asuva kilpikonna olivat paikalla todistamassa vahinkoa, mutta eivät mokomat osanneet tehdä asialle mitään, ihme ötököitä. Onneksi alakerran asukkaat olivat kuitenkin kotona, sillä lattialle ja siitä rakenteiden kautta alakertaan valunutta vettä olisi voinut olla huomattavasti enemmänkin. Ainoastaan 100 litraa ehti valua sille kuulumattomaan paikkaan, ennen kuin naapurin paikalle hälyttämä vaimoni ehti töistään kotiin. Olenkin jälkeenpäin ihmetellyt, ettei vaan hänen suonissaan kiertäisi Jamakalaista pikajuoksia verta, kun oli niin ripeästi paikalla. Ei kuulema ollut pelkoa siitä, sillä tarvittaessa Suomalainenkin nainen osaa olla nopea, niinpä niin. Joka tapauksessa, tässä vahingossa huomattiin, ettei tällainen toisen maailmansodan jälkeen rakennettu puurakenteinen pienkerrostalo ollutkaan suunniteltu vedenpitäväksi, ainakaan olohuoneen osalta.








Tästä kaikesta on aikaa suunnilleen vuosi ja tällä hetkellä remontti etenee jo toisessa päässä huoneistoa, sillä yhden huoneen uudet pinnat saavat muut huoneet näyttämään aikansa eläneiltä, ainakin vaimon mielestä. Toivottavasti vaimo ei saa päähänsä, että minäkin olen alkanut näyttää uuden sisustuksen rinnalla aikani eläneeltä ja vaihtaa pian nuorempaan. Syyksi sellaiseen voisi kelvata vaikka "herra ei enää sovi sisustukseen". Ainahan sellainenkin riski on olemassa, mutta nyt aletaan kuitenkin olemaan loppusuoralla remontin suhteen ja vaihto aikeita ei ole vielä ilmennyt, joten paljon uutta ja hieman vanhaa näyttää olevan ihan ok, vaikka olohuoneen tehosteseinän tapetti pitäisi kuulema vielä vaihtaa toisenlaiseksi.
 
Remontointihan on aluksi ihan kivaa, mutta töiden, harrastusten yms hulabaloon ohella se alkaa käymään pitkän päälle työlääksi, kun ei tahdo aika riittää ihan kaikkeen. Kyllähän kaikennäköisissä tv-ohjelmissa remontit saadaan näyttämään niin helpoilta ja hauskoilta, mutta totuus on ihan toinen. Joten Remontti-Reiska ja pientä pintaremonttia ohjelman Aleksi Sariola, haistakaa pitkä......

maanantai 18. tammikuuta 2016

Pikkulintujen talviruokinta!

Ihmettelin, kun menin äsken pihalle ja takapihan suunnalta kuului älytön kiroilu. Hetken luulin, että naapuriko se siellä manaa, mutta yllätykseni takapihalla ei ollut kuin kaksi talitinttiä istuskelemassa lintulaudalla. Ilmeisesti on niin kylmä, että nekin ovat oppineet kiroilemaan. Enkä kyllä yhtään ihmettele, sillä pakkasmittari näytti -32 ja jyvät oli loppu.


Nyt on viety linnuille evästä ja niiden ei tarvitse ainakaan sen vuoksi kiroilla. Pakkaselle en voinut mitään ja sisälle niitä ei voi ottaa, joten saavat pärjätä omin nokkineen.



sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Laiska kissa!

Ihanaa lähteä taas töihin. Voi miten onkaan ollut ikävä sitä arkista aherrusta ja niitä höpönassuja työkavereita. Niih, jos totta puhutaan, aamuyöllä se ois taas raahauduttava röihin, vai mikä se oli. Kahden viikon loman aikana sitä ehtii jo mukavasti vieraantumaan työnteosta ja näin ollen saattaa olla hieman jäykkä aamuyö herätys edessä. Voi per*een suti sanon minä, ulkonakin on niin kylmä, että saa nähdä lähteekö tuo päästöskandaalin ryvettämä kulkine edes käyntiin tuosta pihasta. Täytyy yrittää vielä puhua vaikka kissaa ympäri, jospa se innostuisi lähtemään puolestani töihin ja tienaisi kerrankin elantonsa niin kuin kunnon lemmikin pitäisikin, mutta hieman epäilen sillä on sen verran laiskan nihkeä tapaus.

Nainen parhaassa iässä!

Tänään ois synttärikemut. Mummo täyttää 26, vai oliko se 24 vuotta, ainakin omien puheittensa mukaan. Siis nainen parhaassa iässä, vaikka sekin on kovin yksilöllistä.


Sitä vaan tässä olen miettinyt, miksi naiset vääristelevät tahallisesti ikäänsä lähes koko elämänsä? Kun he ovat nuoria, he yrittävät olla vanhempia kuin ovatkaan ja vanhempana tämä ikävääristely kääntyy toisinpäin. Ainoa vaihe elämässä, kun heidän väittämänsä ikä pitää suunnilleen paikkansa on 18-21 vuoden välillä. Mieshän ei saa hyvien käytöstapojen mukaan kysyä naisen ikää, mutta naiset, varsinkin nämä ikävääristelijät tykkäävät toitottaa sitä minkä ikäisiä he muka ovat, vaikka naamasta näkee, että kilometrejä on takana kerrottua enemmän tai vähemmän. Tämähän kertoo ainoastaan siitä, että nainen on tyytyväinen itseensä vain kolme vuotta elämästään. Loppuaika menee stressatessa ja peitellessä totuutta.


Onneksi miesten ei tarvitse stressata moisesta, meillä on ainoastaan keski-iän kriisi. Yleensä alkaa parinkympin korvilla ja loppuu kirkonkelloihin, toki siinäkin on yksilöllisiä eroja. Joka tapauksessa, tänään me juhlitaan mummoa ja juodaan niin paljon kahvia, että närästyslääkkeiden valmistaja lähettää kiitoskortin.



torstai 14. tammikuuta 2016

Muisti reistaa!

En tiedä pitäisikö olla huolissaan, mutta tuo muisti reistaa aina silloin tällöin. Eilen saatiin vaimon kanssa kuningasidea aloittaa kotona remontti. Lähdin aamulla hakemaan kahta asiaa liittyen tuohon eilen alkaneeseen remonttiin ja unohdin toisen matkalla rautakauppaan. L-listat muistin, mutta se toinen asia, ei mitään käsitystä. Pyörin hyllyjen välissä yrittäen samalla muistella, että mitäköhän se mahtoi olla. Samalla kirosin itseäni, että oliko ihan pakko ottaa heti ensimmäisenä kantoon ne 2,7 metriä pitkät listat. Niiden kanssa kun on kohtuu kätevä pyöriä kapeilla hyllykäytävillä. Loppupelissä v*tutti niin paljon, että päätin marssia kassalle pelkkien listojen kanssa. Manasin ääneen kassaneidille muistiani. Hän katsoi minua hetken ja sanoi, "meillä on täällä kahvitarjoilu, mitäpä jos herra ottaisi kupin mokkaa ja istuisi hetkeksi, jospa se sieltä muistuisi mieleen". Kukapa ilmaisesta kahvista kieltäytyisi, joten listat kainalossa kahvitarjoilupistettä kohti. En tiedä mitä tapahtui, mutta saadessani kahvit kuppiin ja itseni istuma-asentoon niin samantien mieleen tuli se toinen asia mitä olin tullut hakemaan, timanttilaikka kulmahiomakoneeseen. Kahvikuppi jäi niille sijoilleen, kun ryntäsin listat kainalossa hakemaan kyseistä laikkaa, sillä aina on olemassa riski, että unohdan sen uudestaan. Nyt olen onnellinen timanttilaikan omistaja, sekä listaakin on niin paljon vaikka hevoset söis.

Powerball!

Hallitus on yli puoli vuotta väittänyt, että Suomen kilpailukykyongelma ajaa maan konkurssiin. Kilpailukyvyn nostamiseen ajetaan pakkolakeja, jotka ovat sekä Suomen lakien, että meidän asioista päättävän EU:n määräysten vastainen. Jos nämä pakkolait menisivät läpi niin kärsivä osapuoli olisi mm. pienituloiset, eli 95% Suomen kansasta.
Se mikä tässä ihmetyttää, samaan aikaan kaiken maailman talousasiantuntijat väittävät, että tämä samainen hallitutuksen toimesta parjattu Suomen kilpailukyky onkin yksi maailman parhaista. Siis mitä v**tua. Jopa tällainen hieman lyhyemmällä matematiikalla maailmalle ponnistanut alkaa miettimään, että kumpi ei osaa laskea, hallituksen asettama virkamiesryhmä, vai nämä kymmenet julkisuudessa esiintyneet talouden professorit?!?


Hallitus miettii tämän kaiken keskellä myös muita säästökeinoja, esimerkiksi kansalaisten kokoontumisvapauden kieltämistä lailla, tai ainakin rajoittamista. Olisi hauska tietää mitkä olisivat keinot erilaisten "toriparlamenttien" hajoittamiseksi. Ulkonaliikkumiskielto olisi varsin tehokas keino ja tämän lisäksi uhkaaminen vankeudella esimerkiksi porukassa lenkkeileviä urheiluseuran joukkueita. Suomen tuntien ja varsinkin tämän maan sääntöviidakon niin eiköhän kohta jouduta tekemään turvallisuusselvitys kaiken maailman taloyhtiöiden talkoopäivistäkin. En yhtään ihmettelisi.

Toki ymmärrän, että tällä halutaan rajoittaa kansalaisten harjoittamaa omankädenoikeutta tässä pakolaisongelmassa, sillä sosiaalinen media ja tämä vaikeasti vammautunut MV-lehti lietsovat propaganda uutisillaan ihmisten vihaa. Onhan se hyvä, että rikoksista uutisoidaan, mutta jos lähdetietoja ei vaivauduta tarkastamaan niin väkisinkin se johtaa valheelliseen uutisointiin ja jossain vaiheessa syyttömätkin joutuu kärsimään.


Haluaisin antaa nykyiselle hallitukselle pienen vinkin, mikä sopisi tähän eipäs-juupas vatulointiin kuin nyrkki silmään. Seuratkaa maailmaa. Jenkeissä arvottiin eilen lähes 1,5 miljardin lottopotti ja oliko Suomella yhtään riviä siinä sisässä? Todennäköisesti ei ollut. Tuo 1,5 miljardia olisi helpottanut tämän maan tilannetta kummasti. Olisi varaa elättää köyhät, pakolaiset ja rikkaillekin jäisi paljon enemmän jaettavaa. Mahdollisuus tuollaisen potin voittamiseen on häviävän pieni, mutta niin on näiden pakkolakienkin läpi meneminen. Yhteistyö on keino saavuttaa jotain. Tämä lenkkeilevä urheiluseuran porukka, jota hallitus pitää mahdollisena uhkana pakolaisten turvallisuudelle, he eivät kiistele keskenään. Heillä on yhteinen tavoite, tehdä yhteistyötä niin hyvin, että he saavuttavat YHDESSÄ asettamansa tavoitteen olla mahdollisesti voittajia. Voittava joukkuekin tarvitsee johtajan, mutta hyvä johtaja osaa kuunnella muita ja pelata osana joukkuetta. Vastaavasti uhkaileva johtaja vie joukkueelta itsetunnon ja johtaa pahimmillaan joukkueen hajoamiseen. Kiistely vie huomion pois itse asiasta ja tavoitteiden saavuttaminen käy mahdottomaksi. Suomen pitäisi ottaa U-20 jääkiekkojoukkueesta mallia. Mahdottomalta vaikuttavat tavoitteet on mahdollista saavuttaa, kun kaikki on asiasta samaa mieltä ja antavat kaikkensa.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Mies ja parisuhde!

Vaimo huomauttaa minua aika ajoin, että voisin tuoda hänelle joskus kukkia. Lähdin eilen aamuna käymään keskenäni kaupassa ja ajellessani kotikaupungin pääkatua tämä "muutaman" kerran kuultu huomautus hyppäsi flashpackina mieleeni. Samalla muistin, olin nähnyt joskus kukkakaupan kyseisen kadun varrella. Juu, olin oikeassa, sillä samantien silmiini osui kyseinen horsmia yms. petunioita myyvä kauppa. Hiljensin vauhtia samalla etsien parkkipaikkaa päästöskandaalin ryvettämälle kulkuneuvolle, mutta huonolla lopputuloksella. Käännyin läheisessä liikenneympyrässä takaisinpäin, mutta lopputulos oli sama, ei vapaata parkkipaikkaa lähimainkaan. Tässä vaiheessa luovutin, joku toinen kerta sitten. Päästyäni takaisin kotiin lipsautin vahingossa ostaneeni vaimolle kukkia, tai ainakin melkein. Vaimo ihmetteli, että missäs ne ostamani kukat oikein olivat? No kaupassa, koska en löytänyt parkkipaikkaa. Hän tuijotti minua hetken kuin kissa koiran puruluuta ja jatkoi askareitaan.


Usein saa kuulla, ettei miehet ajattele puolisoaan laisinkaan. Ovat kuin pahaiset teinikakarat, joille tärkeintä on oma hyvinvointi. Tämän lisäksi miehet ovat naisten mielestä kaikki samanlaisia sikoja. Ei kyllä pidä paikkansa, ajatellaan me, mutta se ei aina välttämättä näy tai kuulu, kun ei esimerkiksi löydy parkkipaikkaa.


Jos totta puhutaan, vaimoa meinasi hieman naurattaa, kun kuuli melkein saaneensa kukkia omalta aviomieheltään, painosanalla melkein. Kyllä minä vielä joskus onnistun tuomaan kukkia, jos vaan muistan. Ajatus on kuitenkin aina tärkein, kunhan vaan muistaa myös infota siitä puolisoaan. Niin ja kukat, ne eivät ole mielestäni mikään parisuhteen tilannemittari. Jos näin olisi niin silloin elettäisiin kovin lyhytikäisiä parisuhteita, sillä kukkien kuihtuminen alkaa sillä sekunnilla, kun astut niiden kanssa kukkakaupasta ulos. Että sellaista tähän päivään.

maanantai 11. tammikuuta 2016

Salielämää vol15!

Sain eilen illalla ajatuksen lähteä peilisalille. En raaskinut käynnistää autoa kuitenkaan ilman lämmitystä, joten eihän siinä auttanut muu kuin laittaa töppöstä toisen eteen, toisin sanoen lähdin kävellen matkaan. Pukeutuminen oli luokkaa naparetki+, koska ulkona oli kylmä kuin napajäätiköllä juhannuksen tienoilla.


Pääsin kuin pääsinkin paleltumatta perille ja astuessani sisään peilisalin ulko-ovista, vastaanoton nuoret naiset olivat kuin lumimiehen nähneenä. Meikäläisen naama oli punainen kuin punap**se paviaanin takalisto ja pitkäksi venähtäneessä lomaparrassa kimalteli jääkiteet. Toinen vastaanoton nuorista naisista ehtikin sanoa, ettei sisälle saanut tuoda eläimiä, kunnes tunnisti minut ihmiseksi. Alkoi niin v*tuttamaan, etten sanonut heille mitään. Tästä alkoi kuitenkin sellainen lumipallo efekti, että verenpainelääkeiden edustaja tuli juttusilleni välittömästi.


Verenpaineita nostatti ensinnäkin se, ettei sosiaalitiloissa ei ollut yhtään tyhjää kaappia johon olisin jättänyt nämä naparetkivarusteet ja toiseksi sali oli aivan turvoksissa uudenvuodenlupauksista kärsiviä ihmisiä. Hetken väentungosta silmäiltyäni huomasin, että useassa laitteessa oli älypuhelimiaan raapivia ihmisiä. Ööö, eikö sitä luurista voi edes täällä luopua? Näköjään ei, sillä välillä pitää ottaa uusia profiilikuvia ja päivittää fiiliksiä tästä uudesta aluevaltauksesta. Valmiiksi suunniteltu saliohjelmani meni kertaheitolla uusiksi.


Vastaavaa väentungosta en muista nähneeni kyseisessä paikassa hetkeen, käsipainotelinekin oli tyhjinä 50 kilon painoja myöten. Ihmettelin, että kuka ne oli varastanut, mutta näytti joukossa olevan muutama vahvakin kaveri, tai vahva ja vahva, normaalia riskimpiä kuitenkin. Ihmiset kun ovat kohtuu heikkoja verrattuna eläin- ja hyönteiskunnan edustajiin. Mietitäänpä esimerkiksi muurahaista. Sitä ei paljoa salilla näy ja silti se kantaa aivan käsittämättömän suuria taakkoja pitkiä matkoja. Toinen hyvä esimerkki on gorilla. Se syö bambua tai muita kasveja ja pääasiassa vaan makoilee. Silti se tarvittaessa kaataa vaikka pakettiauton katolleen yksinään ilman yhtäkään salitreeniä.


Joka tapauksessa, meikäläisen normaalista puolen tunnin etukäpälä jumpasta tuli 1,5 tunnin odottelu treeni. Teki välillä mieli sanoa näille älypuhelimiaan raapiville ihmisille, että kohta työnnän sen luurin aukkoon, missä aurinko ei paista, eikä kuu mollota. En kuitenkaan viitsinyt alkaa möyhäämään heille vaikka mieli tekikin, sillä siinä hommassa ei saa muuta kuin k**ipään maineen. Pitkistä odottelu sekä jonotteluajoista huolimatta sain vedettyä jumpan läpi ja päällimmäisenä fiiksenä jäi, OLISPA JO HELMIKUU!!!

lauantai 9. tammikuuta 2016

Aamukahvi!


"Kahvi on loppu, voiko paskemmin päivä enää alkaa?!? Pitäisi pukeutua ja lähteä tuonne tuuleen ja tuiskuun. Ei onnistu, kestän tämän kuin mies".


Tosiaan, tämä aamu alkoi sillä, että perinteinen aamukahvin juonti tyssäsi heti alkuunsa. Kahvi oli loppu ja kahvipurkin pohjalla pyöri pelkkä mittalusikka. Aamukahvi on siihen tottuneelle yksi päivän tärkeimmistä asioista, ilman sitä ei saa itseään käyntiin millään. Alkoi syömään miestä aika rajusti ja kirjoitin Facebookiin alussa mainitun päivityksen pelkän aamupuuron voimalla.


Ei mennyt aikaakaan kun oveen koputettiin. Mietin hetken, että kukas kumma siellä voisi olla? Menin avaamaan oven ja siellä seisoskeli puolituttu mies. Se mikä tästä oli hämmästyttävää, hänellä oli kahvipaketti kädessä jonka hän ojensi minulle ja sanoi, "sinulla oli kahvi loppu". Harvemmin jään sanattomaksi, mutta nyt täytyy kyllä sanoa etten meinannut saada sanaa suusta. Hetken kokosin itseäni ja sain sanottua, "kiitos, voiko sinunlaisia ihmisiä enää olla olemassa"? Näköjään voi olla. Maksoin hänelle kahvin ja kiittelin useaan kertaa, sillä hänellä oli kiire ja ei näin ollen ehtinyt jäämään kahville.


Edelleenkin on hieman hämmentynyt olo. Hyväsydämisiä ihmisiä on näköjään edelleenkin olemassa. Vaikka kysymys oli vain pelkästä kahvista, silti tällaisia asioita ei tapahdu ihan joka päivä. Tästä on hyvä jatkaa tätä päivää. Ymmärrän jälleen hieman paremmin ihmisten auttamisen vaikutukset. Onpa hieno fiilis!

perjantai 8. tammikuuta 2016

Kummisetä 3!

Joo-o, jotenkin vaan mietityttää, että miten selviän huomisesta eteenpäin. Huomenna olisi nimittäin ristiäiset ja minä menin lupautumaan kummiksi tälle kauniille tyttölapselle, tai tarkemmin ottaen hänen isälleen joka minua tähän tehtävään pyysi. Sehän on valtavan hieno juttu ja suuri kunnia, mutta kun...


Minulla on ennestään kaksi kummilasta, tyttöjä kumpainenkin. Toisen kanssa, joka täyttää kuluvana vuonna 18 vuotta olen tekemisissä muutenkin kuin synttäreillä ja jouluna. Hän on serkkuni tytär ja tätä myöten näen häntä paljonkin, sillä olen serkun kanssa kohtuu läheisissä väleissä. Toisen kummitytön kanssa en ole ollut missään tekemisissä kohta kymmeneen vuoteen. Hän on ex-vaimo siskon tyttö ja se varmasti selittääkin jo paljon. Toki olen hyvissä väleissä ex-vaimoni kanssa ja tätä myöten varmasti olisin tervetullut edelleenkin, mutta kun...


Vaikka kummiudessa on kysymys suuresta luottamuksen osoituksesta, silti olen aina ollut sitä mieltä, että miehiä ei saisi pyytää kyseiseen tehtävään. Varsinkin minunlaisia tyhjäpäitä, joiden muistilista tyhjenee pelkästään siitä, jos tuulee hieman kovempaa. Jos vaimoni merkkipäivien muistaminen tuottaa jo ongelmia niin miten helveti...eikun kummassa voin muistaa jatkossa lisää merkkipäiviä ja toisekseen, itseni tässä vielä munaan, sillä naiset ovat naisia jo pienestä asti ja varmasti pahoittavat mielensä unohtaessani heidän nimipäivän, syntymäpäivän tai jonkin muun heille tärkeän merkkipäivän. Siinä ei auta selittää "mutta kun..."


Noh, itsepä olen tieni valinnut. Ja jos totta puhutaan niin hankalahan tällaisista pyynnöstä on kieltäytyä, varsinkin kun pyyntö tulee aivan yllättäen ilman harkinta-aikaa hyvältä ystävältä. Jatkossa siis pitää hommata manuaalisesti täytettäviä kalentereita siltä varalta, että jos sattuu puhelin hukkumaan ja sitä myöten kaikki muistutukset näistä merkkipäivistä. Puhelimen hukkuminen on ainoastaan huono tekosyy unohtaa asioita. Tämän lisäksi täytyy hommata liimattavia muistilappuja joihin voi kirjoittaa "muista seurata kalentereita". Näitä kun ripottelee ympäri asuntoa niin mahdollisuudet kaikkien "elämäni naisten" merkkipäivien muistamiseen nousevat jonkin verran, mutta ei se vielä mitään takaa.


Sen verran vielä, että verestelin muistia wikipedian avulla. Sen mukaan kummin pääasiallinen tehtävä on tukea vanhempia lapsen hengellisessä kasvatuksessa. Tämäkin vielä, voi tyttö rukkaa!    

torstai 7. tammikuuta 2016

Hullu kissa!


Ulkolämpötilamittari näytti -31 pakkasta ja tätä myötä asunto oli käynyt yön aikaan sen verran viileäksi, että kissakin nosteli tassujaan ja tuijotti syyttävästi kun vihdoinkin jaksoin herätä. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä samantien hakemaan puita kellarista ja laittaa takkaan tulet. Kissa vahti vieressä niin kauan, että varmasti takka syttyi ja näytti sen jälkeen varsin tyytyväiseltä. Tuijotin kissaa hetken ja sanoin tälle karvakasalle, "ole onnellinen ettet ole kulkukissa, saattaisi nimittäin olla näillä pakkasilla kohtuu kylmä mouruta tuolla ulkona". Kissaa ei tuntunut kiinnostavan tuon taivaallista tämä esittämäni uhkakuva, sillä seuraavaksi se alkoi vaatia aamupalaa. Asioiden tärkeysjärjestys näyttäisi olevan silläkin samanlainen kuin omistajallaan, lämpimässä on kivempi syödä :)

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Jehovan todistajat!


Se on näköjään asenne kysymys tuo ulkoilu näillä keleillä! Piruntorjunta yksikkö, eli jehovat kävivät hetki sitten oven takana tuputtamassa elämänmuutosta ja uusia ystäviä. Täytyy olla kivaa puuhaa kun viitsivät kiertää ovelta ovelle näillä keleillä, sillä onhan pakkasta lähes kolmekymmentä astetta. Eikö heillä ole pakkasrajoja laisinkaan? Saattaahan jääpuikoista nenän alla saada sympatiapisteitä joissakin paikoissa, mutta vaimoon ne eivät ainakaan purreet. Edelliskerran kun vastaavan seurakunnan edustajat kävivät esittelemässä asiaansa, satuin itse avaamaan oven. Minähän keskustelen mielelläni asioista, mutta lopuksi nämä kaksi jehovaa sanoivat melkein yhteen ääneen, että minä en ole välttämättä oikea henkilö heidän seurakuntaansa ja poistuivat paikalta. No en varmasti olekaan, sillä kyseenalaistan kohtuu herkästi kaiken heidän sanomansa ja se ei välttämättä olisi optimaalinen tilanne kyseisessä yhteisössä. Noh, eiköhän heille löydy kuuntelijoita pakkasesta huolimatta, niin pääsevät sulattelemaan jääpuikot pois nenän alta ;)

tiistai 5. tammikuuta 2016

Vaaralliset eläimet!


No niin talven ihannoijat, onko kivaa! Ulkolämpömittari näyttää sellaisia lukemia, että jääkarhut on ainoita jotka pystyy ulkona liikkumaan jäätymättä. Itse olen istunut kissan kanssa jo kaksi päivää takan päällä lämmittelemässä ja alkaa pikku hiljaa sen seura tökkimään, mutta ei voi mitään. Ulos en mene, sillä minun tuurilla jäädyn pystyyn välittömästi ja vaimo joutuu sen jälkeen sulattelemaan minua kuumailmapuhaltimella, jollei ne jääkarhut syö minua ennen sitä. Olisin varmasti suurta herkkua näiden vaalea turkkisten nalle eläimien mielestä, sillä näin joulun jäljiltä minussa on todennäköisesti enemmän rasvaa kuin hylkeissä, jotka ovat näiden albiinokarhujen suurta herkkua.


Noh, anyway. Näillä pakkasilla alkaa miettimään, että olisi ihan kivaa jos ei tehtäisi ilmaston lämpenemistä hillitseviä ilmastosopimuksia, sillä parikymmentä astetta vähemmän pakkasta sopisi minulle enemmän kuin mainiosti, tai edes kymmenen astetta. Toki meikäläisen asuinpaikka on näin talvisaikaan melkoisen hanurista, Siperian vieressä, keskellä Suomea. Jos olisi joskus aikoinaan viitannut enemmän koulussa niin olis ehkä nykyään mahdollista muuttaa vaikka Australian lämpöön aina talven ajaksi. Ei tarvitsisi kärvistellä pakkasen armoilla. Toki siellä päin maailmaa on sitten nämä h*lvetin pomppivat pussieläimet, eli kengurut. Meikäläisen tuurilla, kun nauttisin Australian lämmöstä makoillen niin nämä kohtuu aggressiiviset ötökät tulisivat ja pomppisivat minun päällä niin kauan kun olisin aivan lytyssä. Siinä ei enää auttaisi vaimo ja kuumailmapuhallin. Taidanpa siis tyytyä olemaan kissan seurana takan päällä ja odottaa pakkasten lauhtumista, sekä jääkarhujen muuttoa takaisin kotiseuduilleen. On tämä Suomi vaan hullu paikka, mutta onneksi nuorten leijonien peliesitykset sentään hieman lämmittää, ainakin mieltä.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Univelka!


Kello, tuo ajan mittaamiseen tarkoitettu laite, joka on ajansaatossa muuntunut moneen tarkoitukseen. Yksi muuntunut muoto tästä laitteesta voi johtaa jopa ennenaikaiseen kuolemaan, herätyskello. Voi p*rkele sanon minä! Juuri kun olet syvimmässä unessa niin tämä laite tulee ja keskeyttää tämän höyhensaariretken brutaalisti.  "Heleä" sointu tunkeutuu keskelle unta ja herättää sinut ihanasti uuteen mahtavaan päivään, niin kuin tänäkin aamuna, klo 4:30! 
On myös tilanteita, kun herätyskellon heleä sointi sekoittuu salakavalasti uneen. Nämä tilanteet ovat yksi vaarallisimmista heräämis muodoista, sillä ne päättyy yleensä väkivaltaan. En tiedä muista, mutta minusta tuntuu, että herätyskellolla ja vaimollani on jonkun näköinen diili. Nimittäin, jos herätyskello ei saa minua hereille siedettävän ajan sisällä niin silloin herätyskello herättää vaimon ja he ottavat yhdessä astetta järeämmät keinot käyttöön, jotka saavat minut varmasti hereille. Napakka nyrkinisku viereisen peiton alta saavuttaa kylkiluut vaivattomasti herätyskellon HUUTAESSA samaan aikaan korvan juuressa. Se jos jokin on oikein miellyttävä herätys, varsinkin muutaman tunnin yöunien jälkeen. Olo on kuin Scanian alle jääneellä rusakolla.
Parasta tämän aamun herätyksessä kuitenkin oli se, että tämän päivän jälkeen alkaa kahden viikon loma. Nukun kyllä nii-iin kaikki 40 vuoden aikana kertyneet univelat pois ettei mitään rajaa. Sillä unettomuus ja siitä syntyvä univelka tappavat yhtä varmasti kärsijänsä kuin Scania sen edellä mainitun rusakon. Joten hyvää yötä vaan kaikille.

lauantai 2. tammikuuta 2016

Tästä tulee vielä hyvä päivä!

Olen saanut herätä tänä aamuna, tai oikeastaan aamuyöstä jo klo 4:30 keittämään aamupuuroa, jotta ehtisin ajoissa töihin. Sain puuron valmiiksi ja istahdin sen kanssa keittiön pöytään niin eikö puurolautasen suunnalta kuulunut kysymys, "vituttaako?". Samaan aikaan kun ihmetteli kuka täällä puhuu niin kissa laahusti paikalle ja istahti tuijottamaan minua unen rähmäisillä silmillään. Sen naamalta pysyi lukemaan huutomerkillä varustetun sanan, HULLU! Tämän jälkeen katti nousi takaisin tassuilleen ja poistui paikalta todennäköisesti nukkumaan.


Sain kuin sainkin kammettua puuron alas ja astuttuani kesäkamppeissa ulko-ovesta ulos minulle valkeni, että jääkausi oli mitä ilmeisemmin palannut. Varmistin asian ulko-oven vieressä olleesta lämpömittarista ja se osoitti -15 astetta pakkasta. Sama shokki-efekti toistui myös päästöhuijaus skandaalissa ryvetettyyn volkkariin istuessani, tunne oli kuin olisi mennyt aivan liian kylmälle säädettyyn jääviileäkaappiin. Jääpuikot kutitteli hanuria ja sormet jäi kiinni rattiin kuin kieli rautaputkeen pakkasella. Tässä vaiheessa suljin silmäni ja mieleni valtasi vain yksi lause, "voi s**tana kun on mukavaa". Samalla päätin, että käyn ensitilassa hankkimassa uuden sisätilalämmittimen hajonneen tilalle, sillä meikäläisen eturauhanen ei kestäisi enää kovin montaa tällaista auton jääkylmän penkin tarjoamaa pakkashoitoa. Ennen kuin yritin edes käynnistää tätä kulkuneuvoa tsemppasin itseäni, "tästä tulee vielä hyvä päivä, tästä tulee vielä hyvä päivä...". Saa nähdä mitä tästä vielä seuraa, todennäköisesti ei mitään hyvää ainakaan.

perjantai 1. tammikuuta 2016

Uusi vuosi ja vanhat kujeet!

Uusivuosi juhlittu näyttävästi ja tavoitteet asetettu korkealle. Lupaukset eivät ole yleensä realistisia ja ne on helppo rikkoa, mutta tavoitteet velvoittaa toimimaan. Edessä on siis vauhtia ja vaarallisia tilanteita niin kuin tähänkin asti. Paljon huonoa tuuria ja epäonnistumisia, itkuja pitkästä ilosta, vääriä valintoja sekä niistä johtuvia pettymyksiä. Toisin sanoen uskallan elää ja teen asioita edelleenkin niin ei tarvitse sitten vanhana jossitella...ai niin, mähän oon jo vanha, mutta en tarpeeksi vanha muistelemaan menneitä. Jos joku miettii vuoden varrella, että mitähän tuo jannu taas oikein puuhaa kun näyttää niin oudolta, voin kertoa, hän ei välttämättä tiedä itsekään. Joka tapauksessa elämätön elämä on pahin loukkaus elämää kohtaan. Nauttikaa ja uskaltakaa tehdä asioita niin ei tarvitse myöhemmin katua. Ainoat asiat mikä pitää muistaa matkan varrella, velvollisuuksien hoitaminen, toisia pitää kunnioittaa ja nuorissa on tulevaisuus. Hyvää loppuvuotta kaikille, tehkää tästä vuodesta ikimuistoinen. Aamen