Seriffin virka!

Menin jääkaapille ja siinä samalla tuli mieleen, että olen kerran eläissäni ratsastanut hevosella. Tämä tapahtui joskus pikkupoikana ja kiinnostus tähän hommaan lähti siitä, kun halusin tulla isona seriffiksi. Mielestäni seriffin tärkein työkalu oli aseen ja rintaa koristavan tähden lisäksi hevonen, niin kuin sen ajan suosikki sarjakuvassani Lucky Lukella Jolly Jumper. Noh, illuusio tämän homman hauskuudesta mureni siinä vaiheessa, kun yritin ensimmäistä kertaa kavuta sellaisen s**tanan korkean ötökän selkään tallitytön työntäessä epätoivoisena takapuolesta vauhtia. Eikä tässä vielä kaikki. Selkään päästyäni ei vedettykään haluamaani kiitolaukkaa pitkin metsäteitä takatukka hulmuten vaan tallityttö talutti sitä luuskaa ympäriinsä meikäläisen istuessa tympääntyneenä selässä, ja kaikki tämä tapahtui lisäksi jossain hevostallin takapihalla sijainneessa aitauksessa. Hevosella ei voinut kuulema ajaa niin kuin mopolla, sillä sellainen kaasu pohjassa tehtävä täyslaukka metsäpoluilla olisi ollut ensikertalaiselle todennäköisesti kohtalokasta. Silloin en ymmärtänyt miksi näin, mutta nyt sen tiedän. Hevoset ovat vaarallisia eläimiä kokemattoman käsissä. Sen jälkeen en ole hevosella ratsastanut ja tuski tulen ratsastamaankaan, vaikka koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Tällä kaikella haluaisin kertoa vaan sen, että kaikkea kannattaa aina rohkeasti kokeilla, tai ei nyt ihan kaikkea, mutta kuitenkin. Näillä valinnoilla saattaa olla merkittävä vaikutus ihmisen loppuelämään. Tällä meikäläisen "Lucky Luke" oireyhtymällä ja siitä seuranneella kokeilunhalulla oli sellainen vaikutus, että syön nykyään hyvällä ruokahalulla venäläistä meetwurstia, en mielelläni katso lännenelokuvia ja minusta ei koskaan tullut seriffiä, mikä sinänsä on ihan hyvä juttu, sillä sellaiselle ammatyiryhmälle ei nykypäivän suomessa olisi töitä tarjolla, ainakaan mitään vakivirkaa. Tosiaan, ajattelin tehdä eväsleivän ja huomasin meetwurstin loppuneen. Ei auta, se on lähdettävä käymään kaupassa.