Onpas kiva kun on valkea joulu. Jos totta puhutaan niin en ole asiasta ihan samaa mieltä ainakaan nyt. Lunta on satanut näillä meidän leveyspiireillä viime aikoinna sen verran paljon, ettei etelän lämpöihin tarkoitettu väliaikainen pressutalli kestänyt sen paljoutta. Tämän jouluihmisten ihannoiman lumen massa oli yksinkertaisesti vain liikaa tälle kiinassa suunnitellulle ja valmistetulle pressutallin putkirungolle. Noh, lopputuloksen voi arvata, varsinkin kun siellä tallissa sattui olemaan ainoastaan kesäkäytössä ollut harrasteajoneuvo.
Jotenkin ottaa välillä päähän kun aina sattuu ja tapahtuu, varsinkin näiden erinäisten moottoriajoneuvojen kanssa. Toki tuuriakin on ollut matkassa ja tästä tuli mieleen tarina menneiltä vuosilta. Joskus aikoinani kun olin juuri saavuttanut mopolla ajoon oikeuttavan iän niin samantein ajaessani erästä sivutietä pitkin hirvi hyppäsi suoraan eteen tienvarren puskasta. Sain kuitenkin väistettyä sen valtavan kokoisen ötökän kaatamalla mopon täydestä vauhdista kyljelleen tien pintaan niin että sepeli vaan lensi. Ilmeisesti joku refleksi juttu sillä ei siinä tilanteessa kerennyt kissaa sanoa. Tilanteen jälkeen ojanpohjalta mopon alta pois kömpiessäni huomasin harmikseni soratien raapineen uutuuttaan kiiltäneen honda monkeyn tankkiin sellaiset ikävät pellille asti yltäneet juurmut. Se v*tutti silloin aikalailla, vaikka näin jälkikäteen ajatellen kaasu pohjassa hirven kylkeen ajaminen olisi saattanut v*tuttaa vieläkin enemmän. Toinen juttu mikä tuli mieleen oli se kun muutama vuosi tämän hirviepisodin jälkeen kaahasin täysi-ikäisyyden innolla takavetoisella tojota korollalla hirveässä lintassa eräällä sivutiellä mutkaan. Noh, sinne mutkaan päästyäni tästä japanin lahjasta juuri kortin saaneelle nuorisolle katkesi yllättäen takatukivarsi. Tilanteeseen nähden liian kova vauhti yhdistettynä alustavaurion vuoksi holtittomasti käyttäytyneeseen kulkuneuvoon aiheutti sen, että ohjaamossa oli hetken aikaa käsiä kuin sarjakuvissa, mutta jollain ihmeen tuurilla kulkuneuvo pysyi kuin pysyikin tiellä. Sen muistan siitä, että se katkennut takatukivarsi v*tutti silloin eniten vaikka näin jälkikäteen ajatellen siinä oli kaikki ainekset henkilökohtaiseen suuronnettomuuteen. Tästä valtavasta tarpeesta hurjasteluun tuli vielä mieleen yksi juttu kun olin nuorena miehenä ajamassa kaverini kanssa jäärataa autolla ja jää petti yllättäen meidän alta. Vauhtia oli onneksemme kuitenkin siinä vaiheessa sen verran paljon, että auto pomppasi kuin ihmeen kaupalla takaisin kantavan jään päälle. Voin kertoa, silloin ei v*tuttanut mikään sillä säikähdin niin paljon, että en mielelläni mene vieläkään järven jäälle edes pilkille.
Tosiaan, takaisin tähän päivään. Tuuria on ollut siis monessakin mielessä vaikka tässä pihassa seisoneessa pressutallissa ollut lava-auto onkin nyt hieman elämää nähneen näköinen. Katto on rutussa ja kyljet täynnä erinäisiä peltivaurioita sekä naarmuja. Onneksi kukaan ei ollut kuitenkaan sisällä kyseisessä tallissa romahdus hetkellä sillä siinä olisi pahimmillaan käynyt huonosti. Kaikkea sitä näköjään sattuu vaikka se nuoruuden holtittomuus ja hölmöily on jäänytkin matkasta pois. Materiaalia saa onneksi aina uutta joten tästä on hyvä jatkaa. Hyvää ja onnekasta loppuvuotta sekä tulevaisuutta kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti