sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Hyvää uutta vuotta!



Hyvää tämän vuoden viimeistä päivää kaikille! Muistakaa olla ihmisiksi ja älkääkä ampuko itseännä tai kaveria raketilla silmään! Uudelle vuodelle sen verran vinkiksi, vaikka se lonkero tuleekin huomenna kauppoihin niin ei sitä tarvii heti alkaa vetämään kaksin käsin. 

torstai 28. joulukuuta 2017

Työttömyusturvan aktiivimalli!



Työttömyysturvan aktiivimalli astuu voimaan ensiviikon maanantaina. Käytännössä tämä tarkoittaa jatkossa sitä, jos ei tee työttömänä työnhakijana 18 tuntia kolmen kuukauden aikana palkkatyötä, tai osallistu TE-toimiston osoittamaan työllistymistä tukevaan toimintaan niin silloin leikataan sanktiona osa työttömyyskorvauksesta määräajaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmisiä eriarvoistetaan aikalailla. Pohjois-karjalalan perämetsässä asuva versus Helsingin katajanokalla asuva työtön ovat eriasemassa kulkuyhteyksiensä vuoksi, sekä työssäkäyntialueensa suhteen. Siinä missä sieltä perämetsästä 15 kilometriä luoteeseen sijaitsee yksi mahdollinen kyläkauppa joka ei millään voi työllistää niitä 200 seudulla asuvaa työtöntä niin pääkaupunki tarjoaa tuhansia mahdollisia työpaikkoja. TE-toimiston osoittamat koulutuspaikat täällä pitkien välimatkojen maassa voivat olla todella kaukana. Pelkkä kulkeminen sinne käy jo työstä varsinkin jos asuu jossain iironkäkkärässä, ja kaikki tämä vain siksi ettei menentä osaa niistä vähistä tuloistaan. Lisäksi TE-toimistojen päätöksissä on alueellisia eroja, eli joku voi saada epäedullisen päätöksen siitä mistä joku toinen selviää kuin koira veräjästä.

Tässä vaiheessa joku voi sanoa, että aina sitä voi muuttaa työn perässä muualle. Tällaisia ehdottavalle voi sanoa ihan suoraan, että haistapa sinä vaikka pitkä p*ska. Sano minun sanoneen, tämä tavoitteeksi asetettu työttömien p*rseelle potkinta kääntyy itse itseään vastaan, johan siitä jonkin näköinen kansalaisaloite on vireillä, eli pahimmillaan tässä pyyhitään muutamalla miljoonalla eurolla p*rsettä, sillä ei nämä mitään ilmaisia muutoksia ole suuntaan eikä toiseen. Niille jotka näitä kaikennäköisiä asioita työkseen miettii voisin suoraan sanoa, että hommassa ei ole mitään järkeä, kunnon perseilyä taas kerran. Mielestäni näille virkamiestyöryhmille voisi asettaa ihan vaan solidaarisuus mielessä sellaisen tulospalkkaus järjestelmän. Eli kiinteä 70 prosentin osuus maksettaisiin takuuvarmasti ja loput 30 prosenttia riippuisi siitä kuinka toimivia ideoita heiltä syntyisi, siis ihan aikuisten oikeasti. Paljon hehkutetusta hyvinvointiyhteiskunnasta ei tätä menoa ole jäljellä muuta kuin sananhelinä. Jonkin näköinen maalaisjärki näissäkin päätöksissä ja muutoksissa pitäisi olla.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Riivattu volkkari!

Astuessani ulos ulko-ovesta tänä aamuna ensimmäisenä sain todeta, että onpas satanut lunta aikastalailla paljon. Tarvoin polvia myöten hangessa parkkipaikalle ja seuraava asia mitä sain todeta oli se, että omistamani saksalainen vw merkkinen kulkuneuvo oli päättänyt omatoimisesti alkaa tuulettamaan sisätilojaan, eli ikkunat olivat auenneet syystä tai toisesta yön aikana. Hetken tuijotin sitä riivattua volkkaria epäuskoisena ja mielessä oli vain yksi ajatus, ei tää nyt voi olla s**tana todellista. Kyllä, todellista se oli. Autossa oli sisällä sen verran lunta, että oravat olisvat voineet järjestää siellä vaikka hiihtokilpailut. Mitäpä siinä oikein voi tehdä. Ainoa asia mitä siinä olisi kannattanut tehdä olisi ollut kaivaa esiin lumikola sijasta lehtipuhallin, mutta meikäläinen huokasin ainoastaan syvään, laitoin kaukosäätimellä ikkunat kiinni ja lähti vaimon autolla töihin. En tiedä, mutta jotenkin tuntuu, että nyt minulle selvisi mikä erottaa hyvän ja huonon aamun.

maanantai 25. joulukuuta 2017

Metsäneläinten joulurauha!

Katselin vähän aikaa sitten aamukahvia juodessani vielä hieman aamuhämärän takapihan jouluista näytelmää, jossa pikkulinnut ruokailivat tyytyväisinä lintulaudalla ja samalla kaksi oravaa telmi innoissaan lintulaudan alla lumihangessa. Maisema oli mielestäni sellainen postikorttimaisen jouluinen. Sellainen mistä tällainen suomalainen mieskin herkistyy. Tässä vaiheessa tämän jouluisen takapihan hetken rikkoi iso kanahaukka joka saapui syöksyllä paikalle napaten toisen oravista kynsiinsä. Lumi vaan pölähti ja haukka poistui paikalta samaa vauhtia kuin oli tullutkin. Olin kuulevinani jäljelle jääneen oravan surullisen parkaisun ja näkeväni paikalta pakenevien pikkulintujen pakokauhuiset ilmeet. Niinpä, se siitä herkistelystä. Sitä tässä vaan mietin, että mikä on tarinan opetus? Noh, metsäneläinten joulurauhan julistus on ihan täyttä diibadaabaa, ainakin kanahaukan mielestä.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Onni onnettomuudessa!



Onpas kiva kun on valkea joulu. Jos totta puhutaan niin en ole asiasta ihan samaa mieltä ainakaan nyt. Lunta on satanut näillä meidän leveyspiireillä viime aikoinna sen verran paljon, ettei etelän lämpöihin tarkoitettu väliaikainen pressutalli kestänyt sen paljoutta. Tämän jouluihmisten ihannoiman lumen massa oli yksinkertaisesti vain liikaa tälle kiinassa suunnitellulle ja valmistetulle pressutallin putkirungolle. Noh, lopputuloksen voi arvata, varsinkin kun siellä tallissa sattui olemaan ainoastaan kesäkäytössä ollut harrasteajoneuvo.

Jotenkin ottaa välillä päähän kun aina sattuu ja tapahtuu, varsinkin näiden erinäisten moottoriajoneuvojen kanssa. Toki tuuriakin on ollut matkassa ja tästä tuli mieleen tarina menneiltä vuosilta. Joskus aikoinani kun olin juuri saavuttanut mopolla ajoon oikeuttavan iän niin samantein ajaessani erästä sivutietä pitkin hirvi hyppäsi suoraan eteen tienvarren puskasta. Sain kuitenkin väistettyä sen valtavan kokoisen ötökän kaatamalla mopon täydestä vauhdista kyljelleen tien pintaan niin että sepeli vaan lensi. Ilmeisesti joku refleksi juttu sillä ei siinä tilanteessa kerennyt kissaa sanoa. Tilanteen jälkeen ojanpohjalta mopon alta pois kömpiessäni huomasin harmikseni soratien raapineen uutuuttaan kiiltäneen honda monkeyn tankkiin sellaiset ikävät pellille asti yltäneet juurmut. Se v*tutti silloin aikalailla, vaikka näin jälkikäteen ajatellen kaasu pohjassa hirven kylkeen ajaminen olisi saattanut v*tuttaa vieläkin enemmän. Toinen juttu mikä tuli mieleen oli se kun muutama vuosi tämän hirviepisodin jälkeen kaahasin täysi-ikäisyyden innolla takavetoisella tojota korollalla hirveässä lintassa eräällä sivutiellä mutkaan. Noh, sinne mutkaan päästyäni tästä japanin lahjasta juuri kortin saaneelle nuorisolle katkesi yllättäen takatukivarsi. Tilanteeseen nähden liian kova vauhti yhdistettynä alustavaurion vuoksi holtittomasti käyttäytyneeseen kulkuneuvoon aiheutti sen, että ohjaamossa oli hetken aikaa käsiä kuin sarjakuvissa, mutta jollain ihmeen tuurilla kulkuneuvo pysyi kuin pysyikin tiellä. Sen muistan siitä, että se katkennut takatukivarsi v*tutti silloin eniten vaikka näin jälkikäteen ajatellen siinä oli kaikki ainekset henkilökohtaiseen suuronnettomuuteen. Tästä valtavasta tarpeesta hurjasteluun tuli vielä mieleen yksi juttu kun olin nuorena miehenä ajamassa kaverini kanssa jäärataa autolla ja jää petti yllättäen meidän alta. Vauhtia oli onneksemme kuitenkin siinä vaiheessa sen verran paljon, että auto pomppasi kuin ihmeen kaupalla takaisin kantavan jään päälle. Voin kertoa, silloin ei v*tuttanut mikään sillä säikähdin niin paljon, että en mielelläni mene vieläkään järven jäälle edes pilkille.

Tosiaan, takaisin tähän päivään. Tuuria on ollut siis monessakin mielessä vaikka tässä pihassa seisoneessa pressutallissa ollut lava-auto onkin nyt hieman elämää nähneen näköinen. Katto on rutussa ja kyljet täynnä erinäisiä peltivaurioita sekä naarmuja. Onneksi kukaan ei ollut kuitenkaan sisällä kyseisessä tallissa romahdus hetkellä sillä siinä olisi pahimmillaan käynyt huonosti. Kaikkea sitä näköjään sattuu vaikka se nuoruuden holtittomuus ja hölmöily on jäänytkin matkasta pois. Materiaalia saa onneksi aina uutta joten tästä on hyvä jatkaa. Hyvää ja onnekasta loppuvuotta sekä tulevaisuutta kaikille.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Joulukinkku!



Tämä aamu lähti käyntiin pelkällä kahvilla. Ei tehnyt mieli syödä yhtään mitään. Jaa, että miksikö? Noh, ajattelin laittaa marjoja joka aamuisen puuron sekaan ja avatessani arkkupakastimen niin ensimmäisenä sieltä minua tuojotti silmiin sika. Sika, tuo joulupöydän kruunaamaton kunkku. Arkkupakastinhan ei ole mikään helpoin varastointipaikka ja aikani sitä pengattu marjat löytyivät tämä sian alta. Löytämisen ilon lisäksi mieleeni välähti fläshbäkkinä lehtijuttu alkuvuodelta, jossa Kärsämäkeläisessä sikalassa oli tapahtunut kummia. Siis se missä joku paikallinen mies oli murtautunut sikalaan ja antautunut 250 kiloiselle karjulle, eli oli ollut siellä sian alla. Tuijotin hetken marjapussi kädessä tätä pakastimessamme lojuvaa potkaa ja mietin, olisiko tämä osa peräisin siitä samasta karjusta?!? Joo oli hieman herkkä aamu ja lopputuloksena tästä kaikesta hörpin aamupalaksi pelkkää kahvia. Sitä vaan, että onko jollain kokemusta kalkkunasta, siis syöntimielessä???

torstai 7. joulukuuta 2017

Suomi 100!



Olin eilen niiden muutaman onnellisen ihmisen joukossa joille tuli matkapuhelimeen tällainen tekstiviesti ja siitä tuli mieleen, että miltä näyttää 100 vuotias Suomi? Linnan juhlia eilen illalla seuratessani Suomi näytti hyvältä. Paljon hymyileviä, kauniita ja onnellisen näköisiä ihmisiä, mutta totuus on mielestäni hieman toisenlainen. Aina vaan pitenevät leipä- ja toimeentulotukijonot kertovat sitä karua tarinaa siitä, että jossain ollaan menty metsään ja kauas. Työmarkkinat ovat myös kokeneet melkoisen muutoksen eikä missään nimessä hyvään suuntaan, kiitos yleistyvien vuokratyövoimafirmojen. Niiden tultua mukaan kuvaan työntekijän arvo on romahtanut. Ainoa mikä näyttäisi olevan enää tärkeää on hyödyn maksimaalinen tavoittelu. Meno on joissain paikoissa kuin puuvillapellolla konsanaan jossa komentoa pitävät pitkät ruoskat. Yksi mikä on myös vaikuttanut ihmisten hyvinvointiin on vuoden 2017 alusta voimaan astunut kilpailukykysopimus. Se sananmukaisesti jyrättiin läpi vuoden 2016 loppupuoliskolla oikein hallituksen toimesta vedoten talouskasvun heikkoihin näkymiin ja työvoiman kalliisiin kustannuksiin. Kuukausi tästä eteen päin kun kiky-sopimus astui voimaan niin talouskasvu olikin yhtäkkiä aivan ennennäkemätöntä ja lehdistä saatiin lukea otsikoita työvoimakustannusten maltillisesta tasosta muuhun eurooppaan verrattuna. Näin jälkikäteen herää vain yksi kysymys, oliko tämä väkisin läpi ajettu kiky-sopimus tehnyt tehtävänsä niin lyhyessä ajassa, vai oliko kysymys hallituksen lyhytnäköisestä hätiköinnistä?!? Todellisuudessa siinä oli kysymys mielestäni vain tulonsiirrosta. Tiedä häntä, mutta on Suomessa jotain positiivistakin. Meillä on ne sotaveteraanit joka taistelivat meille tämän itsenäisyyden. Iso kiitos heille!!! Tästä on hyvä jatkaa.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Xenon polttimon vaihto!

Meikäläisen autosta pimeni tänään toinen ajovalopolttimo ja siitä tuli mieleen, että mikään ei ole niin viisas kuin insinööri! Varsinkaan sellainen saksalainen insinööri joka on keksinyt sijoittaa kyseisen VW merkkisen auton ajovalopolttimon niin "helppoon" paikkaan, että sen vaihtamiseen menee suunnilleen koko h*lvetin päivä ja kolme askia tupakkia. Jaa, että miten niin?!? Noh, jotta tähän s**tanan xenon polttimoon pääsee käsiksi niin edestä pitää purkaa pois ainakin etumaski, etupuskuri, moottori, vaihelaatikko, apukuskinpenkki, lisäjarruvalo, vetokoukku, kattoverhoilu, vararengas, kadunvarren aurausviitat, keittiön kaapistot sekä naapurin parvekkeen kukkalaatikot. Voin kertoa, en viitsinyt alkaa vaihtamaan sitä tässä työpäivän päätteeksi. Lisäksi, jos tämä suunnittelija sattuu lukemaan tämän avautumiseni niin haluan sanoa hänelle, että haitappa pitkä p*ska!!!!

lauantai 2. joulukuuta 2017

Pikkujoulut!



Arvoitus näin lauantai aamuun. Mikä se on kun suomalainen heittää vapaalle ja unohtaa kaikki normaalit käytöstavat? Ensimmäisenä vihjeenä voisin kertoa, että ensiksi syödään hyvin ja tämän jälkeen vedetään ihan luvallisesti pää täyteen. Eikö vielä tule mieleen? Noh, jossain vaiheessa iltaa sitten haastetaan pomolle tai työkaverille riitaa, uhkaillaan, yritetään lyödä ja lopuksi sammutaan ravintolan vessaan, tai jos satutaan pääsemään taksiin asti niin sinne sitten. Taksikuskin herätellessä määränpäässä oksennetaan sinne mersuun ja todetaan rahojen olevan lopussa, tai rahapussin vaan kadonneen mystisesti johokin, niin ja se s**tanan takkikin jäi sinne ravintolan narikkaan. Osa saatttaa myös herätä seuraavan aamuna vieraasta sängystä etäisesti tutun ihmisen vierestä todetakseen puolison yrittäneen soittaa 42 kertaa ja samaan aikaan omatunnon kysellessä, että mitenkäs se ilta meni noin omasta mielestä. Kyllä, pikkujoulut! Tänään meilläkin olisi edessä sellaiset. Pitäisiköhän jättää väliin?