Heräsin tänä aamuna vähän jälkeen yhdentoista. En muista milloin viimeksi olisin nukkunut näin pitkään. Tarkastan ensimmäisenä puhelimen, kolme vastaamatonta puhelua ja kaikki samasta numerosta. Vaimo oli soittanut ja ensimmäisen kerran jo puoli yhdeksän aikaan, mutta en ollut herännyt siihen koska puhelin oli äänettömällä. Kerrankin olin kaukaa viisas. En jaksa soittaa hänelle takaisin, ainakaan vielä. Siirryn sängystä sohvalle.
Vasen käsi on tunnoton. Tosiaan, makaan sohvalla ja tämä tunnottomuus alkoi pienellä pistelyllä ja vaikka vaihdoin hieman asentoa niin ei auttanut, pakko nousta ylös. Herkempi saattaisi jo huolestua, sydänoireita?!? Ei laisinkaan. Olen maannut kolmatta päivää sairauden riuduttamana vuoroin sängyssä ja sohvalla. Joka paikka alkaa olemaan niin jumissa, että tämä on ihan normaalia, ainakin uskoisin niin. Tätä menoa vakavin asia mitä voi tulla on makuuhaavat. Ei tämä ole nimittäin ihmisen hommaa maata päivät pitkät tekemättä yhtään mitään, mutta kun nyt on ollut vaan pakko. Onneksi huomenna loppuu sairasloma ja pääsee jo töihin, koska olo on muuten ihan kohtuu normaali näitä makaamisesta johtuvia jumeja lukuun ottamatta.
Selailin sohvalla makaillen puhelimella päivän uutisia ja silmiini osui jo vuosia sitten tehty tutkimus Uumajan yliopistosta. Siinä oli tutkittu lääkkeitten vaikutusta kaloihin. Mielialalääkkeiden vaikutus tutkimuksen kohteina olleisiin ahveniin oli kiistaton. Niistä tuli altistuksen jälkeen paljon rohkeampia ja ne olivat tutkineet ympäristöään niille epätyypillisen vapautuneesti. Jotenkin alkoi kaduttamaan aamuinen vessan veto. Olihan joutunut kuitenkin ottamaan särkylääkkeitä muutamana edellisenä päivänä. Mitenköhän ne särkylääkkeet vaikuttaa kaloihin, sillä meneehän nämä särkylääkkejäämätkin jätevesien puhdistuksesta huolimatta takaisin kiertokulkuun? Voi buranan voimalla uivat kala parat, kun kerran Uumajassa asti on tutkittu ja todettu tämmöinen asia.
Pakko syödä välillä, muuten ei kuulema parane, vaimo sanoi niin. Hän oli laittanut minulle edellispäivänä ruoat valmiiksi jääkaappiin, voi minua onnenpekkaa. Minun ei tarvinnut kuin lämmittää ne mikrossa ja avot, niin ja bon appetit. Mihinkähän minä joutuisin ilman hänenlaistaan ihmistä. Todennäköisesti nälkä olisi aika paljon useammin, niin ja moni muukin asia olisi paljon enemmän rempallaan. Täytyy kyllä myöntää, hän on todella tehokas. Syönnin jälkeen mieleeni tuli, että minunhan piti soittaa takaisin vaimolle. Iloiset huomiset, huolestuneet kyselyt ja paranemisen toivotukset, siinäpä se puhelu pääpiirteissään. Menen takaisin sohvalle, puhelin soi samantien. Tulevan kattoremontin urakoitsija soittaa aikatauluista. Olen yhtä pihalla niistä kuin hänkin, tai ainakin esitän olevani, mutta lupaan palata asiaan lähiaikoina. En nyt vaan jaksanut alkaa vatvomaan asiaa sen suuremmin. Tällainen makaaminen turruttaa ihmisen siihen pisteeseen, ettei silloin tarvitse hoitaa mitään tällaista. Huomenna sitten, tai ylihuomenna.
Pakko lähteä kohta hieman ulos kävelemään, vaikka ihan vaan tuohon pihaan heittämään lenkkiä naapureiden iloksi. Samalla mieleeni tuli, että perjantaina minun pitäisi lähteä työreissulle Hyvinkäälle. Vaikuttaa ihan mukavalle sellainen ympäristön vaihdos tällaisen jälkeen, varsinkin kun pääsee sieltä vielä illaksi kotiin. Taidanpa tosiaan laittaa vaatteet niskaan ja lähteä ulos. Tervetuloa elämä, varsinkin terve elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti