Yllätin itseni eilen, vaikka tarkoituksena oli yllättää vaimo. Ostin nimittäin jonkin asteisessa mielentilahäiriössä vaimolle kukkia. Idea tuntui kaupassa vielä hyvälle, mutta kotiin päästyäni en ollut enää yhtään niin varma. Tytär kysyi kukkapuskan nähdessään, että "mitä sää oot nyt tehnyt" ja vaimo oli enemmänkin hämmästynyt kuin otettu ojentaessani ne hänelle. Olinko siis suotta ollut nolona ostaessani niitä s**tanan rehuja? Se, että mies ostaa kukkia ei ole ihan helppo juttu, varsinkaan minunlaiselleni maalaisjuntille, joka ostaa niitä todella harvoin. Olo on kuin naisten rintaliivi osastolla, eli ei ole ihan sitä ominta aluetta.
Tyttären kommentista huomaa mitä mieltä jotkut naiset ovat pohjimmiltaan yht'äkkisestä kukkien tuonnista. Siihen on aina jokin koira haudattuna, tai he ainakin epäilevät sitä. Noh, kysymyksensä jälkeen hän nauroi maha kippurassa minulle nähdessäni reaktioni, sillä hän halusi kiusata minua taas vaihteeksi, ihme kakara. Toisaalta, ymmärrän heidän reaktiot, sillä tämä ei ole ihan normaalia meidän taloudessa, siis se, että raahaan kaikennäköisiä horsmia kotiin ilman merkkipäivää tai muuta ilmeistä syytä. Joka tapauksessa, nyt ei voi kukaan syyttää ettenkö toisi kukkia. Vaimo kyllä ihasteli moneen otteeseen kukkia, jonka nimiä en nyt kuollaksenikaan muista pitkin päivää selviydyttyään alkujärkytyksestä, joten ei mennyt kukat ihan hukkaan. Kerrankin tein jotain oikein, ainakin uskottelen itselleni niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti