Vaimo huomauttaa minua aika ajoin, että voisin tuoda hänelle joskus kukkia. Lähdin eilen aamuna käymään keskenäni kaupassa ja ajellessani kotikaupungin pääkatua tämä "muutaman" kerran kuultu huomautus hyppäsi flashpackina mieleeni. Samalla muistin, olin nähnyt joskus kukkakaupan kyseisen kadun varrella. Juu, olin oikeassa, sillä samantien silmiini osui kyseinen horsmia yms. petunioita myyvä kauppa. Hiljensin vauhtia samalla etsien parkkipaikkaa päästöskandaalin ryvettämälle kulkuneuvolle, mutta huonolla lopputuloksella. Käännyin läheisessä liikenneympyrässä takaisinpäin, mutta lopputulos oli sama, ei vapaata parkkipaikkaa lähimainkaan. Tässä vaiheessa luovutin, joku toinen kerta sitten. Päästyäni takaisin kotiin lipsautin vahingossa ostaneeni vaimolle kukkia, tai ainakin melkein. Vaimo ihmetteli, että missäs ne ostamani kukat oikein olivat? No kaupassa, koska en löytänyt parkkipaikkaa. Hän tuijotti minua hetken kuin kissa koiran puruluuta ja jatkoi askareitaan.
Usein saa kuulla, ettei miehet ajattele puolisoaan laisinkaan. Ovat kuin pahaiset teinikakarat, joille tärkeintä on oma hyvinvointi. Tämän lisäksi miehet ovat naisten mielestä kaikki samanlaisia sikoja. Ei kyllä pidä paikkansa, ajatellaan me, mutta se ei aina välttämättä näy tai kuulu, kun ei esimerkiksi löydy parkkipaikkaa.
Jos totta puhutaan, vaimoa meinasi hieman naurattaa, kun kuuli melkein saaneensa kukkia omalta aviomieheltään, painosanalla melkein. Kyllä minä vielä joskus onnistun tuomaan kukkia, jos vaan muistan. Ajatus on kuitenkin aina tärkein, kunhan vaan muistaa myös infota siitä puolisoaan. Niin ja kukat, ne eivät ole mielestäni mikään parisuhteen tilannemittari. Jos näin olisi niin silloin elettäisiin kovin lyhytikäisiä parisuhteita, sillä kukkien kuihtuminen alkaa sillä sekunnilla, kun astut niiden kanssa kukkakaupasta ulos. Että sellaista tähän päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti