Eilen iltana töistä kotiinpäin ajellessani alkoi nälkä vaivaamaan johtuen itselleni asettamasta rantakuntoon 2018 projektista. Lisäkiloja on kertynyt vyötärölle viime vuosina sen verran, että pakko tehdä jotain vielä kun se on mahdollista. Pysähdyin matkan varrella olleelle aakkosmarketille, eli abc:lle pohtimaan otstaisinko kotiin iltapalaksi varsin happaman makuista rahkaa, vai palkitsenko itseni hyvin alkaneesta rantakuntoon 2018 projektista oikein sokeri-mustikka sörseliä sisältäneellä kreikkalaisella jogurtilla, voi sitä valinnan vaikeutta. Aikani siinä pohdittuani ja pyörittyäni hyllyjen välissä löysin itseni karkkiosastolta hipeloimässä väriaineilla sekä sokerilla kyllästettyjä makeispusseja. Olihan kuitenkin perinteinen karkkipäivä lauantai ja mietin, että voisihan sitä jonkun pienen patukan ostaa. Tässä vaiheessa päässän kuului sellainen blim ääni ja silmissäni musteni. Seuraava havainto oli, kun istuin omassa autossa abc:n parkkipaikalla kädessä pelkkä 300 gramman karkkipussi. Tässä vaiheessa mietin, että mites tässä nyt näin kävi, missä meni metsään? Tosiaan, menihän tässä suunnilleen vuorokausi, eli 24 tuntia ihan hyvin ennen ensimmäistä retkahdusta. Tämähän on kuin yrittäisi huumeista eroon, vaikkei niistä mitään kokemuksia olekaan, mutta voisin kuvitella niin.
Ihminen on heikko otus, varsinkin luonteeltaan. Helposti addiktoituva ja itsekäs itsensä tuhoaja. Tyhmyys moodi ajaa näköjään ihmisen tiedottomaan tilaan ja sen jäljeen valinnat eivät ole laisinkaan omassa hallinassa satikka linjassa itse itselleen asetettujen tavoitteiden kanssa. Miten helvetissä tämä voi olla näin vaikeaa? Perinteisestä joka lauantaisesta karkkipäivästä eroon pääsy ei olutkaan niin simppeliä kuin luulin.
Kuin aikoinaan televisiossa pyörineessä vaatehuoneen mainoksessa sanottiin, "eikä tässä vielä kaikki". Kotiin päästyäni totesin vaimon tehneen itse pizzaa ja ajattelin siinä vaiheessa, että vedetään nyt sitten kunnon överit, sillä olinhan jo valmiiksi eksynyt tavoitteistani. Lisäksi jääkaapista löytyi yksi olut kyytipojaksi tälle pizzalle. Nyt on hieman huono omatunto, mutta se kuitenkin pitää muistaa, että eihän se maratoonarikaan olen kisakunnossa ensimmäisen harjoituslenkin jälkeen. Joten ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se oli. Tänään on uusi päivä täynnä kaikenlaisia houkutuksia, mutta yritän pysyä vahvana ja olla huomioimatta niitä. Ei tämä helppoa ole, mutta onneksi ensi kesään on vielä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti