Aamukahvi!

"Kahvi on loppu, voiko paskemmin päivä enää alkaa?!? Pitäisi pukeutua ja lähteä tuonne tuuleen ja tuiskuun. Ei onnistu, kestän tämän kuin mies".


Tosiaan, tämä aamu alkoi sillä, että perinteinen aamukahvin juonti tyssäsi heti alkuunsa. Kahvi oli loppu ja kahvipurkin pohjalla pyöri pelkkä mittalusikka. Aamukahvi on siihen tottuneelle yksi päivän tärkeimmistä asioista, ilman sitä ei saa itseään käyntiin millään. Alkoi syömään miestä aika rajusti ja kirjoitin Facebookiin alussa mainitun päivityksen pelkän aamupuuron voimalla.


Ei mennyt aikaakaan kun oveen koputettiin. Mietin hetken, että kukas kumma siellä voisi olla? Menin avaamaan oven ja siellä seisoskeli puolituttu mies. Se mikä tästä oli hämmästyttävää, hänellä oli kahvipaketti kädessä jonka hän ojensi minulle ja sanoi, "sinulla oli kahvi loppu". Harvemmin jään sanattomaksi, mutta nyt täytyy kyllä sanoa etten meinannut saada sanaa suusta. Hetken kokosin itseäni ja sain sanottua, "kiitos, voiko sinunlaisia ihmisiä enää olla olemassa"? Näköjään voi olla. Maksoin hänelle kahvin ja kiittelin useaan kertaa, sillä hänellä oli kiire ja ei näin ollen ehtinyt jäämään kahville.


Edelleenkin on hieman hämmentynyt olo. Hyväsydämisiä ihmisiä on näköjään edelleenkin olemassa. Vaikka kysymys oli vain pelkästä kahvista, silti tällaisia asioita ei tapahdu ihan joka päivä. Tästä on hyvä jatkaa tätä päivää. Ymmärrän jälleen hieman paremmin ihmisten auttamisen vaikutukset. Onpa hieno fiilis!