Sain eilen illalla ajatuksen lähteä peilisalille. En raaskinut käynnistää autoa kuitenkaan ilman lämmitystä, joten eihän siinä auttanut muu kuin laittaa töppöstä toisen eteen, toisin sanoen lähdin kävellen matkaan. Pukeutuminen oli luokkaa naparetki+, koska ulkona oli kylmä kuin napajäätiköllä juhannuksen tienoilla.
Pääsin kuin pääsinkin paleltumatta perille ja astuessani sisään peilisalin ulko-ovista, vastaanoton nuoret naiset olivat kuin lumimiehen nähneenä. Meikäläisen naama oli punainen kuin punap**se paviaanin takalisto ja pitkäksi venähtäneessä lomaparrassa kimalteli jääkiteet. Toinen vastaanoton nuorista naisista ehtikin sanoa, ettei sisälle saanut tuoda eläimiä, kunnes tunnisti minut ihmiseksi. Alkoi niin v*tuttamaan, etten sanonut heille mitään. Tästä alkoi kuitenkin sellainen lumipallo efekti, että verenpainelääkeiden edustaja tuli juttusilleni välittömästi.
Verenpaineita nostatti ensinnäkin se, ettei sosiaalitiloissa ei ollut yhtään tyhjää kaappia johon olisin jättänyt nämä naparetkivarusteet ja toiseksi sali oli aivan turvoksissa uudenvuodenlupauksista kärsiviä ihmisiä. Hetken väentungosta silmäiltyäni huomasin, että useassa laitteessa oli älypuhelimiaan raapivia ihmisiä. Ööö, eikö sitä luurista voi edes täällä luopua? Näköjään ei, sillä välillä pitää ottaa uusia profiilikuvia ja päivittää fiiliksiä tästä uudesta aluevaltauksesta. Valmiiksi suunniteltu saliohjelmani meni kertaheitolla uusiksi.
Vastaavaa väentungosta en muista nähneeni kyseisessä paikassa hetkeen, käsipainotelinekin oli tyhjinä 50 kilon painoja myöten. Ihmettelin, että kuka ne oli varastanut, mutta näytti joukossa olevan muutama vahvakin kaveri, tai vahva ja vahva, normaalia riskimpiä kuitenkin. Ihmiset kun ovat kohtuu heikkoja verrattuna eläin- ja hyönteiskunnan edustajiin. Mietitäänpä esimerkiksi muurahaista. Sitä ei paljoa salilla näy ja silti se kantaa aivan käsittämättömän suuria taakkoja pitkiä matkoja. Toinen hyvä esimerkki on gorilla. Se syö bambua tai muita kasveja ja pääasiassa vaan makoilee. Silti se tarvittaessa kaataa vaikka pakettiauton katolleen yksinään ilman yhtäkään salitreeniä.
Joka tapauksessa, meikäläisen normaalista puolen tunnin etukäpälä jumpasta tuli 1,5 tunnin odottelu treeni. Teki välillä mieli sanoa näille älypuhelimiaan raapiville ihmisille, että kohta työnnän sen luurin aukkoon, missä aurinko ei paista, eikä kuu mollota. En kuitenkaan viitsinyt alkaa möyhäämään heille vaikka mieli tekikin, sillä siinä hommassa ei saa muuta kuin k**ipään maineen. Pitkistä odottelu sekä jonotteluajoista huolimatta sain vedettyä jumpan läpi ja päällimmäisenä fiiksenä jäi, OLISPA JO HELMIKUU!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti