Ajatuksia keski-ikäisen perheen isän sisältököyhästä elämästä ja päivän polttavista asioista, tai ainakin niiden vierestä.
keskiviikko 11. lokakuuta 2017
Syntymäpäivä!
Tänään on suuri päivä, ei kylläkään minulla, tai no tavallaan. Oman elämänsä prinsessa, eli rakas tyttäremme täyttää vuosia. Naisten ikäähän ei saa sanoa, mutta sanotaanko näin, että kumi palaa jatkossa, siis tarkoitan skootterin kumi. Itsehän olen lomalla ja olisin saanut nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, mutta eih. Meikäläisen kello soi jo ennen puoli seitsemää aamulla ja tämä vain siksi, että ehdin tekemään aamupalan oman elämänsä prinsessalle kynttilöineen päivineen ja tarjoilemaan sen sänkyyn hänen heräillessä tähän vaaleanpunaiseen päivään. Tämähän ei ollut minun idea vaan hän vaati tällaista erityispalvelua. Kaiken lisäksi tämä vaatimus kohdistui vain ja ainoastaan minuun. Kaikki muut meillä heräsivät samoihin aikoihin töihin ja kouluihin, mutta ei auttanut, vai meikäläinen kelpasin tähän toimeen. Jotenkin tämä kaikki haiskahti aikalailla v*ttuilulta,. En tiedä mistä lie on oppinut tuon jalon taidon. Toisekseen ihmetyttää miten minä olen vaijonnut tähän asemaan. Hän pompottaa meikäläistä nykyään miten tahtoo ja meikäläinen pomppii kuin joutselampi baletti esityksen sivuosan esittäjä. Sitä tässä vaan mietin, että voi sitä mies parkaa tulevaisuudessa jonka hän mahdollisesti kelpuuttaa rinnalleen. Siinä hommassa tuskin komennon antajasta on epäselvyyttä kyykkyyn-ylös huutojen kaikuessa ja Slayerin soidessa taustalla. Saa nähdä mitä tämä päivä tuo vielä tullessaan?!?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti