Tänään ois synttärikemut. Mummo täyttää 26, vai oliko se 24 vuotta, ainakin omien puheittensa mukaan. Siis nainen parhaassa iässä, vaikka sekin on kovin yksilöllistä.
Sitä vaan tässä olen miettinyt, miksi naiset vääristelevät tahallisesti ikäänsä lähes koko elämänsä? Kun he ovat nuoria, he yrittävät olla vanhempia kuin ovatkaan ja vanhempana tämä ikävääristely kääntyy toisinpäin. Ainoa vaihe elämässä, kun heidän väittämänsä ikä pitää suunnilleen paikkansa on 18-21 vuoden välillä. Mieshän ei saa hyvien käytöstapojen mukaan kysyä naisen ikää, mutta naiset, varsinkin nämä ikävääristelijät tykkäävät toitottaa sitä minkä ikäisiä he muka ovat, vaikka naamasta näkee, että kilometrejä on takana kerrottua enemmän tai vähemmän. Tämähän kertoo ainoastaan siitä, että nainen on tyytyväinen itseensä vain kolme vuotta elämästään. Loppuaika menee stressatessa ja peitellessä totuutta.
Onneksi miesten ei tarvitse stressata moisesta, meillä on ainoastaan keski-iän kriisi. Yleensä alkaa parinkympin korvilla ja loppuu kirkonkelloihin, toki siinäkin on yksilöllisiä eroja. Joka tapauksessa, tänään me juhlitaan mummoa ja juodaan niin paljon kahvia, että närästyslääkkeiden valmistaja lähettää kiitoskortin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti