Niin se vaan taas iski, nimittäin miesflunssa. Eilen se alkoi outona olona ja tänään se on vienyt liikuntakyvyn kovien lihassärkyjen kanssa. Ei ole päässyt omim voimin edes sängystä ylös. Saa nähdä selviänkö tästä laisinkaan. Pahoja enteitä on jo näkyvissä, sillä silmät kiinni laittaessa näkyy vain valo tunnelin päässä ja se ei ole hyvä merkki laisinkaan. Kuin pisteenä iin päälle vaimokin vain nauraa minulle. V-mäinen nainen kun ei ymmärrä miehensä tuskaa laisinkaan. Ei pystyy muuta kuin huokailemaan syvään ja voivottelemaan. Olen niin yksin, itkettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti