Yksi on joukosta poissa!

Kissan kanssa vietettiin eilen hiljainen hetki kuivuuteen menehtyneen limoviikunan muistolle. Tosiaan, rakas tyttäremme kantoi huoneestaan tämän vihervehka paran joka oli selkeästi ollut unohduksen uhri. Säännöllinen kastelu oli laiminlyöty täysin ja lopputulos sen mukainen. Tässä ei auta enää soitella marttaliittoon tai viherlandiaan ja kysellä kukka paralle ensiapuohjeita. Peli on selvä ja sitä myötä yksi oli joukosta poissa, tai jos totta puhutaan niin tämä oli viimeinen niistä kolmesta viherkasvista mitkä alunperin tyttären huoneeseen hankittiin. Niillä kahdella ensimmäisellä vehkalla oli samanlainen kohtalo. Siinä kukkaa tuijotellessamme tuli mieleen, että tyttärellähän on ensikeväänä edessään ammatinvalinta, eli yhteishaku. Kissan kanssa siinä salaa mielissämme mietittiin, tai ainakin minä mietin, että toivottavasti hän ei hakeudu mihinkään sellaiseen ammattiin missä käsitellään kasveja, esimerkiksi puutarhuriksi tai kukkakauppiaaksi. Niissä hommissa saattaisi näillä näytöillä tulla aikalailla nopeasti sanomista. Noh, nyt ei ole enää huoneessa yhtään kasvia, mutta hänellä oli siihen ratkausu. Pitäisi hommata kuulema muovikukkia, eli sellaisia jäljitelmiä sinne ikkunalaudalle pönöttämään. Kukkahan on sellainen huoneilman puhdistaja ja kysyinkin, että mites kun ne muovikukat ei puhdista ilmaa laisinkaan niin hän totesi pitävänsä ikkunaa useammin auki. Sillä tavalla ilma puhdistuu paremmin ja nopeammin. Niin, näinhän se varmaan sitten on.