tiistai 31. lokakuuta 2017

Joulu!



Kävelin tänä aamuna tukka pystyssä keittiöön ja silmiini osui ensimmäisenä jouluiset kynttilänjalat jotka on näköjään kaivettu vaimon toimesta esiin. Jouluhössötys on siis alkanut meidänkin taloudessa ja sano minun sanoneen, tästä ei ole enää pitkä matka jouluvaloihin parvekkeella ja pahvitonttuihin kaappien ovissa. Onhan se kiva, että joulu on tulossa, mutta onko sitä pakko alkaa juhlimaan jo näin loppukesästä?

maanantai 30. lokakuuta 2017

Nuoruuden lähde!

Itsellä on neljä teini-ikäistä lasta ja välillä sitä vaan väkisinkin miettii, että mikä h*lvetti heitä oikein vaivaa, vaikka tietää kaiken liittyvän vain kasvuun ja itsenäistymiseen niin kuin itselläkin joskus aikoinaan. Nämä meidän teinit ovat olleet varsin hyvä käytöksisiä, vaikka välillä hieman räiskyykin, mutta pääsääntöisesti he ovat kohteliaita ja kunnioittavat vanhempia ihmisiä. Aloin miettimään, että minkälaista olisi kokea uudelleen teini-ikäisen elämä. Noh, ajattelin samaistua heidän elämäänsä yhdeksi päiväksi, siis en oikeasti vaan kuvitteellisesti. Vaikka kokemuksia tästä löytyy ihan omastakin takaa niin pääsääntöisesti nämä ovat kuitenkin nähtyjä, koettuja ja kuultuja kokemuksia. Tällaista voisi olla meikäläisen päivä, jos aivotukseni toimisi kuin moniongelmaisella teinillä.

Nukuin siihen asti kunnes ensimmäinen perheenjäsen tuli kotiin, hän oli nuorimmainen pojista, kello on vähän yli kaksi iltapäivällä. Hän yritti keskustella minun kanssa, murahtelen vastauksia ja puhun mahdollisimman epäselvästi. Aamupalaksi juon limsaa suoraan pullosta ja syön sokerimuroja sohvalla samalla kun räplään älypuhelinta. En pessyt käsiä vaikka olin kaivanut nenää ja raapinut takapuoltani herätessäni.  Sokerimurojen maitoa läikkyy vaatteille ja sohvan kankaalle, en välitä. Jätän astiat sohvan viereen lattialle, lähes täyden maitopurkin keittiön pöytään ja muropaketin kaatuneena keittiön työtasolle, en vaan jaksa siivota, väsyttää vaikka juuri heräsin. Katselen televisiosta simpsoneita, räplään samalla älypuhelinta. Vaimo tulee kotiin ja alkaa etsimään syyllistä keittiön kaaokseen. Kaikki muut osoittaa minua, suutun heille, haukun heidät pystyyn, paiskon ovia ja aloitan mykkäkoulun. Laitan kuulokkeet päähän etten vaan kuulisi vaimon huutoa, katselen samalla ipadilla vlogi videoita, en ole kuulevanani edelleenkään ketään vaikka lähes kaikki perheenjäsenet käyvät kyselemässä mikä minun oikein on, ei kiinnosta. Lähden kaupungille ja menen yhteen ostoskeskuksista, en sanonut kotona kenellekkään lähteväni, ostan karkkia ja energiajuomaa vaimoni rahapussista luvatta ottamillani rahoilla. Istuin ostoskeskuksen aulan penkille shillailemaan, levittelemään karkkipapereita ympäriinsä ja juomaan energiajuomaa, syljen lattialle. Vaimo soittaa, en viitsi vastata. Hän soittaa jo viidettä kertaa, pakko vastata. En tiennyt muka missä olin ja milloin tulisin takaisin kotiin. Kauppakeskuksen vartia tulee ajamaan minut pois, käskee samalla siivoamaan aiheuttamani sotkun, lähden vaan pois sanomatta mitään, syljen lattialle mennessäni ulos. Menen kauppakeskuksen pääovien eteen tupakoimaan ja sylkemään ympäriinsä, ohikulkijat katsoo pahasti, yksi v*tun lehmä sanoo jotain, näytä hänelle keskisormea ja huutelen rivouksia perään. Vaimo soittaa taas, en vastaa. Ei näkynyt ketään tuttuja, menen takaisin kotiin, on nälkä, syön kotimatkalla ostamani mikropizzan vaikka vaimo oli tehnyt makaronilaatikon, juon limsaa suoraan pullosta, joku oli hukannut pullonkorkin. Kello on kuulema lähelle puoliyötä, en sano mitään, räplään älypuhelinta, ei nukuta, pakko juoda lisää enegiajuomaa. Älypuhelimen kello näyttää viittä, pakko alkaa nukkumaan, ei pysy silmät enää auki. Huomaan ettei kukaan ole pedannut minun sänkyä koko päivänä, ärsyttää, en puhu huomennakaan kenellekkään mitään. Olipa raskas päivä.

Tosiaan, teini-ikä on ehkä ihmiselon vaikeimpia ja raskaimpia aikoja. Silti vanhemmat ihmiset kadehtivat nuoruutta monella tapaa. Jos totta puhutaan, en minä ainakaan, varsinkaan teini aikaa. Onneksi itsellä on omiin lapsiin hyvät välit ja aikaa tehdä heidän kanssaan asioita. He nauttivat yhdessäolosta ja kertovat vaikeitakin asioita minulle. Heidän kanssaan hommat toimii, vaikka välillä ne maitopurkit ovatkin siellä keittiön pöydällä tunti tolkulla, mutta ymmärtäähän sen, kun suurin osa energiasta menee kasvamiseen ja oppimiseen, ei siinä aina kaiken maailman maitopurkit muistu mieleen.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Kissankello!



Kellot käännetty onnistuneesti, sillä olin töissä tänä aamuna oikeaan aikaan, tai ainakin uskoisin niin. Yksi jolla tämä kääntö ei mennyt ihan putkeen oli meidän yksi kissoista. Sen sisäinen kello ei ollut kääntynyt automaattisesti samanlailla kuin minun älypuhelimessa. Se on tottunut aamuherätyksiini ja yleensä se tepastelee meikäläisen päällä samoihin aikoihin aamuyöstä vähän niin kuin varmistaakseen minun heräämisen. Noh, tänä aamuna se s**tanan katti hyppi meikäläisen päällä tasatassua tuntia liian aikaisin. Katsoin  kelloa ja se näytti 3:27. Täytyy sanoa, että en ollut siinä vaiheessa mitenkään onnellinen kissanomistaja. Kissalla oli kyllä kivaa ja ilme oli "kiva kun heräsit" ja "joko mennään keittiöön syömään aamupalaa" mallinen. Voin kertoa, me ei menty vielä siinä vaiheessa syömään aamupalaa ja se tuli kissallekin selväksi hyvin nopeasti. Se mikä tässä kaikessa on kuitenkin parasta, minulla alkaa tänään viikon loma, joten tuolaiset unihäiriköt eivät haittaa.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Työhyvinvointi!



Meillä oli tässä taannoin työhyvinvointikysely raksi ruutuun petiaatteella. Tämän kyselyn purkutilaisuudessa sitten havainnollistettiin vastausten jakautumista mm. graaffisessa muodossa. Tästä esimerkkinä kaikkien työntekijöiden vastausjakauma kysymykseen mitä mieltä olet yrityksen johtajasta. Kuten näkyy, mielipidejakauma on varsin laaja. Tällaiset kyselythän ovat yrityksille varsin hyvä työkalu, sillä työhyvinvointi kulkee aika pitkälti käsi kädessä tuottavuuden ja sitä kautta yrityksen kannattavuuden kanssa. Eli yrityksen työntekijöiden työhyvinvointiin panostamisessa voidaan puhua sellaisesta win-win tilanteesta.  Työpaikka on useille ihmisille kuin toinen koti, sillä siellä vitetään suurinosa valveillaoloajasta. Työyhteisö on monille kuin toinen perhe. Ongelmat tällaisissa yhteisöissä vaikuttavat väkisinkin kaikkeen tekemiseen niin työmaalla kuin sen ulkopuolellakin.  Tyytyväinen ihminen on aina aikaan saavampi kuin pahoinvoiva. Tästä syystä työhyvinvointiin kannattaa panostaa yrityksen koosta riippumatta.

torstai 26. lokakuuta 2017

Mihin lääkäreitä tarvitaan?

Ihmisessä on kuulema yli 600 lihasta. Yksi niistä on nimeltään räätälinlihas. Se missä se sijaitsee ja mikä sen tehtävä on niin siitä minulla ei ollut mitään käsitystä ennen kuin kävin katsomassa sitä aina yhtä luotettavasta wikipediasta. Kyseinen räätälinlihas sijaitsee jalassa ja menee lonkasta sisäreiteen. Tosiaan se mistä tämä innostus moiseen lihastutkiskeluun lähti on jonkin asteinen kiputila lonkan alueella rasituksessa, varsinkin salilla tehdyn jalkakyykyn aikana ja sen jälkeen. Googlehan on ihanteellinen väline tällaiseen itse diagnoosiin. Kirjoittaa vaan hakukenttään oireen niin heti tulee diagnoosi. Lääkäreitä ei tarvita näköjään muuhun kuin reseptin kirjoittamiseen. Se mikä tässä hieman kyllä mietityttää, hakukenttään kirjoitetun oireen perusteella minulla on myös mahdollisesti hinkuyskä, lavantauti ja peräpukamat. Voi p*rkeleen p*rkele!

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Kellojen siirtelyä!

Tuli tuossa yhtäkkiä mieleen, että tulevan sunnuntaina olisi edessä taas kellojen siirtelyä talviaikaan, eli mielensäpahoittajien unelma viikonloppu. Tämä siirtohan on EU direktiivi, eli meidän valtionpäättäjillä ei ole mahdollisuutta määrätä siitä luopumisesta ihan tuosta noin vaan niin kuin Venäjä teki tässä taannoin. Jos itse saisin päättää niin en luopisi kellojen siirrosta vaan jopa vaikeuttaisin sitä. Sen lisäksi, että niitä siirrettäisiin tunnilla jompaan kumpaan suuntaan niin niiden paikkaa pitäisi myös vaihtaa. Esimerkiksi rannekellon voisi siirtää nilkkaan, keittiön kellon autotalliin, auton kojelaudan kellon peräkontiin ja kaikki tämä siihen asti kunnes siirryttäisiin takaisin kesäaikaan. Jaa että miksi näin. No, sillä olisi ainakin työllistävä vaikutus. Sitä myöten syntyisi todennäköisesti uusi ammattiryhmä, kellojen siirtäjät. Tätä myötä meidän hallituksella olisi todennäköisesti paremmat mahdollisuudet päästä itselleen asettamaan absurdiin työllisyystavoitteeseensa, joka oli muistaakseni tälle vuodelle jossain seitsemänkymmenen prosentin huitteilla. Itse en ainakaan alkaisi puolen vuoden välein siirtää kelloja eripaikkaan vaan palkkaisin siihen mielelläni jonkun tekijän, siis jos siitä vaan saisi verovähennyksiin oikeuttavaa kotitalousvähennystä. No joo, se mikä tässä talviaikaan siirtymisessä on kuitenkin mukavempaa verrattuna kesäaikaan siirtymisessä, saa nukkua tunnin pidempään.

tiistai 24. lokakuuta 2017

Seriffin virka!



Menin jääkaapille ja siinä samalla tuli mieleen, että olen kerran eläissäni ratsastanut hevosella. Tämä tapahtui joskus pikkupoikana ja kiinnostus tähän hommaan lähti siitä, kun halusin tulla isona seriffiksi. Mielestäni seriffin tärkein työkalu oli aseen ja rintaa koristavan tähden lisäksi hevonen, niin kuin sen ajan suosikki sarjakuvassani Lucky Lukella Jolly Jumper. Noh, illuusio tämän homman hauskuudesta mureni siinä vaiheessa, kun yritin ensimmäistä kertaa kavuta sellaisen s**tanan korkean ötökän selkään tallitytön työntäessä epätoivoisena takapuolesta vauhtia. Eikä tässä vielä kaikki. Selkään päästyäni ei vedettykään haluamaani kiitolaukkaa pitkin metsäteitä takatukka hulmuten vaan tallityttö talutti sitä luuskaa ympäriinsä meikäläisen istuessa tympääntyneenä selässä, ja kaikki tämä tapahtui lisäksi jossain hevostallin takapihalla sijainneessa aitauksessa. Hevosella ei voinut kuulema ajaa niin kuin mopolla, sillä sellainen kaasu pohjassa tehtävä täyslaukka metsäpoluilla olisi ollut ensikertalaiselle todennäköisesti kohtalokasta. Silloin en ymmärtänyt miksi näin, mutta nyt sen tiedän. Hevoset ovat vaarallisia eläimiä kokemattoman käsissä. Sen jälkeen en ole hevosella ratsastanut ja tuski tulen ratsastamaankaan, vaikka koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Tällä kaikella haluaisin kertoa vaan sen, että kaikkea kannattaa aina rohkeasti kokeilla, tai ei nyt ihan kaikkea, mutta kuitenkin. Näillä valinnoilla saattaa olla merkittävä vaikutus ihmisen loppuelämään. Tällä meikäläisen "Lucky Luke" oireyhtymällä ja siitä seuranneella kokeilunhalulla oli sellainen vaikutus, että syön nykyään hyvällä ruokahalulla venäläistä meetwurstia, en mielelläni katso lännenelokuvia ja minusta ei koskaan tullut seriffiä, mikä sinänsä on ihan hyvä juttu, sillä sellaiselle ammatyiryhmälle ei nykypäivän suomessa olisi töitä tarjolla, ainakaan mitään vakivirkaa. Tosiaan, ajattelin tehdä eväsleivän ja huomasin meetwurstin loppuneen. Ei auta, se on lähdettävä käymään kaupassa.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Talvi tekee tuloaan!



Mietin tuossa aamulla auton laseja raapatessani, että pitäisi varmaan aloittaa pikkuhiljaa lintujen talviruokinta. Tosiaan, talvi tekee tuloaan ja se mikä tässä tämän syksyn ensimmäisessä oikeassa pakkasaamussa oli positiivista, minulla oli kerrankin talvirenkaat autossa alla. Ei tarvinnut liukastella töihin henkensä kaupalla niin kuin useasti aikaisempina vuosina. En tiedä mikä minuun eilen oikein meni, mutta sain yhtäkkiä aamupäivästä jonkinnäköisen energiapuuskakohtauksen ja vaihdoin renkaat ilman mitään pakottavaa syyttä. Niinpä ja vielä keskellä pyhäpäivää. Siellä minä könttäsin pihassa persvako paistaen talvirenkaita auton alle. Homman hoidettuani menin takaisin sisälle ja meidän pojat kyselivät, että missäs oikein kävin. Kun kerroin tästä urotyöstäni niin he katsoivat meikäläistä hieman epäillen, sillä se on ollut yleensä heidän hommansa. Joka tapauksessa, nyt saa ajella turvallisin mielin kevääseen asti.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Bambu bokserit!

Olin äsken autolla liikenteessä kun stuertti äänellä varustettu miespuhelinmyyjä soitti ja kauppasi minulle "vain miehille" tarkoitettuja "ihanan pehmeitä bambu boksereita". Hän selitti kyseisistä "ihanan pehmeistä bambu boksereista" ummet ja lammet sekä kaiken lisäksi olisin saanut ne täysin ilmaiseksi. Tässä vaiheessa oli pakko kysyä häneltä, jos minulle tulee jossain vaiheessa lemmikkieläimeksi esimerkiksi pandakarhu niin voisinko syöttää ne hätätilassa sille ihan turvallisin mielin, siis jos olisin syytä tai toisesta unohtanut tilata sille Japanista eväsbambua? Tässä vaiheessa puhelu katkesi, sillä ilmeisesti myyjältä loppui puhelimesta akku, niin tai sitten hänellä loppui yksinkertaisesti huumorintaju. Minulla olisi ollut hänelle muutamia muitakin hyviä kysymyksiä, mutta tällä kertaa tämä meni näin.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Me too!

Tämä viime päivinä pyörinyt me too-kampanja on herättänyt paljon mielipiteitä. Seksuaalinen ahdistelu on todella yleistä. Usein kuulee, että sehän oli vaan pelkkää flirttailua. Niin, flirttailun ja ahdistelun erohan on mielestäni siinä, että flirttailissa on molemmin puolinen kipinä, ahdistelussa ei. Sekin pitäisi muistaa, että seksuaalinen ahdistelu on henkinen raiskaus, eli siinä tekijä on rikosvastuussa tekemisistään.  Joidenkin mielestä tämä on yksi maailman turhimmimmista kampanjoista. Varmasti näin, jos ei ole kokenut moista. Jotkut päästää asiat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Joillekin se voi olla jopa traumaattinen kokemus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kenellekään ei uskalla sanoa mitään vaan opetelkaa lukemaan toisianne niin maailma on parempi paikka elää. Itse olen toiminut työsuojelussa reilusti yli kymmenen vuotta ja jotunut kohtaamaan näitä asioita. Vasta viime vuosina ahdistelua vastaan ollaan alettu kampanjoimaan vaikka sitä on ilmennyt niin kauan kuin minä olen työuraani tehnyt. Ehkä se on nauttinut jonkinlaista hiljaista hyväksynyää, vaikea sanoa, mutta hyvä, että siihen nykyään puututaan. Aamen!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Viina on viisasten juoma!

Sitä kun juhlii lauantaina hyvällä kaveriporukalla oikein pitkän kaavan mukaan niin se kaikki ilonpito kostautuu näin maanantaina. Jotenkin kaikki tuntuu paljon jännittävämmälle johtuen siitä, että itseluottamus on aika lähellä nollaa. Vaikka ei tapahtunutkaan mitään ihmeellistä niin silti on aivan älytön morkkis. Ei saa oikein mistään kiinni ja ne helpoimmatkin työt tuntuu vaikealta aloittaa. Ajattelin, että työsähköpostin perkaaminen olisi helpoin ja kivuttomin tie, mutta olin väärässä.


Syvä huokaus ja sähköposti kiinni. Ehkä tämä on jonku toisen päivän hommia. Muutaman viikkon loma ja siinä samalla sähköpostiloma näköjään kostautuu. Samalla mieleeni palautui vaimon eilinen kommentti, "noh, kannattiko"? Kyllähän se niin on, että viina on viisaten juoma, mutta vain tyhmät siihen haksahtaa. Ei ole tällaisen keski-ikäisen kehäraakin juttuja, mutta ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Ainoa anti viikonlopun riekkumisesta, muutamia hataria muistoja rikkaampi, mutta olo on edelleen kuin auton alle jääneellä ajokoiralla. En suosittele kenellekkään kyseistä touhua. Niinpä, säälittävä mies. En ota enää ikinä!

perjantai 13. lokakuuta 2017

Kuivat kalsarit!



Siivoava mies on kuulema seksikäs. Minä kyllä sanon, että siitä on seksikkyys kaukana kun paita on hiestä märkänä kalsareita myöten pikku imurointi session jäljiltä. Alkoi v*tuttamaan koko homma siinä määrin paljon kuivia vaatteita päälle vaihtaessa, että hyppäsin samantien autoon, karautin sillä lähimmälle kioskille ja tein loton. Tämä kertoo siivoamisen mielekkyydestä jotain, sillä taisi olla kokonaista toinen kerta tänä vuonna kun tein lottoa. Jospa se nyt tärppäisi niin ei tarvitsisi enää sen jälkeen letkun kanssa heilua, ja kaikille kaksimielisille pervesseille vaan tiedoksi, että nyt tarkoitin sitten imurin letkua. Kioskilta poistuessani ajattelin käydä paikallisessa kodinkoneliikkeessä katselemassa robotti imureita, mutta loppujen lopuksi järki voitti ja päätin olla hankkimatta sellaista. Meikäläisen aku ankka tuurilla se nimittäin karkaisi jossain vaiheessa ulos asunnosta ja jäisi auton alle tuossa viereisellä kadulla. Siinä sitä sitten olisin verenpaineet tapissa oleva imuriton mies. Noh, nyt on kaikesta huolimatta suurimmat villakoirat saalistettu, lotto on vetämässä ja jalassa kuivat kalsarit. Että sellaista ja hyvää viikonloppua vaan kaikille!

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Syntymäpäivä!

Tänään on suuri päivä, ei kylläkään minulla, tai no tavallaan. Oman elämänsä prinsessa, eli rakas tyttäremme täyttää vuosia. Naisten ikäähän ei saa sanoa, mutta sanotaanko näin, että kumi palaa jatkossa, siis tarkoitan skootterin kumi. Itsehän olen lomalla ja olisin saanut nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, mutta eih. Meikäläisen kello soi jo ennen puoli seitsemää aamulla ja tämä vain siksi, että ehdin tekemään aamupalan oman elämänsä prinsessalle kynttilöineen päivineen ja tarjoilemaan sen sänkyyn hänen heräillessä tähän vaaleanpunaiseen päivään. Tämähän ei ollut minun idea vaan hän vaati tällaista erityispalvelua. Kaiken lisäksi tämä vaatimus kohdistui vain ja ainoastaan minuun. Kaikki muut meillä heräsivät samoihin aikoihin töihin ja kouluihin, mutta ei auttanut, vai meikäläinen kelpasin tähän toimeen. Jotenkin tämä kaikki haiskahti aikalailla v*ttuilulta,. En tiedä mistä lie on oppinut tuon jalon taidon. Toisekseen ihmetyttää miten minä olen vaijonnut tähän asemaan. Hän pompottaa meikäläistä nykyään miten tahtoo ja meikäläinen pomppii kuin joutselampi baletti esityksen sivuosan esittäjä. Sitä tässä vaan mietin, että voi sitä mies parkaa tulevaisuudessa jonka hän mahdollisesti kelpuuttaa rinnalleen. Siinä hommassa tuskin komennon antajasta on epäselvyyttä kyykkyyn-ylös huutojen kaikuessa ja Slayerin soidessa taustalla. Saa nähdä mitä tämä päivä tuo vielä tullessaan?!?

lauantai 7. lokakuuta 2017

Katiska!

Kalaa kuulema pitäisi syödä kaksi kertaa viikossa. Niinpä, mites syöt kun ei ole ehtinyt koko kesänä käydä kalalla talvesta puhumattakaan. Keväällä uhosin, että tänä kesänä käyn kalalla aina kun on mahdollista, mutta lopputulos on pyöreä nolla kertaa. Ainoat kalat mitä olen livenä nähnyt uiskenteli kaverin akvaariossa ja ne eivät käsittääkseni ole ihmisravinnoksi kelpaavaa sorttia, tai mistä minä tiedän. On toki olemassa kauppojen kalatiskit, mutta meikäläinen ei itämeren lohta suuhun pistä, eikä muutakaan mikä siinä suurehkossa jätevesialtaassa on kasvanut. Vaihtoehtona on toki norjalainen kassilohi, mutta sehän on kuin Kekkosen kalju. Näyttää kivalta, mutta ei siitä mitään irtoa, meinaan vaan niitä tärkeitä ravinteita, tai mitä ne nyt olikaan. Tehokasvatuksen huonoja puolia.

Tästä hieman aasinsiltaa myöten rantaralliin. Itse asun "suurehkon" pienvenesataman vieressä jossa olen nähnyt tänä kesänä ainakin kymmenkunta venettä parkissa, siis sillain kellumassa siinä laiturin kupeessa, mutta ei kylläkään yhtäaikaa vaan yksi silloin ja toinen tällöin. Suurin liikennöinti on tapahtunut sataman vieressä olevalla parkkipaikalla. Siinä paikallinen nuoriso käy sudittelemassa ja revittelemässä autoillaan ja mopoillaan varsinkin viikonloppuisin. Kait osa käy siinä kutemassakin varsinkin tällaisina pimenevinä syysiltoina, siis jos kyseessä on sattunut olemaan sellainen supliikki nuorimies joka on saanut jollakin lähtemättömällä iskurepliikillä tytön mukaan. Noh, mutta kuitenkin, siinä ne testostetonin täyteiset nuoretmiehet revittelee niin että sora vaan lentää ja basson jytke soi. Ihan käsittämätöntä touhua, vaikka itsekin tätä samaa touhua nuorempana harrastin tyttöjä lukuunottamatta, koska olin niin ujo ja hiljainen. Ikä näköjään tekee tehtävänsä. Kaikki kiva muuttuu aivan järjettömäksi ja kaikki nuorena tylsältä tuntunut onkin yhtäkkiä kivaa. Vanhuus ei tule yksin.

Tosiaan siitä kalastuksesta vielä. Kun en saa itsestä niin paljon irti, että lähtisin oikein vartavasten kalastamaan niin olen ajatellut vaihtoehtoisia menetelmiä kalan saantiin. Katselin eräässä liikkeessä katiskoita, aivan kuningasidea. Ei tarvitse itse olla fyysisesti paikalla ja silti kalaa tulee niin paljon kuin katiskaan vaan mahtuu. Aivan mahtava väline tällaisiin sateisiin kesiin. Sitten mieleeni tuli yksi kysymys, kukas sen katiskan käy tarkastamassa kun itse en ole käynyt lähelläkään rantaa koko kesänä. Se ei nimittäin ole hyvä juttu, jos keväällä viskaan innoissani sen pyydyksen rantaveteen ja vasta syksyllä mieleeni palaa, että ei s**tana se katiska. Siinä käy kuitenkin niin ja kun olen sitten syksyllä kiskomassa sitä kuolleita kaloja täynnä olevaa katiskaa pois sieltä rantavedestä niin paikalle saapuu joku eläinaktivisti ja saan sytteen eläinrääkkäyksestä tai vähinntään heitteille jätöstä. Ei hyvä idea, joten täytyy varmaan käydä jossain luontaistuotekaupassa ja ostaa hahaanjohtavalla markkinoinnilla, eli aivan älyttömillä terveysvaikutusväitteillä myytävää omega-valmistetta. On tämä ihmiselo välillä varsin haastavaa. Paljon pitäisi, mutta kun aina ei pysty.

perjantai 6. lokakuuta 2017

Aamukahvia jänikselle!

-Otatko kahvia?
-Näytänkö siltä, että olisin kahvin tarpeessa?
-Kyllä ihminen tarvitsee aamulla kahvia.
-Kiitoksia vaan, mutta jätän tällä kertaa sen kahvin väliin.

Joo tosiaan, shellin kassalla ollut nuori nainen oli sitä mieltä tänä aamuna ennen kello viittä, että nyt on sen näköinen kaveri joka tarvitsee ehdottomasti kahvia. Meikäläisen auton alle jäänyt jänis lookki teki näköjään vaikutuksen. Aamuvuoro 5/7 perinteisen huonoilla yöunilla on tehnyt tehtävänsä. Silmäpussit on kuin Jari Porttilalla ja ulkoinen habitus sellainen, että lapsetkin pelkää. Kahvi saattaisi tietenkin auttaa, mutta ei sekään ihmeitä tee. Ainoa taho joka tästä kaikesta on varmasti mielissään, eläkevakuutusyhtiö ilmarinen. Meikäläinen on nimittäin aika suurella todennäköisyydellä tätä tahtia heille pelkkä tulonlähde. Niinpä niin, jaksaa jaksaa, ihmisen on kuitenkin pakko tehdä töitä elääkseen. Jos tästä kaikesta hakee jotain positiivista, jota kannattaa aina hakea niin sunnuntaina alkaisi viikon loma. Se auttaa jaksamaan tällä itse valitulla tiellä.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Ennen kaikki oli paremmin!

Ennen kaikki oli mielestäni paremmin. Posti tuli kun tuli, mutta tuli kuitenkin kunhan kirjeessä oli vaan postimerkki, tai välillä kirjeet tuli perille ilman sitä merkkiäkin ihan vaan postinjakajien hyvää hyvyyttä. Tänä päivänä siitä ei voi olla niinkään varma, sillä lähetykset voivat hukkua jostain mystisestä syystä automaatti lajittelussa, tai sitten ne ajautuvat jonnekkin muualle kuin pitäisi ja niiden palautuminen oikeaan osoitteeseen on jopa mahdotonta. Noh, onneksi nykypäivänä suurinosa kirjeistä ja laskuista lähetetään sähköpostilla, tai onneksi ja onneksi, sillä se tuntuisi olevan jopa epävarmempi tapa kuin perinteinen posti. Meidän taloyhtiön isännöitsiä lähetti minulle tässä muutama viikko sitten tärkeitä asiapapereita sähköpostilla jopa kahteen kertaankin, mutta kummatkaan niistä posteista eivät tulleet koskaan perille, eli meikäläisen sähköpostilaatikkoon. Noh, kuin pisteenä iin päälle äsken puhelimeni soi ja eräs urakoitsia soitti sähköpostilla viime viikolla lähettämänsä tarjouksen perään, siis että olinko tutustunut siihen ja mitä mieltä olin. Huono oli olla mitään mieltä, koska en ollut koskaan saanut kyseistä tarjousta. Näissä molemmissa tapauksissa sähköpostiviestit liitetiedostoineen päivineen olivat hävinneet johonkin bittiavaruuden syövereihin. Se mikä tässä kaikessa oikeasti v*tuttaa, kaikennäköiset lehtitarjoukset ja muut diibadaaba sähköpostit kyllä tulee perille ja tukkii koko "laatikon". Siispä, jos joku laittaa meikäläiselle jatkossa jotain omasta mielestään tärkeää sähköpostia niin kannattaa lisäksi soittaa ja ilmoittaa tästä toimenpiteestä, sekä varmistaa tämä kaikki vielä tekstiviestillä. Lisäksi suosittelen varmistuksen varmistuksena lähettämään sen saman viestin pullopostilla, savumerkeillä ja kirjekyyhkyllä liitetiedostoineen päivineen. Jos joku pyytää jatkossa meikäläisen sähköpostiosoitetta niin en anna. Kun on tärkeää asiaa niin tulkaa sanomaan suoraan kasvotusten. Silloin asia tulee kerralla selväksi eikä tarvitse ihmetellä, että mikähän näissä sähköpostilaatikon asetuksissa on nyt pielessä ja meniköhän se viesti nyt perille.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Supikoirat!

Supikoirat tuntuisivat olevan varsin itsetuhoisia eläimiä. Niitä nimittäin näkee tähän aikaan vuodesta raatona maantiellä aika usein. Tänään aamuyöllä unenpöpperössä töihin päin ajellessani kaksi tällaista yksilöä yritti päättää rintarinnan päivänsä meikäläisen päästöskandaali volkkarin alle. Todennäköisesti ne olivat hengailleet tienposkessa ja odottaneet ensimmäistä paikalle saapunutta autoa ja tsepanneet toisiaan tälle viimeiselle tienylitykselle. "Nyt sieltä tulee, joko mennään ja mee sää ekaks eikun sää" kommentit vaan raikuivat tien poskessa kun meikäläinen saapui paikalle tuulen nopealla volkkarilla. No joo, minä tiedän, eläimet ei osaa puhua joten tämä kommenttiosio oli vaan meikäläisen mielikuvituksen tuotetta, mutta kaikesta huolimatta salamannopeat refleksini pilasivat näiden supieläimien itsetuhouset suunnitelmat sillä sain väistettyä ne viimetipassa. Sinne ne jäivät tielle hölmönä katsomaan perääni ja näyttämään keskisormea sekä kiroilemaan huonoa tuuriaan. Joo, minä tiedän edelleen ettei ne osaa mitään sellaista, varsinkaan kiroilla. Sitä vaan, että tuollainen supikoira on kuitenkin sen kokoinen eläin, että oikein kun huonosti osuu niin se vie auton keulamuoveista palan pois, tai pahimmillaan tunkeutuu konehuoneen puolelle asti. Siinä hommassa ei paljoa hampaita naurattaisi, kaivaa nyt lapiolla sellaista karvaverimössöä pois auton keulan uumenista. Inhottavia eläimiä, hyi s**tana!!!

maanantai 2. lokakuuta 2017

Hernekeitto on superfoodia!

Varoitin vaimoa eilen, että illalla saattaa tulla sitten kaasuhälytys. Siitä ei kannata kuitenkaan olla huolissaan, sillä hänen gurmee-kotikokki "Harri Syrjänen" vaan valmistaa perheelleen viimeisen päälle aterian.



Nykyään tulee syötyä luvattoman vähän hernekeittoa, vaikka torstaisin onkin perinteisesti hernekeittopäivä. Hernekeitto on saavuttanut vuosikymmenien saatossa jonkinnäköisen kulttiaseman, mutta se on viime vuosina ainakin meidän taloudessa alkanut olemaan harvinaista herkkua. Itse en jaksa hifistellä kyseisen ruoan kanssa vaan teen sen aina perinteisesti jalostajan valmispurkeista höystettynä jauhelihalla. Toimii kuin junanvessa ja tuntuu maistuvan jopa meidän muuten niin ruokakrantulle jälkikasvullekin. Hyvää ja halpaa ruokaa ympäritöhaitoista huolimatta. Joku fitnessi saattaisi sanoa, että hernekeitto on ravintoköyhää ruokaa. Hän on väärässä, sillä hernekeitto on todellisuudessa superfoodia. Hernekeitto sisältää runsaasti liukoista kuitua joka tasaa verensokeria ja pitää pitkään kylläisenä. Keittoa kun höystää vielä jauhelihalla niin se on myös loistava proteiinin lähde, eli se on todellista superfoodia.