Olin eilen niiden muutaman onnellisen ihmisen joukossa joille tuli matkapuhelimeen tällainen tekstiviesti ja siitä tuli mieleen, että miltä näyttää 100 vuotias Suomi? Linnan juhlia eilen illalla seuratessani Suomi näytti hyvältä. Paljon hymyileviä, kauniita ja onnellisen näköisiä ihmisiä, mutta totuus on mielestäni hieman toisenlainen. Aina vaan pitenevät leipä- ja toimeentulotukijonot kertovat sitä karua tarinaa siitä, että jossain ollaan menty metsään ja kauas. Työmarkkinat ovat myös kokeneet melkoisen muutoksen eikä missään nimessä hyvään suuntaan, kiitos yleistyvien vuokratyövoimafirmojen. Niiden tultua mukaan kuvaan työntekijän arvo on romahtanut. Ainoa mikä näyttäisi olevan enää tärkeää on hyödyn maksimaalinen tavoittelu. Meno on joissain paikoissa kuin puuvillapellolla konsanaan jossa komentoa pitävät pitkät ruoskat. Yksi mikä on myös vaikuttanut ihmisten hyvinvointiin on vuoden 2017 alusta voimaan astunut kilpailukykysopimus. Se sananmukaisesti jyrättiin läpi vuoden 2016 loppupuoliskolla oikein hallituksen toimesta vedoten talouskasvun heikkoihin näkymiin ja työvoiman kalliisiin kustannuksiin. Kuukausi tästä eteen päin kun kiky-sopimus astui voimaan niin talouskasvu olikin yhtäkkiä aivan ennennäkemätöntä ja lehdistä saatiin lukea otsikoita työvoimakustannusten maltillisesta tasosta muuhun eurooppaan verrattuna. Näin jälkikäteen herää vain yksi kysymys, oliko tämä väkisin läpi ajettu kiky-sopimus tehnyt tehtävänsä niin lyhyessä ajassa, vai oliko kysymys hallituksen lyhytnäköisestä hätiköinnistä?!? Todellisuudessa siinä oli kysymys mielestäni vain tulonsiirrosta. Tiedä häntä, mutta on Suomessa jotain positiivistakin. Meillä on ne sotaveteraanit joka taistelivat meille tämän itsenäisyyden. Iso kiitos heille!!! Tästä on hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti