Muistilappuja!

Olin oman elämänsä prinsessan, eli rakkaan tyttäremme kanssa autolla menossa kauppaan kun hän yhtäkkiä muisti, että hänen piti hakea luokkakaverinsa luonta jo aikaisemmin päivällä joitain allekirjoitettavia lupalappuja liittyen kouluun. Hän oli ollut päivän poissa koulusta sattuneista syistä ja näin ollen luokkakaverinsa oli ottanut hyvää hyvyyttään hänenkin lappunsa mukaansa. Sanoin hänelle, että soita sille kaverille ja sano meidän tulevan ihan pian hakemaan niitä, jahka ollaan käyty ensiksi pikasesti siellä kaupassa. Noh, oltiin oltu noin tunti kotona kun kuului älytön huuto tyttären huoneesta päin. Hän oli muistanut yhtäkkiä, että me unohdettiin käydä siellä hänen kaverillaan hakemassa ne laput. Minäkin oikein säikähdin, no niinpä unohdettiin! Eihän siinä auttanut muu kuin lyödä takkia niskaan ja lähteä älytöntä kiitolaukkaa sinne hänen kaverilleen. Onni onnettomuudessa oli se, ettei tällä tyttären kaverilla ei ollut mitään menoja, vaikkakin hän oli hieman ihmetellyt mikä meillä oli oikein kestänyt ja eihän tytär kehdannut sanoa suoraan, että me yksinkertaisesti vaan unohdettiin. Muistisairaudet ovat näköjään periytyviä, tai sitten ne vaan voimistuu hetkellisesti kun me kaksi lahopäätä ollaan kahdestaan liikenteessä. Sitä kun on tuhat muutakin asiaa mielessä niin välillä vaan unohtaa väkisinkin asioita. Pitäisi varmaan hankkia jonkinnäköisiä muistilappuja, niin ja varmaan niille vielä muista muistilappu-lappuja.